Post by Meeba on May 17, 2011 15:50:10 GMT 3
Esteitä siis. Kyllä, ja ilman satulaa vieläpä! Nice.
Tunnilla käydään siis läpi ihan perusasioita esteillä mutta vain ilman satulaa. Istunta katsotaan läpi ja rata, se, miten ohjaa ratsuansa esteelle.
Tunnille otetaan "vain" kuusi ratsukkoa.
Osallistujat:
1.Hilla-Rica
2.Fiia-Pablo
3.Krista-Mira
4.Ratsastaja-Ratsu
5.Ratsastaja-Ratsu
6.Ratsastaja-Ratsu
"Päivää kaikille", hymyilin pirteästi ja iloisesti astuessani maneesinovesta sisään.
Tytöt olivat onnekseni kaikki hoitaneet ratsunsa valmiiksi ja nousseet selkään.
"Mä olen Meeba, niinkuin kaikki varmaan jo tietääkin. Tänään me mennään siis esteitä ilman satulaa, katsotaan teidän istuntaa ja sitä, että miten te ohjaatte ne hevoset sinne esteelle, eli ihan perusta." Asetin raipan maahan, kun kerroin järjestyksen ja ohjasin ratsukot uran sisäpuolelle.
"Antakaa niiden oikein venytellä että päästään sitten kunnolla esteillä menemään", neuvoin. Silmäilin reipasta, pirteää Miraa jota Krista ohjaili erittäin hienosti pienelle voltille.
Lopulta hepat olivat jo tarpeeksi vertyneitä, joten rykäisin hieman, ohjeita jälleen kertoen.
"Nyt kun ne on lämmenneet, voitte ihan pienesti pohkeilla antaa vähän vauhtia ja siirtyä harjoitusraviin lyhyillä sivuilla. Jos ne ei oikeen kuuntele kunnolla, tai ihan muuten vain ryntäilee minne sattuu, tehkää vaikka pieniä voltteja pitkillä sivuilla. Ja multa voi aina kysyä apua. Sitten hop, matkaan", hymyilin ja taputin pienesti käsiäni yhteen.
Pikkuponi Rica nosti Hillan avulla oikein taitavan ja hienon ravin.
"Hilla, laske vähän kantapäitä alemmas ja ohjaa sitä vähän enemmän eteenpäin. Hyvä, just noin!" Hymyilin tyytyväisenä, kun näin Rican pärskähtävän ja mukautuvan enemmän raviin. Vilkaisin välillä myös Fiian ja Pablon menoa.
"Fiia, tee puolipidäte ja mene hiljemmalla ravilla voltille", neuvoin.
Tyttö pompahteli satulassa, pidätti sitten hieman ja käänsi mustanruunikon oikein hienolle voltille. Kurtistin kulmiani välillä, vilkuillen jos jokaista.
"Muistakaa volteilla ne reitit. Ulko ja -sisäpohje ohjaa, sisäohja ja ulko-ohja ohjaa. Soikionmuotoinen voltti näyttää ikävältä. Koittakaa saada niistä mahdollisimman pyöreitä", sanelin, kun nostin raipan maasta ja otin askeleen eteenpäin.
"Krista ja Fiia jatkaa uralla, Hilla tuuppa tuohon uran sisäpuolelle."
Kävelin sutjakasti ratsukon luo ja ojensin raipan.
"Rica on nyt vähän laiska. Jos tarvetta tulee, niin voit ihan pienesti näpäyttää raipalla pepulle. Muuten teillä sujuu oikein hyvin", hymyilin, ja otin askeleet taas takaisin.
Hevoset porskuttivat jo melkein hikisinä, kun sitten kerroin että nyt voi hidastaa käyntiin ja lopettaa volttienteot. Asetin pari maapuomia uralle. Enkä kyllä voinut olla huomaamatta tyttöjen innostuneita ilmeitä. Pian oli aika laukan.
