|
Post by Catu on Nov 22, 2009 13:23:14 GMT 3
|
|
|
Post by Catu on Nov 22, 2009 15:57:59 GMT 3
Perussäätöä
Mp3 kuulokkeet painoivat korvissani ja kuuntelin ihanaa biisiä, "And I wonder..." Siitä oli hetki kun olin viimeksi pyöräillyt tätä tietä pitkin, vauhtini oli alkanut käymään yhä hitaammaksi. Lumi narskui ja lensi pyöräni osuessa maahan, huojuin toiselta puolelta toiselle. Eilen näin Jassun Viivin kanssa kaupungilla, juttelimme tunti kausia ja olin saanut Shelyesin tuoreimmat uutiset. Uusi yksityinen, Saga oli saapunut. Nella oli kasvanut, paitsi korkeudesta myös mahasta. Kouluni oli alkanut menemään surkeammin kuin koskaan, elämäni surkein arvosana oli tullut viime kokeesta. Pelkäsin että joutuisin jättämään hiukan Shelyesiä enemmänkin rauhaan.
- Mun superhypermahtavaihastuttavahoitaja, Katu on palannut! Maiss huudahti kun kävelin kädet taskuissani pikkutalliin. - Kiitos... Sanoin irvistäen hänelle, hän varmaan kaipasi myös Seriä. Minun seurani ei välttämättä ollut aina niin ihastuttavaa. Lumet olivat sataneet jo viimeyönä ja olin siitä kiitollinen, ei tänään märkää satulaa pyörässä. - Miten muuten kermavaahtoponi on voinut ilman mua? Kysyin omahyväisesti, minua se oli näkenyt jo melkeimpa useasti. - Loistavasti! Se ei enään kyyhötä yksin nurkassa, Maiss sanoi ja irvisti minulle, ja pyh. Näin kuinka tamman karsinassa kyyhötti yllättävän useampi lantakasa, heinät oli vähän siellä sun täällä. - Ajatella että säästit minulle tämän... Sanoin vaaleahiuksiselle tytölle joka seisoi leveästi hymyillen vieressäni. - Noh joo... Maiss sanoi ja nikkasi silmäänsä. "Paljon kiitoksia..." Ajattelin irvistäen. Maiss näytti nauttivan ilmeestäni ja lähti pikku hiljaa liukuen ulos. - Hetkonen! Huduahdin kun ymmärsin. - No? Maiss kysyi vähän pelokkaammalla äänellä. - Sä saat sitten hakea heinät... Sanoin uhkaavasti mutta kuulin Maissin huokaisevan helpotuksesta. - Selvä! Hän sanoi ja pian pikkutallinovi pamahti kiinni. Käännyin ympäri ja näin nyt Vanin karvan, ruskeaa.
"Se Maiss saa katua tätä!!" Ajattelin hiukan ärtyneenä, olin saanut karsinan jo puhtaaksi ja nyt vedin pyöreitä vetoja kumisualla Vania pitkin. Ruskeahiekka tamman karvalla ei tahtonut lähteä, minua puitsatti. Lujensin otettani ja hermostuneena pyöritin ehkä turhan lujaa, Vani ei ollut kuitenkaan paljon muksiksaan. Kumisuka puhdistin nyt vähän ruskeutta ja siistin vielä muuten harjaten. Katsoin aina välillä kelloa ja ymmärsin tunnin kuluneen, ruskea oli häipynyt lopulta. - Ihanaa... Sanoin helpottuneena heittäen pehmeänharjan harjapakkiin. Tietenkin yleensä nautitaan harjaamisesta ja ponin yhdessä olosta, mutta se lika merkitsee sen ihanuuden.
- Onko valmista? Kuulin Viivin äänen oven suulta. - Tulit oikeaan aikaan, on, selitin tytölle ja irvistin. Vaatteni olivat nyt vuorostaan ruskeat, aivan sama, se on äidin hommaa puhdistaa nämä... - Maiss pyysi sanomaan että voitko laittaa Vanin kuntoon, tyttö aikoo sisäänratsastaa, Viivi sanoi rauhallisesti. - Ja arvaan taluttajan, sanoin hymyillen. Lähdin viemään harjapakin paikoillen ja hakemaan varusteet.
Taputin Vanin säkää ja varovasti laitoin satulan tämän jälkeen selkään, kiristin satulavyön. Suitset olivat sopivasti kädessäni ja laitoin ohjat tamman kaulalle, asetin suitset Vanin eteen kuin "varoitukseksi". Tamma alkoi haukottelemaan ja nauroin, kipaisin kuolaimet Vanin suuhun, nappasin remmit kiinni ja olimme valmiit.
