Trullin hoitokirja

[Lynn]

Dream's True Love "Trulli"
New Forestinponi, tamma
Omistaja: Lynn (3 HM)

[Lynn]

1. tammikuuta - Uusi vuosi, uudet kujeet[/size]

Vuosi on vaihtunut. Seison varhaisaamun kelmeässä kajossa ja katselen lumen peittämää, vielä hämärän verhoamaa maisemaa. Havahdun unelmieni keskeltä ja avaan yksityistallin oven. Tästä se nyt sitten lähtee, uusi vuosikymmen, pohdiskelen. Uusi vuosikymmen. Paitsi että vuosi on vaihtunut, on myös jokin muu muuttunut, tuumaan tervehtiessäni en yhtä, vaan kahta poniani, vierekkäisissä karsinoissa seisovia Jackieta ja Trullia. Sophie lähti, Trulli jäi - ja minä lupauduin ottamaan Trullin hoteisiini. Katsoessani rakkaan Jackieni kaunista karsinanaapuria tiedän, etten kadu päätöstäni. Kolmevuotias, herkkä nyffitamma tulee varmasti tuottamaan minulle töitä, mutta en aio perääntyä enkä antaa periksi. Trullista tulee hieno ratsu ja ennen kaikkea olen varma, että siitä tulee hyvä ystävä minulle ja kenties Jackillekin.

"Hei muru", sanon Jackille ja siirryn rapsuttelemaan ruunaani. En tahdo, että Jack tuntee jäävänsä varjoon vain siksi, että minä keskityn tästä lähin myös Trulliin. Jack on minulle tärkeä, eikä sen asemaa sydämessäni tule järkyttämään kukaan eikä mikään. Sydämessäni on tilaa teille molemmille, vakuutan kaksikolle mielessäni, mutten sano sitä ääneen. Minun ei tarvitse.

Tallin ovi kolahtaa. En käänny katsomaan, vaan painan vain poskeni Jackien pehmeää poskea vasten. Talliin tullut, oli se sitten kuka tahansa, puhuu minulle kyllä jos haluaa. Käytävältä kuuluu kuitenkin vain vaimeita askelten ääniä ja hyvän huomenen toivotus, joka lienee suunnattu jollekulle muulle kuin minulle. Hevosille tietenkin. Ehkä Jassu ei huomannut minua ohi kävellessään. Oli miten oli, taputan Jackieta ja käännyn mennäkseni käytävälle. Tunnen ruunan katseen selässäni ja hymyilen vaisusti. Jackie tietää täsmälleen, kuinka sekavat ajatukseni ovat juuri nyt. Ponin sanaton ymmärryskyky ei kenties koskaan lakkaa yllättämästä minua; olen aivan varma, että se tietää mitä muuta uutta alkanut vuosi on minulle tuonut.

"Huomenta, Lynn! Mä en ees huomannu et sä olit siellä", Jassu hihkaisee, kun astun ulos Jackin karsinasta. "Hyvää alkanutta vuotta!"
"Samoin, ja huomenta", hymähdän.
Enempiä sanoja ei vaihdeta, vaan Jassu katoaa vihellellen varustehuoneeseen ja minä astun varovasti Trullin karsinaan. Raudikkotamma katsoo minua ihmeissään ja puhisee hämmentyneenä. Olen vieras sen maaperällä, tuntematon ja omituinen.
"Hei Trulli", tervehdin tammaa. "Joo, minä se vaan olen. Olet sä mut aiemminkin nähnyt."
Höpöttelen tammalle omiani ja silittelen jonkin aikaa sen pehmeää karvapeitettä. Trulli on kiltti ja rauhallisen oloinen, pidättyväinen mutta utelias. Se on tottunut ihmisiin ja tietää ettei jokaikinen vieras tahdo tehdä sille pahaa. Ehkä se on herkkä, mutta pohjimmiltaan myös luottavainen.