"Katsotaan tässä puomeilla vähän sitä istuntaa." Vilkuilin vähän kaikkien suuntaan.
"Laitoin maapuomit tuohon uralle. Krista ja Fiia ohjatkaa hevoset uran sisäpuolelle jonoon, kun taas Hilla ohjaat Rican uralle." Viitoin käsilläni suuntaa ruskeahiuksiselle tytölle, joka epäröi ihan pienen hetken ja maiskutti sitten Rican uralle.
Kävelin parin luokse, asettelin hetken Hillan jalkoja, neuvoen samalla.
"Istuuduppa vähän sinne syvemmälle, vähän taaksepäin. Noin juuri, hienoa", kehuin, kun Hilla totteli käskyäni ja korjasi heti hienosti istunnan.
"Sitten menkää tuolta toisesta päädystä harjoitusravin kautta laukannostoon, voit ottaa tukea harjasta. Koita saada kevyt istunta, nouse hieman selässä ja nojaa eteenpäin. Ei tarvitse ihan kaulaan asti, kunhan vain Rica pääsee puomien yli tarpeeksi hyvin."
Hilla nyökkäsi hitaasti ja maiskutti Rican harjoitusraviin. Kulmassa hän nosti onnistuneen laukan ja viilettikin pian kohti maapuomia. Hilla nojasi eteen ihan buenosti. Rica pomppasi pienesti puomin yli ja jatkoi kauniisti matkaansa, kaula joutsenmaisesti kaarella ja häntä korkealla liehuttaen. Hilla pidätti hieman ennen estettä, myötäsi sitten ja mukautui taas puomin ylittämiseen.
"Sitten Hilla, hidasta vauhtia ja tule käynnin kautta tuohon Kristan taakse", hymyilin.
Hilla ohjasi Rican taas luoksemme, hakeutui paremmin selkään ja huokaisi.
"Sitten Fiia ja Pablo, teidän vuoro", hymyilin.
Fiia maiskutti Pablon reippaasti kulmaan ja nosti reippaana hienon ravin.
"Istuudu ihan kunnolla satulaan. Tiedän, että Pablolla saattaa olla vähän vaikeaa, mutta koetappa vain", sanelin. Fiia istuutui satulaan, antoi laukkapohkeet ja nosti hienon laukan. Puomeilla tyttö nojasi hienosti eteenpäin, mukautui Pablon... hyppyyn... varsin suureen sellaiseen ja jatkoi matkaansa uralla.
Lopulta tuli myös Kristan vuoro. Krista ohjasi Miran tottuneesti uralle, keräten vähän ohjia ja istuutuen paremmin satulaan. Sitten hän antoi laukkapohkeet kulmassa ravin jälkeen, ja nousi hieman ylemmäs selässä.
"Hyvä Krista!" Kehuin, kun tyttö nojautui eteenpäin ja sai Miran hyppäämään ihan kunnolla pikkupuomin yli. Mira kuitenkin vähän kaahasi.
"Sä voisit vähän pidättää sitä, nyt se puuskuttaa jo kuin höyryveturi vain sen takia, että se itse kaahaa niin kovaa", naurahdin, ja neuvoin hymyillen.
Krista pidätti tammaa, saaden sen kuitenkin hypähtämään todella hienosti puomin yli.
"Sitten hiljentäkää tekin käyntiin, viekää hepat vielä uran sisäpuolelle", saarnailin kaikille.
Lopulta hain pari puomia eteeni. Tein pienet pystyesteet, ja pari ristikkoestettä.
"Noniin, täällä olisi taas esteitä suoritettavaksi", hymyilin.
Tytöt hihkuivat selässä ja naureskelivat innoissaan.
