Wissyn metkut

[Jenna]

Wikkafobia HE



Suomenhevostamma
7 vuotta
Jennan oma yksityinen
Hoitajaa ei oteta

”aina kun jossain sattuu ja tapahtuu - wissy”

[Jenna]

leikitää et kirjotin tän sillo ku kaakkimus saapu:) ja varotan tuli aikas kökkö ku väsyttää..

Welcome to my life

29/12/09
Traileri paukkuu ja heilahtelee pelottavasti. Sisältä kuuluu tamman ahdistunut kiljahdus. Viiton nopeasti Jassun luokse ja vingahdan: ”Äkkiä toi hullu kaakki ulos ennenku se katkasee jalkansa tuolla!” Nopein refleksein tyttö ryhtyy näpertämään laskusiltaa alas, itse pujahdan koppiin sisään ja rauhoitellen irroitan riimunnarua puomista. Takapuomi aukeaa, kouraisen taskusta nopeasti kuivatun leivän ja sitä tarjoten peruutan niin rauhallisesti kuin pystyn suokkitamman vapauteen. Jalkojansa korjaten alleen kaunis vaaleanpunarautias huutaa tovereilleen huojentuneena. Tyytyväisenä taputan fobiasuokkini hiukan kosteaa kaulaa. Se ei kuitenkaan näytä erityisemmin järkyttyneeltä, joten Jassun opastamana talutan sen yksäritalliin tutustumaan omaan karsinaansa. Brunette tarkkailee samalla sen kuntoa, onko se loukannut itseänsä trailerissa. Ylöspäin nostettu peukku kertoo kaiken olevan kunnossa.
Wissyn naapurikarsinasta tunnistan Miki-vuoniksen, joka hörähtää tulokkaalle tervehdykseksi. Tammani päättääkin riuhtaista itsensä toiselle seinälle tutustumaan toiseen karvakorvaan, ja silloin varpaani litistyvät tuon monen sadan kiloisen kaakin alle. Kirkaisu jää vain pieneksi pihahdukseksi sulkeutuneiden huulieni väliin. Murhaavasti katson Wissyä ja konkkaan karsinasta yhdellä jalalla. Ripustan harmaan riimun karsinan koukkuun ja suljen oven.
”Sattuko pahastikki?” tilannetta vierestä seurannut Jassu tiedustelee.
”Eei kauheesti, pitäs varmaa käyttää niitä turvakärkikenkii ku touhuan ton suokin kans..” manaan tytölle pidellen varpaitani. Niitä kuumottaa, mutta tuskin mitään pahempaa on käynyt. Pian Jassu katoaa omille teilleen ja käyn moikkaamassa Sonya pikaisesti ennen kotiinlähtöä. Wissy saa kyllä luvan oppia tavoille heti seuraavalla tallireissullani..

♥: jenna ja wishy[/font]

1 hoitomerkintä!

[Jenna]

2 x virtuaalimopojen yhteishoito
^09/02/10



siino kaikki mu karvapallot > jamppa > sony > breli > heta > wissy:)
joo tätä on alotettu jo niinku pari kk sitte tekee mut laiska mikä laiska ja aikaansaamaton henkilö!<3

xoxoxo
♥: jenna et wishy

PUTUM! Upea, näkee et on panostettu ! Putosin tuolilta.
- Jassu

[Jenna]

3 x Long time, no see
LA 19/06/10

”JENNAAA!!” kuuluu kipakka huuto keskeltä tallipihaa. Siirrän katseeni siroon tyttöön, jonka tunnistan ystäväkseni. Maissihan se siellä kuikuilee, mietin itsekseni ja väännän naamalleni virnistyksen. Blondi ampaisee hiekkapihan lävitse luokseni ja rutistaa pitkään. ”Missä sää apina oot ollu?!” Maiss kuulustelee minulta painaen kulmiansa alemmas ja kallistaen hieman päätään jatkaen, ”Var har du varit..”
Hymähdän apealla mielellä olevalle ystävälleni vastauksen: ”På semester.”

*

Tallissa oli kaikki niinkuin aina, ilma tuoksahti voimakkaasti mutta kotoisasti hevosen, heinän ja turpeen sekoitukselta (mistä hajusta ei-hevosihmiset nyrpistävät nenäänsä ja sanovat että täällä haisee pahalta) ja korviin kantautui yksityisten tasaista, oljenkorsia jauhavaa ääntä. Siitä oli jokunen tovi, kun viimeksi olin käymässä Shelyesissä. Ikävöin tätä kaikkea koko sen ajan. Minua talliin seurannut Maissikin oli rutissut asiasta ja huomauttanut useaankin otteeseen että minun pitäisi ryhdistäytyä tämän asian kanssa. Myötäilin tyttösen mietteitä ja olin itsekin samaa mieltä - kesälomani alku oli nimittäin ollut hiukan kiireinen, joten tallille pääseminen oli vähän hankalaa.
Äkkiä yksäritallin ovet paukkuivat, kun Jassu rymisti sisälle. ”Kuulinko minä harhoja vai mit.. JENNA? Kui sää tänne oot raahautunu, pöliä” omistajan suu loksahti auki, mutta pian hänkin alkoi iloitsemaan saapumisestani. Huoahdin syvään, sillä olin jotenkin ihmeen kummallisesti ohittanut Jassun ainaiset saarnat. Tällä kertaa olisin tuntenut itseni linnakundiksi ja kuunnellut tuomiotani tehdystä rikoksesta.. Ehkä ansaitsisin sen, koska Wissy ja Sony olivat joutuneet kärsimään tallielämästä ilman minun hoivaa (eivät pollet tietenkään pitäneet minua erityisen ärsyttävänä ihmisenä.. vink). Rupattelimme vielä rattoisasti elämästä - kuten heppailusta, päivän säästä ja kuuntelimme Jassun valitusta rikkoutuneista kottikärryistä - aivan kuten ennenkin. Naurahduksemme houkuttelee paikalle myös Aimien, joka liittyy seuraamme tarjoten joka iikalle limut.

