Post by Jess on Jul 19, 2010 22:49:46 GMT 3
19.7 Ympäri mennään, yhteen tullaan
Pieni sade rummutti tallin kattoa. Oloni oli mukava, tuntui kivalta vain olla sisällä, ei tarvinnut antaa vaatteiden kastua ulkona. Milli oli kääntynyt poispäin käytävästä, se mussutti innoissaan ruokiaan. Ajatella, että minä oli tämän mussuttajan hoitaja.
Leppoisasti lähdin hakemaan harjoja. Päätin vähän ratsastaa, jotain 45 minsaa, en sen enempää. Ihan rennosti vaan. Hymyilin ajatukselle, eka kerta vähän kauemmin ratsastusta. Kun olin kysynyt asiaa Jassulta, tämä vain hymyili ja oli hirveän positiivinen.
Astuin satulahuoneeseen, kaikki oli siististi laitettu oikeille paikoilleen. Epäilin, että joku oli tehnyt suursiivouksen, niin epätavallisen siistiä oli. Tai sitten silmäni olivat kirkastuneet ja kaikki vain näytti siistimmältä.
Tartuin harjaboksiin ja vein harjat Millin karsinalle, kädessäni oli riimunnaru, jolla kiinnittäisin Millin karsinaan. Avasin oven, Milli ei hätkähtänytkään, vaan oli vain ja rouskutti kovaäänisesti heiniään, jotka olivat jo melkein lopussa. Huokaisin ja yritin mennä sen luokse, mutta tämä tukki tien aina vaistonvaraisesti. Viimein pääsin neidin luokse laittamaan riimunnarun, mutta jouduin vetämään pään ylös kunnolla. Milli oli kapinahenkinen, ja työnsi minut kumoon. Herkkujen toivossa, mutisin, mutten sentään antanut herkkuja. Käänsin Millin ja laitoin kiinni. Aloittelin harjaamaan kumisualla, sillä Millin karvaan oli ilmestynyt mutaisia läikkiä sinne tänne. Jassu oli varmaan vähän aikaa sitten noukkinut hevoset sisään ja Milli oli sitä ennen nukahtanut mutaisimpaan lätäkköön.
Huokaisin ja jatkoin harjaamista. Milli nukahti, kuten viime kerrallakin. Harjaus kesti kauan, reilun vartin. Muistin hymyillen monet kerrat, kun olin joutunut kiireessä laittamaan tuntiponit valmiiksi viidessä minuutissa. Mutta nyt ei ollut kiire. Nyt oli kesäloma.
Harjauksen jälkeen otin esiin kaviokoukun. Millin silmät tuntuivat lupsahtavan auki, sillä kun aloin nostaa ekaa kaviota, se pisti äkisti vastaan. Taas kerran turhaa työtä mulle, mietin ja ähkin ja puhkin, kun kavio tuntui juurtuneen maahan. Vedin henkeä ja nostin kaviota kaikilla voimillani, Milli tuntui antaneen armoa ja antoi minun "jalomielisesti" puhdistaa kaviot, vaikka niiden puhdistus oli neidin vain omaksi parhaakseen. Jos Milli osaisi puhua, olisin kertonut sen sille heti ensimmäisenä.
Kun lähdin hakemaan varusteita, toivoin ettei kukaan hoitaja irrottaisi narua ja antaisi Millin piehtaroida itseään. Aika epätodennäköistähän se on, mutta koskaan ei voi tietää.
Astuin taas kerran mukavaan satulahuoneeseen, ja nappasin Millin kamat. Mustat suitset ja satula, miltäköhän se näyttäisi pinkissä satulassa ja vihreissä suitsissa. (hirveältä...) Nauroin itsekseni, onneksi kaikki olivat seuraamassa alkeistuntia maneesissa, sillä sinne oli osallistunut monen hoitsu.
Tulin takaisin karsinalle, Milli oli vielä seisten ja huokaisin helpotuksesta. (olen tainnut usein huokaista Millin seurassa). Laitoin ensin satulahuovan Millin selälle, asettelin sen ja nostin sitten satulan sään päältä liu'uttaen oikealle paikalleen. Tiesin, että vyönkiristyksessä oli omat ongelmansa, mutta ainakin kentällä tai maneesissa voisin sitten kiristää vyön paremmin. Aloin kiristämään vyötä, mutta kuten odotin, Milli pullisti mahansa.
