Vertin tarinoita

[Joksu]

8.11.09 Tää ei ole ranta viimeinen, eikä loppu ihmisen..~

Yksityistallissa Vertin karsinassa itki yksin pieni tyttö. Sattumoisin se tyttö olin minä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, ja välillä pyyhkäisin raivostuneena suolaiset kyyneleet hupparini hihaan. Onneksi Vertti ei ollut sisällä. En halunnut sen hämmentyvän tilanteesta. Nousin seisomaan, ja yritin koota itseni. Ei tullut mitään. Purskahdin uudestaan itkuun. Itkien lähdin pois karsinasta, ja otin Vertin riimun mukaani. Menin kiireen vilkkaa hakemaan hoitsuani sisälle. Jäinen ilma sai minut tärisemään, kävellessäni Vertin tarhalle. Ruuna odotteli portilla kärsimättömänä, ja katsahti minuun kun saavuin sen luo. Laitoin riimun hevosen päähän, ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Tallissa itkin yhä, eikä loppua näkynyt. Laitoin Vertin käytävälle kiinni, ja hain sen harjat sekä varusteet. Otin ruunalta loimen pois, ja vein sen juoksujalkaa paikoilleen. Harjasin Vertin mahdollisimman hyvin, mutta äärettömän nopeasti. Sitten laitoin ruunalle satulan selkään, ja suitset päähän. Hain itselleni kypärän sekä kaulahuivin, ja otin Vertiltä riimun pois kaulalta. Talutin hevosen ulos ja laskin jalustimet. Kiristin satulavyötä vielä parilla reiällä molemmilta puolilta, ja ponnistin itseni heikosti satulaan.
"Moikka!" joku huusi iloisesti edessä. Kohotin katseeni tulijaan, ja nyökkäsin vaisusti. Sophie näköjäs oli huomannut mut.
"Maastoon lähdössä?" Soppu kysyi hymyillen, ja silitteli Vertin päätä.
".. Jooh. Pitää vähän selvitellä ajatuksia", murahdin tylysti ja katsoin taivaalle. Kyyneleet kirvelivät silmissäni, mutten tahtonut ruveta enää pillittämään. Ainakaan vielä, kun joku oli näkemässä.
"Aijjaa. Noh, mä en taida sit lähteä mukaan. Mut älä eksy, oot ollut vasta kerran maastossa täällä", Sophie mumisi, katsoen minuun surullisena. Nyökkäsin ja hoputin Vertin käynnissä pois tallinpihasta.

Polulle päästyäni kokosin ohjia, ja rupesin itkemään. Purin alahuuleni verille, koitin kaikinkeinoin hillitä itkuani.
"Meillä meni poikakaverin kaa hetkeksi poikki.. Mä jätin sen, kun en tahdo enää satuttaa sitä", mumisin Vertille hyvin katkonaisesti, samalla itkien.
"Haluun olla senkaa, mut ei tästä tuu mitään jos vaan satutan", jatkoin pian. Vertti käänteli korviaan välillä eteen, ja taas minua kohti. Pyysin ruunan raviin, ja kevensin sen askelten tahtiin. Oloni oli hyvin heikko, itku oli hetkeksi tyrehtynyt. Vertti ravasi melko pirteästi polkua eteenpäin, enkä säädellyt sen vauhtia mitenkään. Matkamme jatkui ties kuinka kauan..

Lopultakin, kun Vertti alkoi puuskuttaa, hidastin sen käyntiin. Jatkoimme etenemistämme käynnissä, ja välillä käännyimme toiselle polulle, mutta oikeastaan tiettyä määränpäätä ei meillä ollut. Kävelimme melko kauan, kunnes eteemme tupsahti jonkinlainen puunrunko.
"Tahdotko hypätä poika?" kysäisin Vertiltä, tietenkään en saanut vastausta. Tarkistin rungon pohjan edestä, sekä takaa. Käänsin Vertin takaisin päin ja kokosin ohjia. Sitten käänsin ruunan taas 'esteelle' ja pyysin sen ravin kautta laukkaan. Hoputin hieman, sillä Vertti laukkasi kauheata lehmänlaukkaa. Ruuna kuitenkin hyppäsi ihan hyvin rungon yli, ja matkamme jatkui laukassa. Edessä oli leveä suora pätkä, joten nousin kevyeen istuntaan ja pyysin Vertin neliin. Ruuna pukitti pienesti, ja vaihtoi vaihdetta.
Kun olimme laukannut pätkän loppuun, istuin satulaan ja himmasin vauhdin raviin. Vertti laski hyvin takaisin raville ja ravasi innokkaasti eteenpäin. Ilta alkoi pimentyä.
"Kääntyisimmekö takaisin?" kysyin Vertiltä, ja pysäytin sen. Ruuna höristi korviaan tuijottaen tiiviisti eteenpäin. Yritin hahmottaa, mikä edessämme seisoi, mutta turhaan. Näin vain nelkä jalkaa, selän ja pään. Siitä oli vaikea sanoa mitään. Vertti ei kuitenkaan pitänyt siitä, mikä edessämme seisoi ja painoi korvat luimuun.
"Vertti, älä nyt tee mitään herranjumala.." mumisin hiljaa, kun ruuna alkoi kuopia lumista maata. Edessä oleva otus päästi oudon äänen, ja samantien tunnistin elukan hirveksi.
"Nyt poiss!" kiljaisin ja käänsin Vertin äkkiä pienessä tilassa ympäri ja hoputin laukkaan. Ruuna totteli mielellään, ja laukkasimme pitkän matkaa, kunnes viimein uskalsin hidastaa hevosen käyntiin.
"Eka ero, ja nyt tää! Mitä vielä!" huusin vihaisena, kyyneleet tekivät taas tuloaan. Kävelimme pimeää polkua eteenpäin, annoin Vertin päättää suunnan. Painoin silmäni kiinni, ja mukauduin Vertin askeleisiin täysin.