"Sitten tulkaapa taas tuohon keskelle. Tällä kertaa Krista voi aloitella Miran kanssa. Voit mennä miten päin haluat, aloittaa toisesta kulmasta, tai sitten täältä", nyökyttelin läheisimpään nurkkaan. Hymähdin, kun vuonohevostamma ohjattiin luokseni ja sillä nostettiin ihan ilman mitään vikuroimista taitava laukka.
"Jos se laukkaa liian kovaa, pidätä jälleen. Sitä voisi nyt hakea vähän enemmän kuolaimille ja hakea sitä enemmän pyöreäksi, kun sen kaula roikkuu vähän ikävästi tuolla nyt. Korjaa sitä vähän vain, hienoa, hyvä, juuri noin!" Sanat sinkoutuivat suustani kuin viimeistä päivää. Hienoja oppilaita olivat he, kun niin hienosti ratsastivatkin.
"Sitten Krista, pystyeste ensimmäisenä. Käänny vähän, ettet ole vinossa siellä selässä", saarnasin. Mira pärskähti ja ponnisti maankamara pöllyten ilmavasti esteen yli. Krista pysyi hienosti selässä ja mukautui hienosti hyppyyn.
"Hyvä, hienoa!" Kehuin iloisesti.
Loput esteet sujuivat hienosti tämän parin osalta.
"Kylläpä teillä meni hyvin, oikein hyvin." Hymyilin. Asetin hieman Miran tullessa käynnissä ohitseni, Kristan jalkaa paremmin alaspäin, taputtaen sitten Miraa ja päästäen heidät jatkamaan kohti maneesin keskiosaa.
"Noniin, Fiia ja Pablo seuraavaksi", virnistin ja ohjasin parivaljakon uralle.
"Fiiakin nostaa sitten siinä kulmassa harjoitusravin, hop. Ja pienet laukkapohkeet, herra taitaa pienimmästäkin lähteä ryntäilemään", neuvoin hymyillen ja viittasin kulmaan.
Fiia nyökytteli hiljaa ja nosti sitten hienon ravin, jonka kautta nosti laukan.
"Hyvä!" Kehuin tyytyväisenä. Pablo loikki aika suuresti ensimmäisen pystyn yli, mutta hienosti kuitenkin. Ja pääasia oli se, että Fiia pysyi kyydissä. Fiia pidätti hieman, myötäsi sitten ja mukautui laukkaan. Pablo hyppi liidellen ihan kevyesti esteitten yli.
"Hyvä, Fiia! Juuri noin!" Hymyilin tyytyväisenä, ja lopulta käskin hiljentämään ja hidastamaan käyntiin.
"Hilla ja Rica. Valmiita?" Katsahdin pariin.
"Juu, ollaan me", Hilla silitti Ricaa. Hymyilin leveästi ja nyökyttelin jälleen kulmaan.
"Sitten sama homma kun muilla. Nostat ravin ja laukan sitten", hymyilin. Hilla istuutui satulaan keräten ohjia ja napautti sitten pohkeet tamman kylkeen tarpeeksi hyvin, istuutuen selkään ja sitä kautta laukan nostaen.
"Hyvä, just näin Hilla! Myötää Ricaa, katse eteen ja muista se reitti, ei vinoa lähestymistä, muuten se kieltäytyy", saarnailin tottuneesti hymyillen.
"Selvä on", Hilla huikkasi selästä, myödäten ja mukautuen Rican kauniiseen, varsin loistokkaaseen hyppyyn. Hilla pysyi kuin pysyikin selässä, mutta alas tullessa Rica pukittikin ja tyttö tömpsähti onnekseni pehmeästi maankamaralle.
"Rica! Senkin ilkiö", murahdin tammalle, kun tartuin ohjista kiinni ja hiljensin tamman vauhdin. Katsoin Hillaan nopeasti.
"Kaikki ok?" Kysäisin. Hilla yskäisi, nousi, puhdisti vaatteensa ja nyökkäsi hitaasti.
"On", hän sanoi ja huokaisi, nousten takaisin selkään.