Suitset menivät hyvin päähän, Milli seisoi kiltisti aloillaan ja näytti ihan enkeliltä, siis monessa mielessä. Se oli ottanut kuolaimet suuhunsa vaivatta ja jopa joustanut kavioissa, nekin antanut puhdistaa jotenkuten.
Vielä satulavyö. Huokaisin ties monennen kerran ja otin Millin suitsista kiinni. Maha näytti edelleen yhtä pullealta, miten se jaksoikaan pidättää mahaansa niin kauan. Ihmeponi, naurahdin ja vetäisin sen tallipihan poikki kentälle tammaa pitäen tiukasti kiinni samalla, kun katselin talliin virtaavia alkeistuntilaisia. Sade oli loppunut, se oli ollut vain pieni sade, ja aurinko alkoi paistaa. Kohta tulisi sateenkaari, mietin hymyillen ja avasin kentän portin.
Talutin Millin kaartoon. Milli ei enää pullistanut mahaansa, ja kiristin vyön tyytyväisenä. Tamma huomasi sen liian myöhään, vyö oli kiertynyt sen mahan ympärille niin, että satula pysyisi selässä. Löysensin jalustimien pituutta ja nousin selkään. Selässä ollessani laitoin jalustimet sopivan pituisiksi ja otin ohjat käteen kunnolla, antaen Millin kuitenkin kulkea pitkillä ohjilla. Rentouduin ja maiskautin hieman, sillä Milli kulki aika laiskasti eteenpäin.
Vähän ajan kuluttua otin ohjat paremmin käteeni ja vaihtelin suuntaa ja tein voltteja. Hain hyvää tuntumaa, suunnanvaihdot menivätkin aika kivasti. Voltit olivat liian pieniä aluksi, joten tein voltteja vielä hyvän aikaa. Milli oli aika mukava, sen käynti oli tasaista, ehkä hiukan laiskaa. Kun tamma pääsi kunnolla vauhtiin, käyntikin tuli paremmaksi ja se innostui.
Volttien onnistuttua otin kevyen ravin. Ylös, alas, ylös, alas, mietin purren hammastani. Millin ravi meinasi mennä välillä jopa liian kovaa, mutta pidätyksien jälkeen se tajusi oikean vauhdin. Otin välillä muutamia suurehkoja voltteja, joihin olin ihan tyytyväinen. Milli hieman väsähti, ja otin käynnin, jossa tamma sai venyttää päänsä pitkäksi. Se nautti ja kun oli vähän keräillyt voimiaan, päätin hiukan laukata. Olin oikeastaan odottanut laukkaamista Millillä jo pitkän aikaa, joten oli aivan pakko.
Otin rauhallisen harjoitusravin ja annoin pitkän sivun alussa laukkapohkeet. Milli lähti ihanaan laukkaan ja olin niin tyytyväinen, että olin laittanut sen kuntoon tätä ratsastuskertaa varten sen vastusteluista huolimatta. Laukka kuitenkin tyssäsi, kun Milliä ei enää huvittanutkaan laukata enää. Se otti käynnin. Painoin pohkeita saaden sen raviin, mutta laukka oli hieman työn alla. Painoin laukkapohkeet kunnolla, muutaman yrityksen jälkeen Milli laukkasi. Maiskutin samalla, ja kokonaisen kierroksen jälkeen otin tyytyväisenä käynnin. Tämä saa riittää, mietin, ja annoin pitkät ohjat.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Millin. Harjailin sitä varusteiden oton jälkeen rauhallisesti ja kävin hakemassa omenanpalan.
Milli oli kääntynyt etsimään jo syömiään heiniä, ja kääntyi sitten kummallisesti ympäri kun olin tulossa viemään sille omenanpalaa.
Naurahtaen mietin: Ympäri mennään, yhteen tullaan.
Jess & Milli 3 HM
PS. Tuli joku ihmeen inspis joskus yhelttoista (: Ja pahoittelen vähän tämmöstä sekavaa tarinaa...
