Post by Sanni on Apr 24, 2010 16:16:45 GMT 3
24.4.2010 - Älä kiusaa heppätyttöö, sillä on habaa!
Kylmä tuuli hulmutti hiuksiani, kun huutelin raudikkoa ponia laitumen portilta.
- Alluu, tulisit nyt!
Ääneni tuntui hukkuvan tuulen suhinaan ja viereisen tarhanoven tasaiseen tuulen aiheuttamaan kolinaan, kun se hakkasi valkoiseen puuaitaan. Allu seisoi laitumen peränurkassa, takapää tuulta vasten.
- Äh, hiivatin poni, huokaisin ärsyyntyneesti ja lähdin hitaasti noutamaan sitä. Märkä maa imaisi kengän syvälle mutaan jokaisella askeleella. Mikä suo!
Ohjasin Allun laitumen reunoja pitkin, missä maa oli kaikkein kuivinta. Taivaskin enteili pahaa, sade tästä vielä puuttuisikin.
Irrotin riimunarun Allun riimusta jo karsinan ovella ja se käveli kiltisti itse sisään.
- Saat odottaa siellä hetkisen, sillä Leea pyysi mua hakemaan noita muitakin hevosia tarhasta.
Painuin takaisin ulos ja löysin Leean jo avaamassa sitä ihanaa rämisevää vanhaa porttia.
- Hyvä kun tulit. Jassu pyys ottamaan nää pikkuponit vielä sisälle, jos puhkee kaatosade, hän sanoi ja vilkaisi taivaalle.
Pian perässäni käveli kaksi pikkuista ponia, Tinka ja Mortti. Sain talutettua ne aika kätevästi samaan aikaan, tosin Tinka oli välillä lähdössä omille teilleen ja Mortti änkesi vähän turhankin lähelle… Leea tuli perässäni ja vei Svean sekä Vanin pikkutalliin.
Kun ponit oli turvallisesti (tai lähes turvallisesti) saatettu karsinaan pääsin takaisin Allun luo. Silmiini pisti heti se, että oritallin karsinat oli jo siivottu. Tästä sain luutavasti kiittää Pesceä, jonka näin tallilla tullessani.
Talutin Allun käytävälle, jotta sain enemmän tilaa sen perusteelliseen puunaukseen. Samalla huomasin, että sade alkoi ropista kattoa vasten, ensin hiljaa sitten vähän kovemmin.
- Jaa-a, varmaankin pitää olla täällä niin kauan, että sade lakkaa, sanoin Allulle, mutta tämä ei todellisuudessa tippaakaan haitannut minua.
Aloitin urakkani kumisualla, jota pyöritin vain muutamassa mutaisimmassa kohdassa. Seuraavana vuorossa oli tavallinen pehmeä harja, jolla harjasin ponin karvan kauttaaltaan. Sitten pää, jonka jälkeen putsasin kaviot, josta sain sormeni aivan kuraisiksi. Pienen käsipesun jälkeen selvitin takut harjasta ja hännästä. Jälkimmäiseen oli pakko etsiä selvitysainetta, sillä muuten koko hommasta ei olisi tullut yhtään mitään. Enää oli jäljellä viimeinen operaatio, nimeltään jalkojen pesu.
Allu tuli pesuboxiin hieman rauhattoman oloisena. Ensimmäistä jalkaa pestessäni jouduin komentamaan, että se pysyi paikallaan. Sen jälkeen alkoi sujua paremmin. Kun olin saanut kaikki kurat pois, kuivasin jalat pyyhkeellä.
Aika kului nopeasti ja sade alkoi hellittää. Allu sai vielä monet porkkanat sekä rapsutukset ja lopulta vein sen takaisin karsinaan. Ainakin sillä oli nyt puhtaampi olo.
Pihalla huomasin useamman pyörän telineessä ja päätin poiketa vielä hoitajien huoneeseen. Oven ulkopuolelta kuului äänekkäitä rääkäisyjä ja olin aika hämilläni avatessani oven. Huoneessa oli melko paljon porukkaa. Sohvalla loikoilivat Kopsu, Loviisa ja Leea. Pöydän ääressä istuivat Aimie ja Heidi sekä Catu ja Henna, jotka väänsivät kättä.
- Helppo nakki, Catu totesi työntäessään Hennan käden kevyesti pöydälle.
- Ai hei Sanni! Muutama tyttö tervehti iloisesti.
Vastasin tervehdykseen ja tunkeuduin sohvalle joukon jatkoksi.