Haen tamman harjapakin ja hetken sen sisältöä tutkittuani ryhdyn harjailemaan ponia. Trulli tiirailee minua uteliaana, mutta rauhallisena. Harjaan tamman karvapeitettä, vaikka se säihkyykin jo puhtauttaan - harjaaminen jos mikä on mielestäni hyvä tapa tutustua poniin.
"Valitan, siellä on niin kylmä että kovin pitkäksi aikaa sua ei ulos viedä", mumisen ponille. "Pääset kohta ulos siksi aikaa kun me käydään Jackin kanssa lenkillä."
Silittelen Trullia hetken ja siirryn sitten Jackin luo harjatakseni sen ja laittaakseni sen kuntoon.

Trulli käyskentelee huolellisesti loimitettuna ulkona tarhassa, kun kävelen Jackin kanssa kohti metsäpolkua. Unohdun ajattelemaan tuota nuorta ponitammaa ja pian ajatukseni siirtyvät Jackiin. Se täyttää pian 18 vuotta, mutta askelluksessa ja olemuksessa ei kahtakymmentä vuotta lähentelevä ikä vielä näy. Ruuna on alkanut käydä tunneilla vähän säännöllisemmin, eikä tuntikäyttö ole sitä haitannut. Trulli sen sijaan on vasta kolmen ja vasta koulutuksensa alussa. Aikanaan siitäkin tullee tuntiponi, pohdiskelen. Siitä voi tulla hyväkin tuntiratsu...

Pyyhin kaikki tulevaisuudensuunnitelmat mielestäni kehottaessani Jackin raviin. Nyt keskityn vain tähän hetkeen, päätän. Vain tähän rentoon lenkkiin tärkeän ponivaarin kanssa.

Lynn&Trulli 1HM

[Lynn]

6. tammikuuta

Talli on hiljainen. Harjailen Trullia tamman karsinassa, vaipuneena ajatuksiini. Olen viettänyt raudikon nyffini kanssa paljon aikaa ja yrittänyt luoda siihen jonkinlaista yhteyttä, mutta se on yhä hieman varautunut kanssani. Tahdon luoda hyvän pohjan keskinäiselle suhteellemme, ennen kuin aloittaisin tamman ratsukoulutuksen. Sophie on luonut hyvää pohjaa koulutukselle, mutten tahdo kiirehtiä suin päin töihin, ennen kuin pikku-Trulli luottaa minuun. Hoitajakin sille pitäisi hankkia, ja tavallaan hoitaja on kenties jo löydettykin, mutta tahdon ensin löytää oman yhteisen säveleni tamman kanssa.
"No niin, muruseni, sä olet jo riittävän puhdas, eikö vaan?" jutustelen tammalleni. Trullin talvenpaksuunnuttama karvapeite säihkyy vaalean punaruskeana. "Tänään käydään vähän kävelemässä, katsotaan jos löydettäisiin joku kaveriksi."
Jätän Trullin karsinaansa ja kipitän ulos hiljaisesta yksityistallista. Matkalla kohti isoa tallia kierrän Jackin tarhan kautta - ruuna on nyt yksin tarhassaan, ties missä sen tavanomaist tarhakaverit huitelevat. Käyn tervehtimässä ruunaani pikaisesti ja lupaan sille harjata ja ratsastaa sen heti kun palaamme Trullin kanssa kävelyltä.

Isossa tallissa porukkaa on, toisin kuin yksityistallissa, ihan molemman käden sormille laskettavaksi. Paikalla näkyvät olevan niin Catu, Kopsu, Henna, Fiona kuin Sannikin - ja muiden takana seisoo Maiss. Hymyilen tytölle, joka näyttää syystä taikka toisesta hieman vaisulta muiden hälistessä iloisina.
"Maissi hei", sanon tytölle ja hipsin muiden ohi hänen luokseen. "Sä näytät alakuloselta. Onko jotain sattunut?"
Puhun hiljaa, jotta muut eivät kuule.
"Eeei..." Maiss sanoo, mutta saa minut kohottamaan kulmiaan.
"Tule", sanon tytölle ja tartun tätä kädestä raahatakseni tämän perässäni yksityistalliin. "Tuu mun ja Trullin kanssa kävelylle. Otetaan vaikka Vani mukaan."
"Okei", Maiss myöntyy ja hymyilee hieman. "Mennään vaan."

