Allun hoitopäiväkirja

[Jassu]

Tinakengän Apollon "Allu"

Welsh mountain, ori
Hoitaja: Sanni
Omille sivuille

[villa]

Tallustin tallille joskus 7.30. Aamu oli viileä. -Kohta on tulossa syksy, ajattelin itsekseni. Talli häämötti jo tien päässä. Aloin juoksemaan vimmatusti. Kun pääsin tallille. Moni tyttö moikkasi minulle. Moikkasin takaisin ja jatkoin matkaa. Etsin Allun karsinan. Karsinassa nuokkui söpö poni. Siinähän se minun pikku Alluni on. Avasin karsinan oven ja kävelin sisään. Allu haisteli minua. -Se pitää sinusta,joku sanoin takanani. Käännyin ja näin Jassun seisovan takanani. -Niin minustakin tuntuu, että meistä tulee vielä hyvät ystävät, vastasin. Jassu kääntyi ja käveli pois. Minä lähdin etsimään Allun harjoja. Ne löytyivät, hyllyltä. Kävelin takaisin Allun luo. Laskin harjat maahan karsinan viereen ja laitoin Allulle riimun. Allu heitti pari kertaa pään ylös, mutta rauhoittui kun puhuin sille. Talutin päitsista kiinni pitäen Allun käytävälle ja laitoin kiinni. Otin korista kumisuan. Pyörittelin oikeen kunnolla Allun kylkiä ja selkää. Allu nautti harjauksesta tosi paljon. Laitoin kumisuan takaisin koriin ja otin pölyharjan. Sillä harjaisin pitkin vedoin kaíkkialta. Nostin korista pääharjan ja laskin pölyharjan koriin. Menin Allun pään luokse. Allu luimisteli vähän, mutta ei kauaa. Tartuin Allua riimusta ja harjasin päätä. Hups! Harja tippui kädestäni ja kyykistyin nostamaan sitä. Yhtäkkiä tunsin kuin joku olisi vetänyt minua hupusta. Katsoin ylös ja näin Allun vetävän minua. -Hupsu Heppa, tokaisin katsoen Allua. Allu näytti ihan hassulta. No harjaisin Allun pään loppuun ja Otin harjakopasta kaviokoukun. Nojasin Allun etujalkaan. Allu nosti sen upeasti, tein toiselle samanlailla. Sitten siirryin takakavioihin. Ne hoidin jo nopeammmin. Vein harjapakin takaisin ja nappasin samalla naulasta riimunnarun. Laitoin Allun kiinni riimunnaruun ja irrotin köydet molemmilta puolilta. Talutin Allun tarhaan. Allu käveli nätisti ja aika reippaasti. Päästin Allun irti tarhassa ja annoin porkkanan. Vilkutin tytöille ja lähdin kotiin.

Hieno aloitustarina, Villa 8 ) Allu näyttää jo tulevan kanssasi hyvin toimeen.
Käytätkö kuitenkin ensi tarinassa jaksotusta (pistät pari rivinvaihtoa sinne tänne) niin tarinasta tulee helpommin luettava? 8) Myös vuorosanat tulisi alkaa aina uudelta riviltä.

Mutta eipä mitään, hieno tarina oli : )

~ J

[villa]

Hyppelehdin tallille aamuvarhain. Aurinko porotti jo kuumasti. Päivästä oli tulossa lämmin. Ei kai siitä mitään harmia ole, mutta olisi se mukavampaa jos ei olisi kuuma. Serkkuni Vilja tuli katsomaan, kun ratsastan. Juttelimme Villan kanssa Allusta.
- Onko Allu kiltti, Vilja kysyi.
- On todellakin, se on niin kiltti, että menen sillä tänään ilmansatulaa, minä vastasin.
- Eikö se ole vaarallista oriilla, Vilja kysäisi.
- No ei ole, menen nyt Allun luo. Sinä voit jäädä katselemaan hevosia.

Kävelin talliin, jossa näin Allun. Allu hirnahti kuuluvasti, kun kävelin sisään. Tallissa tuoksui mieto laventeli. Se oli ihanaa.
Otin naulasta Allun päitset ja laitoin ne Allulle. Allu seisoi kiltisti paikallaa. Pidin päitsistä tiukasti kiinni ja talutin Allun käytävään. Laitoin Allun sinne kiinni. Taputin sen kaulaa ja menin hakemaan harjat. Takaisin päästyäni aloin harjaamaan reippaasti, ettein Viljan tarvitsisi odottaa. Harjasin samanaikaisesti kumisualla ja pölyharjalla. Ensin nopeasti kumisualla ja sitten perään pölyharjalla. Toistin saman toisellekkin puolelle. Pääharjalla harjasin otsa,niskan,turvan,posket jne. KAviot sain otettua kunnialla. Vein harjat takaisin hyllyyn ja kävelin takaisin.

