|
Post by Suppu on Aug 29, 2009 15:27:36 GMT 3
|
|
|
Post by Suppu on Aug 30, 2009 19:36:53 GMT 3
Vertti muuttaa! 30.08.2009
Katselin hermostuneena kelloani. Niitten olisi pitänyt tulla jo kaksi minuuttia sitten. Jassu tuli katsoen kauemmas tielle. "Eikös tuo ole teidän auto?" Hän kysyi. "Joo, vihdoinkin se tulee!" Auto oli jo kohta Shelyesin pihan kohdalla ja isä pisti jo vilkkua päälle. Jalkani alkoivat yhtäkkiä täristä, olin niin innoissani että vihdoin minulla olisi oma hevonen! Ja vieläpä se asustaisi Shelyesissä! Ihan äly mahtavaa, mietin päässäni. Punainen auto pysähtyi tallin eteen ja isäni tuli ulos autosta. Trailerista kuului hirnumista ja potkimista. "Oliko se rauhallinen matkalla?" Kysyin. "No joo" Isäni vastasi ja pyysi minut trailerin taakse.
Avasin yläluukun ja sieltä Vertti samalla tunki päänsä suloisesti korvat hörössä.
"No joko viedään se maastoon tutustumaan?" Jassu kysyi innoissaan. "Vaikka!" Ja kurotin käteni avaamaan ovea. Klipsautin Vertin kiinni naruun ja lähdin kävelemään kohti maastoja. "Tididiititiditi" Kuuluin Jassun kännykästä yhtäkkiä takani ja Vertti pelästyi hiukan ja meni sivuaskelia pää korkealla.
"Hei Wikke, en pääsekkään tulemaan mukaan kun tuli äkkinäinen meno" Jassu ilmoitti ja kiirehti kohti tallia. Tallille pyörällä laahusti samalla Iina laukku mukanaan. "Whaat?!" Iina huusi kun näki vieressäni seisovan Vertin. "Tuletko mukaan tutustuttamaan tätä maastoihin?" Kysyin. "Of course ja samoin ja voisin ottaa vaikka Fritsin käsiponiksi mukaan" Iina sanoi. "Joo käy hakemassa se tänne niin päästään lähtemään" Hetken kuluttua tallista tuli Iina ja vierellään pikkuponi Frits ihan likaisena. "Se oli näköjään piehtaroinu?" Kysyin. "Jep" Iina naurahti.
Lähdimme kohti maastoja ja Vertti yritti tehdä tuttavuutta Fritsiin. Vertti haisteli maastoja ja käveli nätisti vierelläni. Pian Fritskin päätti alkaa kiinostua Vertistä ja kaatoi Iinan maahan ja meni haistelemaan Verttiä. "FRITS!" Iina kiljaisi kuralammikosta. "No se haluaa tehdä tuttavuutta!" Kikatin "No joopa joo" Iina sanoi ärtyneenä.
Lähdimme jo pian takaisin tallille päin. Illalla minulla oli jotenkin iloinen tunne. Ajatella, nyt minulla on sitten oma suokkiruuna Vertti<3
[glow=purple,2,300]Wikkenuoriso ja Verttipappa 1 h m<2[/glow]
|
|
|
Post by Odelie on Aug 31, 2009 21:30:22 GMT 3
Miitti Vertimiehen kanssa 1HM
Katselin kentän reunalla, kun Wikke ratsasti vertillä. Vertti löntysti eteenpäin tylsistyneen näköisenä, eikä Wikkekään näyttänyt oikein tyytyväiseltä. En kuitenkaan uskaltanut puuttua asiaan, sillä pelkäsin, että Wikke suuttuisi. Kuitenkin tyttö oli enemmän avun tarpeessa kun naama punaisena vääntämisessä. - Kokeile silleen, että nojaat vähän taaemmas ja painat pohkeet vaan kiinni hevoseen ja heitä ohjat ihan kaulalle, ehdotin varovasti. - Kokeilen, Wikke sanoi melkein toivottomana. Wikke heitti ohjat Vertin kaulalle ja nojasi hiukan taakseppäin. Se oli Vertille jotain uutta ja sai hevosen heräämään horroksestaan. Wikke painoi pohkeet kiinni hevoseen ja Vertti lähti huomattavasti reippaammassa ravissa kulkemaan eteenpäin. Hymyilin ja jäin taas katsomaan hiljaa, kun työskentely sujui nyt paremmin. - Sehän liikkuu, Wikke iloitsi. - Western verta? kysyin. - Mahdollisesti, Wikke sanoi.
Vertti veteli loppukäyntejä virkeämmin ja näytti nauttivan menosta. Heti ensinäkemältä jo tiesin, että hevonen oli täyttä herkkää suuta ja kovalla tuntumalla pitäen, niinkuin estehevosilla tehtiin, se liikkuminen ei tulisi onnistumaan. Vaikka herra kulkikin edelleen laiskahkosti, siihen Wikke oli saanut jonkinlaista vireyttä. Otin vertin ohjista kiinni ja Wikke laskeutui hevosen selästä. - Weterniäkin olet harrastanut? Wikke kysyi hymyillen. - Silleen kokeillut, mutta se jäi siihen, kohautin olkapäitäni. Wikke antoi minun taluttaa Vertin talliin ja ruuna haisteli minua innokkaana. Karsinassa se hamusi hiuksiani ja sen jälkeen lähti kaivamaan taskujani. - Odota hetki poika, naurahdin ja otin suitset pois. Tiputin kirkkaanpunaisen omenan Vertin ruokakuppiin ja se hyppäsi herkun kimppuun. Oli tullut opetettua, että kädetä antaminen saattaisi opettaa huonoja tapoja. Wikke ähkäisi ja vetäisi satulan pois vertin selästä. - Voisit alkaa vaikka harjaamaan niin tuun perässä, Wikke ehdotti ja nyökkäsin.