Talutin Vania ohjista tällä kertaa, riimunaru oli ollut liian kaukana. Näin jo kaukaa Maissin seisovan maneesin oven edessä kädet "puuskassa". - Mikä kesti? Tyttö kysyi kun olimme tarpeeksi lähellä. - Ehkä se harjaaminen... Sanoin hänelle "kulmakarvojeni alta." Maiss naurahti ja sulki perässämme maneesinoven kiinni.
Talutin rauhassa Vania eteenpäin kun näin Maissin ilmeen hiukan kiristyvän. - Ajattelin tänään hiukan ratsastaa yksin... Maiss sanoi ja kuulin äänestä hänen epäröivän. - Selvä, sanoin hymyillen ja irroitin riimunarun. Vani katseli kuinka peräännyin mutta pysyin silti n. kahden metrin päässä. Vani näytti jotenkin ihmettelevän asiaa hetken, tamma kyllä käveli eteenpäin ensin hiljaa. Maiss näytti epäilevän päätöstään, hän painoi hiukan pohkeita kiinni tamman kylkeen ja Vani ampaisi raviin. Miettimättä asiaa tarkemmin lähdin juoksemaan heidän perässään, Maiss kevensi rauhallisesti ja lopulta hymy levisi hänen suullensa. - Haluatko ottaa meidät sitten kiinni kun laukataan? Maiss huusi edessäni, juoksin edelleen tiivisti heidän perässä. - Selvä, sano vain sitten, selitin tytölle ja siiryin lopulta kävelemään. Maiss hymyili edelleen kun Vani liikkui kauniisti hänen allaan. Kuulin maneesin toiselta puolta "Prr... ja Soo..." rauhoittelua. Ei kestänyt kauvan kun tamma käveli eteenpäin.
- Se meni hyvin! Sanoin hymyillen kun olin siirtynyt heidän luokseen. Nappasin samalla Vanin kiinni riimuun. Maiss ei vastannut vaan näytti olevan täysin ajatuksissaan. Minusta tuntui kuin osaisin lukea hänen ajatuksensa: "Kohta on vaihe jolloin Catu päästää riimunarun ja... Me olemme yhdessä. Luotamme toisiimme, toivottavasti.".
Maiss painoi pohkeet taas ponin kylkiin ja pian laukkasimme vierekkäin eteenpäin. Aika kului nopeasti, Vanin nautti nopeuden huumasta, Maiss yhdessä olosta ja minä... Minä nautein tästä hetkestä. - Eiköhän riitä tältä päivältä... Maiss sanoi ja aloin itsekin hidastaa vauhtia. Irroitin riimunarun, Maiss ja Vani kävelivät itsekseen eteenpäin. - Haluat varmaan että odotan täällä kunnes lopetatte? Kysyin samalla kun peruutin keskelle. - Jos vain voit... Maiss sanoi ja hymyilin vastaukseksi. Katselin keskeltä kuinka he ravasivat ja kävelivät, olin valmiina ampaisemaan avuksi. Apuani ei kuitenkaan tarvittu ja pian Maiss käänsi Vanin keskelle viereeni. - Minä varmaan pärjään tästä sitten... Maiss sanoi kun pidin kiinni tammasta hänen laskeutuessaan alas. - Juuh, ei mitään. Minua tullaan pian hakemaan... Selitin hänelle ja tytön ollessa turvallisesti maassa kiinni lähdin avaamaan maneesinoven.
44HM Kauhia inspis Ö_Ö
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 22, 2009 18:06:10 GMT 3
Suklaa + Vani = NautintoSyön suklaata + tahtoi tehdä hooämmän XD45HM Inspis kasvaa...Terveisin, Catu & VaniIhana kuva Catu, lovetan<33 t. iina
|
|
|
Post by Catu on Nov 23, 2009 19:54:31 GMT 3
Punallakkiseten kuvausta ja nuolemisiaOlin kävellyttämässä Vania rauhallisin mielin tallinpihassa, kuitenkin näin punalakkisen pilkitsevän tallin takaa, nappasin kamerani todistaakseni ikuisesti tontun. Vani oli kuitenkin sitä mieltä että olisi oikea hetki syödä... 46HM Inspis kasvaa...Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Maiss on Nov 23, 2009 21:01:12 GMT 3
Rokkiponi Vani! 23.11[/b] Joo, siinä on niinku joku mainoslippunen Vanibändistä. : ) Olin tänää isovanhemmilla ja niillä on tommosii ihanii kynii (stabiloita) ja sit siitä tuli rokkiponi ja sit mun isoäiti sanoet toi näyttää joltain levyn kannelta tai julisteelta joten se on joku semmonen. Maiss♥Vani 22HM
|
|
|
Post by Catu on Nov 23, 2009 21:06:25 GMT 3
Eiku ihan oikeesti siel oli punanenlakki!!