Menin hakemaan suitsia satulahuoneesta. Suitset haettuani laitoin ne naulaan ja otin suojat, laitoin pintelit takasiin. Samalla kun laitoin niitä Allu veti minua hupusta taas. Otin suitset naulasta ja tarjosin kuolaimia Allulle. Allu ei eka ottanut niitä, mutta vähän ajan päästä kyllä. Se meni tosi hyvin taputin Allua, laitoin kiinni kaikki remmit. Itselleni laitoin kypärän päähän ja talutin Allun ulos.

Vilja punttasi minut Allun selkään. Lähdimme yhdessä tallustamaan kohti kenttää. Kentällä menimme alkukäynnit noin 2min. Sen jälkeen ravailimme pääty-ympyröitä ja menimme puomeja. Pari kertaa meinasin tippua kun Allu pukitti, mutta pysyin selässä kun puristin pohkeilla ja hellitin. Ravi oli aika pompottavaa. Siiten nostin laukan ja menin pari puomia siinä .Lopuksi laukkasimme 2 kertaa kentän ympäri. Loppukäynnir olivat noin 5 min. Menimme maastoon kävelemään. Käännyimme rannassa takaisin, Vilja käveli kokoajan vierellä. Ratsastin Allulla tarhaan suoraan ja otin suitset pois ja annoin porkkanan.

Kävin vielä tallissa tarkistamassa karsinan.
- Voit itku! Se poni rikko juoma automaatin, manasin.
- Minä voin mennä sanomaan Jassulle, lähde sinä jo kotiin.
- Ok.

Haha, ihana tarina : )) Allun luonnetta osaat kuvailla tosi hyvin, tykkään ! 2HM

~ J

[villa]

Heräsin aamulla herätyskellon pirinään. Huomasin että oli sateinen aamu ja ukkonenkin jyrisi. Nousin ylös sängystä ja petasin sen. Tänään Allun kanssa maneesissa ilman satulaa. =) Valitsin minun 5 ratsastushousuista mustat ruudulliset housut. Laitoin ne jalkaan ja valitsin myös ruskean t-paidan. Sitten harjasin hiukset ja laitoin ne pompulalle. Tallustin alakertaa väsyneesti.

Kissani olivat näköjään kyneet sisällä.Avasin jääkaapin oven ja näin että siellä oli vain maitoa ja jtn muuta roinaa. No päätin syödä muroja. Kyllähän ne kelpaisivat. Laitoin sukat jalkaan ja kävelin eteiseen. Tungin ratsastussaappaat jalkaan ja laitoin päälleni ruskean tuulitakin, jonka selässä lukee I Love You.

Astuin ovesta ulos ja nappasin kainaloon kypärän ja hansikkaat. Ulkona tuksui raikkaalle. Etsin pyöräni autotallista ja lähdin polkemaan kohti tallia. Olin juuri päässyt tien päähään, kun ohi pyyhälsi linja-auto.
-Miten saatoinkaan olla niin tyhmä. Tietty minun olisi pitänyt mennä linkillä, ajattelin. Vähän ajan päästä olin päässyt tallille asti.

Tallille päästyäni näin kun aurinko alkoi porotta. Tallustin talliin ja kuulin Allun hirnahtavan. Siellä Allu oli kiltisti. Huomasin, että karsinassa oli Allun päitset. Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Nostin päitset lattialta ja huomasin,että ne ovat rikki.
-Taas sinä teet pahojasi, tökkäsin hellästi Allua turpaan.
Hyvä, että muistin ottaa kotoa Allulle ostamani päitset. Allu saa käyttää niitä niin kauan, että ehdin korjata nämä.

Sovitin päitset Allulle ja talutin Allun ulos. Sidoin sen puomiin.
-Nyt saat olla siinä vähän aikaa,sanoin Allulle. Allu polkaisi jalkaa maahan ja tökkäsi minua turvalla.
-Joo joo, annetaan se porkkana ekana,hymyilin. Annoin Allulle porkkanan ja lähdin jakemaan suitsia ja harjoja. Suitset ja harjat haettuani. Aloin harjata Allua. Harjasin ainakin puolituntia.
-Hyvä, että tässä on katos. Ettemme kastu, ajattelin.

Vettä oli alkanut sataa taas. Voi mikä kurjuus. Hienoa oli että muistin sanoa että menen maneesiin. Tarjosin Allulle kuolaimia. Allu otti ne todella hyvin. =). Laitoin vielä suojat jalkoihin. Kypärän laitoin päähän. Nyt on hyvä mennä maneesiin. Talutin Allun todella nopeasti maneesiin.