*

Kun porukkamme hajoaa jokainen omille teilleen, kiiruhdan juoksujalkaa Wissyn karsinan eteen. Tamma mulkoili nurkasta heilauttaen päätään laiskasti. ”Hello darling”, sanoin lempeästi tympäätyneelle suokille. ”Siitä onkin jo vähän liian pitkä aika kun näin sut viimeks..” Wissy nojasi hitaasti takapuolellaan seinään kiinni avatessani karsinan ovea. Se painoi hartaasti korvansa niskaa vasten ja nyrpisti ylähuultaan. Edes tuomani herkullinen porkkananhaju ei saanut tammaa kohottamaan korvia hörölle. ”Ollaanpas sitä tänään yrmy, ymmärrän kyllä hyvin kantasi, mutta voisitko nyt olla kiltisti kun kerran olen tänne tullut?” anelin rakasta polleani. Kuin salamaniskusta Wissyn mieliala teki suuren muutoksen. Tähtipiirtopää hörähti ystävällisesti, nosti korvansa kohti taivasta ja astui lähemmäksi terhakkaasti yrittäen hamuta kasvista kämmeneltäni. Hymyilin otukselle, jonka suhun katosi oranssi pötkö vihreä peruukki päässä. Pehmeä tuuppasu käsivarteen viesti kiitollisuutta ja saatoin kietoa käteni sen kaulan ympärille. Silloin huomasin rautiaan nakkelevan niskojaan ja joka heilautti ärhäkästi itsensä ympäri paeten takaisin karsinan nurkan varjon suojiin. Tuijotin hepoa hämmentyneenä mutta lopulta naurahdin sen omaperäiselle tepposelle. ”Höpsö!” Siellä tamma taas mökötti ja aivan äsken se oli huijannut itselleen porkkanan! Viattomana se huiski hännällään ja pärskäisi omistajaansa kohti. Ehkä ensi kerralla suokki saattaisi antaa minulle anteeksi - koska sen norsunmuistia ei voita kukaan!

xoxoxo
♥:llä jesmu ja vismu


hohoheheh <3 oon iha itteni tossa :D pöliä. Hiano tarina, pitkästä aikaa!

- Jassu

Ps. ens kerralla en jaksa kommentoia vaikka kuinka valittaisit :( modifynappia on raskasta painaa!

[Jenna]

4 x Mikä sen parempaa kuin maastolenkki Norjassa!
MA 21/06/10

Päivä oli mitä kaunein. Eikä tällä kerralla Lofoottien vuorten lomasta puhaltava länsituuli ollut haitaksi. Päinvastoin, se antoi raikkautta hellepäivään ja pieni tuulenvire vilvoitti kuumottavaa ihoa. Nautin ilmasta täysillä ja ajattelin kokeilla Wissyn kanssa maastoilua tänään. Minä ja suokkini kun ei vielä olla päästy tutustumaan Norjan sykähdyttäviin maisemiin kunnolla. Suunnistin itseni tarhoille, sillä ratsuni oli luultavimmin juuri nyt aitojen sisällä ja mussutti siellä tyytyväisenä päiväheiniään.

*

”Wissyy, älä viitti!” ärähdin tammalle, joka kiitää komein raviaskelin yhä kauemmaksi minusta, heinänkorret vilkkuen sen suupielestä. Mokoma oli tapansa mukaan jälleen karauttanut tiehensä ollessani parin askeleen päässä siitä ja napannut hiukan evästä mukaan.. Ravaispa se edes tuollatavoin koulukisoissa! Koreasti jalkojaan nostellen Wissy kiljahti tammamaisesti minulle ja näytti sen jälkeen ehkä korkeimman ilopukkinsa mitä olin koskaan ennen nähnyt! Tuskin se enää oli minulle vihainen, koska onnekseni pian punarautias jatkoi ruokailua heinäkasan äärellä ja saatoin napata sen kiinni. Tartuin tiukasti naruun ja lähdin määrätietoisesti taluttamaan hepoa pois tarhasta. ”Uskallakki riuhtasta..”