Avasin silmäni, ja näin paljon valoja ja rakennuksia. Siitä tajusin, että olimme tallinpihassa. Vertti oli pysähtynyt yksityistallin lähelle, ja sen kaulan vierellä seisoi ihminen.
"Joksu? Joksu? Oletko kunnossa?" ihminen kysyi hätääntyneellä äänellä. Katsoin itkuisilla silmilläni ihmiseen, ja tunnistin tuon Maissiksi. Paikalle ilmestyi myös Wikke, Jassu sekä Soppu. Joku heistä auttoi minut alas Vertin selästä.
"Anteeksi.. En olisi saanut lähteä yksin, mutta.." pahoittelin, ja purskahdin itkuun. Painoin kädet kasvoilleni, eikä kukaan sanonut hetkeen mitään.
"Viedään Vertti sisälle, niin sitten voit kertoa meille, mitä on tapahtunu", Wikke sanoi ja talutin Vertin karsinaan. Otin siltä varusteet pois, ja Soppu vei ne paikoilleen. Vedin nopeasti ruunan läpi kovalla harjalla, ja Jassu heitti sille loimen niskaan.
Sen jälkeen menimme heinävintille istumaan, ja kaikki tapittivat minua silmät suurina.
"Mistäs mä alottaisin..", mumahdin. Sain kuitenkin lauseet oikeaan järjestykseen, ja aloitin puhumisen: "mulla oli poikaystävä. Oltiin vuoden yhdessä, ja äskeittäin mentiin kihloihin. Nyt meillä meni kuitenkin pari päivää sit poikki ja.. Nyt joku toinen muija yrittää iskeä sitä! Ja se jätkä on ihan mukana sen likan jutuissa, eikä näytä välittävän musta yhtään! Mut mä kyllä jätin sen.."
Purskahdin taas itkuun, ja Soppu tuli halaamaan mua.
"Se on ihan kusipää, kun se tekee tollee, vaikka näytät välittävän siitä ihan vitusti!" Wikke murahti, ja yhtäkkiä tuli kauhea joukkohalaus. Kun viimein erkanimme toisistamme, hymyilin pienesti.
"Kiitos. Toi teki hyvää, oikeesti", hymähtin hiljaa, ja katsoin vuorotellen kaikkiin paikalla oleviin.
"Mitä kello muuten on?" kysyin hetken kuluttua.
"Kahdeksan. Me heitettiin hevosille jo iltaruuat, mut kun sua ei näkynyt niin jäätiin odottamaan", Wikke selosti.
"No, mä varmaan lähen tästä kotiin.. Oon ihan poikki. Tää päivä on ollut yhtä sekasortoa", sanahdin ja nousin seisomaan.
"Kiitti vielä, kaikille. Moikka", mumahdin ja kipitin antamaan suukon Vertille.
"Sä oot kultaa", kuiskasin ruunan korvaan ja lähdin kotiin.

(Osa asioista on ihan irl tapahtunut. Mutta ei kaikki, vähän omasta päästänikin heitin juttuja niin saatiin kunnon nyyhkis tarina (; mm. tuo ero on kyllä ihan totta. )

Joksu<3Vertti 4HM

[Joksu]

Otampa tästä hm erikseen >8) mun mielestä onnistu hyvin <3 tää on se laukkapätkä maastosta. Huomatkaa kyynelvana mun poskella ! :---DD Muokattu versio tästä tulossa huomenna ;') kun tää nyt on tällänen väritön lyijykynätussi versio.

Joksu<3Vertti 5HM

[Joksu]

9.11.09 Verttipappeli räppää mummot kumoo ! <3

Hei mä oon Vertti,
älä vittu sano et oon joku Pertti
Sä mitää mistää tiedä
mä en sunlaista shetuu siedä!
Anna mun nukkuu
älä tuu siihe aamuyöstä likasena kukkuu
Te ponit ootte niin pienii,
teitä vois verrata metsän sienii.
Ja mitäs te puoliveriset sit?
Luulette olevanne jotain, joko tilt?
Hei relax, ei teidän tarvii hyppii
joko alkaa satakuuskyt seeäm esteet nyppii?
Me suokit ollaan in,
ollaan tosi Finn.
Te muut ette vedä meille (tai mulle!) vertoja.


Täs on se muokattu versio tosta kuvasta. :'') Mitäs tykkäätte?

Ja otan tosta räpistä hm 8)

Joksu<3Verttipapparäppääjä 6HM

[Suppu]

Ihanaa työtä!!

Tuo uusin tarinasi on todella ihana ja kuvat ovat upeita, jatka samaa rataa! (:

-Wikke

[Joksu]

9.11.09 Hikistä hommaa!

"Moikka Verttipappa <3" sanoin ruunalle, kun seisoskelin sen tarhassa porkkana käsissäni. Vertti hörähteli mulle, ja tuijotti himoitsevasti oranssista porkkanaa. Pian ruuna nappasikin sen käsistäni ja rouskutteli tyytyväisenä nielaisten. Naurahdin, ja kiedoin käteni Vertin vahvan kaulan ympäri. Ruuna laski päätään, ja nuuhki mun selkää. Päästin hevosesta irti ja lähdin kävelemään portille, riimu roikkui olallani. Vertti lähti seuraamaan, ja portilla laitoin sille riimun ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.