Maneesissa hyppäsin Allun selkään ja kannustin käyntiin. Nyt tulisi hyvä tunti. Kentällä oli pari matalaa estettä ja yksi vähän korkeampi. No niitä olisi hyvä hypätä. Keräsin ohjat ja menimme ravia Allun kanssa. Sitten Nostin laukan ja laukkasimme ensimmäiselle ristikolle. Sen jälkeen tuli vastaa okseri ja lopuksi vielä sarja. Sarjalla Allu kieltäytyi ja lensin esteitten päälle. Tolppa kaatui päälleni. Nousin seisomaan, mutta ranteeni oli kai murtunut. Minun oli lähdettävä sairaalaan. joku pikkutyttö otti Allun huostaansa ja lupasi viedä sen tarhaan.

[Suppu]

Ensimmäinen tapaaminen sujui nätisti. Allu ehkä aluksi vain luimisti korviaan mutta sitten kaikki sujui kivasta ja sain koitettua vanhan hevoseni ei käytettyä lähes uutta riimua Allulle josta Allu piti ainakin valokuvaamisen aikana. Ja riimuhan oli sopiva joten annoin sen allulle mutta toinen kysymys on että kuinkahan kauan riimu on ehjä



Eli muillekin ihmetteleville tiedoksi; Wikke liikuttaa ja hoitaa Allua aika-ajoin miun toimesta. Ei kuitenkaan ole ponin vakinainen hoitaja, vain ajan ja inspiksen mukaan.
- Jassu

[Suppu]

Löytyy myäs miskan päiviksestä meinaa siellä on ne tarkemmat lööpit tästä kuvasta : D Mut tekee vaan mieli koko ajan Allulle jotain tehä esim tarinoita vaikka en edes virallinen hoitaja olekkaan x ))

[Suppu]

Villa // Kiva että pääsit huolehtimaan Allusta :>




Wikke ja Allu Catun estetunnilla

[Sanni]

Ikimuistoinen, mutta märkä tutustuminen

Mikä koiranilma! Ajattelin murheellisesti.
Olin juuri saapunut Shelyesin pihaan, ensimmäistä kertaa Allun hoitajana, virallisesti. Tuntui ihan eriltä olla oikea hoitaja, mitä tulla vain pieneksi hetkeksi ratsastamaan. Kyllähän koko talli tiesi, miten olen hurmaantunut tähän pieneen nappisilmäiseen oripoikaan, mutta vihdoin hartain unelmani oli toteutunut!

Tuuli henkäili voimakkaasti ja sai viimeisetkin tallipihassa olevat lehdet kieppumaan ympäriinsä. Tihkusade ropisi tallin kattoa vasten ja Shelyesin pieni hevostuuliviiri pyöri katon harjalla vimmatusti. Vedin takin korvilleni, painoin silmät tiukasti kiinni ja ajattelin, että päivä oli mitä mainion ja ihanin. Uskalsin avata silmäni vasta tallin oven aukaistessa. Nytkin kasvoilleni kävi pieni tuulahdus, mutta tällä kertaa se oli ihanan lempeä ja lämmin. Painoin vanhan puuoven kiinni ja käännyin. Täällä olin ollut ennenkin, niin, aika moniakin kertoja. Minut nähtävästi myös tunnistettiin…
- Sanni, heei! Tervehti Catu minua iloisesti hymyillen.
- Ai moi, tulin tänne nyt ihan oikeana hoitajana, sanoin ja virnistin leveästi. Se hymy ulottui korviin saakka.
- Ai joo. Tulikko muutes pyörällä, katoin ko tossa ulkona oli joku vihreä pyörä?
- Joo, munhan kosla se siinä… Ei ehkä ihan paras pyöräilyilma, mutta pakkohan tänne oli päästä. Vaihteetkin vähän sökönä.
Catu kertoi vielä muutaman kuuman juorun tämän päivän tapahtumista ja jatkoi sitten matkaansa Vania katsomaan. Tuumasin hetken ja huudahdin:
- Oota, mää tuun samaa matkaa tonne oritalliin.

Sade oli yltymässä kaatosateeksi, joten menin tallien välin rivakasti. Tuuli paiskasi tallinoven kiinni perässäni. Olin niin haltioissani, vihdoin se pieni ihana poni olisi vapaasti hoidettavissani. Kävelin käytävää rauhallisesti ja tutkin sekä silitinkin joitakin hevosia. Yhtä karsinaa luulin tyhjäksi, mitään ei näkynyt. Sitten esiin tuli pieni pörröinen hurjasti nuuhkiva turpa. Sehän oli Allu, niin pieni ja suloinen!
- Hei pikkuinen, muistatko minut? Puhelin ponille, jonka en kylläkään uskonut tunnistavan minua.
- Kyllä me vielä toisiin tutustumme, ihan varmasti.