Kävelin Vanin kanssa tallin pihassa, kaikki oli rauhallista. Maisema oli lumenvalkoinen ja minua hymyilytti. En kuulunut ääniä, vain tamman hörähdys pakkasilmaa vasten. Korvaani kantautui kuitenkin yhtäkkiä hyvin eriskummallinen ääni. Ääni kuulosti esineeltä missä esineet kilisivät ja törmäsivät toisiinsa. Ääntä kuuli usein, varsinkin näin joulun alla. Kääntelin päätäni puolelta toiselle enkä erottanut mitään mahdollista kilisevää. Pysähsdyin miettimään esineen ulkomuotoa, sitten keksein sen. Yhden laulun sanat kertoivat vastauksen: "Kulkuset kulkuset... Riemun helkkäilee..." Hymy levisi huulille ni ja ajattelin Viivin vitsailevan hiukan kustannuksellani. Jatkoin matkaani kunnes erotin pikkutallin kulmasta varjon, varjo kuului parrakkaalle, lyhyelle hyypiölle. En tajunnut mikä tekisi noin erillaisen varjon, ei kukaan täältä ollut noin lyhyt. Kenenkään isä tuskin oli noin parrakas ja kukaan tuskin käytti punaista lakkia... Sitten ymmärsin, en vain voinut käsittää sitä. Pikkutallin takaa kurkkasi punainen lakki ja sen päässä kulkuset. "Näänkö minä unta?" Ajattelin samantien, yritin hieroa silmistäni pois hiukan ylimääräistä unihiekkaa mutta lakki pysyi edelleen siinä. - JASSU!! Huusin nopeasti ja lakki katosi... Sinne meni. Lähdin riepein askelin pikkutallin taakse Vani seurana. Hyppäsin nurkan taakse kuin "James Bond" mutta turhaan, takana ei ollut mitään muuta kuin pienet jalan jäljet mitkä johtivat metsään. - Tonttu...? Sanoin kysyen ääneen vielä hiukan järkyttyneenä.
47HM 5 min tarina <33
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 26, 2009 16:13:23 GMT 3
Jykevä on Rakkaus www.youtube.com/watch?v=znn_VM9q260 AlkuperäinenEn tiedä mikä sussa oikein kiinnosti Mut heti mulla silloin kyllä välähti, että empähän pistäis vastaakaan Kuljeskelemista ihan kahdestaan Nyt on styylattu kuukaus Niin jykevää on rakkaus Mun kaveritkin kattoo ihan kummissaan ja miettii varmaan olenko mä tosissaan No enhän mä ole pahemmin Muiden kanssa ollut sua ennemin Nyt on styylattu kuukaus Niin jykevää on rakkaus Muistat kai mitä selitin Kun talliin päin kuljettiin Mä kerroin miten mua tympäisee, Jassu joka makeilee Mä luulen ett pikkuhiljaa muutuinkin Jotain kai mä sulta tässä opinkin Kovanaamaa Viivi enää esitä ei Jos suoraan sanon, niin se toi mulle helpotuksen Sen on tehnyt tää kuukaus Niin jykevää on rakkaus Muistat kai mitä juttelin kun talliin päin kuljettiin Mä kerroin miten mua tympäisee, Jassu joka makeilee Mä luulen ett pikkuhiljaa muutuinkin Jotain kai mä sulta tässä opinkin Kovanaamaa Viivi enää esitä ei Jos suoraan sanon, niin se toi mulle helpotuksen Sen on tehnyt tää kuukaus Niin jykevää on rakkaus Sen on tehnyt tää kuukaus Niin jykevää on rakkaus 48HM Repesin niin kun laulettiin tätä koulus :-DTerveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 27, 2009 19:10:48 GMT 3
Niin lähellä mutta niin kaukana Jooh! Yritin olla matkimatta ketään noissa silmissä!! Et anteeksi jos näyttää että matkin... Valitukset pm:llä. Mie itse pidin niiden piirtämisestä (Niin helppoa AAH!!) 49HM Next -> LÄPPIS!! <3 (kamalasellainen)Terveisin, Catu & VaniSöppss. <3 Ihana idea ja jotain uutta Catultamme. : ) <3 - minä Kiitos Maiss <3 >D - Hän
|
|
|
Post by Catu on Nov 28, 2009 0:27:43 GMT 3