- Puunailu on mukavaa, kun uutta pollea harjailla saa, lauleskelin ja hieroin Verttiä kumisualla. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä ja ravisti päätään. Taputin sen edelleen orimaiista kaulaa, se oli paksu ja hyvin lihaksikas. Humäilin tyytyväisenä ja totesin itseni orien keräilijäksi. Jatkoin kuitenkin pian hevosen harjailemista ja rapsuttelin samalla harjan alta. Vertti roikotti päätään tyytyväisenä ja huuli lerpatti rennosti. - Hah, se on kyllä rauhallinen, sanoin. - Jep, se on tommonen nallekarhu, Wikke sanoi ylpeästi. - Joo ja suloinen onkin, hymäilin. Wikke tarttui pehmeään harjaan ja alkoi pyyhkiä päälimmäisiä pölyjä pois hevosesta. Ainoastaan hikikohdat jäivät kosteaksi, vaikka hikiviilalla ne kävinkin läpi. Ruuna pärskähti taas tyytyväisenä ja sen silmät alkoivat pikkuhiljaa lupsua.
Ihmettelin, kuinka rennosti hevonen pystyi ottamaan, vaikka uusi ihminen oli sen karsinassa. Ylensä, varsinkin yksityiset, jotka olivat tottuneet pelkkiin tiettyihin ihmisiin, olivat varuillaan ja vaativia. Tämä herrasmies kuitenkin vain seisoi paikallaan ja välillä tarkkaili mitä teimme sille. - Haluatko ottaa kaviot? Wikke kysyi. - Se ei tee varmaan mitään?, tarkistin vielä. - Näyttääkö silti, Wikke naurahti. Tartuin reippaasti kaviokoukkuun ja nostin vertin kavion ylös. Silloin Vertti valpastui ja riuhtaisi kavion otteestani. Hätkähdin hieman, mutta nostin sen uudestaan varovasti. Luottaminen hevoseen näin aluksi oli hirmu vaikeaa. Putsasin ensimmäisen kavion ja laskin sen sitten varovasti maahan. Naurahdin kun Vertti tökkäisi takapuoltani ja meinasin kaatua nenälleni maahan.
- Meillä on niin vähän aikaa, Wikke huokaisi. - Mutta mitä jos vaikka juhlistetaan sitä porkkanakisalla, ehdotin. - Wikke vs. Odelie vs. Vertti, Wikke virnisti. Kaivoin laukusta porkkanat ja laitoin porkkanan pään suuhuni. Valmistauduin tiputtamaan Vertin porkkanan sen ruokakuppiin ja ruuna katseli silmät suurina herkullista porkkanaa. - Liila porkkana?, Wikke kysyi ihmeissään. - Meidän kasvimaalta, hymyilin. - Än yy tee nyt, Wikke sanoi ja rouskaisin porkkanaa. Vertti ryntäsi ruokakupilleen ja haukkasi porkkanan yhdellä haukulla. Nauroin porkkana suussani ja jatkoin sen nakertamista, mutta Vertti oli ehtinyt syömään jo porkkanansa ja tuli utelemaan porkkanaani. - Senkin varas, mussutin ruoka suussa, kun Vertti varasti porkkanani. - Vertti voitti, Wikke julisti nauraen ruoka suussa.
Taputin verttiä vielä kerran ja halasin sitä. hevonen ehkä oli maailman sympaattisin tyyppi, niin luottavainen ja oma persoona, jota kauhean moni ei voinut ymmärtää. Halasin vielä kerran ruunaa ennenkun poistuin karsinasta. Porkkanakilpailu oli vasta alkua ja varmasti treenaisin niin, että jokupäivä voittaisin Vertin siinä ja Wiken. - Mennään kattomaan vaikka tiloja?, Wikke ehdotti. - Joo, ois kiva, naurahdin. - Tossa on sitten tämän tallin yleisin nähtävyys, eli Jassu, Wikke esitteli. - Tosi hauskaa, Jassu sanoi ja moikkasi minua. Heilautin kättä iloisena, asioita oltiin hoideltu ennenkin ja niin edelleen. Seurasin Wiken perässä tarhoille, jossa Wikke esittelisi minulle Wiken tarhan. Minua pelotti oppia taas uuden tallin tilat, mutta uskoin, että jokupäivä muistaisin kaiken ulkoa, ilman omapiirtämää karttaa.
//Odelie&Vertti (kököllä tarinalla)
|
|
|
Post by Suppu on Sept 1, 2009 16:25:22 GMT 3
Vertin hymiö päivä (loru x D ) = Verttiä hymyilyttää koska ruoka ompi niin hyvää = Vertti iskee silmää kun naapurin tamma on niin håt = Verttiä naurattaa kun Wikke ja Odelie kommelluksiin joutuvat ;D = Vertti repeää kun muut kokevat häpeää = Vertti suuttuu jos ruokaa ei saa = Ja surulliseksi mieli tulee jos ei edes kukaan Haleja Vertille jaa = on se kumma juttu, kun Vertillä tuli suttu = On Verttiheppa Cool se voittaa kaikki muut = Kysymyksiä Vertistäkö sinulla on? Voi voi vertti saa itse kertoa itse olen niin toivoton = Kyllä saa pyöritellä silmiä, kun katsot Vertin pukittelu filmiä = Vertti kielensä ulos työntää ja samalla Wikke sisään ryntää = On Vertin pahoittelu ilme niin soma, että on sille annettava loma = Ei Vertti koskaan kiroile, se on vain hepoista siroille = On olo joskus niin tai näin, silloin kannattaa kääntyä Verttiä päin = Vertti tykkää pusuista, samoin myös haleista = Ja joskus itku tulee, silloin joku Verttiä lohduttaa, voi raukkaa Hahhaahhehhehahha, wikellä oli tylsää niin ajattelin tehdä tämmösen x D Otan hoitomerkinnän vaikka on ihan naurettava x D Mutta ei matkimisia kiitos? c( :Wikke ja Vertti 2hm = Vertti iskee silmää kun naapurin tamma on niin håt <-- reps : D Ihana, vaihteeksi erilainen loru : ) - J
|
|
|
Post by Odelie on Sept 4, 2009 15:12:37 GMT 3
Kun pilvet taivaalta katoaa, hevoslaima tarhaan ajetaan. Ei tihkutus niin vakavaa, mutta Vertti tekee kuolemaa. Ei karva saisin pilalle mennä, joten hoitaja hoi, tallille jo lennä. Miulummin vaikka, maneesissa homehdun, kun täällä ulkona, läpimäräksi kastun. Ei haittaa vaikka kuinka lujaa mennään, mutta jos hyvin käy, niin peiliäkin pelkään. Mutta ei kuitenkaan Wikke anna, kun ei hoitajan vastuuta kanna. Pelastus kuitenkin Vertille saapuu, kun hoitaja tulee, oikealla ajalla apuun.