Raotin karsinanovea varovasti. Nyt näin Allun pullean ja pörheän olemuksen kokonaisuudessaan. Asetuin sen viereen ja silitin pehmeää karvaa. Allu nuuhki nuuhkimistaan, mutta ei vain löytänyt mitään syötäväksi kelpaavaa, joten se alkoi jäystää muutamia oljenkorsia karsinan pohjalta.
- Odotathan siinä? Kysyin. - Käyn vain hakemassa harjapakkisi.
Allu katsoi enkelin silmin tuuhean otsaharjansa alta. Hyvin mielin lähdin etsimään sen harjapakkia hyllyltä, käsittääkseni se oli liila. Allu kuulosti tökkivän karsinanoveaan malttamattomasti, mutta ei se ollut ihmekään, sillä uskoin sen kuulevan luotani pienen leipäpussin rapinan. Kuulostelin ympärilleni. Sateen ropina voimistui entisestään ja hakkasi kuin päästäkseen sisään. Näin, kuinka joku aukaisi tallin oven ja kuulin Jassun äänen:
- No, mites täällä ssu…

Silloin näin jotain ruskeaa, joka puikahti salamannopeasti ovenraosta ulos sateeseen. Allu! Valehtelematta Jassu oli kuin puulla päähän lyöty ja hänen ilmeensä oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tosin tässä tilanteessa ei todellakaan tehnyt mieli nauraa, vaikka muuten olisin sen voinut tehdäkin. Sisään näytti tulevan myös hieman sateessa kastunut Maiss, joka tokaisi heti:
- Vau mikä vauhti!
Pelkäsin todellakin, millaisen raivokohtauksen Jassu vielä saisi. Hetken hän vain tuijotti ulos, kääntyi sitten ja sanoi minulle lähes tyynen rauhallisesti:
- Sinun hoitoponisi, meneppäs ottamaan karkulainen kiinni. Me taidamme pitää peukkuja täältä tallin puolelta. Sen sanottuaan hän irvisti vähän.
Katsoin häntä hetken todella hämmentyneesti ja räpsäyttelin silmiäni muutaman kerran. Sen jälkeen tajusin ottaa lähimmän riimunarun ja painua sateeseen.
- Ei mitään paniikkia, en edes muista kuinka monesti se on karannut, huikkasi Maiss vielä ovelta kannustavasti.

Kannustusta tosiaan tarvittiin. Ensimmäinen hoitopäivä, poni lähti livohkaan, ennen kuin kerkesin edes sanoa “Voihan…”. Närkästyneenä ajattelin, että siellä muut kittaavat kahvia taukohuoneessa, kun minä juoksen pitkin maita ja mantuja ilkikurisen hoitoponini perässä, jolle en näyttävästi pärjää yhtikäs mitenkään. Mutta Allulle en voinut olla vihainen, en. Itse asiassa tällekin koko jutulle teki mieli nauraa ja nauroinkin vähän.
Maa lotisi jalkojeni alla ja sade piiskasi takkia vasten. Edes erittäin paksu toppatakki ei onnistunut pidättäytymään kaikelta sateelta ja olo alkoi tuntua aika märältä. Näköpiirissä ei ollut vielä muuta kuin puita, puita ja lisää puita, ei yhtään ruskeaa ponia. Allu ei ollut ainakaan aivan tallipihassa, joten siirryin etsimään hieman kauemmas. Hevosten aitauksen vieressä näin yhden pienen ylimääräisen vieraan. Vertti ja Uni seisoivat vieretysten takapäät tuulta vastaan odottaen sisällepääsyä. Pikkiriikkinen Allu höristeli niille ja halusi selvästikkin seuraa. Kumpikaan ei oikein jaksanut välittää.

Allu huomasi minut ja näytti oikeastaan aika innostuneelta. Se korskui vähän ja yritti näyttää oikein isolta sekä mahtavalta. Minua alkoi hymyilyttää. Kävelin vähän lähemmäs ja tunsin samalla veden valuvan niskassani, ällöttävää. Allu lähestyi minua reippaammin ja alkoi lopulta ravata. Huomasin, että se ajatteli vielä juosta ohi. Se viiletti kohdalleni ja nappasin kiinni riimusta.
- Stoppia, pikku karkulainen. En ajatellut juosta koko iltaa sinun perässäsi.
Allu luovutti helposti. Se oli selvästikkin saanut haluamansa tutkimusretken ja odotti kiltisti vierelläni, kun laitoin riimunarun kiinni. Sitten se ravisteli hiukan, aivan kuin uitettu koira. Rassu oli ihan märkä. Tosin samaa kai sai sanoa minustakin.
- Tulehan poniseni, nyt mennään takaisin talliin.