Rica oli rauhoittunut vähän, ja hyppi lopulta kiltisti esteiden yli.
Pian olikin loppukäyntien aika. Maneesissa oli ihanan raikas tuuli. Hikiset hevoset saivat raitista ilmaa ja läkähtyneet, uurastaneet oppilaat saivat ilmaa.
"Mä tarjoan limsat ulkona", hymyilin. Kaikki hymyili innoissaan.
"Jee, kamala kun mulla olikin jo jano", Krista huokaisi helpottuneena ja silitti Miraa reippaasti kaulalta.
"Tulkaapa sitten kaartoon tuohon, laskeutukaa vasemmalle puolelle. Taputtakaa nyt oikein paljon ratsuja, menitte kaikki tosi hienosti!" Kehuskelin.
Kävelin tuntilaisten kanssa ulos pihalle, jossa jaioin jaffat kaikille.
Krista joi nopeiten, Hilla hitaasti nautiskellen, kun taas Fiia jotenkin siltä väliltä. Taputin kaikkien ratsuja, silmäillen jos jokaista silmiin.
"Menitte kyllä todella hienosti. Ei haittaa vaikka Hilla tipuitkin, virheistä oppii ja harjoitus tekee mestarin", hymyilin.
"Hevoset oli tänään tosi reippaita. Mitäs tuumitte?" Hymähdin.
"Niin, ainakin Mira", Krista naurahti ja halasi hellästi tammaa.
"Ja Rica, ehkä liiankin reipas", Hilla nauroi ja taputti welsh-tammaa kaulalle.
Fiia hymyili ja suukotti Pabloa turvalle.
"Viekää hevoset sitten karsinoihinsa, ottakaa varusteet pois. Jos tarve tulee, voitte käydä pesarissakin jos ne tuli oikein hikisiksi", neuvoin jälleen.
Häivyin satulahuoneeseen sen jälkeen, kun olin kiitellyt kaikkia mukavasta tunnista.
Se oli ollut todella hyvä, vaikka itse sanoinkin.
Tunnilla käydään siis läpi ihan perusasioita esteillä mutta vain ilman satulaa. Istunta katsotaan läpi ja rata, se, miten ohjaa ratsuansa esteelle.
Tunnille otetaan "vain" kuusi ratsukkoa.
Osallistujat:
1.Hilla-Rica
2.Fiia-Pablo
3.Krista-Mira
4.Ratsastaja-Ratsu
5.Ratsastaja-Ratsu
6.Ratsastaja-Ratsu
Tarina
"Päivää kaikille", hymyilin pirteästi ja iloisesti astuessani maneesinovesta sisään.
Tytöt olivat onnekseni kaikki hoitaneet ratsunsa valmiiksi ja nousseet selkään.
"Mä olen Meeba, niinkuin kaikki varmaan jo tietääkin. Tänään me mennään siis esteitä ilman satulaa, katsotaan teidän istuntaa ja sitä, että miten te ohjaatte ne hevoset sinne esteelle, eli ihan perusta." Asetin raipan maahan, kun kerroin järjestyksen ja ohjasin ratsukot uran sisäpuolelle.
"Antakaa niiden oikein venytellä että päästään sitten kunnolla esteillä menemään", neuvoin. Silmäilin reipasta, pirteää Miraa jota Krista ohjaili erittäin hienosti pienelle voltille.
Lopulta hepat olivat jo tarpeeksi vertyneitä, joten rykäisin hieman, ohjeita jälleen kertoen.
"Nyt kun ne on lämmenneet, voitte ihan pienesti pohkeilla antaa vähän vauhtia ja siirtyä harjoitusraviin lyhyillä sivuilla. Jos ne ei oikeen kuuntele kunnolla, tai ihan muuten vain ryntäilee minne sattuu, tehkää vaikka pieniä voltteja pitkillä sivuilla. Ja multa voi aina kysyä apua. Sitten hop, matkaan", hymyilin ja taputin pienesti käsiäni yhteen.
