Vinjan päiväkirja

[Jassu]

Kornblomst e Vinja

Vuonohevonen, tamma
Hoitaja: Pinja

[Pinja]

Astelin tallille. Ilmassa oli vähän illan raikkautta. kaikki ponit oli tarhattu, mutta minun oli helppo tunnistaa Vinja. Eihän tallilla kovin monta pystyharjaa ollut. Tai oli Elli, mutta se oli tummempi. Kävelin Vinjan tarhan eteen.

"Moi tyttö. Mitä kuuluu." Sanoin sille.

Tamma nosti ihmeissään päänsä heinistä. "Kuka sä oot?" sitä se varmaan halusi kysyä. Tamma hönkaisi ilmaan höyry pilviä. Oli vielä sen verran kylmä, että niitä tuli minunkin suusta. Vinjalla oli kai alkanut sen tarvikarvan tulo. Sillä oli paksumpaa ja tuuheampaa karvaa, mutta niinhän oli monella muullakin. En viitsinyt häiritä sitä enempää. Päätin mennä katsomaan mitä tallista löytyy. Olin käynyt täällä pari kertaa aijemmin, mutta en muistanut silti mitään. Kukaan ei voinut olla niin tyhmä, että ei tietäisi, että tallissa oli karsinat, mutta missä kaikki muu oleennainen oli. Tallikäytävällä oli ensimmäisen tunnin oppilaita. Sivusilmällä vilkaisin, että Vinja menee tunnille. Ratsastajat olivat suurin osa nuoria, mutta näyttivät vähän kokeneemmilta. Päättelin siis, että tunti ei ollut alkeistunti eikä minun tarvitsisi auttaa Vinjan kuntoonlaittamisessa.

Pian kuulinkin kavioiden kopinaa tallin käytävässä. Toisin kuin tottumani mukaan, kaikki kaviot olivat pieniä ja kevyitä. Eikä se ollut ihme. Ponitallihan oli kyseessä. En ehtinyt kauaa tallissa kauaa ihmetellä, kun vierelleni saapui tyttö. Tyttö oli minulle täysin tuntematon.

"Anteeksi, tiedätkö sinä missä nämä suojat voi puhdistaa? Huomasin niiden olevan aika likaiset ja ajattelin putsata ne." Tyttö sanoi näyttäen kädessään olevia suosia.

"En. Sä olet varmaan myös uusi hoitaja." Sanoin hymyillen olkiani kohauttaen.

"Ai ootko säkin uusi! Mä olen Erika." Hän sanoi.

"Minä olen Pinja. Mutta me voidaan etsiä joku, joka tietää missä voi putsata suojat." Sanoin.

Yhdessä lähdimme etsimään jotauta, joka tietäisi missä voi pestä suojat. Aluksi näytti siltä, että talli olisi täysin autio. Erika ja minä tunnistimme joitain, jotka olivat myös uusia. Heiltä ei siis ehkä kannattaisi kysyä. Pian eteemme kuitenkin sattui eräs nainen/tyttö. Hän ilmoitti meille missä suojat voivat pestä. Suojat olivat todennäköisesti menneet likaiseksi siellä maastotunnilla. Erikan piti lähteä vähän ajan päästä tallilta, joten jäin yksin odottelemaan. Menin kentän laidalle tutkimaan mitä tunnilla tapahtui. Vinja veteli päivän viimisiä tunteja. Se oli ollut kaikkina kolmena tuntita kentällä, mutta tamma oli silti huippu vireessä. Tunnin pitäjä huuteli jo loppukäynteihin siirtymistä, joten itsekin aloin siirtyä talliin päin.

Tallissa tei jo lähtöä, kun tuntiporukka taluttu hevosia karsinoihin. Vinja käveli aika jonon perässä. Seisoin Vinjan karsinan edessä, joten Vinjan ratsastajalla ei ollut kovin pitkä matka kysyä minulta apua:

"Hei voisitko sä ottaa Vinjan pois kunnosta. Mulla on kauhea kiire, kun mun pitää olla ajoissa kotona." Hän sanoi.