1hm

ihana kaunoni <3

[Sanni]

6.12.09 - Rakas karvapalloni

i290.photobucket.com/albums/ll263/Varjotus/Allupienennetty.jpg


Karvatollot Sanni ja Allu

2hm

SANNI, SANNI, SANNI ! Sä osaat piirtää ihanasti puuväreillä ! <3 LISÄÄ PUUVÄREJÄ. : ) <3
- Maissi

[Sanni]

19.12.09 - Talli koreaksi

- Vau, kattokaa mitä täältä löytyy!
Hennan hurja huuto rikkoi ihanan hiljaisuuden. Olin pyöräillyt Shelyesiin vähän aikaa sitten kirpeässä pakkassäässä. Vedin Allun karsinanoven tiukasti kiinni ja menin katsomaan, mitä ihmettä ison tallin valjashuoneessa melskattiin.
- Siis kattokaa nyt tätäki. Aivan ihana! Henna hehkutti innoissaan ja nosti tavaroita löytämästään ruskeasta pahvilaatikosta. Nehän olivat joulukoristeita, aika vanhoja, luulisin, mutta hienoja. Muitakin tallilaisia oli kokoontunut valjashuoneeseen.
- Mun suosikki on tuo pieni sydän tuossa, ilmoitti Maiss.
- Mää haluun yhen niistä Loren karsinan oveen! Huudahti Fiona ja alkoi valita sopivaa koristetta.
- Mutta saadaanko me edes laittaa näitä talliin? Kysyi puolestaan Lynn asiallisesti.

Pian Catu raahasi ronskisti hihasta vetämällä itse Jassun valjashuoneeseen, ja kysyi todella anovasti:
- Kun Henna löysi täältä valjashuoneen peränurkasta upeita joulukoristeita, niin eikös me voitais koristella vähän tallia? Tulis joulumieliki heti!
Viivi tökkäsi Catua kevyesti olkapäähän ja kuiskasi:
- Ihan niin kuin niistä sun ensiluokkalaisista pipareistakin.
Muut tirskuivat ja Catu näytti todella nololta. Jassu keskeytti kumminkin tilanteen nopeasti:
- Oikeastaan voitte koristella talleja ihan miten lystäätte, kunhan ette laita mitään syötäväksi kelpaamatonta hevosten turvan lähietäisyydelle. Enkä halua toimiston oven avatessani saada ensimmäiseksi päähäni joulupalloja ja koristenauhoja, jotka joku neropatti on ripustanut oveen.
- Ja Catu muuten, hän jatkoi ääntään madaltaen: - Oikein hyviä pipareita olivat. Syötin ne Nellalle.

Catu jäi katsomaan hölmistyneenä Jassun perään, joka jatkoi matkaansa hyräillen takaisin toimistoon paperihommia tekemään. Pahin ryysis joulukoristelaatikolla oli ohi, joten menin valitsemaan minulle sopivia. Iina eikä Wikkekään ollut paikalla, joten saisin oikeastaan tehdä oritallista aivan mieluiseni.
- Olkipukki, kultanauha, muutama joulupallo, erilaisia sydämiä ja kaksi joulutonttua, ehkä nämä riittävät…

Astelin ulos isosta tallista ihanan raikkaaseen pakkaseen. Ei tuullut yhtään ja jopa aurinko kurkisteli pilvien lomasta. Vedin ilmaa keuhkoini oikein syvään ja ajattelin tätä mitä parhaimmaksi joulusääksi. Avasin tallin oven vaivalloisesti kaiken tavarapaljouden kanssa. Pudotin koristeet yhdelle hyllylle, jossa oli hiukan vapaata tilaa. Valikoin joukosta ensin kaikki hienoimmat koristeet, jotka vein tietysti - Allun karsinanoveen, minnes muuallekaan? Suosikkini oli ehdottomasti vanha, suuri vihreänhohtoinen joulupallo, johon oli kaiverrettu paljon pieniä koristeellisia koukeroita ja keskelle hevonen, joka veti rekeä. Pallon sain ripustettua suitsille tai riimulle tarkoitettuun koukkuun sen hopeisesta nauhasta. Tonttu pääsi istuskelemaan loimien päälle, sydämiä ja joulupalloja nyt roikkui ympäri tallia, aika monta sattumalta Allun ovessa… Ja olkipukin laitoin varusteiden yläpuolella notkuvalle ylähyllylle. Heinäsaavin päällä kiipeilemällä onnistuin ripustamaan kultanauhan ulko-oven päälle.

Ihailin lopputulosta käytävältä ja olin tyytyväinen. Itse olin ainakin nyt paljon enemmän joulutuulella.
Menin takaisin Allun karsinalle, jossa olin alun perinkin ollut. Se tukki päänsä välittömästi pienestä ovenraosta ja puhalsi puuskuttaen ilmaa sieraimistaan niin, että yksi sydän putosi viereisen karsinan ovesta. Onneksi kerkesin nappaamaan sen, ennen kuin tuo samainen utelias turpa söisi sen suihinsa. Otin sydämen käteeni ja peruutin Allua muutaman askeleen kävellessäni itse samalla karsinan sisäpuolelle. Hymyilin ja silitin Allun pehmoista karvaa. Nostin suurta, putipuhtaan punaista sydäntä ylemmäs ja sanoin:
- Katso poniseni, näin suuri sydän sinulla on.

Sanni ja Allu joulutuulella

3hm

[Sanni]

30.12.09 - Senttiponi




Sanni ja Allu, jotka ovat paisuneet jouluna : )

4hm

[Jassu]

Maastolaukkaa - EP Sannille Mikä sana?-kisan johdosta !