- Haluukko vääntää kättä, Catu kysyi virnuillen? Meillä on täällä melkoinen matsi meneillään. Mää ja Aimie ollaan joholla.
Istuuduin penkille Hennan viereen. Näyttävästi Loviisa tyytyi penkkiurheilijan rooliin sohvalla, mutta muut olivat mukana.
Aloitin Heidiä vastaan. Väänsimme vähän aikaa, ja tämä erä päättyi minun voitokseni. Seuraavaksi vuorossa olivat Leea ja Aimie. Molemmat olivat selvästikkin kärränneet lantaa ahkerasti, mutta Aimie voitti melko selvästi.
Kopsun tyyli oli melko omalaatuinen, mutta hän ei pärjännyt Catulle, vaikka yrittikin vääntää väkisin lähes kaksin käsin.
Pian melkein kaikki olivat vääntäneet. Enää minä ja Catu kamppailimme kumpi pääsisi finaaliin Aimieta vastaan. Kisasta tuli pitkä ja tasainen. Välillä toinen yritti kerätä voimansa voittaakseen, mutta toinen jaksoi aina juuri ja juuri laittaa hanttiin. Aloin väsyä, mutta niin Catukin.
Täysin yllättäen ovesta lennähti sisään pieni tyttö, joka huusi:
- Apua, apua, heppa pääsi karkuun!
Kaikki ryntäsivät ulos, myös minä ja Catu, jotka jouduimme keskeyttämään kädenväännön.
- Huoh, Milka, kuulin Heidin sanovan.
Poni ei pitkään kerennyt esittää rodeoponia laukatessaan ja pukitellessaan ympäri pihaa, sillä niin isolla joukolla saarroimme sen nopeasti. Onneksi mukaamme mahtui myös yksi niin fiksu, joka oli tajunnut ottaa mukaan riimunarun. Milka antoi Leean kiltisti kiinnittää riimunarun riimuunsa, se oli juoksunsa juossut. Leea ojensi narun Heidille, joka vei Milkan takaisin talliin.
- Hassu poni, Heidi totesi ja pörrötti hoitoponinsa harjaa.
- Tuota kisaa jatketaan vielä myöhemmin, Catu sanoi ja iski silmää sekä minulle että Aimielle.
[glow=lightgrey,2,300]Sanni & Allu 8hm[/glow]
Kylmä tuuli hulmutti hiuksiani, kun huutelin raudikkoa ponia laitumen portilta.
- Alluu, tulisit nyt!
Ääneni tuntui hukkuvan tuulen suhinaan ja viereisen tarhanoven tasaiseen tuulen aiheuttamaan kolinaan, kun se hakkasi valkoiseen puuaitaan. Allu seisoi laitumen peränurkassa, takapää tuulta vasten.
- Äh, hiivatin poni, huokaisin ärsyyntyneesti ja lähdin hitaasti noutamaan sitä. Märkä maa imaisi kengän syvälle mutaan jokaisella askeleella. Mikä suo!
Ohjasin Allun laitumen reunoja pitkin, missä maa oli kaikkein kuivinta. Taivaskin enteili pahaa, sade tästä vielä puuttuisikin.
Irrotin riimunarun Allun riimusta jo karsinan ovella ja se käveli kiltisti itse sisään.
- Saat odottaa siellä hetkisen, sillä Leea pyysi mua hakemaan noita muitakin hevosia tarhasta.
Painuin takaisin ulos ja löysin Leean jo avaamassa sitä ihanaa rämisevää vanhaa porttia.
- Hyvä kun tulit. Jassu pyys ottamaan nää pikkuponit vielä sisälle, jos puhkee kaatosade, hän sanoi ja vilkaisi taivaalle.
Pian perässäni käveli kaksi pikkuista ponia, Tinka ja Mortti. Sain talutettua ne aika kätevästi samaan aikaan, tosin Tinka oli välillä lähdössä omille teilleen ja Mortti änkesi vähän turhankin lähelle… Leea tuli perässäni ja vei Svean sekä Vanin pikkutalliin.
Kun ponit oli turvallisesti (tai lähes turvallisesti) saatettu karsinaan pääsin takaisin Allun luo. Silmiini pisti heti se, että oritallin karsinat oli jo siivottu. Tästä sain luutavasti kiittää Pesceä, jonka näin tallilla tullessani.
Talutin Allun käytävälle, jotta sain enemmän tilaa sen perusteelliseen puunaukseen. Samalla huomasin, että sade alkoi ropista kattoa vasten, ensin hiljaa sitten vähän kovemmin.