"Joo." Vastasin.

Aloin Vinjan karsinassa ottaa Vinjalta varusteita pois.

Vinjan selässä on helppo olla tyytyväinen.
Vinja tunnilla.

Pinja ja Vinja 1Hm

[Pinja]

Tarina on suunnattu torstaille, mutta se valmistui vasta tänään. Sitsi parempi miettiä, että kirjoitettu torstaina. ; )

"Milloin sinä tallille tulit?" Emma melkein juoksi tallin toisesta päästä.
"Ihan äsken. Miten niin?" Kysyin hiljaa piipittäen. Olin melkein säikähtänyt Emmaa
"Minä olen ollut täällä tallissa kokoajan ihan yksin." Hän sanoi korottaen ääntään lopussa.
"Läksyt piti tehdä ja tallille tulo kestää mummonpyörän kanssa." sanoi kohauttaen olkapäitäni ja hyvyillen.
"Noh minkäs sille voi, että koulujenkin piti alkaa." Emma sanoi ylös katsoen.
"Hera tekee tänään kaksi tuntia, joten en viitsinyt sillä ratsastaa. Olen siis harjaillut sitä niin, että hyvä kun sillä vielä turkki on." Emma sanoi ilkikurisesti hymyillen.
"Minulla ja Vinjalla on tänään ensiratsastus. Se ei tee tänään ainuttakaan tuntia." Sanoin paljastaen mitä olin tänään koko koulupäivän miettinyt. Tiesin, että Vinja harvemmin teki torstaisin töitä.
"Mä tuun sitten katsoo ja kuvaa." Emma sanoi näyttäen minulle järjestelmäkameraansa.
Nyökkäsin. Pian Emma näki ulkona jotain - ilmeisesti hevoset riehuivat - ja hänelle tuli kiire kuvaamaan. Minä vain nauroin perään.

Menin Vinjan karsinaan. Tyhjä ja putsaamatta. Ajattelin putsata sen ennen Vinjan sisälle hakua. Hain kottikärryt ja talikon. Karsinan putsaus ei koskaan ollut ollut minusta mitään lempipuuhaa, mutta vastuuta tuntien oli aina hymyillen senkin putsannut. Muistin aina tarkalleen kuinka pikkusiskoni oli aina valittanut kun olin sen tallille raahannut. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä hevosten kanssa saatika sitten putsata niiden karsinaa. Olin kuitenkin vähän ajan tappelun jälkeen luovuttanut ja nyt siskoni sai olla kotona eikä hänen tarvinnut pelätä, että tulen kinuaman häntä tallille. Hänestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Ulkoa kuului tuulen huminaa. Talvi tulee. Miettisin ajatuksissani joissa aavemainen viulu musiikki alkoi soida.
"Talvi tulee." Meeba sanoi karsinan suusta.
Päästin pienen vikinä kirkaisun. Miten hän oli saanut äänensä kuulostamaan noin pelottavan heleältä?
"Et kai sinä pelästynyt?" Hän kysyi naurahtaen.
"Kyllä minä vähän taisin." Sanoin.
"Pääsee hankilaukkaamaan ja talvena tallilla on muutakin kivaa.” Meeba sanoi.
”Niin vaikka talvella on aika kylmä.” Sanoin karsinaa putsaten.

Syksyn tuomat sateet olivat kastelleet koko talli pihan. Tarvoimme Meeban kanssa mudassa menossa hakemaan Vinjaa tarhastaan. Tamma oli varmasti ihan kiusakseen mennyt kaikista kauimmas portista. Ja kuten luonnollisesti, hevosille pehmeäksi tarkoitetusta pohjasta oli tullut sataessa märkää velliä. Meeban kännykkä pirahti soimaan. Hänen oli mentävä. Jäin siis yksin paimentamaan Vinjaa.