Allu liikkui varsin vetelästi, vaikka Sanni kevyessä istunnassa olikin. Ei tainnut oria huvittaa pakkasessa työskentely.

[Sanni]

31.1.10 - Ei tällaista ponia voi kokonaan unohtaa...

i290.photobucket.com/albums/ll263/Varjotus/Allu2.jpg


Hirvittävä kuvainspis. Tuo mun piirustuslehtiö on varmaan jotain tosi pehmeetä paperia, tai se melkeen kuluu paperista läpi, kun kumittaa... : <

Sanni ja Allu

5hm


Ja kiitos järkysti tuosta hienosta kuvasta! : )

[Sanni]

27.2.10 - Se on kiltin ponin treenipäivä!

- Hiijjop! ähkäisin, kun nostin viimeisen painavan talikollisen kottikärryihin. Käteni olivat aivan hyytelönä. Mulkaisin käytävällä seisovaan höristelevään poniin, joka oli jollain kumman tavalla saanut karsinansa sellaiseen kuntoon.
- Tästä hyvästä saat kyllä olla erityisen kiltti tänään.
Hiljaa hyräillen tyhjensin kottarit pikkutallin takana olevaan lantalaan. Olihan se aika kaukana, mutta onneksi nyt ei ollut kiire minnekään.

Pian palasin talliin hymy huulillani.
- Niin pikku ponimus… Sullapas tuntuu olevan virtaa, jatkoin, kun Allu viskeli päätään, hörisi ja tamppasi jaloillaan.
Lisäsin karsinaan saavillisen uusia puruja, kun sieltä oli pitänyt ottaa sen verran paljon pois. Irrotin Allun käytävältä ja talutin sen takaisin karsinaansa. Samaan aikaan Maiss saapui oritalliin ja tervehti minua iloisesti. Hän oli todella tuttu kasvo Shelyssä, jopa minulle.
- Tulin hakemaan vähä purua tonne Svean karsinaan. Ajattelin muuten mennä kohta maastoon, tuutko mukaan? hän kysäisi.
- Hmm, kiitti vaan, mutta… Ajattelin, että tuo alkeistunneilla kulkeva ponipallero kaipais jotain kunnon treeniä. Sen maha on varmaan paisunnu kaksinkertaseks. Tosin onhan tuo talvikarvakin varmaan viis senttiä pitkä, pölpötin ja nauroin hiukan.
Maiss katsoi Allua arvioivasti ja tuntui olevan samaa mieltä.
- Hmm, kieltämättä, ei taida edes mun pikku pullukat vetää vertoja tuolle talviturkille, ja herranjestas tuota mahaa!

Juttelumme keskeytti kiivas ja käskevä äännähdys. En tosin osaa määritellä mikä se oikein oli. Mutta joka tapauksessa orilla tuntui olevan kova huomiovajaus.
Avasin Allun karsinanoven ja poni näytti innokkaalta.
- Taidan alkaa hoitamaan Allua, oon jättänny sen niin huonolle hoidolle, kun en oo ehtinny käyä täällä.
- Juu, mun pitäis oikeestaan putsata vielä noi Vanin varusteet, hirveen likaset, Maiss hymähti ja irvisti.

Astuessani karsinaan sain päälleni heti lämpimän henkäyksen. Ruskea turpa hamuili kiinnostuneena joka paikkaa. Laskin kädessäni olevan harjalaatikon ovensuuhun ja käteeni osui tummanpunainen pyöreä harja. Sen harjakset olivat pehmeät, joten pystyin harjaamaan sillä koko ponin. Purua lensi, kun harjasin pitkin vedoin Allun selkää. Sen oli heti pitänyt tehdä koepiehtarointi uusissa puhtaissa puruissa.
Allu käänsi päänsä aina sinne, mistä harjasin. Se tuntui olevan todella taipuisa, sillä turpa ylettyi lähes häntään saakka, silloin kun selvitin häntätakkuja. Putsasin vielä kaviot huolellisesti.
Käytävältä löysin Allun ruskean nahkasatulan ja -suitset. Laskin satulan helposti huopineen sään päälle ja liu’utin sen oikealle paikalleen. Allu vastaanotti kiltisti paksut nivelkuolaimet, joita olin lämmittänyt hetkisen käsissäni. Kiinnitin suitsien remmit sopivalle kireydelle, ja olimme valmiit.