Tallissa ollessani jätin Vertin käytävälle, ja kurkkasin sen karsinaan.
"Siivottu on. Voisin tänään putsata noi sun juoma- ja ruokakupit. Mut sit vasta kun oon tullu ratsastaast", mumisin itsekseni, ja hain hoitohevoseni harjalaatikon. Nappasin laatikosta mustan kumisuan ja aloin harjaamaan sillä Verttiä pyörivin liikkein. Ruuna roikotti alahuultaan, ja muutenkin sen pää roikkui alhaalla, sen silmät olivat unisen näköiset.
"Eipäs nukuta! Tänään mennään kunnon hikitreenit maneesissa!" naurahdin ja nappasin kevyesti ruunan alahuulesta kiinni sormillani. Vertti pärskähti ja jäi tuijottamaan mua tyhmän näköisenä. Pokkani petti melkein samantien, ja purskahdin nauruun. Nauroin niin kauan, kunnes aloin itkeä. Hykertelin vielä hetken, ja koitin tasata hengitystäni. Jatkoin harjaamista, yhä vesien valuessa silmistä.
"Hei? Itkeks sää taas?" Sophie kysyi takaani, ja nappasi olkapäästäni kiinni, kääntäen mut itseään kohti. Naurahdin huvittuneesti, ja pyyhkäisin vetisiä silmiäni mustan hupparini hihaan.
"No en! Vertti vaan.. katto mua tyhmästi ja.." purskahdin taas nauramaan, kun muistelin ruunan tyhmää ilmettä.
"Okei okei! Älä nyt sekoo!" Sophie naurahti ja rupesi rapsuttamaan Verttiä harjantyvestä. Ruuna kallisti päätään ja puhisi jotain omaansa. Jatkoin sen harjaamista kumisualla, kunnes pian tartuin pölyharjaan.
"Mitäs meinaat tänään tehä Vertin kaa?" Sophie kysähti pian, rapsutellen yhä Verttipappaa.
"Ajattelin mennä koulua maneesissa, ehkä hieman puomeja ja.. Lopuksi olis kiva mennä maastoon löntystelee", mumisin ja harjasin Vertin pölyharjalla perusteellisesti. Lopuksi otin kovalla harjalla jalatkin.
"Mä voin tulla kuvaan sua, kun meet maneesissa. Sit voisin tulla Trullilla mukaan kävelee, sopiiks?" Sophie hymyili, muhun katsoen.
"Tottakai sopii! Kunhan otat hyviä kuvia!" naurahdin ja kiiruhdin hakemaan Vertin varusteet.
"Ottasinko kannukset?" mumahdin Soppulle, kun nostin satulan ruunan selkään.
"Pyh, se menee sulla muutenki hienosti! Mut raippa kannattaa ottaa", Soppu naurahti ja haki mulle kypärän sekä raipan. Sillä välin laitoin Vertille suitset, ja kiristin vielä hieman satulavyötä. Upotin kypärän päähäni, ja irrotin ruunan käytävältä.

"Moiks! Taas ratsastamaan menossa vai?" Jassu hymyili tullessaan meitä vastaan maastopolulta Brellan kanssa.
"Joo, pitkästä aikaa kunnon duuniin", naurahdin huvittuneena Sophien ähkiessä ovia avatessa.
"Onnea ja menestystä!" Jassu toivotti leikkisästi, lähtien sitten Brellansa kanssa pois kävellen. Kun Sophie viimein sai ovet auki, talutin Vertin maneesiin. Ruuna löntysteli laiskasti vierelläni kaartoon, ja laskin jalustimet.
"Ainiin! Se kamera!" Soppu huudahti naurahtaen, ja juoksi pois maneesista, talliin luultavasti. Nostin itseni satulaan, ja mittailin hetken jalustimia, kunnes pyysin Vertin käyntiin.
Hetken kun annoin vapain ohjin Vertin löntystellä ympäri maneesia, alkoi ruuna heräillä unestaan. Sophiekin oli saapunut istuskelemaan kuluneelle tuolille maneesin nurkkaan.

Tein Vertillä paljon voltteja, hieman väistöäkin pari kertaa kierroksella yritin. Vertti alkoi notkistumaan volteilla ja kiemuraurilla.
"Sehän menee ihan kivasti, käynnissä siis" Sophie huudahti maneesin laidalta nauraen. Tuhahdin ja näytin kieltä tytölle. Tein kunnon valmistelut ja pyysin Vertin raviin. Ruuna nosti ravin hieman päätään ylös heittäen. Jatkoimme volttien tekemistä ravissa, ja Vertti menikin yllättävän hyvin.
Suuntaa vaihtaessa otin pidätteen ja pidin hieman vastaan ohjista, samalla kun pyysin ruunaa pidentämään askeltaan. Ensimmäinen kerta ei onnistunut, mutta seuraavassa kulmassa käänsin Vertin keskihalkaisijalle, ja toistin edellisen.
"Hieno keskiravi!" Sophie kehui. Hymyilin pienesti, ja jatkoimme ravissa maneesia ympäri. Vertti ravasi jo pirteästi. Teimme yhden kolmikaarisen kiemurauran hieman lyhyemmässä ravissa, ja taas pitkällä sivulla pyysin keskiravia. Vertti kuunteli apujani, meni jopa välillä muotoon.
Lyhyensivun lopussa istuin harjoitusraviin ja annoin ruunalle laukkapohkeet. Laukka nousikin todella hyvin, ja jatkui hyvin eteenpäin. Annoin hieman pohjetta, että laukasta tulisi pyörivämpää. Käänsin Vertin seuraavalla pitkällä sivulla keskiympyrälle, ja kokoajan asetin sisälle pienesti. Kaksi kierrosta keskiympyrällä sujui hyvin, ja ruunan takapääkin toimi hyvin. Vaihdoimme suunnan pituushalkaisijalla ravissa, ja kokeilin toiseen kierrokseen hieman vastalaukkaa. Ekalla nostolla Vertti nosti vain myötälaukkaa, mutta kolmannella yrityksellä kun annoin selvät avut, Vertti nosti vastalaukan. Laukkasimme vastalaukkaa lyhyen sivun, ja pidätin ruunan raviin ja nostin myötälaukan.

"Haluatko mennä puomeja? Sehän menee tosi hyvin!" Sophie kysyi, kun päästin Vertin kävelemään. Ruuna pihisi vielä intoa, vaikka olikin hionnut. Taputtelin sen kaulaa.
"Joo, voithan sä pistää pari ravipuomia. Mut sit lopetan, ja mennään käveleen maastoon! Ootko muuten saanu kuvia?" kysyin hengästyneenä. Päästin jalkani jalustimista vapaiksi roikkumaan ja heiluttelin niitä edes takas.
"Mennään vaan, käyn pistämässä jossain vaiheessa Trullin kuntoon. Oonhan mä saanut aika paljonkin kuvia! Jossain sulla on ihan kärsivä ilme, ja oot punanen ku tomaatti! Mut yhden kuvan sain kun ravasit ja Vertti meni muodossa!" Sophie hehkutti aikaansaannoksiaan, ja naurahteli välillä. Taputin käsiäni virnistellen, ja jatkoimme käynnissä. Soppu laittoi nopeasti ravipuomit, ja kerkesi ottaa pari kuvaakin, ennen kuin lähti talliin.
Ratsastin pari kertaa ravissa puomien yli, mutta kun aloimme molemmat väsyä, päästin Vertin loppukäynteihin ja kehuin kunnolla.
"Sä oot tosi hieno!" kehuin. Hetken käveltyämme ovelta kantautui koputus, ja sitten ovet aukesivat. Soppu ja Trulli seisoskelivat ovella, joten kävelin Vertin kanssa maneesista ulos.

Kävelimme polulla vierekkäin, ja juttelimme hevosista (taas!).
"Sähän meet aika hyvin Vertillä, kai osallistut sillä joskus kisoihin? Ja sun pitää pian kokeilla sillä esteitä!" Sophie kyseli, silitellen Trulliaan.
"Joo, jos saan kisata ees. Esteitä pitää kokeilla joku päivä, eka tutustun Verttiin kunnolla", huokaisin, ja nostin jalustimet ruunan kaulalle. Pyörittelin päätäni, niskat olivat taas aivan jumissa. Kävelimme parikymmentä minuuttia maastossa, kunnes palasimme tallille.

"Kiitos taas seurasta. Trullille tekee hyvää tälläiset pitkät kävelylenkit, ja Verttikin varmasti tykkää!" Sophie naurahti, kun hyppäsi tallinpihassa alas poninsa selästä. Tein samoin, ja kaaduinkin pyllylleni Vertin jalkojen juureen. Sophie repesi nauruun, ja itsellänikin oli vaikeuksia pitää naama vakavana.
"Tosta olis pitäny saada kuva!" Soppu kikatti, kun tuli auttamaan mut ylös. Näytin tytölle kieltä ja nousin tuon avustuksella jaloilleni. Nappasin Vertin ohjista kiinni, onneksi ruuna ei tajunnut lähteä juoksemaan karkuun välikohtaukseni aikana. Veimme hevosemme talliin, ja riisuimme niiltä varusteet. Harjattuani Vertin laitoin sille loimen, ja pesimme yhdessä Sophien kanssa ruunan ruoka- ja vesikupin.

"Mun pitäs varmaan pian lähteä kotiin", mumahdin, kun istuimme Soppun kansa Vertin karsinassa.
"Joo, niin munkin", Soppu totesi hymähtäen.
"Mennääks huomenna tai ylihuomenna maastoon?" kysäisin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Mennään vaan, voin pyytää jonkun mukaan", Soppu naurahti ja syötti Vertille pari heinänkortta.
"Okei, meen nyt", hymyilin ja suukotin hoitsuni poskea. Soppukin nousi seisomaan, ja lähdimme samaa aikaa karsinasta. Suljin karsinanoven kunnolla ja heilautin kättäni tervehdykseksi. Sitten kipitin äkkiä bussipysäkille.
'Taas yksi ihana päivä Vertin kanssa, toivottavasti tää jatkuu pitkään', ajattelin onnellisena istuessani bussissa.

Joksu <3 VerttiraQs 7HM

En muuten tiedä, mun mielestä tästä tekstistä tuli kauheen vaikeaa luettavaa. Ehkäpä ajatukset sekasin ton räpin takia ! : D

[Suppu]

Vihdoinki inpsas Vertille ja tässä nyt sitten on myäs Joksu ja minä olen se taitava piirtäjä juu! x D




Wikke, Joksu ja Vertti 7hM kai?

[Joksu]

Ihana kuva btw <'3


Iteki suttasin jtn. Joo ja en itekkää tajuu tarkoitusta. :-o Eka huudan jostai "Verttiii!" sit juoksen (tai kävelen tai konttaan) rakkaani luo, nojaan ruunan kaulaan ja itken. Sit lopulta halaan Verttiä, ja Värttinä itkee myös :3 ehahah. Paintilla tollee kivasti sutattu.

Joksu<3VerttiVärttinä 8 HM kai?

[Joksu]