Läppäsarjis 5Tätä sarjakuvaa ei suositella alle 18-vuotialle, sarjakuva sisältää kohtauksia jotka voivat olla haitallisia lapsille.Teille ketkä ette ymmärrä Catun lokiikkaa: Palava tulitikku + Pieraisu eli vähän kuin jotain kaasua = Kuin räjähdys mutta pieraisun tavassa paskaa50HM MUAHAHAHAA JASSU!!!Terveisin, Catu & VaniHAJOS REPES MENI RIKKI ! : D xD Mut mä keksin kuka on uhris seuraavas läpässä: Henna tai Viivi ! ; D - MAISSI
|
|
|
Post by Catu on Nov 28, 2009 21:32:28 GMT 3
Tonttu Ratsastamassa JOOH!! Ihan kauhia mut kauhia inspiskin <33 51HM Huoh...Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 30, 2009 19:09:53 GMT 3
Otsikko - Mutta joka tarina kaipaa aina otsikon! Viivi huudahti vieressään seisovalle Jassulle joka katseli Pojun hautaa. - Tämä tarina oli Pojun oma tarina, niin miksei Poju? Jassu kysähti ja hänen kurkkunsa oli kipeä, äänestä päätellen. Itse en itkenyt, olin osannut odottaa tätä ja jotenkin päässyt siitä yli. Mieleni teki toki itkeä ja parkua, itkupotkuraivarikaan tuskin oli pahitteeksi. - Ihan tylsä! Poju tarvitsee parempaa kuin vain oma nimi... Viivi sanoi taas ja änkesin nyt itsekin keskusteluun: - Eikö sen kannata olla myös melko simppeli, näin itse tarinaa ajatellen, sanoin mutta ääneni taisi olla muille vain lumen narskuntaa kenkien alla. - Jos vaikkapa, Kaviokuumeen uhri ei selvinnyt! Viivi keksi, hän löysi aina surullisitakin asioista joitain puolia. Hän itse oli aloittanutkin koko tarina-jutun, minä itse olin vain sanonut kuinka lyhyt jonkun tarina voikaan olla. - Minä tahdon katsoa jotain lastenohjelmaa, Jassu sanoi nyyhkäisten. Viivi katsoi minuun kulmat korkealla ja naurahdin. - Miksi? Kysyin lopulta. - Niissä on aina niin onnellinen loppu, Jassu sanoi ja ymmärsin mitä hän tarkoitti. - Jos katsotaan tietokoneelta joku onnellinen elokuva! Ja majoitutaan pikkutalliin!! Viivi huudahti ja hän innostui. - Ja sitten voidaan surea yhdessä, tyttö lisäsi kun ymmärsi että yksi meistä oli nyt poissa. - Se tapahtui niin nopeasti...Sanoin nyt, tällä kertaa ääneni ei ollut pientä piipitystä. Uskalsin sanoa ääneen, lujempaan ääneen, viimeiset kolme tunti olivat olleet tuskaista kuiskausta. - Jep... Jassu sanoi nyt kunnes Viivi huokaisi syvään. - Se on ohi nyt, sitä on turha just nyt surra! Ja nyt se Elokuva!! Viivi sanoi ja lähti päärakennukselle. Jassu haki syötävät ja valtavat pullot juomaa, itse otin kolme fleecepeittoa kun Viivi valitsi elokuvan ja haki läppärin. "Ehkä ei pitäisi Viivin antaa valitsemaan elokuva..." Ajattelin samalla kun pistin pikkutallin käytävän nurkaan fleecepeitot, Jassu seurasi perässä. Tyttö näytti olevan iloisempi ja laski herkut maahan. - Missä Viivi? Jassu kysyi, pelkäsin vastata sen mitä ajattelin. - Luulisin että valitsee elokuvaa, ja elokuva jokin kauhu... Sanoin ja irvistin hänelle. Sitten kuulin oven avautuvan, Viivi astui sisään muumielokuva kädessään. - Ei minulla tuollaista elokuvaa ole! Jassu sanoi ihmetellen Viivin tuomaa elokuvaa. - Tiedän, etsein juuri tätä ja niimpä yksi kaverini toi tämä äskön, Viivi selitti irvisti myös kun asettui istumaan oikealle reunaan. Minä istuin vasempaan että Jassu pääsi keskelle. - Nopeaa toimintaa... Jassu sanoi ja hän ihmetteli hiukan. - Istu nyt vaan alas! Sanoin nopeasti kun vaaleahiuksinen tyttö käynnisti koneen. Katselimme elokuvaa kaikki kolme kääritynenäänä yhteen fleecepeittoon, kaksi oli reunoilla. - Miikkkss... Miks toi muumipapal on ase? Jassu kysyi ja naurahdin. "Tästä tulisi hauskaa, muistin tämän jakson ulkoa" ajattelin hymyillen. Sitten se tapahtui, mörkö ilmestyi. Jassu kirkaisi. - TÄN PITI OLLA