Pojun hoitopäiväkirja

[Jassu]

Poy Von Gisha "Poju"

Connemara, ori
Hoitaja: -
Omille sivuille


K. 30.11.2009 Kaviokuumeeseen.

[julilaa]

Tulinpas pitkästä aikaa taas tänne Pojuani hoitelemaan

Perjantai päivä alkoi sumuisena ja sateisena. En olisi mitenkään halunut vääntäytyä tallille, mutta kun muistin Pojun söpöt piirteet ja ihanan tervehdyksen aina kun tulin tallille, sain uutta poweria nousta sohvalta lämpimän viltin alta. Vedin ratsastushousut jalkaani - niinkuin tavallista - ja lähdin pyöräilemään sumusäähän.

Pääsin tuttavallisesti perille Shelyesiin ja lähdin heti harppomaan tarhoille. Melkein kaikki oli otettu sisälle, sillä tarhat ammottivat tyhjyyttään sumuverhon takana. Vain Poju ravasi hermostuneena tarhan aidan vierusta ja hirnui kaipaavasti tallia kohti. Kävelin pikaisesti Pojun tarhalle ja irrotin riimunnarun portista. Poju laukkasi luokseni tarhan toisesta päästä. Avasin portin ja painoin käteni Pojun turvalle.
- Hei poika, kuiskasin. Poju nosti päätään ja hengähti sitten syvään. Kiinnitin riimunnarun Pojun riimuun ja lähdin taluttamaan ponia talliin. Se käveli nyt rauhallisesti, löysän riimunnarun päässä pää alhaalla vierelläni. Talutin sen talliin, josta tulvi valoa, lämpöä ja iloisia hoitajia. Poju melkein juoksi sisään karsinaansa. Nauroin sille ja hain harjapakin. Harjasin Pojun perusteellisesti kaikilla harjoilla. Pesin sitten kaviot mudasta ja letitin hännän kauniiksi. Tein harjaan pieniä lettejä, koska aikaa oli vaikka koko loppupäivä. Annoin Pojun hetken aikaa olla karsinassa ja menin sitten katsomaan kenttää. Sen pohja oli todella kurainen, mutta se oli selvästi kuivumassa. Sumu oli laskeutunut ja sade loppunut aikaa sitten. Nyt aurinko porotti suoraan kirkkaalta taivaalta. Menin takaisin sisään ja Pojun karsinalle. Kun avasin oven, huomasin Pojun piehtaroineen.
- Voi sua! Naurahdin Pojulle joka nousi ja ravisteli itseään. Aloitin siis kaiken alusta. Kaviot piti harjata, sillä niihin oli märkänä tarttunut purua. Häntä oli mennyt takkuun ja harjan letit auenneet ja repsottivat nyt kuin hulttio hevosella. Etuharja repsotti korvien takana, joten tein otsaan pienen sykerön. Pojun selkä, maha, ryntäät, jalkojen sisäpuoli ja puolet kaulasta oli täynnä purua. Harjasin Pojun kokonaan uudestaan. Sitten hain satulan ja suitset satulahuoneesta. Poju antoi laittaa varusteet harvinaisen hyvin. Se vain seisoi ja katsoi eteensä satulankin laitossa. Suitset se otti hyvin, kuolaimetkin mielellään suuhun. No, yllättäjähän tämä meikäläisen poni onkin! Talutin Pojun ulos tallista, maastoreitin alkuun. Nyt Poju tajusi tilanteen ja alkoi stepata paikoillaan kärsimättömänä. Nousin sen selkään töin tuskin ja rauhoittelin sitä taputtelemalla ja rauhallisilla pidätteillä. Mittasin jalustimet sopiviksi ja annoin Pojun lähteä maastoreitille. Se hyppäsi hieman sivuun ennen kuin lähti kävelemään reippaasti polun oikeata reunaa suoraan kohti risteystä. Risteyksestä käännyimme oikealle ja otin lyhyet ohjat. Poju oli kokoajan kuin viritetty jousipyssy, valmiina ampaisemaan matkaan! Annoin ihan pienet ravipohkeet Pojulle. Se lähti todella pikaista kiitoravia ja kiihdytti yhä enemmän piittaamatta kevennyksestäni tai pidätteistäni. Otin sen käyntiin ja otin pieniä ravipätkiä matkalla laukkamutkalle. Kun Poju oli rauhoittunut hieman, annoin sen ravata pitkän matkaa eteenpäin kosteassa maassa lintujen sirkutuksen keskellä. Laukkamutkalla päästin sen ensin rauhalliseen laukkaan ja kun se tuntui menohaluiselta, mutkan jälkeen annoin sen nelistää pitkän suoran eteenpäin. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nautin kyydistä. Poni allani tuntui niin rennolta ja nopealta, että annoin sen vain mennä. Kun Poju alkoi puuskuttaa aika rajusti, otin sen ensin raviin ja mutkan takaa käyntiin. olimme menneet laukkareitin. Taputin Pojua ja annoin sen kävellä lammelle. Menimme kahlaamaan, vaikka Poju olisi halunnut uimaan. Satula esti uimisen, joten tyydyimme kahlaamaan. Kun lähdimme kohti kotia, Poju äkkäsi jotain ja pomppasi polun reunaan. Sitten se seisoi jännittyneenä kuin viulunkieli ja kuunteli tarkasti. Sitten se alkoi pyöriä. Kun annoin sill epohkeita, se pukitti ja lähti kiitolaukkaa pukitellen välissä. Lensin sen kaulan yli mätkähtäen maahan jä jäin istueltaan katsomaan sen rajua menoa kohti kotitallia. Hymähdin ja lähdin Pojun perään. Se meni oikeaan suuntaan, mutta koskaan ei tiennyt minne se oli matkaamassa. (jatkuu)