Miltä Milli näyttää "uusissa" varusteissaan...
Pieni sade rummutti tallin kattoa. Oloni oli mukava, tuntui kivalta vain olla sisällä, ei tarvinnut antaa vaatteiden kastua ulkona. Milli oli kääntynyt poispäin käytävästä, se mussutti innoissaan ruokiaan. Ajatella, että minä oli tämän mussuttajan hoitaja.
Leppoisasti lähdin hakemaan harjoja. Päätin vähän ratsastaa, jotain 45 minsaa, en sen enempää. Ihan rennosti vaan. Hymyilin ajatukselle, eka kerta vähän kauemmin ratsastusta. Kun olin kysynyt asiaa Jassulta, tämä vain hymyili ja oli hirveän positiivinen.
Astuin satulahuoneeseen, kaikki oli siististi laitettu oikeille paikoilleen. Epäilin, että joku oli tehnyt suursiivouksen, niin epätavallisen siistiä oli. Tai sitten silmäni olivat kirkastuneet ja kaikki vain näytti siistimmältä.
Tartuin harjaboksiin ja vein harjat Millin karsinalle, kädessäni oli riimunnaru, jolla kiinnittäisin Millin karsinaan. Avasin oven, Milli ei hätkähtänytkään, vaan oli vain ja rouskutti kovaäänisesti heiniään, jotka olivat jo melkein lopussa. Huokaisin ja yritin mennä sen luokse, mutta tämä tukki tien aina vaistonvaraisesti. Viimein pääsin neidin luokse laittamaan riimunnarun, mutta jouduin vetämään pään ylös kunnolla. Milli oli kapinahenkinen, ja työnsi minut kumoon. Herkkujen toivossa, mutisin, mutten sentään antanut herkkuja. Käänsin Millin ja laitoin kiinni. Aloittelin harjaamaan kumisualla, sillä Millin karvaan oli ilmestynyt mutaisia läikkiä sinne tänne. Jassu oli varmaan vähän aikaa sitten noukkinut hevoset sisään ja Milli oli sitä ennen nukahtanut mutaisimpaan lätäkköön.
Huokaisin ja jatkoin harjaamista. Milli nukahti, kuten viime kerrallakin. Harjaus kesti kauan, reilun vartin. Muistin hymyillen monet kerrat, kun olin joutunut kiireessä laittamaan tuntiponit valmiiksi viidessä minuutissa. Mutta nyt ei ollut kiire. Nyt oli kesäloma.
Harjauksen jälkeen otin esiin kaviokoukun. Millin silmät tuntuivat lupsahtavan auki, sillä kun aloin nostaa ekaa kaviota, se pisti äkisti vastaan. Taas kerran turhaa työtä mulle, mietin ja ähkin ja puhkin, kun kavio tuntui juurtuneen maahan. Vedin henkeä ja nostin kaviota kaikilla voimillani, Milli tuntui antaneen armoa ja antoi minun "jalomielisesti" puhdistaa kaviot, vaikka niiden puhdistus oli neidin vain omaksi parhaakseen. Jos Milli osaisi puhua, olisin kertonut sen sille heti ensimmäisenä.
Kun lähdin hakemaan varusteita, toivoin ettei kukaan hoitaja irrottaisi narua ja antaisi Millin piehtaroida itseään. Aika epätodennäköistähän se on, mutta koskaan ei voi tietää.
Astuin taas kerran mukavaan satulahuoneeseen, ja nappasin Millin kamat. Mustat suitset ja satula, miltäköhän se näyttäisi pinkissä satulassa ja vihreissä suitsissa. (hirveältä...) Nauroin itsekseni, onneksi kaikki olivat seuraamassa alkeistuntia maneesissa, sillä sinne oli osallistunut monen hoitsu.
Tulin takaisin karsinalle, Milli oli vielä seisten ja huokaisin helpotuksesta. (olen tainnut usein huokaista Millin seurassa). Laitoin ensin satulahuovan Millin selälle, asettelin sen ja nostin sitten satulan sään päältä liu'uttaen oikealle paikalleen. Tiesin, että vyönkiristyksessä oli omat ongelmansa, mutta ainakin kentällä tai maneesissa voisin sitten kiristää vyön paremmin. Aloin kiristämään vyötä, mutta kuten odotin, Milli pullisti mahansa.