ONNELLINEN!! Jassu tönäisi Viiviä ja käänsi päänsä minun olkapäätäni vasten. Tytön hiukset kutittivat kasvojani ja minä nauroin. - Niin, mutta ei välttämättä sulle, Viivi sanoi naurahtaen ja lopulta nauroimme Viivin kanssa mörön ääni taustalla. - Pistä nyt ne perkeleen äänet pois! Jassu huusi ja yritin hiljentää nauruani. Mörön kadottua Jassu "suuttui" meille. - Tästä hyvästä saatte maksaa! Tyttö huusi kun vei tavaroita mukanaan päärakennukseen. Emme välittäneet, nauroimme edelleen hillittöminä Viivin kanssa. Jassun muumienmörköpelko oli ikuinen hauskuus. Naurumme takaa ei kuulunut kuinka pikkutallin ovi kävi kiinni ja auki. Avasin lopulta märät silmäni ja näin Maissin seisovan edessämme. Hihitin edelleen mutta nyt hiukan hilliten. - Mä hiukan peläsyin kun Poju kuoli mut tääl sitä vaan nauretaan melkeen itsensä puhki! Maiss sanoi vähän vihaisen tuntuisena, oliko Jassu jotain sanonut. - Anteeks... Sanoin nyt kun nauruni oli loppunut, tönäisin Viivin takaisin tähän maailmaan ja hän oli myös normaali. Puunasin Vanin karvaa, Maiss oli saanut käyttää edellistä tapahtumaa hyväkseen ja käskenyt minut vähän hommiinkin. Vani ei ollut silti mitenkään huono seuraa, tamma seisoi nätisti vieressäni ja hymyilin kokoajan. Saatuani vedettyä pehmeälläkin harjalla Vanin koko ruumiin Maiss saapui talliin. - Hei tytsi! Mä meen hiukan taas sisäänratsastaa ja Lynn haluis tällä kertaa olla taluttamassa, haittaako? Maiss kysähti, kysymys helpotti oloani. Jalkani olivat rakoilla koulun liikunnantunnin jälkeen, nääs opettajamme... - Ei haittaa, varmaan menen kotiin pänttäämään... Vastasin ja heitin harjat harjakippoon. - Hyvä! Maiss sanoi ja näytti lähtevän hakemaan Vanin varusteita. Itse tyydyin hipsimään kotiinpäin, saa nähdä kun Jassun kosto vielä kesken... 52HM VANIA HOIDIN HIIVIÄSTI!!!Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Dec 1, 2009 21:37:34 GMT 3
Luukku nro. 1
Avasin innoissani kalenterini luukkua, joulu oli alkanut. Adventtikynttilät loistivat kaikissa ikkunoissa ja pakkanen jäädytti pyörien satulat. Kalenterin ensimmäisestä luukusta paljastui joulu mielen resepti. - Jassu!! Missä ne suklaat on?!?!? Kysyin ärsyyntyneenä, joulu ei ole mitään ilman suklaata "+Lahjoja..."! - Ne nääs jätettiin pois tätä vuon... Viivi selitti ja yritti parhaansa mukaan neuloa villasukkia lahjaksi äidilleen. - Ole sinä villishimo hiljaa siinä... Sanoin tympääntyneenä. - Viivi on kyl oikees... Jassu sanoi ja kaatoi piparkakkutaikinaa pussiin. Maiss oli roikkunut tytön vieressä ja varastunut jo puolet raa'asta taikinasta. - Miks just nyt? Miksei seuraavan vuonna? Kysyin ärsyyntyneenä. - Koska, välillä jotain muutakin kuin suklaata, Jassu selitti ja hän näytti aivan äidiltäni. Punainen essu päällä ja hiukset ylhäällä, kynttilän liekki lähellä. - Miksei täällä voi olla valoja!?!?! Viivi huudahti, hän joutui taas purkaamaan uuden rivin. - Koska nyt on joulu! Ja jos luulet että sun villasukka ei onnaa valojen takia, voin sanoa että johtuu vain taidoistas... Sanoin huvittuneena. Viivi tuntui murisevan minulle matalalla äänellä ja naurahdin. - Catu on tällä kertaa nyt oikeessa! Jassu sanoi ja irvisti. - 1-1! Tasapeli! Maiss oli nyt äänessä ja hän edelleen yritti tonkia piparkakkutaikinaa. - Okei Maiss! Nyt riitti!! Mee istumaan!! Jassu äännähti hiukan kiukkuisena ja Maiss meni koiranpentuilme kasvoillaan istumaan, hän esitti itkevänsä. - Niisk... Tyttö sanoi ja hymyilin.