14.11.09 Kyyyllä lähtee!

"No kyllä on perkele kumma, kun sullon taas joku mulkutimulkutipäivä!" kirosin ärähdellen Vertille, joka nyppi minua tarhoilta pois päin. Jo heti tarhaan mennessäni ruuna oli antanut ymmärtää, ettei tänään ollut sen päivä. Vertti nyppäsi minut jokaikiselle ruohotupolle, joka pilkotti lumenpeitosta. Revein ruunan kuitenkin taas vierelleni, ja jatkoin puhisten matkaa talliin. Kun matkaa oli vielä vähän, Vertti nosti päätään ja hirnui kovaan ääneen. Se kuopaisi kärsimättömästi jalallaan, ja melkein jyräsi mut kumoon.
"VERTTI!" toruin, kun oli nippanappa lähellä, etten kaatunut persuksilleni maahan. Ruuna käänsi muhun korvat hörössä ja tuuppasi turvallaan kylkeäni. Hymähdin vaisusti ja vein Vertin karsinaan.
"En ainakaan jaksa tänään ratsastaa, kun mulla oli liikuntaa ja nostin kauheita painoja.." mumisin, kun haeskelin samalla Vertin harjoja. Pitäisi kai jotain liikuntaa ruunalle keksiä, ettei se vallan tylsisty.
"Mikset irtojuoksuta sitä?" Maiss hyppäsi jostain eteeni niin vauhdilla, että pelästyin ja harjakippo lensi lattialle, ja sen sisältämät harjat levisivät pitkin tallin lattiaa. Haukoin hetken henkeä, kunnes mumisin jotakin hullusta. Aloin keräämään harjoja, ja näin sivusilmällä että Maissikin nappasi jokusen harjan takaisin Vertin laatikkoon.
"Vois kyl. Se on ihan kusipää tänää, en tie mikä sillä on", mumisin, kun nostin harjakipon kainalooni.
"Sil on vaan paha päivä. Ehkä sillä on ollut tylsää, ja se kaipaa vaihtelua!" Maiss naurahti ja lähdimme yhdessä tuumin harjaamaan Verttiä. otimme ruunan käytävälle seisomaan, niin pystyimme molemmat harjaamaan sitä. Vertti oli jo rauhoittunut, kun näki etten ryhdy sen lapselliseen leikkiin mukaan.
"Mä voisin siivota sen karsinan", mumisin itsekseni, ja vilkaisin Maissia.
"Joo, mä voin harjata Vertin lopppuun, mut sit mun kyllä pitää lähteä. Äiti ei oo tänään kauheen ilosella tuulella, ja pakottaa mut aikasin kotiin", Maiss nyrpisti nenäänsä ja jatkoi harjaamista.
"Voi sua parkaa", virnistin ja hain talikon ja kottarit. Rupesin heittelemään kakkakasoja Vertin karsinasta kottikärryihin, ja seuraavaksi otin kaikki pissaläjät pois. Sen jälkeen kävin kippaamassa kottikärryn sisällön lantalaan, ja heitin Vertin karsinaan vähän uutta turvetta. Kun palasin takaisin hoitsuni luo (jota Maiss kiltisti harjaili), Vertti tönäisi minua hellästi höristen.
"Mun pitää varmaan mennä. Nähään! Ja onnea juoksutukselle!" Maiss naurahti ja heilautti kättään. Nyökkäsin tervehdykseksi, ja käväisin hakemassa Vertin suitset. Irroitin niistä ohjat, ja pujotin päitset ruunan päähän. Se otti kuolaimetkin ihmeellisen nätisti suuhunsa, vaikka maistelikin niitä hieman turhautuneen näköisenä. Käväisin hakemassa vielä pintelit ja patjat jokaiseen jalkaan, ja kietaisin ne nopeasti jokaisen jalan ympäri. Otin riimunnarun, ja kiinnitin sen toiselta puolelta kuolainrenkaaseen, ja pujotin Vertin leuan alta, läpi toisesta renkaasta. Sitten lähdin taluttamaan ruunaa pois yksityistallista, mutta ennen sitä nappasin mukaani juoksutusraipan.

Näin Jassun ratsastavan kentällä, mutta hevosesta en ollut varma. Pysähdytin Vertin kentänlaidalla, ja tervehdin Jassua, joka ravasi hevosellaan luoksemme.
"Mihis sitä ollaan matkalla? Ompa Vertti siistin näköinen! Oikee kilpahevonen!" Jassu kehaisi, kun katseli Vertin siistiä peitinkarvaa, ja sinisiä pinteleitä jaloissa. Naurahdin huvittuneena, ja annoin Vertin nypätä päänsä alas, luultavasti se etsisi ruohonkorsia.
"Maneesiin juoksuttamaan. Ajattelin vaan sulta tarkistaa, ettei sinne oo menossa kukaan", virnistin ja silittelin Verttiseni kaulaa.
"Ei sinne varmaan, kun aika moni vetelee sikeitä vielä kotona tai muuta!" Jassu naurahti.
"Nno sit meen sinne ja toivottavasti selviin hengissä pois!" virnistin ja talutin Vertin maneesille, avasin ovet ja talutin ruunan sisälle. Suljin ovet ennenkuin päästin hevosen vapaaksi.

"Ja sitten ravia!" komensin maneesin keskellä seisoessani, kun Vertti oli kävellyt kymmenisen minuuttia minun hoputtaessani sitä. Heilautin juoksutusraippaa maneesin hiekkaa vasten, ja Vertti lähti ravaamaan laiskasti uraa pitkin. Hoputin Verttiä hieman, ja ravi alkoikin näyttää joltakin. Välillä ruuna heitteli päätään ja meinasi vaihtaa suuntaa, mutten antanut sen tehdä sitä. Välillä käskin Vertin vaihtaa suuntaa, pysähdyksen kautta.

Hetken kun Vertti vielä ravasi, käskin sen laukkaan. Ruuna pukitti pienesti ja lähti korvat hörössä laukkaamaan maneesia ympäri. Naurahdin huvittuneena, ja jäin katselemaan laukkaavaa suomenhevosta. Vertti lopetti pian, ja annoinkin sen kävellä hetken, ennenkuin käskin sen vaihtaa suuntaa. Ja uusiksi laukka. Kun ruuna oli hetken toiseenkin kierrokseen laukkailluit, hidastin sen ääniavuilla käyntiin. Vertti puuskutti pienesti, muttei ollut hiessä.

Kun ruuna oli kävellyt sopivat loppukäynnit, otin sen kiinni ja talutin talliin.
"Mun pitääkin pian lähtee.." mumahdin Vertille, kun otin siltä pinteleitä karsinassa pois. Sen jälkeen avasin suitsista remmit ja nappasin nahkaiset päitset pois poikani päästä. Hymyilin pienesti ja jätin suitset ja pintelit hetkeksi lojumaan karsinan ulkopuolelle. Syötin Vertille pari namipalaa ja harjasin sen rauhassa.
"Nyt meen, nähdään taas muru!" hymyilin, ja suukotin ruunaa turvalle. Vein vielä suitset ja pintelit paikoilleen, ja lähdin kotiin.

Joksu <3 Verttikusipää 9HM 8)

[Joksu]

15.11.09 SHAKE IT!

"Shake, shake, shake, shake, shake it..." hoilasin samalla kun kävelin bussipysäkiltä tallia kohti. Välillä otin pari tanssiaskeltakin sinne tänne, enkä tajunnut lopettaa ajoissa tanssimista, kun joku jo huusi takaani.
"Moi!" tunnistin äänen Wiken ääneksi, ja pyörähdin ympäri. Tosin liian nopeasti, ja lensin pyllylleni tielle. Vinkaisin hiljaa, ja jäin istumaan hölmistyneen näköisenä maahan. Wikke räjähti nauruun ja pysähtyi pyöränsä kanssa kohdalleni.
"Olisitpa nähny ilmees!" Wikke nauraa räkätti, ja koitti jotenkin onnettomasti auttaa mua ylös maasta. Lopulta pääsin ihan omine apuineni ylös, ja pudistelin farkkujani lumesta. Mulkaisin Wikkeä.
"Kyllä suakin olis naurattanut!" Wikke koitti hillitä nauruaan, mutta tirskui puolustuksensa välissä. Hymähdin hiljaa.
"No, nyt kun sä nauroit mulle, voisit häksätä mut tonne tallille", naurahdin ja jäin seisomaan kädet lanteilla, katse tiukasti Wikessä.
"Joo no, kai sitä vois!" Wikke naurahti ja kun olin istunut häksälle, tyttö lähti polkemaan.

Tallinpihassa Wikke jätti pyöränsä telineeseen, ja menimme yhdessä sisälle talliin.
"Mites Vertin kanssa on muuten mennyt?" Wikke kysäisi pian, ja vilkaisi minuun. Menimme istumaan hoitajienhuoneeseen.
"Hyvin. Vertti on tosi kiva", hymyilin ja kaivoin cokispulloni laukusta. Kiersin korkin auki, ja hörpein colaani.
"Hyvä. Ootko kokeillu hypätä sillä?" Wikke kysyi virnistäen, ja otti itselleenkin jääkaapista jonkun mehun, muttei vielä juonut siitä.
"En oo vielä. Ajattelin et eka kunnon tutustuminen, ja sit alan hyppäämään", hymyilin ja join taas cokiksestani.
"Jep, varotan sit et se on laiska!" Wikke nauroi. Yhdyin nauruun mukaan, mutta lopulta naurumme stoppasi kun Jassu tuli huoneeseen, koputtaen jalallaan lattiaa, kädet lanteilla.
"Ihmettelin, et mikä räkättävä varislauma täällä on, mut tietenkin te!" Jassu huudahti, muttei vihaisena.
"Me oltiin just lähössä maastoon, vai mitä Wikke?" vilkaisin Wikkeen, ja nikkasin silmää. Wikkehän voisi tulla Miskalla maastoon. Tai sitten menisimme kaksi päällä Vertillä.
"Menkää varovasti! Siellä aurataan tänään lumia!" Jassu varoitti, mutta olimme napanneet jo Vertin suitset mukaamme ja kiiruhdimme ruunan karsinalle. Nauraa kikatimme samalla, kun harjasimme väsynyttä ruunaa sen karsinassa.
"Mennäänkö kaks päällä, vai haetko Miskan?" hymyilin, ja huiskein irtokarvoja pois pölyharjalla.
"Käydään harjaamassa Miska, ja laitan sille suitset ja tuun odottaa sua tohon! Mut sä saat luvan tulla harjaan sitä kans!" Wikke nauroi ja jätimme Vertin vielä suitsettomana karsinaan, ja puolijuoksua menimme ratsastuskoulun puolelle. Harjasimme nopeasti Miskan, tosin itse käytin melkein kokoajan Miskan rapsutteluun.
"Miska on ihana!" hihkaisin, sillä vuonohevoset olivat jotenkin äärettömän suloisia pystyharjoineen ja vaaleine karvapeitteineen. Wikke hymyili, ja laittoi Miskalle suitset. Hän haki vielä kypäränsä, pujotti sen päähän ja nappasi hoitsunsa ohjista kiinni.
"Valmiita ollaan, käy pistämässä Vertille suitset niin päästään lähtemään! Odotan sua pihassa", Wikke hihkaisi pirteänä ja kipitin nopeasti yksityistalliin. Hain hoitajienhuoneesta Vertin suitset, ja kiiruhdin poikani karsinalle. Lämmitin kuolaimet nopeasti tumppujeni sisässä, ja tarjosin Vertin suuhun.

Pääsimme lähtemään vasta kymmenen minuutin kuluttua, koska en millään päässyt hyppäämään ensin Vertin selkään. Kun otin kunnolla vauhtia ja ponnistin niin kovaa kuin pystyin, pääsin kuin pääsinkin selkään!

Aluksi kävelimme ties kuinka kauan, ja nauteimme lumisista maisemista. Lisäksi juttelimme kaikkea, ja kaikkeen liittyvää. Nauroimme melkein kokoajan.
"Nyt laukataan!" Wikke ilmoitti hetken kuluttua, kun eteemme avautui todella leveä polku, mikä kulki suoraan ties kuinka kauan. Hihkaisin, ja lähdimme Vertin kanssa laukassa Wiken ja Miskan perään. Miska vain kiihdytti vauhtiaan, ja Wikke nauroi sen selässä. Verttikin alkoi innostua, ja pukitti pienesti. Horjahdin selässä, mutten tippunut. Nauroimme kovaa, ja kiihdytimme vauhtia.