[Sophie]

Yhteishoitoa

" Kuule, Poju hakis toista hoitajaa. Ajattelin, ku sä pompit koko ajan mun naaman edessä ja utelet miten Pojun toinen hoitaja hoitaa, ajattelin, et jos vaan kiinnostaa...", Jassu tuli puhumaan kun putsasin Trullin karsinaa.
" Häh? Totta kai mua kiinnostaa hoitaa Trul-.. Siis Pojua", hymyilen ujosti.
" Kiva, ajattelinkin. Mutta kannattaa Trulli pestä, se on aika likaisessa kunnossa", Jassu virnisti leveästi ja häipyi. Irvistin ja jatkoin karsinan ottoa.

Hain Trullin tarhasta ja talutin sen pesuboxille. Trulli todellakin oli todella likaisessa kunnossa, mutta se ei nyt oikein kiinnostanut. Malttamattomana päässäni pyöri jo Pojun näkeminen. Kylmäsin kuitenkin Trullin jalkoja kylmällä vedellä ja sen jälkeen laitoin veden lämpimämmälle huuhdellessani koko ponia.
Trulli seisoi kiltisti paikoillaan, vähän aristi veden kosketusta, mutta oikeastaan ihan hyvin. Sain tamman puhtaaksi - ei, siinä ei ollut enää likaisia mutaläiskiä tai pissaisia, keltaisia läiskiä - ja kuivasin sen. Kuivattuani Trullin irrotin sen ketjuista ja menin taluttelemaan sitä lämpimään alkusyksyn ilmaan.

Kello oli jo aika paljon, ja minä laahasin vielä tallilla. Trullikin alkoi olla pian kuiva, mutta sitä olisi ihan turha laittaa takaisin tarhaan, sillä kohta olisi jo hevosten ruokinnat. Talutin siis nyffin karsinaan, laitoin oven kiinni hyvin ja vaihdoin tallia isoon talliin. Poju.

Iloisesti hymyilen. Hermostutti. Menin Pojun karsinalle ja suuni suli isoon hymyyn.
" Poju", luen töksähtävästi karsinan ovesta. Kyllä, connemara-ori tässä karsinassa oli uusi hoitsuni. Oikeasti, ei voinut olla totta. Se oli niin...
" Katos Soppu!" Maiss lennähti karsinalle.
" ... Hurmaava", suustani pääsi, mutta samantien jatkoin, " niin, Poju on mun uus hoitsu."
" Ohhoh! Onnea Sophie! Entä Julle, jatkaako se vielä?" Maiss uteli.
" Kyl kai, en mä tiiä. Ei sitä oo näkyny, mut Jassu kertos et sillä on kiireitä - ymmärrän. Mut pääasia et mä saan hoitaa sitä", kiusoittelin.
" Joo, tietenkin sun pitää saada jotkut söpöimmät. Mut mä täst häivyn hoitaa viel Vanin, nähään!"