- Hei tamma... Sanoin rauhallisella äänellä Vanille, olin astellut kiusallisenjouluisentunnelman päärakennuksesta pikkutalliin. Talli oli koristeltu jouluvaloin ja karsinat näyttivät nyt todella kodikkailta, joku oli jopa laittanut piparkakkuja ja maitoa heinäkasan päälle. - Ettei vaan joulupukin tonttu pian vien noita, sanoin tammalla mutta näin jo mielessäni Vanin ottavan piparit. Tamman päällä oli punainen fleeceloimi mihin oli kirjailtu teksti: "Hauskaa Joulua!". Maiss, meidän käsityöintoilijatyttötöissäaina. Nappasin harjapakin satulahuoneesta mikä oli valaistu kynttilöin, naurahdin lapulle: "ÄLÄ RIEHU!! Näin vältämme kynttiläpalon..." Selvää Jassun käsialaa, hän oli aina se kuka huolehti meistä idiooteista, vaikka itse myös kuului heihin. Harjapakki oli myös koristeltu erillaisilla joulusilla kuvioilla, minua huvitti. En tietänyt ketään muuta kuka huolehti näin hyvin harjapakista ja sen sisällöstä. "Kuten fysiikassa juuri opettelimme! Kaikki menevät aina epäjärjestystä kohti. Järjestykseen täytyy työskennellä!" Valitettavasti en kovinkaan kuunnellut tuolla tunnilla, sanat jäivät silti päähän. Pääsin lopulta Vanin karsinalle ja heitin fleeceloimen pois, aloitin normaaliin tapaan kumisuoasta. Jatkoin pyörivistä liikkeistä pitkiin vetoihin pehmeällä harjalla. Kaviot puhdistin, harjan harjasin... - Ain laulain työtäs tee... »Vihellystä» Lauloin Lumikista tuttua laulua, koulun kovin hitti. Kuulin toisen ihmisen vihellystä, se oli taidokasta ja jotenkin tuttua. Viheltelijä ei ollut tyttö, minun ikäinen poika. - Aika törkeen surkea aloittelija... Sanoin kiusatakseni tulokasta heittäessäni pääharjan harjakippoon katsoin eteenpäin. Poika oli tuntematon, pörröpää ja useimpien tyttöjen unelma. Pojat eivät kuitenkaan iskeneet minua, itse kun ihan koulussa niiden kanssa juttelin. - Anteeks, missä Jassu? Poika kysyi, ensin ajattelin sukulaista. Sitten poikaystävää ja sen jälkeen petikaveria. "SHUT!" - Päärakennuksessa, ja jos se on vaikea löytää niin tästä käännyt vasemmalle ja siinä on se iso rakennus. Se on se... Selitin pojalle, tiesin kyllä tarkalleen mihin hänet olin juuri ohjannut. - Kiitti... Poika sanoi ja irvistin. Jatkoin viheltelyä ja poika katosi.
- CATU!! Kuulin nyt Jassun todella vihaisen äänen. - Niin maijesteetti? Kysyin kun heitin loimen Vanin päälle. - Miksi ohjasit meidän kunniavieraan maneesiin? Jassu kysyi ja hän seisoi nyt karsinan edessä. - Kunniavieraan? Kysyin nopeasti, Jassu näytti rauhoittuvan hetkeksi. - Hän lupasi tulla esittämään joulupukkia... Jassu kertoi ja hän taisi olla epätoivoinen. Yläastelainen joulupukiksi, come on! - En usko... Sanoin lopulta kun pääni oli selvä, lukitsin karsinanoven ja vein harjapakin satulahuoneeseen. - Noh jooh... Se totah... Jassu käänteli ympäriinsä, surkea valehtelija. - No? Kysyin kärsimättömänä. - Se on mun äidin kaverin poika ja tahtoo alkaa ratsastaa... Jassu lopulta väännetyksi ja repesin.
53HM Otsikon fonttia vaihdoin näin jouluna, muistaakseni varmaan aika monella(?)
|
|
|
Post by Lynn on Dec 1, 2009 22:13:47 GMT 3
klikkaamalla kuva auki TÄÄ ON IHANA! <3 KIITTI LYNNIKÄINEN. <+3 - MaissOIII!! Tosi söde! Mie tyksii Lynnin tavasta piirtää <33 - Katulamppu
|
|
|
Post by Catu on Dec 5, 2009 0:11:51 GMT 3
Luukku nro. 4
"Kynttilän valolähde valaisee noin metrin päähän jokaiseen suuntaan..." Muistelin fysiikan tunnin asioita kun pitelin pientä lyhtyä tiukasti kädessäni. Kävelin pimeässä Norjan metsässä vaalea Vani seuranani. Fysiikka oli kyllä jotenkin oikeassa, valo valaisi tietäni vain metrin. Vani käveli vieressäni ja toimi kuin turvani, käteni olisivat hikoileet lyhtyäni pidellessäni mutta käytin lapasia. Ruskeasuuripipani oli ihana suoja korvilleni ja ruskeakaulahuivi taas kaulalle, hymyilin hiukan. Toisella kädellä puristin lyhtyä ja toisella riimunarua. Tamma katsahti minuun. - Mitä? Kysyin ja virnistin. Katsoin eteenpäin minne Vanikin nyt katsoi, nostin hiukan lyhtyä ja näin edessä tummemman hahmon.