Pitkän maaston jälkeen palasimme tallille, ja käväisin nopeasti ottamassa Vertiltä suitset pois ja laitoin sille loimen päälle. Vein ruunan tarhaan, ja syötin sille runsaasti porkkanoita. Pahoittelin rakkaalleni sitä, että taas pitäisi lähteä kotiin. Niimpä lähdin kohti bussipysäkkiä.

kökköööööö ! :s

Joksu <3 Vertti 10HM

[Suppu]

Hahaa toi uus tarinas! 8--)
Oot ihan mahdottoman hyvä kirjoittaja ja piirrustuksetkin on luokkaa : täydellinen!
Enää viis HM niin Jassu pääsee töihin sinun ansiostasi 8--D

-Wikke

[Joksu]

18.11.09 Haliruts kultamussukka hanipöö <3

"VERTTI VERTTI VERTTI!!" huusin ruunalle, kun juoksin sitä vastaan tarhassa. Ruuna katsoi minua säikähtäneesti, ja jäi paikoilleen nököttämään. Halasin Verttiä pitkään ja kovaa rutistaen. Se pärskähti pienesti ja hamusi huulillaan takkini selkämystä. Naurahdin pienesti ja jäin hellimään Verttiä hetkeksi tarhaan, kunnes laitoin riimunnarun sen riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan talliin.
"Tänään saat vapaata, eikö oo hienoa?" pölpötin Vertille koko matkan kaikenlaista. Varsinkin koulusta, mikä otti päähän niin paljon kuin olla ja voi. Tallissa kiinnitin ruunan käytävälle ja silittelin sitä vielä pitkään.

"Nyt harjaan sut putipuhtaaksi!" päätin ja riensin hakemaan harjalaatikkoa. Sitten aloitin harjauksen kaulasta kumisualla, ja etenin hitaasti, kävin jokaisen alueen läpi. Vaihdoin kumisuan pölyharjaan, ja huolellisesti silläkin harjasin. Jalat harjasin kovalla ja pehmeällä harjalla. Mahan alta vedin pehmeällä harjalla, tietenkin kainalotkin tarkistin ettei siellä ole paskaa.
Vertti näytti nauttivan saamastaan huomiosta, sen alahuuli lörpötti ja ruuna näytti olevan unessa.
"Sengångare!" nauroin ja nappasin Vertin alahuulesta sormillani hellästi kiinni. Ruuna raotti silmiään ja mulkaisi minuun. Purskahdin nauruun ja rapsuttelin samalla Vertin otsaa. Jatkoin harjaamista heti, kun olin saanut naurut naurettua. Putsasin huolellisesti kaviot, ja tarkistin kenkien kiinnityksen. Kaikki kenkulit olivat paikoillaan. Rasvasin vielä helosan- rasvalla Vertin yönsilmät ja suupielet. Tarkastin vielä ruunan huolella läpi, ettei ole haavoja missään.
"Hieno poika, nyt oot puhdas!" hihkaisin ja tarjosin laiskiaiselle namupalan takkini taskusta. Hymähdin hiljaa, ja vilkaisin Vertin karsinaan. Se oli suht siisti, mutta ylienergityydestäni johtuen halusin siivota sen uudestaan.

Niimpä tartuin tuumasta toimeen ja käväisin hakemassa talikon ja kottikärryt. Kävin koko karsinan huolella läpi, ja sieltä löytyi piilopissaa ja -kakkaa, otin ne kaikki viimeiseen muruseen pois. Kävin kippaamassa täyden kottikärryllisen lantalaan ja vein kottarit sekä talikon paikoilleen. Hain vettä ämpäriin ja nappasin mukaani pesusienen, ja tallustin takaisin Vertin karsinaan. Ruuna odotteli unisena käytävällä eikä tuntunut tajuavan mitään mistään.
Pesin sienellä karsinan seinät, koska niissä oli kaikenlaista likaa, kuraa ja hiekkaa ja ehkä kakkaakin. Hinkkasin seinät putipuhtaiksi, ja lopulta sormet olivat ihan puutuneet.

Kun olin saanut senkin homman hoidettua, vein Vertin takaisin tarhaansa. Rapsuttelin ruunaa hetkenaikaa kunnes menin takaisin talliin ja talsein ruunan varusteiden luo.
"Nyt putsaan teidät!" hymähdin ja hain satulasaippuaa, pesusienen ja pieneen kauhaan vettä, sekä pyyhkeen tietty. Istuin hoitajainhuoneessa ja aloin purkamaan suitsia osiin. Sen tehtyäni putsasin jokaisen osan huolella, ja kuivasin pyyhkeeseen kevyesti. Jätin suitset kokoamatta ja nappasin satulan käsivarsilleni, ja istahdin takaisin lattialle. Irrotin satulavyön ja -huovan satulasta, ja aloin putsaamaan sitä osaa, mikä on vasten hevosen selkää. Putsasin myös jalustinhihnat, ja satulan siivekkeet. Kuivasin huolella ja nypein hetkenaikaa karvoja satulavyöstä irti kunnes kiinnitin sen paikoilleen, ja nostin satulan telineelleen. Nappasin jostain nurkasta kovan harjan käsiini ja harjasin sillä satulahuovan.

"Huh, oon ihan poikki", mumisin, kun olin saanut kaikki jutut hoidettua. Nojasin seinään väsyneenä, ja ajattelin omaa sänkyäni, lämmintä peittoa pään päällä.. nukkumista! Haukottelin syvään ja nousin seisomaan. Hiippailin Vertin tarhalle ja otin ruunan sisään. Taaskin jäin rapsutteleen rakastani pitkäksi aikaa, kunnes lähdin bussipysäkille unisesti laahustaen.

JoksuIHQ & VerttiIHQ 11 HOOOOÄMM ! <3

[Suppu]

Wikke ja Vertti 8hm<3

[Suppu]

Uusia kasvoja


Annoin Vertille laukka avut. Iina katseli sivusta maneesin reunalla.
Ruuna kulki koulutreeneissä AINa hyvin, aina muodossa ja totteli apuja nätisti. Esteillä se homma oli vähän vaikeampaa..
"Voih minkä helemen nykyään omistan puoliksi" Iina naurahti Vertin laukatessa hiekka pöllyten Iinan ohi.
"No tämä on tällänen helmi" Hymyilin laukan jälkeen ja taputin ruunaa kiittääkseni.
Annoin Vertille pitkät ohjat ja annoin sen kävellä suoraa uraa.
"Saanko mä kokeilla?" Iina kysyi.
Nyökkäsin.
Iina käveli portista sisään ja laittoi kypäränsä päähän ja nousi selkään.