2HM Juu anteeks ihan kauhee, eikä oikee inparoinut. //Odelie&Vertti
|
|
|
Post by Odelie on Sept 6, 2009 19:55:38 GMT 3
Nimetön juttu
- Jos mä oon toi, niin sä oot tää, piirsin pellennäköisen tikkuukkelin. - Haa, tässä sä tiput Vertiltä, Wikke haastoi. - Ja tässä sä ratsastat hullulla Verttillä, sanoin ja piirsin heti perään sekonnäköisen tikkuhevosen. - Tytöt tytöt, ettekö voisi mennä jonnekkin muualle, Jassu huokaisi. - Okei, sanoin ja kiiruhdin ulos huoneesta. Taisimme olle Wiken kanssa hiukan sokerihumalassa, vaikka olimme molemmat syöneet suklaalevyt 5kg karkkia ja juonut melkein litran limun per nenä. Kikatin hysteerisesti, vaikka yleensä en niin tehnyt ja säikäytin Wiken. - Verttiloosa, sanoin ja kiiruhdin halaamaan hevosta. - Mun pitää liikuttaa se nyt, Wikke sanoi. - Laitetaan kuntoon, naurahdin.
Vertti seisoi hieman epäilleen paikallaan ja liikehti. Se ei pitänyt, kun hihitimme hysteerisenä pikkuasioille, eikä Jassukaan pitänyt asiasta. Vakjavoiduin nopeasti ja jatkoin Vertin harjaamista rauhallisesti. Silitin ruunan kaulaa ja lörpöttelin sille rauhassa. Wikke liikehti iloisesti kuin salama ja hänellä oli vaikeus pysyä hiljaa. - Ajattelin mennä maastoon, Wikke sanoi. Hetken olimme hiljaa ja lopulta molemmat purskahtivat nauruun. Jassun murhaava mulkaus sai minut taas rauhottumaan ja henkäisin syvään. Tällainen peli ei vetelisi tallilla, jos halusi hoitohevosensa pitää. - Mä en sitten pääse mukaan, anoin. - Noh, voitais kyl vaihdella ratsastajia, Wikke ehdotti. - Tai mennä tandemia, naurahdin. - Haaste vastaanotettu, Wikke sanoi.
- Laita sä sille suitset, mä käyn vessassa, Wikke sanoi. Kohotin olkapäitäni ja palasin Vertin karsinalle. Ruuna tuli minua vastaan, ilmeisesti herkkua odotellen. huokaisten kaivoin taskustani poienen liilan porkkananpalan ja tiputin sen Vertin ruokakuppiin. Odotin, että ruuna söisi sen, että pääsisin laittamaan suitsia. - Etköhän oo sitä porkkanaa rouskinu jo ihan tarpeeksi kauan, huokaisin syvään. - Kypärä päähän, Wikke yllätti takaani ja painoi kypäräni päähäni. - Juu, nauroin. Heitin ohjat Vertin kaulalle ja tarjosin sille kuolaimet. Hetken epäröiden ruuna otti ne nöyrästi suuhunsa ja maiskutteli niitä hetken. Taputin ruunaa kaulalle ja pyyhin vielä vähän sen selkää. - Roosa, voisitko tulla auttaa selkäännousussa, pyysin. - Juu, tyttö vastasi reippaasti.
- Ei päästä tonne selkään millään tuolilla, Wikke huokaisi. - Roosa osaa kuule varmasti puntata, sanoin Wikelle. Roosa valmistautui punttaamaan ja Wikke nyökkäsi päällää. Rennosti Roosa heilautti kättään ja Wikke ponkaisi ylöspäin. Hymyilin leveästi ja Wikke otti Vertin ohjat käteen. Seuraavaksi Roosa auttoi minut selkään ja pian istuimme suomenhevosen selässä molemmat. - juu kerron tästä varmuudeks Jassulle, Roosa sanoi. - Juu, meillä on kyl puhelin mukana et jos jotain sattuu, sanoin. - Eikä tehä kauheen pitkää lenkiiä, Wikke sanoi. - Kiitti hei Roosa, sanoin tytölle. Eipä tässä mitään, tyttö hymyili minulle ja katosi sen jälkeen sisälle talliin. Ilta hämärtyi pikkuhiljaa ja wikke painoi pohkeet kiinni Verttiin. Ruuna notkahti liikkeelle kevyesti ja lähti löntystämään laiskasti pimeään metsään.
//Odelie&Wikke&Vertti 3HM
|
|
|
Post by Suppu on Sept 6, 2009 21:46:35 GMT 3
Hehee tosta tarinas inspas tälläseen kuvaa : D Yritin eka piirtää tohon me 2 ode ja mä mutta sit se meni pilal ni en viittiny : ) Wikke ja Vertti 3hm
|
|
|
Post by Suppu on Sept 8, 2009 19:48:35 GMT 3
Ääh taas kuva ;< Wikke ja Vertti 4hm<3 : )
|
|
|
Post by Suppu on Oct 1, 2009 19:13:13 GMT 3
Iltapakkaset
Vertti luimisti tarhasta minulle illalla kun avasin portin hakeakseni ruunan sisälle. Vertin sieraimista höyrysi pimeään ilmaan valkoista savun näköistä höyryä. Vertin tarhakaverina oli tänään Miska ja Poju joten voisin jättää ne vielä tarhaan kahdestaan temmeltämään. "Wikke!" Kuului kaukaa ääni kun olin juuri ottamassa Verttiä naruun. "Mitä ja kuka siellä?" Huusin pelästyksestä. "Arvaa!" Joku huusi jokseenkin erikoisella äänellä. "No Ode?" Kysyin hiljaa. "Jep!" Odelie tuli ilta hämärästä. "Missä sää olet ollut?" Kysyin. Hetken oli hiljaista ja Odelie pujahti tarhaan ja silitti Vertin silkkistä turpaa. "En tiedä itsekkään mutta saisinko hoitaa tänään Vertin kun en ole pitkään aikaan ollut?" "Joo käy mulle. Ojensin riimun narun Odelielle ja otin uuden aidan reunalta. Ottaisin sitten Miskan ratsukseni ja veisin samalla pojun talliin. Vertti nuolaisi Odelieta joka rapsutti Karvaturria. Lähdin tarhasta ensimmäisenä orit naruissa kiinni.