En uskaltanut huutaa hyypiölle mitään mutta en myöskään tahtonut pysähtyä, jatkoimme siis matkaa. Hahmo alkoi erottua ja pian näin miehen polttavan tupakkaa. Huokaisin helpotuksesta, ei ainakaan näyttänyt olevan kännissä. Mies katsahti minuun ja hymyilin hänelle kun kuljin ohi. - Anteeksi? Mies kysähti ja kehoni jännittyi. - Niin? Kysyin samalla kun yritin rentouttaa olkapääni. - Onko tuo koni sinun joululahjasi? Mies kysyi taas ja heitti tumppinsa maahan, hän tallasi sen tyylikkäänä. - Ei... Hoidan vain... Vastasin ja mietein hiukan vaihtoehtoja miksi kyseinen henkilö puhui minulle. - Jaahas. Entä missä tallissa? Mies jatkoi kuulusteluaan. Vani lähti kärsimättömänä kävelemään eteenpäin minä ja mies perässä. - Tässä lähettyvillä olevassa tallissa, Shelyesissä. Selitin miehelle ja ymmärsin olevani idiootti. Minä johdin juuri äskön pedofiilin tyttöjen keskelle! - Sepä mukava kuulla, mies sanoi ja jatkoi: - entä onko siellä jonkun tapaisia joulujuhlia? Ihmettelin jo kysymyksiä, minua hiukan jännitti. - Onhan siellä, yhteinen joulukalenteri... Mitä ratsastuksia... Selitin miehelle ja löin nyt käteni otsaan. - Mitä nyt? Mies kysyi hyvin ihmetellen lyömistäni. - Ööh. kärpänen... Yritin selittää epätoivoisesti pedofiilille, että olin oikea tumpelo. - En olisi uskonut että kärpäsiä lentää vielä tähän aikaan, mies kertoi ja katseli ympärilleen. - Niinpä... Vastasin ja irvistin vieressäni olevalle Vanille. Lyhty oli nyt roikkuen kädessäni ja se valaisi enemmänkin jalkoja ja kavioita kuin tietä. - Olisiko mahdollista... Mies aloitti kysymyksen mutta keskeytti. Toivon ettei hän aikonut kysyä mistään seksuaalisesta.
Olimme jatkaneet matkaa jo jonkin verran ja vaalea tamma näytti nyrpistävän turpaansa. Pedofiili oli osoittautunut Svolværin paikallislehden toimittajaksi, mies oli oikein mukava ja hänen oli määrätty tekemään nykyisten tyttöjen joulusta. Tulimme juttuun ja hymyilin oikein nyt, mies halusi tehdä jutun Shelyesistä. - Siis nähdään silloin? Kysyin varmistaen kun mies oli kääntymässä takaisin Svolværin keskustaan. - Sovittu, mies sanoi ja hän lähti kävelemään ottaen taskustaan sytkärin ja tupakka-askin.
- Jassu! Shelyes pääsee lehteen! Huusin innoissani kun löysin tytön pikkutallista, Maissin pää ilmestyi samalla Vanin karsinasta. - Mitä? Molemmat kysyivät ja hymyilin. - Minä nääs olen liian vaikutusvaltainen ja Svolværin paikallislehden toimittaja tahtoo tehdä Shelyesin joulusta jutun lehteen. Kerroin iloisena tytöille. - Siltä vaikuttaa... Maiss sanoi nyt ja tarkasteli vaatteitani ettei niissä ollut mitään heruttavaa tai tuoksahtavaa.
54HM Kaveri tossa noin vieres ettei välttämättä panostetuin hooäm<3
|
|
|
Post by Catu on Dec 5, 2009 16:22:23 GMT 3
Luukku nro. 5
"Inside my head there's a radio station..." Laulelin suomalaisen Anna Abreun, Music Everywhere -laulun tahtiin. Laulu jatkoi loppuuan kohti ja kuulin nyt edestä päin toisen tytön laulan samaa laulua mutta eri kohtaa. Hymähdin kun tunnistin tytön. - Hei Henna, tervehdin tyttöä ja hän hymyili minulle. Henna irroitti iPodin kuulokkeet korviltaan ja työnsi ne nyt taskuunsa. - Moips... Tyttö vastasi ja hymy oli edellen hänen suupielillä. Vastasin nyt ivallisella hymyllä, ikeneni olivat varmasti todella ihastuttavat. Henna naurahti ja minä hymyilin edelleen, kuulin muutaman karjumisen äänen Shelyesin suunnasta. - Jospa hidasteltaisiin? Kysyin nopeasti Hennalta ja tyttö irvisti. Askeleemme hidastuivat ja lyhenenivät, emme tahtoneet Jassun uhreiksi.