Vertti jaksoi vieläkin vääntää Iinan kanssa kaula kaarella maneesissa.
"Onko kiva?" Kysyin.
"YesH!" Iina nauroi selästä ja halaili Verttiä.
"Koita ravipohkeenväistöä" ohjastin Iinaa maneesin keskeltä.
"No täähän tottelee!" Iina naurahti kun sain Vertin väistämään.
"Tottakai naurahdin"

Hetken treenauksen jälkeen Iina laskeutui Vertin selästä, lähdimme Iinan kanssa kohti tallia, samalla talutin Vertin talliin.

Tallissa otin Vertiltä vielä varusteet pois ja hoidin sen kunnes olin valmis.

Sry huono tarina mutta tällänen inspas.
Wikke je Vertti 9hm<3

[Suppu]

Heppa agilityä

"Verttiiii" Huusin innoissani nähdessäni ruunikon hirnuvan.
Ruuna hörähti nähdessään minut, pujahdin aitaukseen ja halasin "miestäni".
"Mitä kulta mussukka hanipöö?" Sanoin samalla halatessani Verttiä. Ruuna painoi päänsä selkääni vasten.
Irrottauduin Vertistä ja avasin tarhan portin. Lähdin kulkemaan ruuna perässäni.
Olin opettanut Vertin seuraamaan minua siten ettei se karkaisi, ilman narua.
"Hienoa kulta" Naurahdin sympaatikolleni joka käveli perässä.
"Wuhuu, tota mä en kyllä osaisi Vertille opettaa" Iina naurahti hypätessään koivun takaa.
"No ainakin olet oppinut säikäyttämään hevosia ja ihmisiä"
"Yes" Iina sanoi.
Jatkoin matkaani Vertti perässä, ruuna katseli vähän aikaa minua ihan kuin kysyäkseen Voinko mä ottaa tosta maasta pari heinää?. Naurahdin ja nyökkäsin, ihan kuin Vertti olisi tajunnut. Se otti maasta lumen alta palan ruohoa ja maiskutteli sen takanani ja jatkoi matkaa.
"WTF?" Kuului takaani.
"Täh puhuuko Vertti" Pelästyin ja katsoin mutta siellä seisoi Fiona taluttamassa Lorea.
"Ootko joku helkkarin hevoskuiskaaja?" Tyttö kysyi.
"No mitäs luulet?" Naurahdin ja maiskutin Verttiä tulemaan kovempaa.
"Saisimpa Lorenkin kulkemaan noin.. Hei kiinnostaisko jos mentäs sun kans vaikka maneesiin koklaan heppa agilityy, mä Loren kanssa ja sä Vertin?" Fiona hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Mikäs siinä, pidän pienen harjaus tuokion Vertin kanssa pitkästä aikaa niin sen jälkeen voidaan mennä" Hymyilin.
"Juu ja mä voin käydä pystyttämässä esteitä tms."

Fionan vietyä Lore takaisin tarhaan, hän lähti kävellen kohti maneesia. Minä jatkoin matkaani Vertin kanssa kohti tallia.
Vilkaisin kelloani, se näytti jo yhtä. Eihän silti tässä mitään kiirettä olisi, lomaakin riitti.
Ruuna kulki takanani kiltisti, ja tallissa ravasi karsinaan, siellähän oli juuri ne aamuheinät.
"Kuules Vertti, nyt pidetään oikeen kunnon harjauskemut" Naurahdin ja otin harjapussista Vertin ikioman harjan.
"Jaaha ompas tästäki tullu aikamoinen karvakasa, onneksi sulla
ei enää ole karvanlähtö aikaa" Huokaisin ja aloin harjailla Verttiä pitkin vedoin.
Tallissa kuului ahkera heinien syöminen, tallitytöt laiskottelivat taas toimistossa ja Jassu oli löytänyt poikaystävän jonka kanssa kuherteli aina jossain heinäladossa.

Vertin harjattuani puhdistin sen kaviot ja vilkaisin taas kelloani.
Se näytti jo kahta.
"Oho nyt täytyy kiirehtiä, Fiona on varmaan jo ihan närkästynyt" Naurahdin ja otin kiireessä Vertin irtojuoksutus suitset omalta kaapiltani ja laitoin ne Vertin päähän.
"Vai on noista kuolaimista tullu noin vaikeet laittaa päähän" Hymähdin, hetken aherruksen jälkeen sain ne laitettua.

Lähdin Vertti perässäni juosten maneesiin jossa Fiona loren kanssa odotteli.
"Sä kyllä pidät aika pitkiä harjaus hetkiä" Fiona naurahti.
"En ees harjaa kerenny selvittää" Kikatin.
"Aloitetaan, rakensin tähän kaikenlaista niin jos sä menet vaikka Vertin kanssa eka niin sit mä ja Lore teidän jälkeen.

Lähdin juoksemaan Vertti laukkasi edellä.
Heti ensimmäisen esteen kohdalla huudahdin.
"VERTTI HYPPÄÄ!" Ja samalla Vertin jalat nousivat ilmaan ja kannattivat Vertin esteen yli.
"WOOW " Fiona huudahti maneesin reunalta.
Radan tehtyämme halasin Verttiä kovasti ja annoin sille porkkanan.
"En ees kehtaa teidän rinnalla yrittää" Fiona nauroi. Kummiskin hänellä ja Lorella meni todella hienosti myös.

-Wikke ja Vertti 10hm<3

[Suppu]

Verttiä kuvailin illalla tarhassa..



Wikke ja Vertti