Pian odotan suitsitun Trullin kanssa Maissia, joka ilmaantuu Vaninsa kanssa pikkutallista. Vieressäni seisova Trulli pureskelee kuolainta ja katselee Vania kiinnostuneena.
"Joko mennään?" kysäisen ja Maiss nyökkää.
Lähdemme yhdessä poniemme kanssa kävelemään hiljaisille metsäpoluille. Trulli käyttäytyy hyvin ja askeltaa varmasti juurakkoisella polulla, pälyilee välillä ympärilleen ja säpsähtää, kun kuusen oksalta valahtava lumimassa tipahtaa polunvarteen.
"No hui", hymähdän ponille. "Oliko hurjaa?"
"Jännää, että sä omistat nyt Trullin", Maiss sanoo mietteliäänä. "Kun sä olet jotenkin... sä ja Jaska vaan ootte niin hyvä pari."
"Ei se, että mä omistan Trullin, muuta mun ja Jackin suhdetta mitenkään", vakuutan hymysuin. "Jack on ollut mulla pitkään ja se on mulle tärkeä, tulee aina olemaan. Mä lupauduin huolehtimaan Trullista ja mä pidän siitäkin, mutta meidän välillä ei ole vielä mitään sellaista mitä mun ja Jackin välillä on. Ehkä joskus..."
"Varmasti joskus", Maiss sanoo, ja sitten välillemme lankeaa hetkellinen hiljaisuus.
"Maiss, arvaa mitä?" kysyn hetken kuluttua.
"No?"
"Sä olet hurjan hyvä tyyppi. Mä haluan että sä tiedät olevas mulle jo aika tärkeä mulle", sanon ja pidän pienen tauon. "Siksi mä tahdon että sulla on kaikki hyvin, ja sä vaikutat jotenkin vaisulta. Jos mä jotenkin voin auttaa, niin ihan tosi, sä voit kääntyä mun puoleen koska tahansa."
Maiss on hiljaa. Vilkaisen nuorempaa tyttöä olkani yli ja huomaan ilahtuneen ilmeen tämän kasvoilla.
"Kiitti Lynn..." Maiss sanoo ja pian tämä kertoo, mikä on hätänä.
Päästessämme isommalle tielle pysäytän Trullin ja odotan, että Maiss saa Vaninsa talutettua viereemme.
"Anna mä halaan sua", sanon ja Maiss hymyilee.
"Siitä vaan."

Palaamme takaisin tallille, Maisskin jo piristyneenä ja viemme ponit sinne minne ne kuuluvatkin. Kun olen loimittanut Trullin tarhaansa, haen Jackin sisään ja ryhdyn harjaamaan sitä. Poni puhisee tyytyväisenä päästessään sisään lämpöön. Ruuna näyttää huvittavalta huurtuneine turpakarvoineen, enkä voi olla nauramatta sen pakkasukkomaiselle olemukselle. Jack on suloinen ja tietänee sen varmasti itsekin, mutta siltikään se ei tee itsestään numeroa. Ruunan maanläheinen luonne tekee siitä upean ja luotettavan persoonan.
Satuloin Jackini ja vien sen maneesiin kevyttä koulutreeniä varten. Viimeaikoina harjoittelut ovat jääneet vähemmälle ja olemme siirtyneet lähinnä maastopolkujen kartoittamiseen. Ei se mua ainakaan haittaa, ajattelen mielessäni. On ihana viettää ihan vain rentoa yhdessäoloaikaa Jackin kanssa. Nyt on kuitenkin aika jättää turhat löysäilyt pois ja keskittyä treenaamiseen. Siirrän Jackin raviin ja pian kasvoni sulavat leveään hymyyn. Oi onnea! Ei sitä aivan jokainen omista kahta näin hienoa ponia.