Muutaman kymmenen kunnan minuutin jälkeen Iina juoksi edestakaisin tallipihassa heinät sylissä ja Fazerin suklaa -patukka suussa, tyttö oli liian koukussa suklaaseen, silti minun oli turha puhua mitään. - Te! Tyttö huudahti nopeasti kun yritimme liukua sulavasti talleihin. - Me? Henna kysähti ja irvistin Iinalle. - Te! Saatte luvan hakea Jassulta töitä itsellene! Iina sanoi ja hiki valui hänen otsaansa pitkin. - En mää jaks... Sanoin ja lähdin poispäin pikkutalliin. Katsahtin olantakaani ja näin Hennan raahautuvan päärakennukseen turhautuneena.
- Mitäs tammakultamussukkani? Kysyin innoissani vaalealta tammalta joka makasi karsinan lattialla. Avasin karsinan oven ja suljin sen perässäni, istahdin itsekin maahan nojaamaan ovea. - 19 yötä jouluun... Sanoin itselleni ja Vani hörähti. - Oletko kateellinen tonttulakistani? Kysyin nopeasti kun muistin päässäni olevan karvasen tonttulakin. - Kelpaisiko tontulle pipareita? Kuulin Hennan äänen karsinan ulkopuolelta, hymähdin. - Tottamooses! Vastasin ja ohjasin Hennan karsinaan. Tyttö istahti seuraani, vähän epäröiden Vanin mielipiteestä mutta kuitenkin istui. Hennalla oli kädessä kori missä oli joulutorttuja, piparkakkuja ja glögiä. Vesi herahti kielelleni, tytöt kori oli nyt sylissäni mutta Hennan katse oli liian pelottava, laskin korin lopulta väliimme. Nappasin lämpivän joulutortun ja ilmaisin sormistani luumuhillon ja naurahdin. - Kuumaa? Henna kysyi ja ymmärsin nyt miksi suussani oli outo kuumuuden tunne. - AU! Huudahdin tuskasta kun kieleni tuntui palavan. Henna nauroi vieressäni ja kuulin nyt pikkutallin oven avautuvan. Henna hiljeni minä mukana, kuuntelimme tulijan askeleita. Askeleita kuului kaksinkertaisesti, luultavasti toinenkin. - Wikke, onko se totta? Iinan ääni kuului hiljaa ja vaivalloisesti. - Juu... Sä saat olla Vertin toinen... Wikke vastasi mutta loppuosaa en kuullut. Katsoimme Hennan kanssa toisiamme ja minua hymyilytti. Huomasin jotain mikä nauratti ja kammotti. - Henna... Sun mukis on kärpänen... Sanoin todella hiljaa ja Hennan ilme kauhistui. Tyttö katsoi lasiinsa ja hän valahti valkoiseksi. Seuraavaksi kuului kiljumista.
- Henna!! Pikkutallissa ei missään nimessä saa kiljua!! Jassu piti saarnaa tytölle jonka kiljumisen oli luultavasti kuullut jopa naapurin Pertti. Tyttö yritti vaivaisesti seputtaa kärpästä syylliseksi mutta -mitä kärpänen voisi muka tehdä?
Olin hakenut nyt pikkutallista Vanin harjakipon, vedin pitkijä vetoja pehmeällä harjalla tamman vaaleaa karvaa pitkin. - Hei Catu... Kuulin tutun äänen takaani, ääni oli kuitenkin jotenkin kaukainen, siitä oli hetki kun olin kuullut sen äänen. Uteliaisuuden vuoksi käännyin ja minulla kesti hetki ennen kuin älysin kuka seisoi Vanin karsinanovella. - Seri? Sain lopulta ääneni äänihuulista tulemaan ja olin melkein unohtanut hänet, tai en oikeastaan. - Catu? Tyttö vastasi vitsaillen ja naurahdin ilosta. Hyppäsin tytön kaulaan ja hän ottikin minut vastaan yllättävän positiivisesti. - Ööh... Saisinko minä? Seri kysyi kun olin päästänyt irti tajusin heti nyt, ojensin pehmeän harjan tytölle jonka jälkeen jätin heidät kahdestaan. "Seri..." Ajattelin samalla kun kävelin pois, tunsin yhtäkkiä taskunpohjassani värinää. Tekstiviesti. "Joululahja ostoksille?" Luin viestin mielessäni useamman kertaa, kuka nyt ostaa joululahjoja kun pukki ne hankki! Sitten läimäytin käteni otsalleni, tyhmä minä... Lähettäjä oli Maiss. "Selvä, tavataan keskustassa?" Vastasin ja lähdin pois.
55HM
|
|