Samalla Odelie jäi vielä tarhaan Vertin kanssa. Ja minä hoisin Miskan tallissa. Lähdimme vielä illalla kävelylle ja taisi tulla ensilumi maahan pieniniä hiutaleina.
-Wikke ja Vertti 5hm
|
|
|
Post by Suppu on Nov 4, 2009 13:41:49 GMT 3
Vertin PääkuvaKuva mielestäni onnistui ihan hyvin ja värityksestä kuuluikin tulla tuollainen suttaisen näköinen jos sitä jotkus naureskelevat (: Ja tuon takana olevan harmaan jutun kuului olla varjo mutta ei näköjään halunnut rooliaan 8--D Wikke ja Vertti 6hm <3
|
|
Joksu
Junior Member
Posts: 52
|
Post by Joksu on Nov 5, 2009 21:50:58 GMT 3
5.11.09 Verttiin tutustuminen
"Äiti pysäytä! Se talli on tässä!" huudahdin, kun näin edessä avautuvan tallipihan. Äiti parkkeerasi punaisen automme parkkipaikalle, ja hyppäsin ulos autosta. "Soittele, kun tulen hakemaan!" äiti huudahti perääni, mutta olin niin tohkeissani etten kerinnyt jäämään rupattelemaan. Paukautin oven kiinni ja lähdin talsimaan eteenpäin. Näin monia rakennuksia, enkä tiennyt mikä oli mikäkin. Hetken haahuiltuani joku tyyppi käveli minua vastaan ystävällisesti hymyillen. Seisahduin paikalleni, ja kuulin jo ihmisen puhuvan minulle: "Hei! Tarvitsetkos apua? Näytät meinaan hieman eksyneeltä." Hymähdin hiljaa, ja nyökkäsin epävarmana. "Olen Jassu, tallinomistaja. Voisin opastaa sua", nainen hymyili, ja katseli minua päästä varpaisiin. "Mä oon Joksu, Vertin uusi hoitaja. Joo, olisi kiva jos auttaisit, olen ihan hukassa", naurahdin. Katselin ympärilleni. "Aivan! Wikke mainitsikin sut, hienoa että aloit hoitaa täällä. Tervetuloa vain. Hmm, no Wikke lähti hakemaan juuri Verttiä tarhasta, joten voisin opastaa sut yksityistalliin", Jassu sanoi ystävällisesti, ja hymyili päälle. "Jep, se olisi kiva", hymyilin ja Jassu lähti näyttämään tietä.
Yksityistallissa hän esitteli nopeasti tallin, ja jätti minut odottamaan saapuvaa hoitohevostani, sekä hoitohevosen omistajaa. Istuskelin jollain tuolilla, kunnes kuulin ovelta kavionkopsetta. Pian näkyviin ilmestyi kivannäköinen suomenhevosruuna, jota talutti tyttö. Katselin suokkia hiljaisena. "Moi! Jassu käveli ohitseni, ja mainitsi että odotat täällä. Tässä olisi Vertti, sun hoitopolles ja mä oon Wikke, tän omistaja", tyttö sanoi, kun oli pysäyttänyt ruunan keskelle käytävää. Nousin seisomaan, ja katsoin Verttiä. "Joo. Ajattelin tulla tänään, kun en jaksanut enää odottaa", hymähdin ja annoin ruunan haistella kämmentäni. Ruuna tönäisi mua olkapäästä hellästi ja haisteli kättäni kaula pitkänä. "Hieno juttu! Voitkin hoitaa Vertin samantien, kun mun pitäisi lähteä", Wikke sanoi. "Kyllä se mulle käy", kohautin olkiani naurahtaen, ja seurasin Wikkeä ja Verttiä ruunan karsinaan. Laitoimme Vertin karsinanoven kiinni, ja Wikke esitteli mulle tarkemmin tallin, sekä näytti missä Vertin kamat on. Sen jälkeen hän lähti tallilta, jättäen minut tutustumaan Verttiin rauhassa. Nappasin ruunan harjat mukaani, ja menin Vertin karsinaan. Laitoin harjalaatikon ruunan ruokakuppiin, ja aloin katsella uutta hoitohevostani. Olin ihan Vertin lähellä, joten pystyin rapsuttelemaan ruunan otsaa. "Hieno poika. Olet todella komea. Toivottavasti tullaan toimeen, mehän voidaan olla 'Komistus ja frankenstainin morsian', eikö sopisi meihin täydellisesti?" puhelin ruunalle, samalla kun silitin tuon päätä. "Huhuu? Kuka siellä? Wikke?" joku huhuili Vertin karsinan ulkopuolelta, ja hyppi oven takana nähdäkseen karsinaan. Avasin karsinanoven, ja vilkaisin tulijaan. "Ai hei. Olen Joksu. Vertin uusi hoitaja", hymyilin tuntemattomalle tytölle. "Aijaa. Hieno juttu. Kuulin puhetta, ja ihmettelin kuka ihme juttelee Vertille noin", tyttö naurahti huvittuneena, jatkaen sitten: "oon Maiss." "Ketä sä hoidat?" kysäisin ja katselin ympärilleni. "Mä hoidan sellasta Svea nimistä shettistä, ja omistan Vani-shettiksen", Maiss kertoi hymyillen. "Vau! Mäkin tykkään shettiksistä, mut kyllä suokitkin on söpöjä", hymyilin ja koitin vilkuilla, josko näkisin tämän Vani shettiksen. "Mä rakastan niitä! Vani on kaikista paras, heh. Mut nyt taidan mennä hakemaan sen ulkoa, ja alan harjaamaan sitä", tyttö sanoi, heilautti kättään ja lähti ulos. Menin takaisin Vertin karsinaan. Ruuna katsoi minua niin viattomalla ilmeellä, että aloin ihmetellä mitä oli tapahtunut. Tajusinkin sen hyvin pian, kun koitin ottaa harjoja ruokakippoon jättämästäni laatikosta. Eipä ollut laatikkoa, harjoista puhumattakaan. Sen sijaan harjat(+laatikko) lojuivat pitkin turpeita. "VERTTI! Senkin ilkimys!" huudahdin, ja aloin noukkimaan harjoja takaisin laatikkoon. Koputtelin jokaista harjaa hieman karsinanseinään, jotta harjaksista tippuisivat turpeet pois.