Maiskautin vähän ja Allu seurasi suht kiltisti perässäni. Matkalla maneesiin otin mukaan kypäräni ja varmuuden vuoksi raipan. Allu piristyi entisestään raittiista ulkoilmasta ja ruutia tuntui löytyvän vähän liikaakin.
- Prr, raaauhassa nyt, sanoin ja yritin hillitä tempoilevaa oria.
Nyppäisin ohjista kerran vähän kovemmalla otteella, että sain Allun stoppaamaan maneesin ovelle.
- Nyt odotat kiltisti tässä, kun avaan tuon oven. Ei venkurointia, kiitos.
Ja ihme kyllä, se seisoi hievahtamatta, kuin kiltein ja patalaiskin ratsastuskoulun luottoponi.
Kehuin Allua ja talutin sen maneesiin. Sain oven vedettyä perässäni kiinni ja vein Allun keskikentälle kaartoon. Kiristin satulavyötä ja säädin jalustimet. Hmm, jalustimet kaipasivat ainoastaan 12 reiän pidennystä, sen siitä sai, kun ratsasti niin pienellä ponilla. Nostin jalkani jalustimeen ja nousin vaivattomasti selkään.

Pyysin käyntiä todella pienellä pohkeen painalluksella ja Allu alkoi kävellä reippaasti eteenpäin. Se venytti kaulansa heti pitkälle alas. Askel tuntui lyhyeltä ja se keinutti vähän. Varmistin satulavyön kireyden työntämällä muutaman sormen satulavyön alle. Kävelin vielä hetken ja keräsin sitten ohjat. Se käveli vieläkin tiuhempaan tahtiin aika jäykän oloisesti. Pää oli yllättäen noussut korkeuksiin, joten ponissa riitti kyllä työstettävää. Aloitin käyntipysähdyksillä, joilla sain sitä herkisteltyä hiukan pohkeelle ja ohjalle. Muutaman kierroksen jälkeen sain sitä myös kulkemaan hieman paremmassa muodossa, sillä turpa alkoi osoittaa jo vähän alaspäin. Edelleen se välillä nyki päätään ja yritti saada ohjia löystymään, mutta pidin ne tiukasti käsissäni.
Käytin pohetta ja Allu sinkaisi raviin. Tein puolipidätteitä ja kevensin mahdollisimman rauhallisesti, joten sain senkin ravaamaan siedettävään tahtiin. Kääntelin päihin suuria voltteja ja asettelin sitä hiukan sisäänpäin, mikä onnistuikin heti aika hyvin. Tein edelleen ravi - käynti ja ravi - seis -siirtymisiä, sillä poni porhalsi taas vähän liiankin innokkaasti eteenpäin. Käänsin Allun halkaisijalle e:stä m:ään vaihtaakseni suunnan, mutta kentän keskikohdassa poni päätti lopettaa työnteon. Se pysähtyi. Ensin pyysin vähän pohkeella, mutta Allun alkaessa peruuttaa käytin napakan pohkeen ja raipan, joka sai ponin pukittamaan. Pukin jälkeen se oli helppo saada taas eteenpäin. Se yritti samaa temppua uudestaan, mutten antanut pysähtyä. Nyt ei oltu alkeistunnilla, joskus sai liikkua oikeinpäin ja totella ratsastajaa.

Allu alkoi vertyä ja rentoutua. Itse asiassa se alkoi tuntua todella mukavalta, sillä kaulakin alkoi pyöristyä ja ravi muuttua vähän tahdikkaammaksi. Hidastin käyntiin ja annoin sen kävellä palkkioksi muutaman kierroksen.
Vähän ajan kuluttua aloitimme laukkatyöskentelyt. Ensimmäisessä laukassa oli varmasti puolet liikaa vauhtia, mutta muuten Allu totteli kiltisti. Käänsin sen pääty-ympyrälle ja rauhoitin laukan pelkällä tiiviillä istunnalla sopivaksi. Kehuin Allua ääneen ja siirsin sen raviin. Nostimme seuraavalla kierroksella uuden laukan suunnilleen samaan kohtaan ja tällä kertaa yritin taivutella sitä voltilla. Jatkoimme laukkaamista muutaman kierroksen verran, jonka aikana välillä pyysin reippaampaa laukkaa ja välillä kootumpaa. Mielenkiinto pysyi yllä, kun oli paljon tekemistä.
Toiseen suuntaan nostin vain pari laukkaa, sillä en vaatisi tänään mitään perusjuttuja kummempaa, jotka sujuivat kaikki yllättävänkin hyvin. Ravasin vielä pätkän kevyttä ravia molempiin suuntiin. Allu pärski tyytyväisenä ja ravasi ihanan letkeästi. Ravin aikana tein vielä muutaman pysäyksen, jonka jälkeen otimme loppukäynnit.
Käynnin aikana Allu sai minulta rutkasti kehuja ja taputuksia sekä “olet paras” -kommentteja. Kävelimme lähes kymmenen minuuttia, kunnes käänsin Allun kentän keskelle ja heilautin itseni alas selästä.