Lynn&Trulli 2HM

[Sophie]

Yllätystervehdys

Talli oli hiljainen. Piha oli musta, muutamalla valkoisella puulla koristeltuna.
Olin epävarma, saisinko tulla katsomaan Trullia. Olinhan sen jo jättänyt, joten aika noloa ilmestyä takaisin tallille tyyliin "moi, tulin taas!". Mutta mulle on sanottu, että saan tulla katsomaan Trullia, ja oikeesti haluan tulla katsomaan Rullaa.

Kun avasin tallin oven, hiljainen, pimeä piha katosi hetkessä taakseni, huomatessani täynnä olevan Shelyesin tallin ja kikattavia hoitajia.
Moikkasin muutamaa hevosta, muutamaa vierasta ihmistäkin. Kenties luuli, että omistan täällä jonkun hevosen. No, tavallaan. Omistin.

Catu pysähtyi äkillisesti eteeni. Hänen ilmeensä oli huvittava, kun hän näki minut.
" Sä? " Catun kysymys oli hämmästynyt, yllättynyt.
" Joo -... ", aloitin, mutta en saanut muuta sanottua.
" JASSUU, MAISSII! " Catu huusi toiseen päähän tallia virnistäen. Jaaha, porukkaa.
" Soppu! " Maiss kiljahti yllätyneen iloisella äänellä ja Jassu hymyili.
" Tulitsä vakituisesti takaisin? " Jassu kysyi ohjaten minut Trullin karsinalle.
" En, sori. Tulin vaan moikkaa Rullaa ", sanoin hiljaa.

Näin rautiaan tähtipään kurkkaavan yli karsinastaan. Se hörähti. Avasin karsinan oven ja hymyillen lankesin nuorukaisen kaulaan. Poni tajusi pysyä paikoillaan, tyytyi nuuhkimaan huppuani.
Lopulta irrottauduin tammasta ja painoin suukon Trullin tähden keskelle. En jaksanut sanoa mitään, katsoin vain nyffiä silmiin.

" Vois viedä Trullille ruuat ja harj-... Sophie, mitä sä täällä? " Lynn huudahti takaatani. Käännyin ja hymyilin hieman.
" Tulin moikkaamaan ", sanoin vaisusti.
" Totta kai saat tulla katsomaan Trullia! " Lynn muistutti kuin lukien ajatukseni, " ihan oikeesti, sä oot tervetullut moikkaan Rullaa. "

Hymyilin, ja käännyin vielä katsomaan tammaa. Hipaisin sen turpaa lapasellani.
" Pärjäile. "

---

juu sori, et tulin sotkemaan sun ja rullan hoitopäiväkirjan tällä "yllätysvierailulla". (: mut, pakko oli ^^

Kaikin mokomin käyt moikkailemassa Rullista aina kun huvittaa! On se ponillekin mukavampi nähdä tuttua naamaa joskus - Lynn

[Lynn]