Vein Vinjan pesarille. Sen jalat olivat tarhailun jäljiltä vähän likaiset. Vinja nuorena, mutta kilttinä ja urheana ponia peruutti pesarille kiltisti. Vähän se yriitti kokeilla, että missä kurissa tässä mennään, mutta sen Vinja lopetti ihan itsestäänkin. Tänään tarkoituksena oli ihan vain tutustua toisiimme. Ei ihan heti mitään tehotreeniä. Vinja katseli ympärilleen. Pienet tytöt – varmaan aika lähellä asuvia - katselivat poneja ja varsinkin Vinjaa, sillä tammahan oli oikein näytillä pesarilla. Itselläni oli vähän pidempi matka, jota sain ajoittain kulkea. Se ei kuitenkaan talliin tuloa haitannut. Olihan minulla hieno mopo mummopyörä, jonka kanssa pitkien matkojen pyöräily oli todella rasittavaa. Tätä mielessäni kiroten lähdin hakemaan Vinjan varusteita varustehuoneesta.

Talutin Vinjan maneesiin. Shelyessä pidettiin ainakin vielä toistaiseksi tunnit ulkona. Eihän kenttä niin märkä ollut. Vinja oli ottanut kuolaimet suuhun suhteellisen kiltisti pienien kokeilujen varjossa. Nyt tamma kulki takanani maneesiin ja yritti välillä noukkia maasta viimeisiä ruohon jämiä. Maneesiin päästyäni varustin vielä itseni ja aloitin tunnin. Alkukäynneissä Vinja oli jo hereillä. Se oli virkeä työttömästä päivästä. Vinjan kaunis pystyharja huojui käynnin tahdissa. Pikkuhiljaa aloin ottamaan ohjia käteeni. Tein voltteja ja pääty-ympyröitä sekä yiritin saada Vinjan kulkemaan reippaasti eteen. Kun Vinja käveli reippaasti eteen aloin hakea vähän pyöreää muotoa. Kuten useimmilla tuntihevosilla, pyöreäänmuotoon saaminen oli selästä haastavampaa, mutta Vinja kuitenkin hakeutui kuolaimelle sekä kulki pieniä pätkiä muodossa. Oltuani tyytyväinen siirryimme raviin. Ravissa muoto tuli paljon helpommin ja pääsimme menemään pitempiäkin pätkiä. Ravissa kokeilimme vähän pohkeenväistöä ja kolmikaarista kiemura-uraa. Vinja meni loppua kohden vain enemmän ja enemmän muotoon. Voisin sanoa, että harjoitusravissa kaikkein parhaiten. Laukannostossa Vinjan pää pääsi nousemaan, mutta tästä en eneemmin sakottanut. Laukassa menimme kahdeksikkoa ja vaidoimme laukan ravin kautta aina uuteen. Sain Vinjaan terävyyttä vasta aika myöhään, mutta lopuksi Vinja vaihoit kaikat terävästi ottamatta ravia kuin max. 3 askelta. Olin tyytyväinen, joten tunti voitiin lopetella antamalla ravissa vähän pitempää ohjaa, jottei kaula ihan vinkuralle jää. Loppukäynneissä Vinja sai kiitoksia ja taputuksia. Hienosti se oli mennyt.

Otin Vinjalta varusteita pois. Harjasin sen ja putsasin sen kaviot. Vinja ei ollut pahemmin hikeentynyt. kelloa alkoi lähestyä sen verran myöhää, että näin parhaimmaksi jättää Vinjan sisälle viemättä sitä enää ulos. Se haettaisiin kumminkin sisälle.
”Hienosti menit tänään.” Lörpöttelin Vinjalle ja taputin sitä.
Sitten aloin tehdä lähtöä kotiin.

Pinja ja Vinja 2 Hm

[Pinja]

Vinja käyskenteli maneesissa. Sillä oli tänään tunti, mutta vasta illemmalla. Olin kuitenkin halunnut tehdä jotain Vinjan kanssa tänäänkin. Niinpä olin miettinyt viimeisellä matikantunnilla vaihtoehtoja. Jassu ei tietenkään pitäisi jos poni olisi jo ihan väsynyt tunnille tullessaan. Se ei olisi saanut siis olla mitään rasittavaa. Maastakäsintyöskentely! Minua oli naurattanut, että näin helpon asian keksimiseen oli mennyt niinkin paljon aikaa. Olin siis vienyt Vinjan maneesiin. Tamma katsoi minua ihmeissään. "Miksi me täällä seisomme?" se olisi varmaan halunnut kysyä.

"Kuuleppas Vinja, Me tehdään nyt tälläisiä tosi kivoja temppuja." Sanoin Vinjalle. Minulla oli pieniä porkkanen paloja mukana.

Ensimmäinen asia jota haarjoittelimme oli Vinjalle helppo. Sen piti kumartaa. Vinjasta näki, ettei se ollut ennen pahemmin venytellyt, mutta se tuli kuitenkin kumaraan kiltisti porkkanan perässä. Sitten venyttelimme vielä vasemman ja oikean puolen sekä etujalat. Nyt Vinja oli vireä toisiin hommiin. Harjoittelimme ensin vähän näyttelyissä ravaamista. Vinjalla oli vain riimu ja siihen kiinnitettynä riimunnaru josta minä pidin kiinni. Siispä kaikki pyynnöt tulivat Vinjan korvii puolta myöhemmin ja hidastaminen tai pysähtyminen ei onnistunut aivan niin vireästi kuin suitsilla olisi tapahtunut. Myöskin liikkeelle lähtö oli käyntiin jäävää. Silti Vinja oli oikein kiltti, eikä me nyt tuollaisista pikkuasioista pokoteta. Seuraavaksi yritin koettaa ymmärsikö Vinja käskyt "seis" ja "tule". Eihän Vinja mikään koira ollut, mutta se ymmärti aika helposti silti mitä tarkoitin. Kaikki nämä tehtävät oli suoritettu ihan ookoosti. Lopuksi kokeilin ylittäisikö Vinja vesimaton - minun sinisen ja liian ison tallitakin - hötkyilemättä. Eihän tuollaiset urheat ja varmat ponit mitään pelänneet! Vinja käveli takkini ylitse aivain kuin minkätahansa muun yli. Ehkä maton olisi pitänyt olla vähän isompia niin Vinja olisi voinut kävellä sen päällä, mutta en tähän hätään sellaista löytänyt. Vinjan ei muutenkaan ollut tarkoitun astua takkini päälle vaan kävellä sen yli. Äiti ei olisi kauheasti tykännyt jos selässäni olisi ollut hevosenkenkä. Lähdin viemään Vinjaa talliin.

"Moi mistäs te tulette?" Hilda käveli vierelleni ja katsoi Vinjaa jota talutin talliin.

"Maneesissa vähän leikittiin." Sanoin hymyillen.

"Mitäs teitte?" Hilda halusi tarkempaa vastausta. Hän naurahti.

"Nooh, Venyteltiin ja tehtiin jotain tottelevaisuus testejä." Sanoin.

"Kuulostaa kivalta. Siellä viikonloppu leirillä tehtiin vähän samaa." Hilda sanoi.

"niin no.. Mä kuulin." Sanoin viettoman näkoisenä. Se oli ollut yksi inspiraation lähde.

Hilda naurahti ja jatkoimme pölinää. Kerroimme vuoronperään ihanista hoitsuistamme. Lucas oli minulle melko uusi tuttavuus ja jotkin sen luonteessa jopa yllättivät minut. Vinjakin taisi olla aika uusi Hildalle. Vein Vinjan karsinaan ja menimme Hildan kanssa istumaan pihalla olevalle penkille. Seuraavan kerran havahduin kellosta vasta kun näin Vinjan ja sen ratsastajan menevän tunnille. Olin katsonut koska tunti alkaa ja tiesin, että oli reilusti myöhässä ruuasta. Lähdin siis kotiin.