Suitset menivät hyvin päähän, Milli seisoi kiltisti aloillaan ja näytti ihan enkeliltä, siis monessa mielessä. Se oli ottanut kuolaimet suuhunsa vaivatta ja jopa joustanut kavioissa, nekin antanut puhdistaa jotenkuten.
Vielä satulavyö. Huokaisin ties monennen kerran ja otin Millin suitsista kiinni. Maha näytti edelleen yhtä pullealta, miten se jaksoikaan pidättää mahaansa niin kauan. Ihmeponi, naurahdin ja vetäisin sen tallipihan poikki kentälle tammaa pitäen tiukasti kiinni samalla, kun katselin talliin virtaavia alkeistuntilaisia. Sade oli loppunut, se oli ollut vain pieni sade, ja aurinko alkoi paistaa. Kohta tulisi sateenkaari, mietin hymyillen ja avasin kentän portin.
Talutin Millin kaartoon. Milli ei enää pullistanut mahaansa, ja kiristin vyön tyytyväisenä. Tamma huomasi sen liian myöhään, vyö oli kiertynyt sen mahan ympärille niin, että satula pysyisi selässä. Löysensin jalustimien pituutta ja nousin selkään. Selässä ollessani laitoin jalustimet sopivan pituisiksi ja otin ohjat käteen kunnolla, antaen Millin kuitenkin kulkea pitkillä ohjilla. Rentouduin ja maiskautin hieman, sillä Milli kulki aika laiskasti eteenpäin.
Vähän ajan kuluttua otin ohjat paremmin käteeni ja vaihtelin suuntaa ja tein voltteja. Hain hyvää tuntumaa, suunnanvaihdot menivätkin aika kivasti. Voltit olivat liian pieniä aluksi, joten tein voltteja vielä hyvän aikaa. Milli oli aika mukava, sen käynti oli tasaista, ehkä hiukan laiskaa. Kun tamma pääsi kunnolla vauhtiin, käyntikin tuli paremmaksi ja se innostui.
Volttien onnistuttua otin kevyen ravin. Ylös, alas, ylös, alas, mietin purren hammastani. Millin ravi meinasi mennä välillä jopa liian kovaa, mutta pidätyksien jälkeen se tajusi oikean vauhdin. Otin välillä muutamia suurehkoja voltteja, joihin olin ihan tyytyväinen. Milli hieman väsähti, ja otin käynnin, jossa tamma sai venyttää päänsä pitkäksi. Se nautti ja kun oli vähän keräillyt voimiaan, päätin hiukan laukata. Olin oikeastaan odottanut laukkaamista Millillä jo pitkän aikaa, joten oli aivan pakko.
Otin rauhallisen harjoitusravin ja annoin pitkän sivun alussa laukkapohkeet. Milli lähti ihanaan laukkaan ja olin niin tyytyväinen, että olin laittanut sen kuntoon tätä ratsastuskertaa varten sen vastusteluista huolimatta. Laukka kuitenkin tyssäsi, kun Milliä ei enää huvittanutkaan laukata enää. Se otti käynnin. Painoin pohkeita saaden sen raviin, mutta laukka oli hieman työn alla. Painoin laukkapohkeet kunnolla, muutaman yrityksen jälkeen Milli laukkasi. Maiskutin samalla, ja kokonaisen kierroksen jälkeen otin tyytyväisenä käynnin. Tämä saa riittää, mietin, ja annoin pitkät ohjat.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Millin. Harjailin sitä varusteiden oton jälkeen rauhallisesti ja kävin hakemassa omenanpalan.
Milli oli kääntynyt etsimään jo syömiään heiniä, ja kääntyi sitten kummallisesti ympäri kun olin tulossa viemään sille omenanpalaa.
Naurahtaen mietin: Ympäri mennään, yhteen tullaan.
Jess & Milli 3 HM
PS. Tuli joku ihmeen inspis joskus yhelttoista (: Ja pahoittelen vähän tämmöstä sekavaa tarinaa...
Miltä Milli näyttää "uusissa" varusteissaan...
(<- eli outo)
Toivottavasti pidit (: