Iran hoitopäiväkirja

[Jassu]

Shayra K. "Ira"

Ylämaanponi, tamma
Hoitajat: Wikke
Omille sivuille

[karoliina]

27.09.09. Tuiki tuiki tähtönen!

Aurinko oli laskenut jo tunti sitten puiden taakse nukkumaan, kun minä hipsittelin pienin askelin tuntematonta hiekkatietä pitkin kohti tuntematonta. Itse asiassa kaikki maisemassa ja paikassa oli tuntematonta. Hymy hiipi hiljakseen kasvoilleni kun askel askeleelta lähestyin Shelyesiä - tallia jossa uusi tuttavuus asui. Shelyesiin olin kuitenkin päässyt tutustumaan ihan pienesti, ostaessani Symppiksen.

Tallirakennus kohosi ruskapuiden takaa näkökenttääni, saaden minut raukeamaan jännitykseen täysin. Hytisin, osittain kylmästä ilmasta ja osittain jännityksestä. Tihensin kävelytahtiani nopeampaan ja pian seisoin tallin edessä silmiäni päästä tiputellen.

- Vähänkö hieno paikka, henkäisin syvään ja vilkaisin selkäni taakse. Tallin takana kohosi henkeä salpaavat näkymät - kaukana seisoivat kookkaat vuoret ja kukkulat. Olin varmasti saapunut johonkin paratiisiin, tai kauniiseen uneen! Nipistin itseäni ja ulvahdin kivusta.

- Auts, olen hereillä, mutisin itselleni, hieroen kämmenselällä kipeätä käsivarttani. Vedin hupparin hihan takaisin paikoilleen ja jatkoin maisemien ja tallin ihastelua vielä hetken.

Kylmä oven kahva oli puristettu nyrkkiini, minun kerätessä hiukan rohkeutta vielä. Eihän se nyt voinut olla niin kovin vaikeata astella sisälle talliin ja moikata uusia kasvoja? Ehkä ei, jos oli heti alkuun sosiaalinen ja iloinen tyyppi. Minä kun olin niitä jotka olisivat voineet loikkia heti karkuun nähtyään tuntemattoman ihmisen. Vedin syvään henkeä ja kiskaisin oven auki. Ovi narahti ja avautui edessäni. Astuin askeleen eteenpäin ja päästin kahvasta irti. Jos tallipiha oli ollut upea, talli oli fantastinen! Okei, nyt ehkä liioittelin, mutta olin kyllä ihan puulla päähän lyöty. Tallikäytävä oli lakaistu siistiksi ja karsinat olivat ulkoa päin kunnossa. Vedin keuhkoni täyteen rakasta ja tuttua tuoksua. Sekoitettuna hevosentuoksu, heinät ja lanta, nam. Rupesin kulkemaan käytävää pitkin, ja etsien illan päätähteä. Monet norjanvuonohevosten päät työntyivät uteliaina karsinoistaan ja hörisivät. Osa myös hirnui innostustaan pihalle. Olin häkeltynyt kuinka nelijalkaiset toivottivat minut tervetulleeksi. Hymyilin vain ja tervehdin uteliaita.

- Oletpa sinä söpö, naurahdin issikan näköiselle pörröharjalle, joka katseli minua läheisestä karsinasta silmät tuikkien. Kävelin ponin luokse ja vilkaisin sen karsinassa olevaa nimikylttiä.

- Brella frá Vatn, tavasin mutisten, ja nostin katseeni hopeanmustan puoleen. Annoin sen nuuhakista kättäni ennen kuin jatkoin kulkuani seuraavalle karsinalle.

Karsinan nurkassa seisoi kimo suloisuus, joka hamusi suuhunsa purun sekaan tippuneita heinänkorsia. Tuijottelin tamman tekosia hetken, ennen kuin tajusin vilkaista karsinan oveen. Sharya K.! Olin hypähtää kattoon ja takaisin, mutta sain hillittyäni itseni. Tämäkö oli se mystinen tamma, jota minun oli määrä alkaa hoitamaan? Tammakin oli huomannut minut ja tuli uteliaasti tervehtimään. Samettiturpa hamusi kaltereiden lomasta kauranjyviä jotka olivat sinne tipahtaneet.