Pinja ja Vinja 3Hm

[Pinja]

Oli alkanut jo vähän hämärtää. Tallista paistoi kutsuvat valot jotka melkein huuviavat minua luokseen. Minulla ei kuitenkaan ollut tallissa mitään tekemistä. Vinja, ratsastustunneilla suosiossa oleva hoitoponini, oli jälleen kerran tunnilla. Menin siis maneesiin. Minusta oli mukavaa katsoa kun Vinja hyppäsi. Olin hypännyt sillä vain kerran tunnilla shelyessä, joiten tiesin jo sen kokemuksen perusteella, että Vinja oli mukava ratsastaa. Sen näkoinen oli ratsastajakin. Koska oli estetunti, oli kentällä luonnoillisesti tällöin esterata. Kukin ratsastaja suorastaan rynni ensimmäiseksi hyppäämään. Jassu pisti kaikille järjestyksen. Itse sain tolkkua siitä niin, että pienimmät ponit hyppäsivät ensimmäisenä. Maastakäsin ei suoraan nähnyt ponien säkäkorkeudessa mitään isompia eroja. Kaikki ponit olivat 140 senttimetrin haarukassa. Vinja oli ensimmäinen. Tietenkin, koska se hyppäsi vain 60cm ratana. Lucas ja Hera taas hyppäsivät puolestaan melkein metriä. Vinjan selkään oli laitettu juuri oikea henkilö. Ratsastaja näytti olevan aika uusi hyppääjä. Hän ei ratsastanut huonosti, mutta muihin verrattuna hän oli hieman kokemattomampi. No, oikeastaan syy miksi sanoisin noin ei ollut se, ettei hän olisi hypännyt niin paljon. Oikeasti hän näytti todella tyytyväiseltä radalla. Esteet eivät olleet korkeita, mutta se ei häntä haitannut. Siispä, vaatimattomille ratsastajoille sopi vaatimaton poni. Muutkin ratsukot hyppäsivät vähän esteet korkeampana. Sitten olikin välikäyntien vuoro. Istuin aika lähellä Jassua, joka piti tunia. Se oli todella paha virhe, koska hän tietenkin näki minut ensimmäisenä.

"Pinja, voisitko mennä keräämään lantaa kentältä, kun tällä tunnilla sitä on sinne taas kertynyt." Hän kysyi.

Oikeastaan lannan kerääminen ei ollut mielipuuhaani, mutta en viitsinyt alkaa väittää vastaankaan. Siispä otin talikon suosiolla käteen ja lähdin hakemaan ylimääräiset pois kentältä. Kun Jassu huusi raviin ratsukkojen siirtymistä raviin, sain minä taas väistella hevosia, jotka yrittivät ratsastajineen jyrätä päältäni. Onneksi jouduin olemaan hevosten ravatessa tosi vähänaikaa vielä keräilemässä lantaa.

Tunnilla hypättiin vielä vähän ja siteen he siirtyivät loppuverryttelyihin. Koska oli maanantai, kuuden jälkeen en enää ihmisiä tallilla nähnyt. Sitkeästi päätin olla tallilla, vaikka Vinja olikin kahdeksaan asti tunnilla. Tein vähän kaikkea. Putsasin Vinjan karsinan ja sen karsinan seinät ja siivosin muutenkin Vinjan tavaroita esim. harjoja, joissa oli paljon Vinjan karvaa, jotka otin pois.

Kahdeksalta Vinja oli tullut talliin syömään iltaheiniään. Kurkkasin nopeasti satulahouneeseen ja siellä näin seuraavan tehtäväni. Vinjan kuolaimia ei oltu kunnolla huudeltu tai siis, ei niissä kuolaa ollut, mutta kiinnijäänyttä likaa kyllä. Otin kuolaimet irti suitsista ja menin pesemään ne.

"Höh, mä luulin, että olin viiminen tallilla." Inga ilmestyi poninsakanssa taakseni.

"Heh, niin mäkin." Olin osittai näikähtänyt tuota äkillistä "tervehdystä"

Tein Ingalle tilaa. Hän oli tullut pesemään poninsa jalat. Inga vaikutti oikeis mukavalta. Olin jutellut hänelle vain kerran tätä ennen, mutta näytimme tulevan oikein hyvin toimeen.

"On niin ihanaa kun on oma poni." Inga sanoi hän oli selvästi ylpeä ponistaan.

"Niin." vastasin.

"Ai onko sullakin poni?" Inga kysyi.

"On, oikeastaan minulla on niitä parikin, mutta ne ei asu tällä tallilla." Sanoin vähän ihmeissäni siitä, että hän oli ottanut asian puheeksi.

Jatkoimme keskustelua niin kauan kuin vain suinkaan kerkisimme. Äitini - vihainen äitini - soitti kumminkin minua jo kovaa vauhtia kotiin, joten aloin tekemään lähtöä. En kumminkaan voinut lähteä ilman Vinjan hyvästelyä. Siispä menin harjaamaan pikahierontaturhaharjauksen Vinjalle. Vinja oli rauhallinen ja ihana. Voin lähteä hyvin mielin kotiin.

Pinja ja Vinja 4Hm

[Jassu]

Halloweenvaellus 2012.

[Pinja]

Vinja käpysteli tarhassaan. Se oli tylsistyneen näkönen. Arvelin sen johtuvan siitä, ettei tamma ole ollut tänään ollenkaan tunnilla. Se oli varmaan kokopäivän kyhnöttänyt tarhassa tai karsinassa. Päätin siis keksiä jotain kivaa ja se ei vaikeaa ollut, koska lumet olivat saapuneet ja hankilaukka oli aina yhtä kivaa. Vinja katseli kun saavuin hakemaan sitä tarhasta. Se ei näyttänyt aivan ensiksi tajuavan, että olin hakemassa häntä sisälle. Olin pukeutunut/yrittänyt pukeutua lämpimästi, muttei siitä mitään ollut tullut. Minulla oli kylmä, mutta toivoin ratsastuksen lämmittävän minua. Hain Vinjan sisälle.

Toffeeponi seisoi nyt käytävällä samalla kun minä yritin ottaa tolkkua sen niputetuista suitsista. Minä en niitä ollut niputtanut! En yleensä ole ollut huono tässä, muttä nyt sormet eivät vain löytäneet niitä oikeita reittejä joista remmin ja ohjat olisivat päässeet selviksi. Tuuhea talvikarva oli peittänyt koko poni-paran. Se oli estänyt satulavyön kiristystäkin oikein mukavasti. Vinja halusi kokeilla miten suhtaudun hänen pikku jekkuihinsa. Se esitti ettei muka halunnut kuolaimia suuhun, vaikka oli melkein satavarma, että jos nyt olisin päättänyt sanoa "ei sitten" se olisi kinunu kuolaimia suuhunsa.

"Lämmitetään näitä vähän kun ne on niin kylmät." Lämmitin kuolaimia käsissäni ja puhusin Vinjalle.

Se oli kumma juttu, että aina kun ratsasti tuli sellainen "poneille ei sovi puhella selässä"-olo, mutta kun olit sen kanssa kaksin hoitamassa sitä asia olikin toinen. Silloin tarinaa tuli suusta laidasta laitaan. Laitoin Vinjalle kuolaimet ja irroitin sen käytävältä. Laitoin kypäräni ja lähdin taluttamaan Vinjaa pihalle.

Kävelin hetken suhteellisen iso tietä pitkin. Annoin Vinjan kävellä pitkillä ohjilla. Pian tuli vastaan kuitenkin sopiva pätkä ravata, joten keräsin ohjat ja lähdin ravaamaan. Vinja innostui ja vaikka kuinka pidätin, se ei halunnut siirtyä rauhallisempaan raviin. Vinja ravasi aika rivakasti tien pätkän, mutta kun alkoi tulla taas käyntikaistaletta vastaan otin siltä väkisinkin ravin pois. Jouduin kävelemään hetken lyhyillä ohjilla, koska se tuntui innostuvan ja halusi jatkaa ravia. Pian Vinja kuitenkin rauhoittui ja voin antaa sille taas vähän pitempää ohjaa. Vähänmatkaa käveltyä vastaan tuli kiva pelto, jossa joku muukin oli jo käynyt laukkailemassa. Siirryimme Vinjan kanssa pellolle ja nostimme laukkaa. Vinja innostui ja lähti vähän kovempaa, mikä oli minusta aivan ok. Vinjan laukka oli muuttunut tavallisen tasaisesta laukasta isoon ja lennokkaan laukkaan. se nosteli huolella jalkojaan. Siirtelin hetkeksi vähän raviin ja pian huomasin tiellä vilkuttelevan Kairanin, joka oli ilmeisesti myös lähtenyt maastoon. Vilkutin takaisin. Vähän ajan päästä siirryimme tielle ja lähdimme Shelyestä kohti.

Kun pääsin tallille, siirryin vielä hetkeksi ravailemaan vähän hillitymmin kentälle. En halunnut jättää Vinjaa talliin liian innokkaana. Ravasimme kentällä hetken perusravia. Vinjalla oli ilmeisesti hokit, koska se ei liukastellut lainkaan. Kun Vinja oli rauhassa ja kulki hyvin, siirryin loppukäynteihin.

Otin Vinjan varusteet pois ja harjasin suurimmat hiet pois sekä putsasin sen lumiset kaviot. Sitten vein sen takaisin pihalle nauttimaan vapaa-aikaansa. Kairan tuli vielä tallissa vastaan, joten jäimme puhumaan juolusta ja talvesta jne.

[orange]Pinja ja Vinja 5Hm[/orange]

Talvimerkki ansaittu talvisesta hankilaukkatarinasta (;


- Jassu

[Pinja]

Muut hevoset innostuivat, kun kuljimme Vinjan kanssa kohti maastoa. Kello oli vähän yli kuusi ja ilta alkoi jo hämärtää, vaikka lumi valaisikin kivasti maailmaaa ja kevät oli jo selvästi tekemässä tulojaan. Vinjan päälle olin laittanut tämän fleeceloimen, koska vielä tallissa olin ajatellut kivaa kävelylenkkiä ilman satulaa. No, kun olin tallipihalla Vinjan selkään noussut ja pyytänyt sitä eteenpäin, olin saanut innokkaan vastauksen. Vinja oli reippaalla tuulelle ja sai nähdä miten loimi päällä pysyisi, jos matkalla otettaisiinkin vähän isompaa vaihdetta. Pidin jalkojani hieman koukussa tahallaankin, sillä en halunnut/pitänyt siitä kun ne ilman satulaa vain roikkuivat velttoina maata kohti. Ohjat olin ottanut heti kättelyyn kunnolla tuntumalle.

Kävelimme vähän matkaa kunnes vastaan tuli pelto. Vinja vaikutti niin energiseltä ja kyllästyneeltä kävelyyn, että päätin päästää sen töihin. Menimme vähän ravailemaan pellolle. Pidin Vinjan Ympyrällä. Hetken aikaa Vinja jaksoikin työskennellä: Se meni nätisti muotoon ja jaksoi ravata lumessa jalkoja nostellen. Kumminkin ylimääräiset energiansa kulutettuaan siitä tuli taas se tuntiponi. Sitä joutui vähän potkimaan, jotta sen sai ravaamaan reippaasti jalat nostaen ja se halusi nostaa päätään pyäreästä. Halusin pitää Vinjan intoa yllä, joten bostin laukkaa ja annoin sen pään pikkuhiljaa nousta. Sitten päästin sen kaahailemaan pitkin peltoa. Hetken kaahailtuamme siirryimme takaisin laukkatyöskentelyyn. Pyysin Vinjaa taas vähän pyäreämpään ja rauhallisempaan laukkaan ympyrällä. Kun tämä onnistui hyvin lähdimme kävelemään kohti kotia.

