Reipas oripoika
21.11.2010
“
I’m only gonna break, break your, break, break your heart.”
Musiikkisoittimeni kaiuttimista kaikui Taio Cruzin hitin sanat. Olin juuri ladannut iPodiini parikymmentä uutta biisiä minun kyllästyttyä vanhoihin biiseihin. Latauksiini oli kuulunut niin Catun kuin Jassun lempibiisejä, ja jopa yksi Viivin rakkaan Apulannan laulu.
Lauleskellessani Taio Cruzia kävelin kohti Shelyesin tallia. Ohut lumivaippa peitti maata ja sai . Otin pari juoksuaskelta, ja jatkoin sitten kävelyä.
Ipodini alkaa soittamaan Hilary Duffin Strangeriä, jonka latasin Catun ehdotuksesta. Lopetan kumminkin laulun kuuntelun kun saavun tallipihaan, ja tervehdin Sagan kanssa pihalla touhuavaa Jassua.
“Moi!” tallinomistaja sanoi ja taputti voikkoa eestinponiaan. “Me ollaan tässä Sagan kanssa menossa kentälle vähän treenaamaan.”
“Selästä?” kysyin ja annoin tamman haistella minua.
“Ihan maasta käsin vaan, tarttisin apujoukot jos selkään haluisin mennä”, Jassu naurahti. “Ootko menossa Vanille?”
“En, itse asiassa. Aattelin vähän Pepen kanssa harjotella, jos se siis käy?” esitin kysymyksen.
“Käy toki! Se on nyt, kröhöm, ollu vähän lomilla… Mä voin tulla jeesaamaan kunhan ollaan tän neidin kanssa valmiita”, totesi tummahiuksinen ja alkoi taluttamaan hevostaan kenttää kohti.
“Joo, se ois kiva. Meillä kyllä saattaa kestää aika kauan ku harjaan Pepen hyvin eka”, vastasin, heilautin naiselle kättä ja kipaisin sitten oritalliin.
Tallissa minua odotti kimo shetlanninponiori Frits, ja tämän punapäinen hoitaja, jota Pesceksi kutsuttiin. Tyttö harjaili tallikäytävällä hoitoponiaan, joka kuopi maata kyllästyneenä.
“Vessa!” hihkaisin ja loikin mahdollisimman rauhallisesti tytön luo.
“Maissi!” punapää vastasi samalla kun joutui rutistukseni uhriksi. “Mitäs sä oritallissa?”
“Tänään mä orittelen”, kerroin ja otin Pepe-kyltin omaavan karsinan edestä riimun ja -narun. “Pepen kanssa nimittäin.”
“Voi ku söpöö!” Pesce hymyili jatkaen Fritsin harjaamista.
Itse hyppelehdin ulos tallista, ja suuntasin matkani tarhoja kohti. Pepe seisoi heti portin luona, eikä se vaikuttanut pätkääkään ärsyyntyneeltä tarhasta pois joutuessaan. Orin asenne oli siis huippu, mikä sai väkisinkin suupieleni nousemaan ylöspäin, ja vääntämään kasvoilleni pienehkön hymyn. Tämä kylläkään ei vetänyt vertoja Catun tyypilliselle Pepsodent-hymylle…
Mustanruunikko yritti tallipihalle tullessamme ravata, sillä (mitä ilmeisimmin kiimassa oleva) Milli tuli Viivin kanssa meitä vastaan. Kaksivuotias katseli vuonohevostammaa höristäen sieraimiaan, kun Milli taas pysähtyi paikalleen katselemaan Pepeä.
“On se Pepe kyllä kiinnostava kaveri”, Viivi nauroi ja taputti ihmettelevää hoitoponiaan.
“Jep”, sanoin samalla kun vetäisin poniorin päitsissä kiinni olevasta riimusta, yrittäen saada shetlanninponia liikkeelle.
Yritys onnistui, ja kohta olimmekin jo päässeet oritalliin asti. Pesce harjasi Fritsiä vielä käytävällä, joten jouduin taluttamaan Pepen omaan karsinaansa. Hain nuoren miehen nimellä varustetun harjasangon ja aloin sukimaan Pepeä sinisellä kumisualla.
Kun koko orin tumma karva kiilsi, tiesin harjaustuokion tulleen päätökseen. Uudet suitset kiilsivät karsinan edessä, josta ne nappasin ja esittelin Pepelle, joka vaikutti positiiviselta niitä kohtaan.
“Suitset on näköjää sulle jo tuttu juttu”, totesin, ja niinhän asia varmasti olikin.
Luultavasti Jassu oli käynyt opettamassa ponille asian jos toisenkin tämän elämän aikana, ja elin siinä toivossa että joku oli myös opettanut poikaa ohjasajoon - minä nimittäin olin siitä hommasta ihan pihalla.
Kohta talliin marssi, oranssissa collegessaan, Catu joka katsoi minua silmät välkkyen karsinan kaltereiden läpi. Tyttö oli selvästi iloinen, ja tunne oli kyllä kieltämättä molemminpuolinen. Pitkät jaaritteluhetkemme olivat nimittäin jääneet vähän vähemmälle, kiitos koulun…
“Mä kuulin et sä oot täällä!” päivä päivältä enemmän tummalta Marilyn Monroelta näyttävä hoitajatyttö luikahti Pepen karsinaan, pörrötti ensin ponin otsatukkaa ja halasi sitten minua.
“Jep, Pepen treenaamispäivä tänään”, sanoin ja kiristin suitsien turparemmiä. “Sulla on näköjään vaihteeks kamera mukana?”
Catun iso kameralaukku lepäsi tämän olalla.
“Joo, voin tulla kuvailemaan jos haluut?” tyttö ehdotti.
Nyökkäsin vastaukseksi. Pepestäkin olisi kiva saada kuvia, ja jos kerran Catu oli kameroineen tallilla, voi hän tietenkin kuvata!
“Näitkö sä että oliko Jassu vielä Sagan kanssa kentällä?” kysyin, sillä muistin Jassun luvanneen tulla auttamaan orin juoksuttamisessa.
“Ne oli just lopettelemassa”, Catu kertoi ja kaivoi sitten kameransa esiin .
Kun Catu väänsi objektiiviaan saadakseen mielestään kivan kuvan etäisyyden minuun ja Pepeen, ja painoi sitten kameran päällä olevaa nappulaa. Kuului kova ääni, ja tyttö hymyili.
“Hyvä kuva tuli!”
“Ja nyt pyydä laukka”, Jassu seisoi vierelläni ja ohjasti minua.
“Laukka”, sanoin ja heilautin hiukan juoksutusraippaa lumista maata kohden.
Pepe nosti reippaan laukan pienen pukin jälkeen. Poni yritti hidastaa raviin, mutta heilautin raipalla, ja ori jatkoi pientä pippurista laukkaansa.
“Hienoo!” Jassu iloitsi. “Sit pyydä se raviin, ja vaiha suuntaa.”
Tein niin kuin nainen sanoi, ja jatkoin Pepen kanssa toiseen suuntaan. Ensin pyysin sitä menemään ravia, sitten vähän aikaa käyntiä, ja lopuksi laukkaa. Poni vaikutti tyytyväiseltä saadessaan taas kävellä, joten lopetimme Jassun pyynnöstä.
“Voitte vaikka mennä lopuks kävelemään maastoon”, tallinomistaja ehdotti.
“Selvä, ja Catu tulee messiin”, sanoin taluttaen Pepen kentältä.
Catu hyppelehti portista ja yritti ehtiä minun ja shetlanninponin tahdissa. Pepe ei olisi millään halunnut odottaa ystäväämme, joka hankaloitti huomattavasti minun odottelua. Lopulta Catu tajusi ottaa pari juoksuaskelta, ja saavutti meidät.
“Pepsu on niin pirtsakka tänään”, brunette totesi taputtaen oria.
“Jep. Saattaa johtua tästä lumesta”, sanoin ja olin oikeassa: Pepe juoksi juuri silloin lumihankeen ja alkoi piehtaroimaan valkoisessa maassa.
Maiss & Pepe