Jupinani myötä Wissy oli kävellyt oikein mallikkaasti vierelläni ja vilkuili otsiksensa alta varuillaan. Yksityistallin edustalle saapuessamme oli Aimie kavunnut suloisen connemaransa selkään ja tekemässä lähtöä. ”Aimiee! Minne matka?” tiedustelin punatukkaiselta nuorelta. ”Aattelin lähtee maastoilee ku on näinkin hieno ilma”, hän vastasi hymyileväisenä. ”Et viittis odottaa pientä hetkee ja matkustaa sitten mun plus tän ADHD-lapsen kans?” kysyin ja loin kysyvän koiranpentu-katseen. Myöntyväisesti Aimie nyökkäsi, joten pingoin nopeasti talliin vetäen pullukkaa perässäni.

*

Kuntoon laittamisessa olikin kestänyt jo muutama tovi, nimittäin Wissyn harjojen kanssa riehuminen, satulaa karkaaminen sekä pullistelu ei yhtään nopeuttanut tilannetta. Aimiekin tuli pari kertaa huutelemaan onko jo valmista, mutta vastauksena tuli, "kohta!"
Nostin suitsien niskahihnan karvaisten korvien ylitse, kiinnitin pikaisesti remmit ja varustin itseni. Sitten lähdin taas raahaamaan itseämme ulos tallista. Aurinko häikäisi silmiä hämärän tallissa olon jälkeen. Parkkeerasin ratsuni rakennuksen eteen ja kapusin ketterästi selkään. Aimie lähti kärkenä johtamaan joukkoa kohti maneesin vierestä lähtevälle hiekkapolulle. Siitä jatkaisimme matkaa eteenpäin. Molemmat otukset olivat suht rauhallisesti, koska toisen hevosen läsnäolo sai ne rentoutumaan eikä bongailemaan vihreitä miehiä. Kuljimme Wissyn kanssa puolipitkin ohjin, mutta matkaystäväni piti vähän tiukempaa tuntumaa säikyn Kityn takia. Juttelimme tuttavallisesti kaikesta maan ja taivaan välillä, sekä maisemat. Sitä kauneutta olisi voinut jäädä tuijottelemaan maailman tappiin asti. Jylhät vuorijonot kohosivat sekä lähempänä että kauempanakin. Vuorien kupeessa kasvoi tuulessa kahisevia havumetsiä ja virkistävää ilmaa pystyi vetämään keuhkonsa täyteen. Lähempänä virtaava puro kimalteli timanttien tapaan auringossa ja tuuditti sointuvalla solinallaan meidät ajatuksiimme. Yhteistuumin päätimme kahlata puron yli toiselle puolelle, vaikka aluksi Kitty jumitti veden reunalle ja peruutti siitä melkein puskaan. Onneksi tamma oli luottavainen Aimien suhteen, ja tytön rohkaisemana kimo asteli varoen kylmään puroon. Wissy katsahti veteen, ja tamman silmäkulmassa huomasi pilkkeen. ”Wissy?” ehdin puuskaisemaan ennen kuin höntti suokkini ponkaisi takajaloillaan itsensä puron ylitse. Äkkinäisen liikkeen takia tasapainoni petti ja horjahdin taaksepäin. Aimie kikatteli ja piteli vatsaansa, kun huomasi minun istuvan satulan takana ja viattomasti Wissy käveli lähimmän lehtipuun luokse aterioimaan. ”No hei onneks en pudonnu tohon kylmään veteen! Wissyn nahka olis ollu sillon vaarassa” kiittelin melko hyvää tasapainoani ja naurahdin itsekin tapahtuneelle. Korjauduin takaisin kyytiin, keräsin ohjat ja käänsin ahmatin pois lehtien luota. Matkan jatkuessa, seuraavan kurvin takaa siinsi pieni aukio. ”Kumpi eka tuolla, voittakoon!” kajautan ilmaan antaen pikaiset laukka-avut energiaa puhkuvalle Wissylle. Saimme pienen etumatkan, mutta senkin kaulan ylle nojautunut Aimie ja terhakkaasti laukkaava Kitty kiri kiinni. Kirmasimme vieretysten ja tammat nauttivat vauhdin viimasta, niinkuin omistajansakin. Harjat hulmusi tuulessa sekä kaviot iskeytyivät pehmoiseen hiekkaan joka askeleella. Tasapeli. Hiukan puuskuttava Kitty jarrutti raviin ja sitä enemmän puuskuttava Wissy seurasi esimerkkiä. ”Oho, tän kunto on vähän rapistunu.. hehe”, virnuilin Aimielle, taputtaen hyvästä suorituksesta suokin rusehtavaa kaulaa. ”Kyllä te silti pysyitte hyvin meijän vauhdissa”, pari vuotta minua vanhempi tyttö totesi.
Tämä reissu oli mahtava! Ehkä pitäisi jo kääntyä kotia kohti, mutta hurmioituneena olisimme voineet jatkaa vaikka iltaan asti.

xoxoxo
♥:llä jammu ja wimmu

[Jenna]

5 x Poseeraaja
SU 22/08/10



xoxoxo
♥:llä janne ja wyssi

m/ noni ny on se merkkiki pääs..