15. tammikuuta - Juoksutusta

"Jahas, neitokainen", hymähdän Trullille astuessani sen karsinaan. "Olisikohan meidän aika laittaa hippulat vinkumaan sun koulutuksesi kanssa? No niin, sitähän vähän minäkin. Kevät tulee pian, mutta ennen sitä me ehditään vielä edistyä pitkin harppauksin, jos nyt keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä."
Rapsuttelen raudikkotammaa jonkin aikaa ja hymyilen sille. Se on yhä ujo, mutta alkaa selvästi ymmärtää, että pyörin sen kanssa jatkuvasti enkä silti aio syödä sitä. Trulli on fiksu poni, fiksu mutta vielä vähän keltanokka. Kyllä siitä vielä oiva ratsu saadaan, myhäilen mielessäni. Ihan varmasti, mutta töitä se tulee vaatimaan, ja jos kerran töitä pitää paiskia, on hyvä aloittaa jo nyt. Olen jututtanut Sophieta, jonka omistuksesta Trulli siirtyi minun nimiini, ja onkinut tietooni Trullin koulutusvaihetta. Sen selässäkin on jo käyty, mutta minä en tahdo aloittaa heti loikkaamalla tamman kyytiin. Koska sen koulutuksessa on ollut pieni tauko, ja koska minä olen sille yhä vieras ja jännittävä ihminen, on parasta aloittaa helpoimmasta päästä ja tehdä ihan vain tuttuja harjoituksia. Niinpä minä juoksutan Trullia tänään.
Harjailen ponia kaikessa rauhassa. Tänään haluan tehdä kaiken kiireettömäksi, paineettomaksi, helpoksi. Helpoksi ja mukavaksi Trullille. Lapset oppivat leikin varjolla ja Trullikin on yhä lapsi, hymähdän mielessäni ja harjailen tamman mahanalustaa.

"Noniin mademoiselle, olisi satulan aika", ilmoitan Trullille ja nostan sen selkään satulan, josta olen irroittanut jalustinhihnat.
Trulli tyytyy heilauttamaan korviaan; tämä on sille tuttua kauraa. Kyllä se varusteisiin on tottunut, sanoi Sophie, ja siltä vaikuttaa. Taputan ponia kiitokseksi ja kurkotan nappaamaan käteeni suitset, joista olen irroittanut ohjat. Kapsonia en Trullille löytänyt, joten suitset kelpaisivat vallan hyvin. Pujotettuani remmit paikoilleen napsautan juoksutusliinan suitsiin. Pujotan kypärän päähäni (ei, en edes juoksuta Rullapullaa ilman kypärää), nappaan kumipiuhat mukaani ja talutan Trullin kohti maneesia. Poni on innostuneen mutta rennon oloinen, ja kun pysäytän sen maneesin ovelle, se odottaa kärsivällisenä, kun avaan oven. Maneesi on tyhjä, hyvä hyvä, saamme siis riittävästi tilaa isolle ympyrälle.
Nappaan juoksutuspiiskan mukaani oven vierestä, talutan Rulliksen keskelle maneesia ja pujotan sampparit paikoilleen. Jätän piuhat hyvin löysälle, jotta ne eivät häiritse Trullia turhaan.

Trulli ravaa ympyrällä ja minä kävelen hiljaksiin liinan päässä antaakseni sille mahdollisuuden juosta mahdollisimman isolla ympyrällä. Huomaan ponin tasapainon olevan paikoitellen hukassa, ja tiedän että lihaskuntoharjoittelu on piakkoin ajankohtainen asia. Otetaan hiljaa ja rauhallisesti, muistutan itseäni mielessäni. Meillä on aikaa. Hidastan Trullia käyntiin ja tamma vastaa ääniapuun pienellä viiveellä. Kyllä se osaa, mutta epäröi vähän, huomioin. Vilkaisen kellosta ja huomaan kahdenkymmenen minuutin täyttyneen. Aika lopetella, päätän, tämä riittää tältä päivältä. Ettei Trulli kyllästy. Lasken piiskan (jolle ei käyttöä liiemmin ollut) maahan ja kävelen Trullin luokse kiepittäen liinaa kasaan. Ponin luokse päästessäni taputan sen kaulaa ja kehun sitä kovasti.
"Hieno muori, on sussa ainessa kun vaan uskallat", hymisen Trullille kävellessäni sen rinnalla loppukäyntien merkeissä. "Hieno tamma."



Lynn&Trulli 3HM