Hiljaisuuden jälleen tullessa talliin, avasin Pojun karsinan oven. Uneliaasti ori työnsi jo turpaansa kohti käsiäni - mitäs herkkuja sulla on, ja kuka edes olet? Annoin Pojun haistella kättäni, mutta yllättäen tämä hipaisi hampaillaan kättäni.
" Hei!" vingahdin pettyneesti. Joo, tosi hieno alku. Kuitenkin päätin leppyä, tietenkin herkkuja hamuava oripoika vähän yrittää näykkäistä.

Siirryin Pojun vierelle ja liu'utin kättäni connemaran kaulaa, lapaa ja kylkeä pitkin. Poju ei tuntunut välittävän. Välillä se siirsi tylsistyneenä jalkaansa johonkin suuntaan, minä tietenkin hermostuneena aina jonkin verran säpsähdin.
Jäin rapsuttamaan Pojua säästä. Yhtäkkiä valot sammuvat, hiljainen talli on aivan pimeä.
" Hei!" kiljaisin pelästyneenä.
" Sophie!" kuului tuttu ääni. Valot napsahtavat takaisin päälle ja Jassu hölkkäsi luokseni.
" Sun ois ehkä aika lähteä, hevoset menee kans nukkumaan", Jassu ehdotti.
" Joo, mut entä Pojun karsina?" kysyin.
" Etköhän sä sen huomenna voi ottaa", tallinomistaja hymyili. Lähdin karsinasta ja Jassu laittoi oven kiinni.

Kävin nopeasti vielä heittämässä Trullille hyvät yöt, ennen kuin lähdin kotiin.

~ sophie, trulli ja poju

[Sophie]

Kyllähän tämä tästä..

Avasin Shelyesin raskaan oven. Jälleen tallilla, kotona. Tai siis... No, kuitenkin Trullin ja Pojun luona.
" Moi Soppu!" Juippi pomppi eteeni.
" Mooi", vastasin hymyillen.
" Mä ajattelin hoitaa Trullin tänään", hoitajatyttö kertoi.
" Joo, en sitten sen kummemmin ala sitä hoitamaan. Voidaan mennä maastoon taluttamaan hevosia", ehdotin.
" Juu, eiköhän se käy, mut mun pitää eka harjata Trulli", Juippi kertoi ja hävisi jo pikkutalliin.

Hain kottikärryt ja talikon vieden ne Pojun karsinalle. Karsina oli kovin puhdas, puhdasta kutterinpurua lenteli sihdatessani ympärilläni. Karsina ei ollut likainen (ihme!) ja sain sen suht nopeasti valmiiksi.
Vein lannat lantalaan ja kotsut ym. paikoilleen. Hain narkin käsiini ja suunnistin Pojun tarhalle.
" Pojuu...", kutsuin oria. Connemara kohotti päänsä ylös ja uteliaana ravasi luokseni. Otin orin kiinni ja talutin sen talliin.

Harjasin nopeasti Pojun pölärillä ja tarkistin sen jalat. Narkista talutin Pojun tallipihalle samoihin aikoihin kun Trulli ja Juippi ilmestyivät paikalle.
" Pärjäät sä sen kanssa?" kysyin. Trulli ja Juippi meni edellä, connemara-ori oli vähän villinä tammasta.
" Jooh", Juippi vastasi ja näin jatkoimme matkaa.

~ soppu ja poju

[Sophie]

Kiva et tölläät, mut jos nyt kuitenki jätät väliin

Putsattuani Trullin karsinan menin moikkaamaan Pojua tarhaan.
Ori pitäisi liikuttaa tänään, joten jos vain jaksaisin, voisin ratsastaa sen kentällä.
Hain Pojun sisälle ja laitoin sen käytävälle, siitä oli tullut jo tapa.
Hain Pojun harjat ja rupesin harjaamaan oria.
" Moi Soppu! " kuului satulahuoneen ovelta, " ratsastatko tänään Pojun? "
Se oli Jassu.
" Öö, kai...? Jos jaksan... ", sanoin vähän apeasti.
" Mikä on? " tämä kysyi.
" Ei.. Ei mikään ", takeltelin, " haetko Pojun satulan ja suitset - kiitos. "

---

Laitoin satulavyön vielä kireälle ja kypärän päähäni, sitten lähdin taluttamaan Pojua kentälle
Tarkistin vyön, laskin jalustimet alas ja nousin selkään.
Säädin jalustimia vähän lyhyemmiksi.
Annoin Pojulle luvan mennä eteenpäin.
" Et sitten jaksa pelleillä ", mutisin oriille ja taputin sitä kaulalle.