- Jaa-a, varmaankin pitää olla täällä niin kauan, että sade lakkaa, sanoin Allulle, mutta tämä ei todellisuudessa tippaakaan haitannut minua.
Aloitin urakkani kumisualla, jota pyöritin vain muutamassa mutaisimmassa kohdassa. Seuraavana vuorossa oli tavallinen pehmeä harja, jolla harjasin ponin karvan kauttaaltaan. Sitten pää, jonka jälkeen putsasin kaviot, josta sain sormeni aivan kuraisiksi. Pienen käsipesun jälkeen selvitin takut harjasta ja hännästä. Jälkimmäiseen oli pakko etsiä selvitysainetta, sillä muuten koko hommasta ei olisi tullut yhtään mitään. Enää oli jäljellä viimeinen operaatio, nimeltään jalkojen pesu.
Allu tuli pesuboxiin hieman rauhattoman oloisena. Ensimmäistä jalkaa pestessäni jouduin komentamaan, että se pysyi paikallaan. Sen jälkeen alkoi sujua paremmin. Kun olin saanut kaikki kurat pois, kuivasin jalat pyyhkeellä.
Aika kului nopeasti ja sade alkoi hellittää. Allu sai vielä monet porkkanat sekä rapsutukset ja lopulta vein sen takaisin karsinaan. Ainakin sillä oli nyt puhtaampi olo.
Pihalla huomasin useamman pyörän telineessä ja päätin poiketa vielä hoitajien huoneeseen. Oven ulkopuolelta kuului äänekkäitä rääkäisyjä ja olin aika hämilläni avatessani oven. Huoneessa oli melko paljon porukkaa. Sohvalla loikoilivat Kopsu, Loviisa ja Leea. Pöydän ääressä istuivat Aimie ja Heidi sekä Catu ja Henna, jotka väänsivät kättä.
- Helppo nakki, Catu totesi työntäessään Hennan käden kevyesti pöydälle.
- Ai hei Sanni! Muutama tyttö tervehti iloisesti.
Vastasin tervehdykseen ja tunkeuduin sohvalle joukon jatkoksi.
- Haluukko vääntää kättä, Catu kysyi virnuillen? Meillä on täällä melkoinen matsi meneillään. Mää ja Aimie ollaan joholla.
Istuuduin penkille Hennan viereen. Näyttävästi Loviisa tyytyi penkkiurheilijan rooliin sohvalla, mutta muut olivat mukana.
Aloitin Heidiä vastaan. Väänsimme vähän aikaa, ja tämä erä päättyi minun voitokseni. Seuraavaksi vuorossa olivat Leea ja Aimie. Molemmat olivat selvästikkin kärränneet lantaa ahkerasti, mutta Aimie voitti melko selvästi.
Kopsun tyyli oli melko omalaatuinen, mutta hän ei pärjännyt Catulle, vaikka yrittikin vääntää väkisin lähes kaksin käsin.
Pian melkein kaikki olivat vääntäneet. Enää minä ja Catu kamppailimme kumpi pääsisi finaaliin Aimieta vastaan. Kisasta tuli pitkä ja tasainen. Välillä toinen yritti kerätä voimansa voittaakseen, mutta toinen jaksoi aina juuri ja juuri laittaa hanttiin. Aloin väsyä, mutta niin Catukin.
Täysin yllättäen ovesta lennähti sisään pieni tyttö, joka huusi:
- Apua, apua, heppa pääsi karkuun!
Kaikki ryntäsivät ulos, myös minä ja Catu, jotka jouduimme keskeyttämään kädenväännön.
- Huoh, Milka, kuulin Heidin sanovan.
Poni ei pitkään kerennyt esittää rodeoponia laukatessaan ja pukitellessaan ympäri pihaa, sillä niin isolla joukolla saarroimme sen nopeasti. Onneksi mukaamme mahtui myös yksi niin fiksu, joka oli tajunnut ottaa mukaan riimunarun. Milka antoi Leean kiltisti kiinnittää riimunarun riimuunsa, se oli juoksunsa juossut. Leea ojensi narun Heidille, joka vei Milkan takaisin talliin.
- Hassu poni, Heidi totesi ja pörrötti hoitoponinsa harjaa.
- Tuota kisaa jatketaan vielä myöhemmin, Catu sanoi ja iski silmää sekä minulle että Aimielle.
[glow=lightgrey,2,300]Sanni & Allu 8hm[/glow]