- Tervehdys kaunokainen, kuiskasin ylamaanponiksi tunnistetulle tammalle. Poni katsoi minua suurilla silmillään ja tarjosin sille kättä. Varovaisesti se nuuhkaisi sitä ja käveli karsinan perälle. Naurahdin itsekseni ja tartuin riimuun karsinan ovessa.

- Ai, sinä pääsitkin jo tänään tulemaan!, kuului kauempaa tuttu, pirteä ääni. Käännähdin ympäri ja näin Jassun. tyttö harppoi luokseni ja hymyili leveästi.

- Tapasitikin jo Iran, Jassu naurahti, vilkaisten tammaan. Ira kuopi karsinan pohjaa ahnaasti etsien yksinäisiä heiniä.

- Juu, suloinen on, hymyilin tytölle takaisin. Jassu kuuli varmasti sanani muttei vastannut. Seruasimme hetken hiljaisuudessa tamman touhuja, ennen kuin tyttö tokaisi.

- Voisit ottaa sen käytävälle ja vaikka harjata sen? Voisin sitten esitellä sulle paikkoja, kun heitän hevosille nopeasti iltasafkat.

Nyökkäsin hyväksyvästi ja avasin karsinan oven. Iraksi kutsuttu tamma kääntyi minua kohti ja tuli laiskasti kävellen takaisin luokseni. Se tutki aluksi taskuni, ja antoi sitten laittaa riimun. Sujautin punaisen riimun kimon päähän ja talutin sen perässäni käytävälle. Näin aluksi se tuntui uskomattoman ihanan rauhalliselta. Pidin välillä hoitaa hiukan rauhallisempia hevosia, kun aina joutua taistelemaan sata vuotta kuinka riimu laitetaan päähän. Hymyilin Iralle, laittaessani sitä kiinni. Jassu oli seissyt koko ajan hiljaa, ja katseli touhujamme hymyillen.

- Satulahuone on tuolla, löydät sieltä Iran pakin, Jassu sanoi, kun tamma oli vihdoin käytävällä kiinni. Vastasin takaisin 'joo' ja lähdin kulkemaan määrättyyn suuntaan. Satulahuoneelle päästyäni aukaisin sen ja etsin käsiini Iran pakin.

Tamma seisoi koko harjaussession ajan rauhallisesti, välillä pyöritteli korviaan tallin äänien suuntaan. Edes minun nopeat liikkeet eivät saaneet sitä hötkyilemään. Ira nosti myös kavion kehotuksesta ja sai minut tyytyväiseksi. Oikea luottopolle, sanon minä! Kun tamma näytti hohdokkaan puhtaalta, siirsin sen takaisin yöpuulle karsinaansa. Annoin sille vielä yörapsutukset ja kiirehdin sitten hommansa päättäneen Jassun tykö. Tyttö esitteli minulle pikaisesti tallin sisätilat, ja kiitin tätä vielä kerran, että sain alkaa hoitamaan Iraa.

- Saatan poiketa huomenna, katsotaan, sanoin vielä tallin ovella, ennen kuin toivotin hyvät yöt ja heipat tallinomistajalle ja sukelsin illan hämärään.

1HM, tönkköä laatua : (

[karoliina]

02.010.09. Kirpeä maastolenkki

Kaadoin viimeisenkin purukasan kottikärryistä ylämaanponin karsinaan. Karsina tuoksui raikkaalle sahanpurulle, ja huokaisin helpottuneena syvään. Hiki ei onneksi virrannut niin kuin kesä kuumalla yleensä, mutta pyyhkäisin tottunein ottein otsaani.

- Karo! Säkin hoitelet täällä?, kuului tuttu ääni. Katsahdin huutajan suuntaan ja näin pörröpää Lynnin. Väläytin tytölle hymyn, ennen kuin tämä harppoi luokseni.