Kun vihdoinkin olin saanut harjoista turpeet pois, aloin harjaamaamaan Verttiä kumisualla pyörivin liikkein. Painoin kunnolla, ja kävin jokaikisen karvan kunnolla läpi. Sen jälkeen tartuin pölyharjaan, ja rupesin huiskimaan sillä irtokarvoja pois. Yskein välillä, sillä ruunasta lähti yllinkyllin hiekkapölyä. Loppusilauksen hoiteli sininen pehmeäharja. Harjasin vielä pään, sekä putsasin kaviot. Vertti käyttäytyi todella hyvin, joten otin housujeni taskusta heppanamin, ja annoin sen ruunalle. Vertti hamusi namin kämmeneltäni pehmeillä huulillaan, ja rouskutteli sen hyvällä mielellä. Vein harjat sillävälin paikoilleen, ja palasin ruunan karsinaan. "Olet kyllä hieno heppa. Mutta minun pitäisi soittaa äiti nyt hakemaan, sillä läksyt odottavat", jutustelin ruunalle niitä näitä, samalla kun kaivoin puhelimen taskustani. Soitin äitille, ja pyysin hakemaan. Sen jälkeen sujautin puhelimen takaisin housujeni taskuun ja pussasin Verttiä turvalle. "Nähdään taas ehkä huomenna, toivottavasti et unohda mua!" naurahdin, ja silitin vielä hetkenaikaa ruunaa kunnes menin ulos äitiäni odottamaan. Pian jo istuin autossa, innokkaasti jauhaen mun ja Vertin ekasta päivästä!
Joksu<3Vertti 1HM
|
|
|
Post by Suppu on Nov 6, 2009 13:41:41 GMT 3
Joksu, annan nyt tälleen tätä palautetta kun en muuten pysty antelemaan mutta tuo ensimmäinen tarina on ihan mahdottoman ihana ja kirjoitat selkeää ja helppolukuista tekstiä! Oikean timantin olen löytänyt Vertin hoitajaksi! Että en kadu yhtään päätöstäni! Ja odotan innolla tulevia hoitojasi : )
-Äläkää modet poistelko
|
|
Joksu
Junior Member
Posts: 52
|
Post by Joksu on Nov 6, 2009 14:43:24 GMT 3
6.11.09 Lassen Sie mich jetzt nicht "älä jätä minua nyt"
"Hemmetin hemmetti!" kirosin itsekseni kun kävelin lumista tietä kohti yksityistallia. Olin tullut bussilla tallille, mutta kappas kummaa en ollut muistanut painaa 'stop'- nappia ajoissa, joten olin jäänyt yhden pysäkin eteenpäin oikeasta. Enää ei ollut kyllä kovin pitkä matka tallille, mutta silti silläkin välillä saattoi kaatua sata kertaa. "KIÄÄRH!" rääkäisin, kun kaaduin komeassa kaaressa syleilemään lumista (sekä hyvin jäistä) tietä. Istuin hetken aikaa, hieman tokkuraisena perseen kokemasta iskusta. Päätäkin alkoi jomottaa yhä pahemmin. Nousin kuitenkin seisomaan, ja loppumatkan yksityistalliin sipsutin varovaisesti.
Kun viimein pääsin sisälle yksityistallin turviin, voivottelin takamukseni kipeyttä. Kävelin jäykin askelein istumaan lähimmäiselle tuolille, ja huokaisin helpotuksesta. Laskin koululaukkuni puhtaalle lattialle. "Huh, viimeinkin turvassa", huokaisin syvään ja katselin ympärilleni. Talli oli tähän aikaan vielä melko autio, ties misä ihmiset olivat. Kyyneleet kirvelivät silmiäni, olin koulussa riidellyt parhaimman ystäväni kanssa ja nyt tuntui pahalta. Nousin seisomaan, ja melkein juoksin Vertin karsinaan. Eipä ruuna ollut kuitenkaan siellä, vaan luultavasti nautiskelemassa raikkaasta ulkoilmasta. "Höh, no pakko kai mennä ulos hakemaan se", tuhisin ja nappasin riimun sekä narun olalleni roikkumaan. Lähdin takaisin ulos, ja kävelin mahdollisimman varovasti tarhoille. Vertti oli tietenkin tarhan perimmäisessä nurkassa, haistelemassa lunta. "Verttiii! Tules poika sisälle!" huusin niin kuuluvasti, että ruuna varmasti kuulisi. Suokki nostikin hieman päätään, ja katsoi muhun korvat hörössä. Hymähdin, kun ruuna vihdoin lähti kävelemään porttia kohti laiskasti. Pujahdin aitaukseen ja pujotin riimun Vertin päähän. Lähdin sitten taluttamaan ruunaa sisälle, ja hytisin koko matkan ajan. Ruuna löntysteli vierelläni, katsoen minuun välillä myötätuntoisesti.
Koko matkan talliin ihmettelin Vertin ilmettä, ainakun se katsoi muhun. Vihdoin syy selvisikin, kun yksityistallin puolella joku kysyi multa: "Hei, miks sä itket?" Vein Vertin nopeasti karsinaan, ja jäin sinne seisoskelemaan. Pyyhin poskeni nopeasti, ja niiskaisin. Ruuna tönäisi minua kyljestä, ja hörähti vaimeasti. Käännyin katsomaan hoidokkiani hymyillen. "Okei. Enää en itke. Nyt harjaan sut kuntoon, ja sitten lähdetään piiiitkälle kävelylenkille. Voinkohan ratsastaa sulla jo? Kyllä varmaan. Olisi kiva mennä lumiseen maastoon ilman satulaa.." mumisin oikeastaan itsekseni. Hain ruunan harjat, ja aloitin urakan. Onneksi Vertti oli piehtaroinut lumessa, niin suurin osa pölyistä oli lähtenyt pois.