Pikkuponi Rica nosti Hillan avulla oikein taitavan ja hienon ravin.
"Hilla, laske vähän kantapäitä alemmas ja ohjaa sitä vähän enemmän eteenpäin. Hyvä, just noin!" Hymyilin tyytyväisenä, kun näin Rican pärskähtävän ja mukautuvan enemmän raviin. Vilkaisin välillä myös Fiian ja Pablon menoa.
"Fiia, tee puolipidäte ja mene hiljemmalla ravilla voltille", neuvoin.
Tyttö pompahteli satulassa, pidätti sitten hieman ja käänsi mustanruunikon oikein hienolle voltille. Kurtistin kulmiani välillä, vilkuillen jos jokaista.
"Muistakaa volteilla ne reitit. Ulko ja -sisäpohje ohjaa, sisäohja ja ulko-ohja ohjaa. Soikionmuotoinen voltti näyttää ikävältä. Koittakaa saada niistä mahdollisimman pyöreitä", sanelin, kun nostin raipan maasta ja otin askeleen eteenpäin.
"Krista ja Fiia jatkaa uralla, Hilla tuuppa tuohon uran sisäpuolelle."
Kävelin sutjakasti ratsukon luo ja ojensin raipan.
"Rica on nyt vähän laiska. Jos tarvetta tulee, niin voit ihan pienesti näpäyttää raipalla pepulle. Muuten teillä sujuu oikein hyvin", hymyilin, ja otin askeleet taas takaisin.
Hevoset porskuttivat jo melkein hikisinä, kun sitten kerroin että nyt voi hidastaa käyntiin ja lopettaa volttienteot. Asetin pari maapuomia uralle. Enkä kyllä voinut olla huomaamatta tyttöjen innostuneita ilmeitä. Pian oli aika laukan.
"Katsotaan tässä puomeilla vähän sitä istuntaa." Vilkuilin vähän kaikkien suuntaan.
"Laitoin maapuomit tuohon uralle. Krista ja Fiia ohjatkaa hevoset uran sisäpuolelle jonoon, kun taas Hilla ohjaat Rican uralle." Viitoin käsilläni suuntaa ruskeahiuksiselle tytölle, joka epäröi ihan pienen hetken ja maiskutti sitten Rican uralle.
Kävelin parin luokse, asettelin hetken Hillan jalkoja, neuvoen samalla.
"Istuuduppa vähän sinne syvemmälle, vähän taaksepäin. Noin juuri, hienoa", kehuin, kun Hilla totteli käskyäni ja korjasi heti hienosti istunnan.
"Sitten menkää tuolta toisesta päädystä harjoitusravin kautta laukannostoon, voit ottaa tukea harjasta. Koita saada kevyt istunta, nouse hieman selässä ja nojaa eteenpäin. Ei tarvitse ihan kaulaan asti, kunhan vain Rica pääsee puomien yli tarpeeksi hyvin."
Hilla nyökkäsi hitaasti ja maiskutti Rican harjoitusraviin. Kulmassa hän nosti onnistuneen laukan ja viilettikin pian kohti maapuomia. Hilla nojasi eteen ihan buenosti. Rica pomppasi pienesti puomin yli ja jatkoi kauniisti matkaansa, kaula joutsenmaisesti kaarella ja häntä korkealla liehuttaen. Hilla pidätti hieman ennen estettä, myötäsi sitten ja mukautui taas puomin ylittämiseen.
"Sitten Hilla, hidasta vauhtia ja tule käynnin kautta tuohon Kristan taakse", hymyilin.
Hilla ohjasi Rican taas luoksemme, hakeutui paremmin selkään ja huokaisi.
"Sitten Fiia ja Pablo, teidän vuoro", hymyilin.
Fiia maiskutti Pablon reippaasti kulmaan ja nosti reippaana hienon ravin.
"Istuudu ihan kunnolla satulaan. Tiedän, että Pablolla saattaa olla vähän vaikeaa, mutta koetappa vain", sanelin. Fiia istuutui satulaan, antoi laukkapohkeet ja nosti hienon laukan. Puomeilla tyttö nojasi hienosti eteenpäin, mukautui Pablon... hyppyyn... varsin suureen sellaiseen ja jatkoi matkaansa uralla.
Lopulta tuli myös Kristan vuoro. Krista ohjasi Miran tottuneesti uralle, keräten vähän ohjia ja istuutuen paremmin satulaan. Sitten hän antoi laukkapohkeet kulmassa ravin jälkeen, ja nousi hieman ylemmäs selässä.
"Hyvä Krista!" Kehuin, kun tyttö nojautui eteenpäin ja sai Miran hyppäämään ihan kunnolla pikkupuomin yli. Mira kuitenkin vähän kaahasi.
"Sä voisit vähän pidättää sitä, nyt se puuskuttaa jo kuin höyryveturi vain sen takia, että se itse kaahaa niin kovaa", naurahdin, ja neuvoin hymyillen.
Krista pidätti tammaa, saaden sen kuitenkin hypähtämään todella hienosti puomin yli.
"Sitten hiljentäkää tekin käyntiin, viekää hepat vielä uran sisäpuolelle", saarnailin kaikille.
Lopulta hain pari puomia eteeni. Tein pienet pystyesteet, ja pari ristikkoestettä.
"Noniin, täällä olisi taas esteitä suoritettavaksi", hymyilin.
Tytöt hihkuivat selässä ja naureskelivat innoissaan.
"Sitten tulkaapa taas tuohon keskelle. Tällä kertaa Krista voi aloitella Miran kanssa. Voit mennä miten päin haluat, aloittaa toisesta kulmasta, tai sitten täältä", nyökyttelin läheisimpään nurkkaan. Hymähdin, kun vuonohevostamma ohjattiin luokseni ja sillä nostettiin ihan ilman mitään vikuroimista taitava laukka.
"Jos se laukkaa liian kovaa, pidätä jälleen. Sitä voisi nyt hakea vähän enemmän kuolaimille ja hakea sitä enemmän pyöreäksi, kun sen kaula roikkuu vähän ikävästi tuolla nyt. Korjaa sitä vähän vain, hienoa, hyvä, juuri noin!" Sanat sinkoutuivat suustani kuin viimeistä päivää. Hienoja oppilaita olivat he, kun niin hienosti ratsastivatkin.
"Sitten Krista, pystyeste ensimmäisenä. Käänny vähän, ettet ole vinossa siellä selässä", saarnasin. Mira pärskähti ja ponnisti maankamara pöllyten ilmavasti esteen yli. Krista pysyi hienosti selässä ja mukautui hienosti hyppyyn.
"Hyvä, hienoa!" Kehuin iloisesti.
Loput esteet sujuivat hienosti tämän parin osalta.
"Kylläpä teillä meni hyvin, oikein hyvin." Hymyilin. Asetin hieman Miran tullessa käynnissä ohitseni, Kristan jalkaa paremmin alaspäin, taputtaen sitten Miraa ja päästäen heidät jatkamaan kohti maneesin keskiosaa.
"Noniin, Fiia ja Pablo seuraavaksi", virnistin ja ohjasin parivaljakon uralle.
"Fiiakin nostaa sitten siinä kulmassa harjoitusravin, hop. Ja pienet laukkapohkeet, herra taitaa pienimmästäkin lähteä ryntäilemään", neuvoin hymyillen ja viittasin kulmaan.
Fiia nyökytteli hiljaa ja nosti sitten hienon ravin, jonka kautta nosti laukan.
"Hyvä!" Kehuin tyytyväisenä. Pablo loikki aika suuresti ensimmäisen pystyn yli, mutta hienosti kuitenkin. Ja pääasia oli se, että Fiia pysyi kyydissä. Fiia pidätti hieman, myötäsi sitten ja mukautui laukkaan. Pablo hyppi liidellen ihan kevyesti esteitten yli.
"Hyvä, Fiia! Juuri noin!" Hymyilin tyytyväisenä, ja lopulta käskin hiljentämään ja hidastamaan käyntiin.
"Hilla ja Rica. Valmiita?" Katsahdin pariin.
"Juu, ollaan me", Hilla silitti Ricaa. Hymyilin leveästi ja nyökyttelin jälleen kulmaan.
"Sitten sama homma kun muilla. Nostat ravin ja laukan sitten", hymyilin. Hilla istuutui satulaan keräten ohjia ja napautti sitten pohkeet tamman kylkeen tarpeeksi hyvin, istuutuen selkään ja sitä kautta laukan nostaen.
"Hyvä, just näin Hilla! Myötää Ricaa, katse eteen ja muista se reitti, ei vinoa lähestymistä, muuten se kieltäytyy", saarnailin tottuneesti hymyillen.
"Selvä on", Hilla huikkasi selästä, myödäten ja mukautuen Rican kauniiseen, varsin loistokkaaseen hyppyyn. Hilla pysyi kuin pysyikin selässä, mutta alas tullessa Rica pukittikin ja tyttö tömpsähti onnekseni pehmeästi maankamaralle.
"Rica! Senkin ilkiö", murahdin tammalle, kun tartuin ohjista kiinni ja hiljensin tamman vauhdin. Katsoin Hillaan nopeasti.
"Kaikki ok?" Kysäisin. Hilla yskäisi, nousi, puhdisti vaatteensa ja nyökkäsi hitaasti.
"On", hän sanoi ja huokaisi, nousten takaisin selkään.
Rica oli rauhoittunut vähän, ja hyppi lopulta kiltisti esteiden yli.
Pian olikin loppukäyntien aika. Maneesissa oli ihanan raikas tuuli. Hikiset hevoset saivat raitista ilmaa ja läkähtyneet, uurastaneet oppilaat saivat ilmaa.
"Mä tarjoan limsat ulkona", hymyilin. Kaikki hymyili innoissaan.
"Jee, kamala kun mulla olikin jo jano", Krista huokaisi helpottuneena ja silitti Miraa reippaasti kaulalta.
"Tulkaapa sitten kaartoon tuohon, laskeutukaa vasemmalle puolelle. Taputtakaa nyt oikein paljon ratsuja, menitte kaikki tosi hienosti!" Kehuskelin.
Kävelin tuntilaisten kanssa ulos pihalle, jossa jaioin jaffat kaikille.
Krista joi nopeiten, Hilla hitaasti nautiskellen, kun taas Fiia jotenkin siltä väliltä. Taputin kaikkien ratsuja, silmäillen jos jokaista silmiin.
"Menitte kyllä todella hienosti. Ei haittaa vaikka Hilla tipuitkin, virheistä oppii ja harjoitus tekee mestarin", hymyilin.
"Hevoset oli tänään tosi reippaita. Mitäs tuumitte?" Hymähdin.
"Niin, ainakin Mira", Krista naurahti ja halasi hellästi tammaa.
"Ja Rica, ehkä liiankin reipas", Hilla nauroi ja taputti welsh-tammaa kaulalle.
Fiia hymyili ja suukotti Pabloa turvalle.
"Viekää hevoset sitten karsinoihinsa, ottakaa varusteet pois. Jos tarve tulee, voitte käydä pesarissakin jos ne tuli oikein hikisiksi", neuvoin jälleen.
Häivyin satulahuoneeseen sen jälkeen, kun olin kiitellyt kaikkia mukavasta tunnista.
Se oli ollut todella hyvä, vaikka itse sanoinkin.