- Juu, Iraa kaitsin, ketäs sinä?, kysyin uteliaaseen sävyyn. Syyssäsin kottarit tallin nurkkaan ja pudistelin käsiäni.

- En hoida, vaan omistan. Jackin, Lynn naurahti ja osoitti läheisessä karsinassa olevaa hevosta. Jack kahisutteli päiväheiniä ja pyörähteli karsinassaan. Nyökkäsin hyväksyvästi.

- Aika upea, vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen ja Lynn kitti kehuista. Rupattelin vielä hetken Lynniskäisen kanssa, ennen kuin tytön täytyi lähteä omille teilleen. Hymyn kaari jäi kasvoilleni, kulkiessani riimunnaru olallani kohti tallin ulko-ovea.

Edessäni seisoi kimo poni, joka muistutti tällä hetkellä enemmän ruskeaan mutakuorutteeseen käärittyä röllin poikasta kuin kaunista hevosta. Syvään huokaisten naksautin riimunnarun kiinni sen mutaa kiiltelevään riimuun ja aukaisin portin. Ira pärskähti kuuluvasti ja tunsin niskassani jotakin märkää.

- Perkule soikoon!, kiljahdin inhosta, nimittäin hiukseni ja niskani valuivat hevosen kuonosta tulevaa räkää ja limaa.

Selkäpiitäni kulki kylmät väreet ja minua puistatti. Rupesin pyyhkimään niskaani taskusta löydetyllä nenäliinalla ja sainkin osan irti itsestäni. Mulkaisin ylämaanponia halveksuvasti, mutta en voinnut olla naurahtamatta sen suloisten silmien ja olemuksen edessä. Taputin sitä kaulalle ja patikoimme yhdessä talliin.

Vihellykseni ja sekalainen hyräilyni täytti tallin, kun harjailin konimusta edessäni. Muta rapisi kökköinä ja karvoina alas käytävälle ja hoidettava nautti. Sen korvat pyörähtelivät vihellyssteni tahtiin, aivan kuin se olisi ollut mukana rytmissä. Hymähdin hiljaa ja vaihdoin kumisuan pöläriin, jolla rupesin vetelemään pitkin vedoin valeaa karvapeitettä. Lopulta Ira oli kaunis ja kimalsi tallin valojen alla. Huokaisin syvään ja kaivoin käteeni kaviokoukun. Ennen kuin kerkesin tarttua edes jalkaan, koipi kohosi jo vauhdilla ilmaan.

- Meidän pieni tuhattaituri, hihkaisin ja rupesin kaapimaan paskaa kaviosta.

Kun hoitokoni oli puhdas ja näytti enemmän hevoselta, päätin lähteä sen kanssa kävelylenkille maastoon. Irrotin riimunnarun irti ja poistuimme ulos tallista. Kylmä syystuuli puhalsi lävitsemme ja sai minut kalisuttelemaan hampaitani kuuluvasti. Maastoretki avautui laajana edessämme, kun porhalsimme reippain askelin hiekkatieltä pienelle sivupolulle. Kuuset ja koivut huojuivat uhkaavan näköisesti ja jostakin kaukaa kuului pöllön huhuilua. Mietin hetken miksi yöeläin huhuili päiväsaikaan, mutta tyydyin vain jäämään vastauksetta. Vilkaisin Iraan, joka katseli ympärilleen ja pörisi kuuluvasti. Laskin käden tammaneidon kaulan ylitse ja rupesin laulamaan.