Harjauksen jälkeen pohdein hetkenaikaa, että viitsisinkö lähteä maastoon. Toisaalta oli kauhea hinku, ja Verttikin varmaan nauttisi kävelystä. Onneksi päätöstäni helpotti se, että Wikke astui juuri tallinovesta sisään. "Moi", aloitin keskustelun. "Hei vaan", Wikke tervehti hymy huulilla. "Ajattelin, että voisin mennä kävelemään Vertillä maastoon ilman satulaa, mutten tiedä viitsinkö, mitä sä sanot?" kysyin, hieman arasti. "Mene vaan! Verttikin tykkäisi, jos pääsisi vähän löntysteleen rennosti. Ja sitä paitsi, sun on hyvä lähteä yksin, koska Vertti ei paljoa hätkähdä vaikkei seurassa olekaan muita hevosia!" Wikke totesi naurahtaen. "Okei, no meen sitten varmaan aika pitkän kävelylenkin", virnistin ja hain Vertin suitset, sekä satulahuovan+loimivyön. Kipitin takaisin ruunan karsinaan, sipaisin sen turpaa sormellani ja heitin ohjat varovasti hevosen vahvalle kaulalle. Lämmitin kuolaimia hetkenaikaa lapasissani, ja tarjosin niitä sitten ruunalle, joka nappasikin rautapalan suuhunsa kiltisti. Pujotin niskahihnan korvien takaa, ja kiinnitin remmit hyvin. Heitin vielä satulahuovan selkään, ja laitoin loimivyön Vertin ympäri. Hain kypäräni koululaukusta, laittaen sen sitten päähäni.
Talutettuani Vertin ulos, huomasin toisenkin ratsukon pihassa. En ollut huomannut heitä yksityistallissa, mutten ollut kyllä kiinnittänyt kauheasti huomiota. "Hei! Oletko maastoon lähdössä?" tyttö kysyi minulta kuuluvasti. "Joo, kävelylenkille vain", totesin olkiani kohottaen, ja seisoin Vertin pään lähellä. "Aijjaa! Mäkin olen lähdössä Trullin kanssa, kiinnostaisko seura?" tyttö kysyi yhä hymyillen, laskien samalla jalustimia. "No eihän se pahitteeksikaan olis, kunhan ei mennä muuta kuin käyntivauhdilla", virnistin, ja kiristin ohjia toisella kädessäni, ja nappasin samalla ruunan harjasta kiinni. Sitten otin pienen vauhdin ja ponnistin selkään. Ruunan selkä oli hyväntuntuinen, pyöreähkö eikä ollenkaan luinen. "Jep, kävellään vaan. Oon muuten Sophie, mutta useimmat sanoo lyhyemmin Soppu", Sophie esitteli itsensä samalla kun nousi newforest tammansa selkään. Lähdimme köpöttelemään maastopolulle, Sophie edellä tammansa kanssa ja minä perässä laiskalla suomenjuntturalla.
Hetken käveltyämme tajusin, kuinka hyvä olikaan, että Soppu lähti mukaani. Olisin luultavasti eksynyt metsään, jos olisin lähtenyt yksin! "Aivan, mä oon Joksu. Ihan unohdin kertoa", sanoin pian, ja loppuun naurahdin kevyesti. "Haha! Eiks Vertti ookkin aika kiva ratsastaa?" Sophie naurahti, esittäen kysymyksen heti perään. Hymähdin vaisusti. "Joo, ei ainakaan tällä oo pahemmin kiire mihinkään", mumisin, kun hoputin Verttiä hieman eteenpäin, sillä jäimme kokoajan jälkeen edessä kulkevasta ratsukosta. "Muuten, näin sut nopeasti tallissa. Huomasin myös, että sun posket oli märät, onko kaikki hyvin?" Soppu kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, vilkaisten minua olkansa yli. "Riitelin kaverin kanssa. Taisin sanoo tosi pahasti, sillä se ei puhunut mulle koko päivänä.. Ja sillee", selitin, katse käsissäni, ja jatkoin taas pian: "Enkä mä haluu menettää sitä, joka on mun tukena ja turvana vaikeinakin aikoina. Ja nyt menetin." "Auts. Tiedän, kuinka pahalta susta tuntuu. Muthei, ei se sun kaveri sua hylkää, sanoisit kuinka pahasti tahansa!" Sophie sanoi, kääntyen taas katsomaan minua lempeästi hymyillen. Hymyilin itsekin, ja lähdimme pian takaisin tallia kohti.
Tallinpihassa hyppäsin alas Vertin selästä, ja kiitin Soppua seurasta, ennen kuin talutin ruunan talliin ja suoraan omaan karsinaansa. Taputin ruunan kaulaa, ja otin siltä suitset pois. Kävin pesemässä kuolaimet, ja vein suitset omalle paikalleen. Palasin takaisin Vertin karsinaan. "Oletpas kiltti ruuna. Tykkään susta nyt jo", kuiskasin Vertin korvaan. Otin siltä vielä satulahuovan pois, ja vein sen+vyön omalle paikalleen. Harjasin vielä hieman ruunaa, kunnes päätin käväistä isossa tallissa katsomassa hevosia. Vein harjat paikoilleen, ja sipsutin isoontalliin.
"Haa! Sinä!" Maiss huudahti isossa tallissa, kun kävelin käytävää pitkin. Levitin käteni ja naurahdin. "Minäpä se", virnistin ja laskin käteni alas. Maiss kipitti luokseni ja alkoi heti kysellä, mitä olin tehnyt Vertin kanssa tänään. "Käväisin maastossa, ja harjasin sen sitä ennen. Ja en oikeen muuta. Ajattelin tehdä läksyt jossain täällä, koska en jaksa mennä kotiinkaan", selitin, ja aloin miettiä että mitä oikein oli tullut läksyksi. "Mennään Vanin karsimaan tekemään sun läksyt, mä voin auttaa! Ja Vani myös!" Maiss naurahti pirteästi ja kipitimme äkkiä takaisin yksityistalliin. Nappasin laukkuni lattialta ja menimme Vanin karsinaan. Istahdimme lattialle oven eteen, ja nappasin laukusta matikankirjan. "Yök, matikkaa", tuhahdin ja Maiss näytti peukaloa alaspäin. "Toivottavasti osaat, sillä mä en!" tyttö naurahti sitten, ja avasinkin kirjan siltä sivulta, jolta läksyt olivat tulleet. Suoriuduimme niistä hyvin, Vanin auttaessa! Välillä poni yritti maistella vihonreunaa, myös kynät olisivat maistuneet. Ja välillä se yritti tunkea päänsä laukkuuni.
Myöhemmin istuimme Maiss'in kanssa heinävintillä, ja juttelimme kaikesta. Jouduin kuitenkin lähtemään kotiin, sillä äiti oli vihainen, ja sanoi tulevansa heti hakemaan. Käväisin vielä nopeasti Vertin luona, halasin sitä ja lähdin ulos odottelemaan.