~ sophie ja poju
^{sorii, lukija saa itse päätellä mitä tapahtui}

[Sophie]

Rentoa estemeininkiä!

[Sophie]

Runoillein näin tallille päin

Koska Juippi lupasi tänään Trullin hoitaa
minä Pojun karsinalle suuntaan
Connemara onkin jo iloinen
vihdoinkin saa muutoksen karsina likainen
Kottikärryt ja talikko käteen vaan
eka ori kyllä tarhaan kuskataan
Sen jälkeen karsina puhtaaksi
ja iloisesti kuljen Pojun luo kuninkaallisesti
Vielä pitäisi iso homma tehdä
talliin ori viedä
ja käyttää uusia harjoja

Kaikki on vihreää mitä pakista löytyy
On pääharjaa, pöläriä, kaikkea mistä hyötyy
Ja harja viuhtoo orin karvalla
ja harjakampa takkuisella harjalla
Lopulta kiitän Pojua hyvästä käytöksestä
annan sille herkun Pojun mielestä kultaisista kaivoksista

Vien connemaran takaisin karsinaan
annan pusun ja halaan
" Hei hei Poju! "

~ sophie ja poju 5 hm

[Sophie]

Hei kato, osaisiks hypätä mut?

Pystyynnousukuva

^{Otsikko tuli mieleen, kun kuvan nimi on pojupysty.jpg :--D}

[Catu]

Poy Von Gisha

"Tuntiponien talli enää ja sitten pois!" Ajattelin tyytyväisenä, tämän päiväinen tallissa käyminen oli venynyt. Jassu oli käskenyt minua jokapaikkaan ja tekemään kaikki mahdolliset hommat. En välittänyt Jassun pomotuksesta hirveästi, ainakin syy pysyä tallilla. Tallin ovi oli auki ja näin Jassun kiertelevän karsinoita, tyttö näytti olevan tyytyväinen. Pakkastuuli henkäisi viileän ilman talliin ja seisoin edelleen oviaukossa.
- Catu... Kuulin yhtäkkiä kauhistuneen äänen, ääni kuului selvästi kauhistuneelle Jassulle. Katsoin vain hymyillen tyttöön päin ja näin hänen taas katselevan Pojun karsinaan.
- ...Tarvitsen havaintosi... Jassu jatkoi edelleen ja sydämmeni alkoi pumppaamaa enemmän verta suoniini, hitto minua pelotti.

Seisoin Pojun karsinan edessä ja huomasin mitä Jassu tarkoitti. Poju seisoi takakeno asennossa ja aristeli jalkaa. Ensiksi en keksinyt sitä, sitten ymmärsin mihin oireet yhdistyivät.
- Eikai? Kysyin nopeasti tytöltä joka seisoi vieressäni.
- Soita sinä eläinlääkärille, Jassu selitti mutta väri ei ollut palannut häneen. Kiskaisin kännykkäni taskusta ja siirryin syrjemmälle. "Ei prk... Kello on 00.00..." Ajattelin samalla kun näppäilin eläinlääkärin numeron. Numero ei ollut hirveän tuttu, mutta se normaali hätänumero oli tutumpi.
- Hei tuota, saisinko Shelyesin tallille? Kysyin heti kun kännykän piippaus lakkasi. Kerroin tarkemmin yhteystietoja, mm. osotteen. Sitten tuli se kammottavin asia.
- Yhdella ponilla on kaviokuumeen oireet...

Jassu oli käynyt varmistamassa vielä kaviot, kuumat. Pojun paino oli selvästi takajaloilla ja minua pelotti. Asetuin tallinkäytävälle istumaan, odotin jotain merkkiä autosta.

Eläinlääkäri oli saapunut yllättävän nopeasti ja olin hipsinyt pois. Jassu urheana sai kuulla totuuden, minun oli pakko saada suklaata... Katosin yläkertaan hakemaan jääkaapista Hennan suklaapatukan ja palasin takaisin. En tahtonut kuulla naisten puhetta ja yritin miettiä hyviä asioita.
Kuulin kenkien kopseiden lähestyvän ja käänsin pääni. Näin eläinlääkärin antavan vielä nopeasti jonkun lapun -epäilen lääkkeisiin liittyvän- ja tämän jälkeen hän katosi. Työnsin nopeasti suklaapatukanpaperin taskuun ja nielaisin.