Romeo take me somewhere we can be alone
I'll be waiting all there's left to do is run
You'll be the prince and I'll be the princess
It's a love story baby just say yes

Sanat: Taylor Swith, Love Story. 2HM

[karoliina]

08.10.09. Älä anna ihmisen määrätä! ~ Iran näkökulmasta

Taas se kehtasi näyttää naamani, eikä! Kuinka se kehtaa saapua tänne? Voi kurainen häntäjouhi, nyt se tulee. Nopeasti suloinen ilme päälle ja hännän laiskaa ja vaivautunutta heiluttelua. Ei hätää, tule tule vaan. Noin. Mustahiuksinen tytön tyllerö rapsuttelee minua hetken, hei! Ei sun tarvii jakaa huomiota mulle koko ajan, kato vaikka tota Lizzyä tuolla, se kaipaa enemmän hemmottelua. Mä punastun ja nolostun kohta.

- Mitä honeyponeypöpperö?, tyttö lepertelee niin että kieli vääntyy solmuun. Raskas huokaisu ja masentuneen näköinen. Sitten se pujottaa sen kireän ja ruman punaisen kapistuksen päähäni ja rupeaa viheltelemään korvia vihlovasti.

- Mennään tänään tutustumis harjoituksia kentällä, yök, mua inhottaa toi sen kamala puppysmile. Yööök! Siis kamala ilme, hyh että se on... Tää rapa saa mun karvan näyttämään ihan kamalalta, äkkiä mainkyyriä ja muuta hoitoa!

Tallin kirpeä heinäntuoksu tunkeutuu siroihin sieraimiini ja saa minut pärskähtämään kaunista limaani ulos. Hoitaja mulkaisee minua leikkisästi ja tyrskähtää. Mulkaisen häntä tuuhean, suloisen otsatukkani alta ja kyyläilen tätä hetken. Hei tyrskijä, en mä oo niin kamala! Äläkä vaan tee sitä, etetet! Sitten seisoa mökötän vaan käytävällä kiinni sidottuna, kun hoitajan rääpäle marssii iloisesti hyräillen jonnekkin.

- Katoskatos, mitäs kaunokainen?, kuului maaritteleva hirnahdus karsinasta. Silmäni tutkivat hetken ympäristöä, mitä hiivattia?

- Kuka uskaltaa puhutella arvokasta neitoa?, tuiskahdan salamannopeasti vastaan. Läheltä kuuluu kahinaa ja tuttu pää työntyy ulos karsinasta.

- Miska-herra, tietysti, herrasmies virnistää ja ravistaa päätänsä. Kuinka se kehtaa edes puhutella mua, hääh?

- Ei paljoa kiinnosta, hoitsutti tulee!, pamautan takaisin ja väännän kasvoilleni rennon mutta todella vastuttamattoman ilmeen.

Hoitotytön alkaessa puunailemaan minua, kyllästyin hiukan seisoskeluun. Poljin jalkaani kivikäytävää vasten ja pyörittelin korviani. Mustatukkainen tytöntyllerö vain tiuski, hei mä oon hieno neiti enkä kaipaa tollasta huutoa! Ja taas se meni. Onpa tylsää aina kyyläillä hoitajan menoja ja tuloja, ihmiset eivät osaa pysyä aloillaan. Nyin riimunnarua parhaani mukaan ja järsin sitä puoliksi poikki. Haahaa, lopulta se napsahti poikki ja kirmasin tyytyväisenä pitkin käytävää.

- Makeeta, lady! Vapauta mutkin, kuului turhamaisen riemukas huuto. Tympeää, sanon minä. Mulkaisin vain hienostuneesti äänen suuntaan ja jätin jätkän ruikuttamaan. Tökin päälläni oven auki, joka oli muutenkin kamalan huonosti suljettu.

- Perkeleen hevonen!, kuului perästä ja kovensin tahtiani. Tyttö oli kai huomannut karkuun lähtemiseni ja puuskutti perässäni. Hihii, olen kaunis neito enkä anna ihmisten määrätä!

Lopulta juostuani ja ihmistytön juostessa kuoleman tappiin saakka, päätin pysähtyä syömään. Oli säälittävää juosta hiljaa lönkyttäen, kun hoitajalla oli perkuleen huono kunto. Tyytyväisenä laskin pääni ruohomättääseen ja rupesin syömään maukasta apetta.

- Ira, tämä oli viimeinen tekosi, mustatukkainen puhisi ja kiskaisi pääni rajusti ylös ruohosta. Hah, lady ei kestä pientä napautusta. Virnistin tyytyväisenä ja seurasin punaista hoitajaani tallille.

3HM

[karoliina]

25.10.09. Päivä jolloin aivot ja ihminen ei toimi

Suloinen
Huvittava
Ahdistelija
Ystävällinen
Rakastettava
Ainutlaatuinen

Kakaramainen

Ihkubaby
Raksupoksu
Ahmattimaha

Olen kipeä, inspis maassa : ( 4hm

[karoliina]

04.11.09. Poseeraava tyttö



5HM, tähän kuvaan oon ylpeä <3

[Suppu]

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Olin tavallinen päivä niinkuin yleensä, aamulla aina pakkasin reppuni ja lähdin bussipysäkille kohti Shelyesiä tapaamaan Miskaa ja Verttiä, enää kohteeni ei ollut Miska, olin saanut uuden hoitoponin se oli tallin mielestäni kaunein tamma ikinä: IRA.

Tallille tullessani oli vähän haikea olo Miskan karsinalla, kurkkasin orin karsinaan. Pieni kyynel valui poskeltani, Miskasta oli tullut aikojen saatossa niin rakas tullut mutta ei enää van inspiroinut Miskalle niin paljon kuin uudelle rakkaalleni.
» Mitä sä täällä pillittelet? Catu kysyi takaani.
» En enää ole Miskan hoitaja, sanoin ja katsoin Iran karsinaan.
» Really?! Kenen sit?! Catu huudahti.
» Iran, Miska ei vaan enää inspannut mulle, sanoin.
» Ohhoh, no onnea teillekki, Catu naurahti ja jatkoi matkaansa Vanin karsinalle.
Kävelin Iran karsinalle päättäväisesti, nyt en enää itkisi. Olihan sentään minulla ilonkin aihetta, minulla oli ihana uusi hoitoponi!

Tamma hörähteli kaltereiden takana, se halusi tehdä tuttavuutta. Raotin hieman ovea, Iran rynni lähes itsensä ulos karsinasta jotta saisi haistella minua.
» No ohhoh oletpa sinä utelias, hymyilin ja samalla rapsutin Iraa korvan takaa.
Tammaa selvästi kutitti ja käänteli päätään ettei se kutittaisi niin paljon.
» Ja löysin heti sun kutiamis pisteen, nauroin kun tamma hieroi päätään minua vasten.
Katselin hetken Iran karsinan kuntoa, se näytti aika likaiselta sekin varmaan kannattaisi puhdistaa nyt aluksi ennen kuin alan mitenkään paremmin hoitelemaan.

Otin Iran riimun naulasta ja asetin sen tytön päähän, sen jälkeen siirsin sen hetkeksi Fritsin karsinaan että voisin puhdistaa Iran karsinan kunnolla lannasta, koskakohan sekin oli viimeksi putsattu.
Hain vaaleanpunaisen talikon pienestä tallin varastosta, otin myös kottikärryt varaston vierestä ja lähdin Iran karsinalle.
Aloitin lannan luomisella, heittelin lantapalleroita kärryihin ja aina välillä tyhjensin kärryt ja jatkoin karsinan siivoamista.
Hetken hikoilun jälkeen karsina alkoi näyttää puhtaalta, sitten olisi Iran puunauksen vuoro.
Tammaa oli kyllä aikakin harjata, sillä se oli näköjään ahkerasti tarhassa piehtaroinut.
» Noniin nyt mennään sitten sua siivoamaan, talutin tamman takaisin omaan karsinaansa, heti ensimmäiseksi se haisteli karsinan ympäri ja kakkasi nurkkaan.
» Toiki sun piti tehdä kun just sen karsinan putsin.

Kiinnitin Iran karsinaansa kiinni riimun narulla.
Aloin harjata sitä pitkin vedoin, rapsuttelin aina välillä tammaa. Se nautti ja oli vähän höpsö, haisteli ja luimi minulle.
Päivän päätteeksi tutustuin tammaan vielä vähän maastakäsin.
» Moikka, oli kiva tutustua, kuiskasin tammalle vielä ennen lähtöäni..

Wikke ja Ira 1hm

Kiva ensitarina. (: En kyllä ois koskaan uskonu et lopetat Miskan hoidon... Kirjoitat sujuvaa ja helposti luettavaa testiä. ; ) Ja ainiin: Frits asuu oritallissa, Ira isossa tallissa ja Vani pikkutallissa. : D Joo, Jassun pitäs joskus tehä se karsinajärjestys homma... (kato vielä tallit tästä)
- Maissi

[Suppu]

Ensimmäinen hyppy!

Iran kanssa kokeiltiin estehyppyä , tamman hypyt olivat aika oudon tuntuiset aluksi ja korvat höröllä tietty hypittiin (:

Kuva (Linkkinä koska liian suuri)

i48.tinypic.com/2ytxtfl.jpg

Wikke ja Ira 2hm

[Suppu]

Sä oot mun makkara ja mä oon sun nakki + uusia tuttavuuksia ♥

Tulin kahden suurin pussin kanssa tallille, avasin hiljaisen tallin oven päästäkseni sisälle, nyt sekin kauan odotettu päivä oli jo ohi. Joulu aatto, laskin säkit vierelleni. Säkit olivat täynnä tallilaisille tarkoitettuja lahjoja, olin uhrannut paljon aikaa ja rahaa niiden ostamiseen.
Vilkaisin kelloani, siirsin kassit toimistoon. Kukaan tuskin koskaan oli näin aamuvirkku kuin minä.
Kello näytti vasta aamu yhdeksää, kaikki vanhimmat tallitytöt varmaan vielä nuokkuivat krapulassa sängyissään.
Otin pussista pienen lahjan ja asetin sen Iran lahjasukkaan.

Tamma työnsi turpansa heti ulos karsinasta haistellakseen pussia.
» Saat avata sen pian kyllä, malta nyt ees pikku hetki hani, pussasin Iraa turvalle ja otin lahjan pois sukasta.
Irroitin paperin. Lahjasta tuli uusi vaaleanpunainen riimu missä oli punaisia ja läpikuultavia timantteja turvan kohdalla.
» Pidätkö? Hymyilin, vaihdoin samalla riimun uuteen.
» IHANA, kuului takaani.
Käännähdin ja pelästyin, Iran toinen hoitaja Karoliina seisoi takanani.
» Sori jos pelästytin, ihastuin vaan niin kovasti tohon riimuun! Muuten etkö sä ole Wikke? Karoliina kysyi.
» Olen juu, mistä tunnistit?
» Kyllä mä nyt kaikki tunnen, Karoliina naurahti.
» Nyt kun kerran ollaan molemmat Iran hoitajia voitas mennä vaikka maastoilemaan molemmat Iralla? Kysyin.
» Good Idea, mennään vaa, siis istutaanko me molemmat Iran seläs vai? Karoliina rapsutti tammaa.
» No mitens muutenkaan, hymyilin.

Avasin Iran karsinan oven. Karoliina lähti hakemaan Iran suitsia ja harjapussia, kun minä taas aloitin tamman siirtämisellä käytävälle.
Tamma hörähteli meille molemmille hoitajille, Karolle ja minulle.
Ira aina välillä nuoli meitä molempia kun rapsutimme sitä sen kutiavista kohdista, tamma todellakin nautti.
Harjattuamme, Karoliina laittoi vielä suitset ja nousimme molemmat jo tallissa selkään. Minä ohjastin ja karoliina toimi takanani pohkeina.
» TÄH?! Heti tallista ulos tultuamme Jassu katsoi meitä.
» Luulin ette edes tunne toisianne, Jassu jatkoi.
» Kyllähän me, Karo naurahti, ja antoi pohkeet.

Lähdimme maastoja kohti, Ira kulki korvat hörössä. Ravailimme ja laukkasimmekin muutamia pätkiä, pitkän maastolenkin jälkeen tallissa vielä harjasimme Iran kuntoon ja veimme tamman pinkin loimen kanssa tarhaan.
Jaoin vielä lahjat tallilaisille ja lähdin kohti kotionkaloa.

Wikke ja Ira 3hm <3

[Suppu]

La Push baby, its La Push (vol 2)

» Ahh Ira et tajuakkaan kuinka ihana ilta minulla eilen oli! Taputtelin tammasta pölyjä pois. Kaikki eilis iltana oli mennyt suunnitelmien mukaisesti, Mikael oli tuonut jopa tänään minut tallille! Ahh että oli siinä romanttinen poika, lahjoi minut eilen niin ihanilla tavaroilla. Siinä oli selvästi tuleva mieheni, ajattelin mielessäni.
» Ira kulta, mentäiskö tänään kokeileen koulutreeniä? Kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
» Mennään vaan! Katsoin karsinan ovelle, Miksu oli tullut tallillekkin.
» M-m-mitä sä täällä teet? Kysyin.
» En mitään, tai no toin sulle vielä sun yöpaidan kun se näköjään unohtu meille? Poika katsoi minua silmiin.
» Ai kiitos, sain sellaisen käsityksen ettet oikein pidä tallilla olosta?
» En niin, sopisiko tänään jos nähtäis uudestaan? Miksu kysyi.
» Tota, mitä sä nyt sitten oikein yrität? Onks tää jotain läppää vai? Kysyin ja nojasin toisella kädelläni karsinan seinään.
» Tota ei, en oo ennen uskaltanu ottaa suhun yhteyttä mutta Sissi, siis mun sisko rohkas mua ja käski ottaa suhun yhteyttä, poika katsoi minua.
» Jaa, no kai me sit voidaan nähdä? Pistä viestiä vaikka joskus sitten, hymyilin.

Mikael lähti kävelemään ulospäin tallista, otin samalla Iran satulan telineestä ja asetin sen tamman selkään.
Hypin jälleen kerran onnesta, en voinut ajatella että minulle tapahtuisi jotain näin ihanaa!
Ira irvisti kun kiristin satulavyötä.
» Hani, tiedän kyllä ettet tykkää täst mutta sun on nyt pakko kestää, hymähdin.

-------------------------------------------------------------------------

Nousin maneesissa selkään, ajatukseni pyörivät illassa, jännitti niin paljon.
Koulutreenin jälkeen vielä kiitin Iraa ja annoin sille porkkanan.

Wikke ja Ira 5hm, eilisestä tarinasta tällästä romantic jatkoa, lupaan ettei enään näitä treffi jutskia, ne vaan kyllä inspaa niin paljon : D

[Suppu]

Wikke ja Ira 6hm <3 // PANOSTIN, tein tota ainakin tunnin ja varsinkin värityksessä kesti tuntikausia, gimpillä hommailin 8)

[Suppu]

RRRRRRRRRRRRRRuno

Odotin aamulla tallipihassa karannutta Miraa
Onneksi hoisin sellasta tammaa joka ei karkaa, meinaa Iraa.
Se niiin ihana on
Yhtä ihana kuin Robert Pattinson. ( <3 )
Kimo eli valkoinen
Onneksi ei ole mikään punainen.
Se on välillä tarhassa ihan hullu
Onneks vaan ei pisu housuun tullu.

Ratsastaessa toimii kuin automaatti
Äiti mut joskus ekaluokalla samoin automaattisesti kotiin saatti
Ira ei kyllä koskaan hoitaessa venkuile
Enkä minä hoitaessa myöskään hulluttele
Paitsi kyllä Ira tallin joulukuusesta palan otti
Mutta kyllä se mun käskyistä jotain oppi.
Maastossa kaikki sille on pomminvarmaa
Sillä on meinaa satulahuopa jonka väri on harmaa.

-Wikke ja Ira 7hm