Joksu<3Vertti 2HM
|
|
Joksu
Junior Member
Posts: 52
|
Post by Joksu on Nov 7, 2009 16:04:07 GMT 3
7.11.09 Ensimmäinen ratsastus kentällä!Piti laittaa toi jo eilen, se on vähän niinku eilisen tarinan kuvasarja. Ja ruma sellane!Kuuntelin lempimusiikkiani samalla kun talsin tietä pitkin kohti tallia. Hyräilin välillä musiikin tahtiin, mutta muuten keskityin katselemaan ympärilleni. Kävelin myöskin erittäin varovasti, eilinen kaatuminen oli tuoreessa muistissa. Kannoin mukanani koululaukkua, joka sisälsi kaikkea muuta kuin kirjoja. Siellä oli vihkoja, sekä kyniä. Ja pari keskeneräistä piirrustustakin. Tietenkin olin kotoa napannut Vertille hieman naposteltavaa; omenoita ja porkkanoita. Yksityistalliin päästessäni jätin laukun syrjään, ja mietein hetken, mitä tekisin. Olisi kiva siivota Vertin karsina, jos sitä ei oltu vielä siivottu. Niimpä kävelin ruunan karsinalle, ja kurkkasin oviaukosta sisään. Ei siivottu. Hymyilin pienesti ja hain kottikärryt, sekä talikon. Kuskasin kärryt aivan Vertin ovelle ja astuin karsinaan. Noukein jokaikisen kakkakikkareen pois, ja sen jälkeen heitin pissaiset turpeet kottikärryihin. Tarkistin vielä seinustat, ettei turpeiden alla olisi piilossa mitään yllätyksiä. Sitten kävin kippaamassa melkein täyden kottikärryllisen lantalaan. Vein hieman uutta turvetta tilalle, ja pistin tavarat paikoilleen. Huokaisin helpotuksesta, ja menin laukkuni kanssa hoitajien huoneeseen. Istahdin tuolille, ja otin vihon ja penaalin laukusta. Hahmottelin lyijykynällä aukinaiselle vihon sivulle hevosen pään, ja sen jälkeen huomasin että hevosesta muodostuikin Vertti. Hymyilin iloisesti, ja pistin tavarat takaisin laukkuun. Vilkaisin Vertin varusteita, jotka roikkuivat orvon oloisina paikoillaan. Kuitenkaan jäisenä päivänä ei tehnyt mieli alkaa putsaamaan varusteita, ja kastella näppejään, joten päätin pestä varusteet jonain toisena päivänä. Päätöksen tehtyäni otin laukustani porkkanan taskuun, hain Vertin riimun, ja juoksin tarhoille. Ruuna oli tapansa mukaisesti perimmäisessä nurkassa, mutta nosti heti päänsä korkealle, kun kuuli ihmisen askeleet. Huomattuaan minut se hörisi kuuluvasti lähtien sitten puolijuoksua luokseni. Naurahdin, ja tarjosin Vertille porkkanan, kun se oli kohdallani. Laitoin riimun sen päähän, ja avasin portin. Tallissa vein ruunan karsinaansa, ja laitoin narun roikkumaan karsinan ulkopuolelle. Silitin Vertin päätä ja hevonen katsoi minuun makupalojen toivossa. "Senkin pikku ahmatti, et nyt vielä saa lisää!" naurahdin huvittuneena, ja taputin Vertin kaulaa. "Mitäs sanoisit, jos menisimme tekemään vähän duunia tonne kentälle?" kysäisin hevoselta, ja se käänteli korviaan ees taas. Hymähdin ja hain Vertin harjat, sekä varusteet. Harjasin ruunan läpikotaisin, tarkistin myös jalat haavojen varalta. Kavioita putsatessani varmistin hokkien kiinnityksen, ja sen että kengät olivat paikoillaan. Lopultakin vein harjat karsinan ulkopuolelle odottamaan, ja nappasin suitset käsiini. Lämmittelin kuolaimia hetken käsissäni, kunnes tarjosin ne Vertille. Suitsittuani ruunan, käväisin hakemassa kypäräni sekä ratsastuslapaset. Nappasin samalla chapsit ja laitoin ne jalkoihin. Laitoin vielä satulan Vertille, ja olimme valmiit kentälle. Taluttaessani Verttiä kentälle, Jassu tuli minua vastaan hymyillen. "Ratsastamaan menossa?" tuo kysyi ja käveli vierellämme. "Joo, ajattelin mennä tossa kentällä, kai se sopii?" kysyin vielä varmuuden vuoksi. "Tottakai! Tunnitkaan ei vielä ala, joten ratsasta rauhassa. Ehkä kuitenkin olisi hyvä, jos sinulla olisi raippa", Jassu naurahti. "Ainiin! Äh, pitää kai hakea se tallista", mumahdin ja pysäytin Vertin. "Mene vain kentälle, niin mä tuon sulle piiiitkän kouluraipan", Jassu hymyili ja lähti kävelemään ripeästi yksityistalliin. Talutin Vertin kentälle, ja kiristin vielä satulavyötä reilusti. Laskin jalustimet, ja ponnistin selkään. Jouduin vielä säätämään jalustimia lyhemmiksi, tappi kun olen. Samalla Jassu toi minulle lupaamansa pitkän raipan, ja otin sen käsiini. Jalustimet säädettyäni hoputin Vertin käynnissä uralle. Kunnolla käveltyämme kokosin ohjia, ja herättelin Verttiä pohkeella, sekä puolipidätteillä. Ruuna nosti korviaan pystyyn, mutta jatkoi silti laiskaa löntystelyään. Jassu ja pari muuta ihmistä katsoivat kentän laidalla, kun koitin saada ruunaa raviin. Vertti vain viskasi päätään ja pieraisi lopuksi. "Se on tosiaan hieman laiska, ja nyt se vain testaa sua!" Jassu huusi kentältä nauraen. Puhisin, ja pamautin kunnolla pohkeilla ja raipalla hieman tehostin. Vertti nosti ravin, ja jatkoi laiskaa etenemistään. Hoputin sitä hieman, ja ravi piristyikin. Käänsin Vertin voltille, ja teimme monia ympyröitä jokaisella kierroksella. Ruuna alkoi taipumaan hyvin, ja ravikin alkoi tuntua hyvältä. Käänsin Vertin kolmikaariselle kiemurauralle, ja se totteli hyvin. Sen jälkeen vaihdoimme suunnan