- No? Kysyin ensimmäiseksi. Jassu huokaisi syvään.
- Pojulla on kaviokuume ja poika on karsinalevossa. Karsinan pohja olisi hyvä vaihtaa hiekkaan ja lumessa seisominen saattaisi auttaa. Poju saa lääkkeitä mutta kaviokuume on jo pitkällä että pelkään pahinta. Jassu selitti ja ne sanat riittivät minulle.

[Maiss]

Poju, entinen vilkas oripoika[/size]

Katsoin apaattista ponia surullisena. Edellisestä yöstä sen tila ei ollut paljoa kohennut.
"Poju, jaksathan sä?" kysyin ja avasin karsinan oven.
Ori ei kiinnittänyt huomiota, vaikka tavallisesti se olisi heti tullut moikkaamaan.
Menin Pojun luo ja taputin sitä, se ei reagoinut.
"Ole kiltti, Poju. Sä kyl kestät tän, sä oot niin vahva", sanoin silittäen orin pehmeää karvaa.
Sen silmät eivät tuikkineet, sen karva ei kiiltänyt, se ei reagoinut mihinkään. Se ei ollut sama vanha Poju.

[Jassu]

30.11.2009 // Joskus on vain aika päästää irti

Seisoin käsi suuni edessä Pojun karsinalla. Pahin oli tapahtunut, Poju oli nukkunut yöllä pois. Lämmin kyynel vieri poskeani pitkin, mutta enää olisi turha itkeä. Näin Pojun olisi parempi olla, eikä sen tarvisi kärsiä enää ikinä mistään.
»Jassu hei, kyllä se tästä.»
Viivin sanat rohkaisivat minua hieman. Huokaisin syvään ja räpsytin epätoivoisesti silmäni jälleen kuiviksi. Tiesin sen itsekin, että näin oli parempi. En vain ollut ehtinyt edes hyvästellä Pojua, tämä tuli vain niin äkkiä… Niin äkkiä, että en voinut vieläkään uskoa tapahtumaa todeksi. Toivoin kaiken olevan vain pahaa unta, mutta ikäväkseni huomasin, että tämä uni oli todellista. Niin todellista ja niin julmaa.


Elämä on täynnä vastakohtia, ajattelin. Se on niin kaunista, mutta niin pirullista, ja elämä on välillä kuin tanssisi veitsenterällä. Yksikin virheliike johtaisi putoamiseen, ja kohtaloa ei voi itse määrätä. Miksi piti olla kärsimystä ja kuolemaa? Miksi parhaat lähtee ekana? Katsoessani Pojun elotonta ruumista mieleeni kihosi muistoja. Kauniita muistoja. Niitä, joista en koskaan haluaisi luopua. Kuinka paljon olinkaan kokenut tämän ponin kanssa.
Silmiini kihosi taas ryöppy kyyneleitä, mutta tällä kertaa annoin niiden valua pisaroina kasvojani pitkin. Eihän itkemisessä olisi mitään pahaa, päinvastoin. Sehän oli vain merkki välittämisestä. Ja kyllähän Pojusta välitettiinkin.


Niin äkkiä lähdit luotamme pois,
Kuin lähtösi vieläkin unta ois
Sait selkääs siivet enkelten,
Kaiken rakkauden, muistathan sen.
Jää hyvästi ystävä hetkeksi,
Mutta tiedät että näin on parempi,
Näemme vielä joskus taivaassa,
Siihen saakka lepää rauhassa.


Olimme menettäneet ystävän, opettajan, suloisen tuntiponin. Jälkeemme jäi vain ikävä ja ne kauniit muistot, joita koimme yhdessä. Pojun muistolle, ajattelin. Tekisimme sille kauniin haudan. Oikein kauniin, ja laittaisimme kukkia päälle.

Sytyttäisimme kynttilän Pojun muistolle ja antaisimme sen palaa ikuisesti. Vaikka tulen sammuttaisikin, rakkauden liekki ei silti sammu. Lepää rauhassa, Poy Von Gisha.