Tallissa harjasin Vinjan. Laitoin sen loimen paikalleen. Loimi oli pitänyt Vinjan lämpimänä, mutta nyt se tuntui olevan kuumissaan tallin lämpimässä ilmassa. Pistin Vinjalle riimun ja lähdin taluttamaan sitä ulos hetkeksi, jotta se jäähtyisi. Sitten vein sen sisälle ja laitoin sen ruokakuppiin pari porkkanan palaa. Minulle ja toivonmukaan myös Vinjalle jäi hyvä mieli reissusta. Lähdin odottamaan josko äiti tulisi hakemaan minut.

Vähän lyhempää tällä kertaa

Pinja ja Vinja 6Hm

[Pinja]

Saavuttuani talliin menin samantien Vinjan karsinan luo. Olin ajatellut hypätä pitkästä aikaa, kun kenttäkin oli saatu siihen kuntoon, että siinä saattoi ratsastaa. Vinja oli karsinassa, eikä se ilmeisesti ollut ollut tänään tunnilla. Laitoin Vinjan nopeasti kuntoon, koska aikani oli - jälleen kerran - hyvin rajallinen. Laitoin Vinjalle joka jalkaan suojat, koska en ollut varma, mihin kaikkiin jalkoihin Vinja tarvitsi. Sitten lähdimmekin jo kentälle.

Kentälle rakensin hyvin yksikertaisen radan. Yhden pysty - okseri sarjan ja yhden pystyn. Aloitimme lämmittelyn ihan käynnissä, jossa Vinja tuntui olevan hieman laiskahko. Pienen lämmittelyn jälkeen Aloitimme ravityöskentelyn. Ravissa teimme temponvaihteluita sekä hieman pohkeenväistöäkin. Tein tähän suuntaan pari volttia, jotta kyljetkin saataisiin auki ja vaihdoin sitten suuntaa. Toisessa kierroksessa teimme saman lämmittelyn ravissa. Vinjan oltua hyvin kuulolla, aloimme nostaa laukkaa. Laukassa Vinja kulki hyvin eteenpäin. Teimme hieman voltteja ja ympyröitä ja sitten aloimme ottamaan hieman lämmittely hyppyjä. Hyppäsin ensin yksittäisen pystyn. Kun pystylle oli tullut pari hyvää hyppyä, kokeilimme vielä sarjan läpi. Sarjalla Vinja pääsi hieman löysäksi, joten tiesin mitä korjata ensikerralla.

Aloimme pian hypätä rata, joka oli hyvin yksikertainen. Ensin yksittäinen pysty suunnann vaihto sitten sarja ja lopuksi voltin kautta vielä pysty. Koska radalla oli todella paljon pitkiä teitä, Vinja pääsi heiman liian pitkäksi ja löysäksi. Sempä takia pariklle esteelle tulikin hieman huonoja hyppyjä. Tulin radan uudestaan ja korjasin virheeni. Koska rata oli mennyt hyvin, nostin vielä sarjan okseria ja hyppäsimme sarjan pari kertaa korkeampamna. Sitten aloitimme loppuverryttelyn.

Tallissa harjasin Vinjan puti puh´taaksi ja toivoin sen tykkäävän siitä. Jassu pyysi minua viemään sen vielä hetkeksi tarhailemaan, joten vein Vinjan nauttimaan kevät ilmasta. Lopuksi menin korjaamaan kentältä esteet.

Pinja ja Vinja 7Hm

Hieman lyhkähkö, mutta mulla on ollut tässä viimeaikoina hieman kiireitä. :/

[Jassu]

Tuore emä Vinja ja suloinen orivarsansa.


Kuvassa Emil ei tosiaankaan näytä päivän vanhalta.. eikä todellisuudessa vastasyntynyttä varsaa välttämättä heti lykättäis tarhailemaan. Pikkuvikoja