kokorataleikassa, ja pyysin hieman askeleenpidennystä. Sain kunnolla tehdä hommia, mutta Vertti ravasikin hienosti! Toiseen kierrokseen teimme taas ympyröitä, sekä kolmikaarisia kiemurauria. "Sehän näyttää ihan hevoselta, ja sä näytät tosi väsyneeltä! Tehosta vielä vähän pohkeen vaikutusta Verttiin, ja koita keskiravia!" Jassu huusi kentänlaidalta, ja vilkaisin tuohon virnistäen. Pitkänsivun alussa tein pari isompaa pidätettä, ja käskin pohkeilla eteen. Vertti meni koko pitkänsivun hienossa keskiravissa, ja hidastin kulmassa normaaliin raviin. Istuin alas satulaan, ja ravasin kierroksen harjoitusravissa, jonka jälkeen annoin laukkapohkeet. Vertti nosti laukan hieman tahmeasti, mutta pienellä työllä sain sen laukkaamaan ihan hyvin. Teimme ympyröitä laukassa, ja vaihdoin jopa laukassa suunnan, mutta otin kyllä raville kokorataleikan päätyttyä, ja nostin myötälaukan. Suunnilleen 45 minuutin kuluttua töitä tehtyämme hidastin Vertin lopulta käyntiin, ja taputin kunnolla kaulalle. "Sehän meni hyvin! Olette hyvä pari", Jassu tuli luokseni ja kehui Verttiä. Hymyni ulottui varmaan korviin, sillä olin pitkään odottanut, että pääsen ratsastamaan kunnolla! "Wikke varmaan mainitsi, että voisit osallistua Vertillä tunneille?" Jassu kysyi. "Joo, sano se jotain siitä. Oonkin miettinyt sitä, mut pitää vielä kattoo", hymyilin ja taputtelin ruunan kaulaa. "Olishan se kiva osallistua tunnille Vertin kaa, niin opin ratsastaan sitä paremmin", hymähdin ja pyörittelin hieman hartioitani. Huomenna olisi paikat kipeänä ratsastuksen takia. "Mieti vaan rauhassa, tunneille voit ilmottautua, heti kun vaan tiedät mille tunnille haluat ja silleen. Mut nyt meen hoitamaan oman kopukan!" Jassu neuvoi hymyillen, ja lopulta heilautti kättään ja kiiruhti talliin. Hymyilin, ja annoin Vertin kävellä kunnon loppukäynnit. Huomasin, että Sophie oli kentänlaidalla, joten vilkutin tuolle. Lopultakin pysäytin ruunan kaartoon ja hyppäsin selästä alas. Nostin jalustimet, otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan Verttiä yksityistalliin. Sophie lähti kävelemään vierelläni. "Vertti kulki sulla tosi kivannäkösesti, ootko sä paljonkin ratsastanut tollasilla hevosilla?" tyttö kysyi hiljaa, ehkä hieman arastikin. "Joo, tykkään vähän laiskemmista kavereista, sellaset energiset arabit ei oo mun makuun", naurahdin ja vilkaisin Soppuun. "Jassu varmaan jo sanokin, että näytitte hyviltä. Ei uskois, että toi oli eka kerta, kun ratsastit Vertillä kentällä", Sophie sanoi ja taputti Verttiä. "Joo, sain kyl tehdä tosi paljon hommii, ja nyt oon ihan väsyny!" naurahdin samalla kun talutin Vertin yksityistallin ovesta sisään. Karsinassa otin siltä varusteet pois. "Kannattaa varmaan kastella Verttiä hieman, meinaan se hikos ainakin kaulasta aika paljon. Mä voin hakea sille jonkun loimen", Sophie sanoi, ja nyökkäsin. Olipa kiva, kun olin saanut nopeasti kavereita! Jätin varusteet karsinan ulkopuolelle, ja laitoin riimun Vertin päähän. Talutin ruunan pesuboxiin ja sidoin kiinni. Päästin ämpäriin hieman vettä, ja nappasin käteeni keltaisen pesusienen. Kastoin sienen lämpimähköön veteen ja kastelin hikisiä kohtia. Ylimääräiset vedet vedin pois mustalla hikiviilalla. Sophie auttoi minua loimittamaan Vertin, ja mietimme sen jälkeen, veisimmekö ruunan tarhaan. "Mun mielestä sille tekis hyvää ulkoilla vielä. Ei sille ainakaan kylmä tuu. Wikke tai joku muu hakee sen kyllä sit illalla sisälle", Soppu hymähti ja päätimme viedä Vertin tarhaan rentoutumaan. Olimme taas yksityistallissa, ja Vertti nautti olostaan ulkona lämmin loimi päällä. Istuskelimme hoitajien huoneessa hiljaisina. "Haluatko sä taas joku päivä lähteä mun ja Trullin kaa maastoon? Voitas pyytää joku muukin mukaan, vedettäs oikeen pitkä lenkki ja laukattas", Sophie ehdotti hymyillen. Nyökkäsin, ja mietein, ketä muita ihmisiä omisti täältä hevosen. "Ketä me sit pyydettäis mukaan?" kysyin hiljaa ja nostin katseeni Soppuun. "Wikkehän vois tulla Miskalla, tai sit pyydetään Ilu mukaan Jontulla", Sophie sanoi. Tunsin ainoastaan yksärien puolelta Wiken, Sopun sekä Maissin. En edes tiennyt, kuka oli Miska, Jontt tai Ilu. "Kuka Miska sit on?" kysyin kulmiani kohotellen. "Wikke hoitaa sitä, Miska on tuntihevonen", Soppu kertoi hymähtäen lopuksi. "Aa, okei. Noh, mennään sit joku päivä maastoon. Mut mun varmaan pitäis mennä, et ehdin bussiin. Äiti on ihan hermona, kun oon nykyään niin paljon tallilla enkä oo kotona ollenkaan!" naurahdin, ja nappasin laukkuni lattialta. "Moikka!" huudahdin Sophielle ovelta, ja tuo huusi saman takaisin. Juoksin vielä tarhoille syöttämään Vertille omenan sekä porkkanan, ja kiiruhdin äkkiä bussipysäkille. Joksu <3 Vertti 3HM
|
|
|
Post by Suppu on Nov 7, 2009 16:54:58 GMT 3
Toihan on aevan mahtava toi kuvasarja ja toi on hauska kun sää sitten lopussa pussaat Verttiä <3 : ) On Verttin kyllä ihanan hoitajan saanu! -Wikke
|
|