Ulos päästyämme Allu päätti selvästikin näyttää myös muulle maailmalle olevansa paras poni, sillä se asteli juhlallisesti kaula kaarella talliin ja jatkoi samalla tyylillä karsinaansa asti. Sinne päästyään se muuttui taas pieneksi makupaloja kerjääväksi tuntiponiksi, joka sai kuin saikin tahtonsa läpi, sillä taskustani sattui löytymään porkkananpala.
Riisuin pois kaikki Allun varusteet. Pesin kuolaimet, ja irrotin satulahuovan, jonka jätin kuivumaan satulan viereen.
Vietyäni varusteet paikalleen menin takaisin Allun karsinan luo. Nopean harjaus- ja kavionputsaustuokion jälkeen vein harjapakin tallikäytävällä olevalle ylähyllylle. Palatessani karsinaan Allu sai ensin hukkua halauksiin ja pusuihin, jonka jälkeen kerroin mukavan uutisen:
- Mulla alkaa nyt loma, niin mää toivottavasti kerkeen käyä enemmän sun luona. Arvaa kuinka paljon mielummin mää normaalistikin olisin täällä mitä koulussa?
Allu hörähti.
Kyykistyin puruihin, jotta olin Allun korkuisena. Poni töykkäisi minua päällään, ja olin lentää kumoon. Silitin sen pientä päätä paljain käsin.
- Mun pitäis varmaan lähteä. Lupaan tulla hoiteleen sua heti kun vaan kerkeän. Ja ens kerralla ei treenata, tehään jotain kivempaa, sanoin ja hymyilin.
Suljin karsinanoven ja pienet uteliaat nappisilmät jäivät tutkailemaan perääni.


Sanni ja Allu, 6hm

[Sanni]

7.4.2010 - Hankilaukka

When you say nothing at all

Kevätaurinko paistoi ja lämmitti kasvojani, kun kävelin pientä polkua pitkin tarhalle, jossa Allu seisoskeli ja katseli minua.

It's amazing how you can speak right to my heart
Without saying a word, you can light up the dark
Try as I may I could never explain
What I hear when you don't say a thing

Niin, olin taas pettänyt sen. En enää menisi lupaamaan mitään.
Kiinnitin riimunarun lukon Allun tummanvihreään riimuun. Portti aukesi narahtaen ja talutin Allun ulos tarhastaan. Se tuntui olevan innoissaan, kun joku hoiti sitä, mutta, liian harvoin. Ei, tänään en kyllä ratsastaisi. Käänsin katseeni kohti auringossa kimaltelevaa maastotietä, jonne jatkoin matkaani, pieni ruskea poni heti perässäni. Sen iloinen olemus ja ihana ilma piristivät vähän latistunutta mielentilaani, ja se tuntui melkein ymmärtävän, etten kerennyt aina olla sen luona.
”Nyt on tämä hetki, nautitaan tästä” se tuntui sanovan.

The smile on your face let's me know that you need me
There's a truth in your eyes saying you'll never leave me
The touch of your hand says you'll catch me where ever I fall
You say it best when you say nothing at all

Kävelimme reippaasti vieretysten. Allun iloinen hörinä sai suuni väkisinkin hymyyn. Välillä se melkein pinkaisi raviin, näin hauskaa sillä ei ilmeisestikään ollut ollut vähään aikaan.
Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan ympäriltämme kuuluvaa lintujen innokasta kevätsirkutusta. Allukin kuunteli niitä toisella korvallaan, joka kääntyili puolelta toiselle kuin antenni. Toisella korvallaan se kuunteli vaimeaa kivien ratinaa, joka kuului kenkieni alta.
Suljin Allun suureen halaukseen käsieni väliin. Se laski päänsä tyytyväisenä olkapäälleni ja oli siinä hetken.

Pian jatkoimme kävelyämme. En ollut varma, kuinka kaukana olimme, mutta maasto alkoi muuttua minulle oudommaksi. Minulla ei onneksi ollut mikään kiire kotiin tai tallille.

All day long I can hear people talking out loud
But when you hold me near, you drown out the crowd
Try as they may they could never define
What's being said between your heart and mine

Kaukana metsien takana näin muutaman upean vuoren, joiden lumihuiput hipoilivat taivasta. Olin todellakin täysin uppoutunut Norjan upeisiin maisemiin…
Samassa kuulin kahahduksen viereisestä kuusesta. Käännähdin nopeasti katsomaan ja huomasin sen olevan suuri ruskea pöllö, joka oli noussut oksalta lentoon. Allu ei suhtautunut yhtä rauhallisesti tähän isoon kummajaiseen. Se pomppasi kauhuissaan taaksepäin ja sai riimunarun luiskahtamaan kädestäni, sillä en ollut yhtään varautunut tähän. Sitten se pinkaisi täyttä laukkaa maastotietä pitkin eteenpäin tanner tömisten. Jäin seisomaan aivan yksin täydessä hiljaisuudessa keskelle tietä.

The smile on your face let's me know that you need me
There's a truth in your eyes saying you'll never leave me
The touch of your hand says you'll catch me where ever I fall
You say it best when you say nothing at all

Olin epävarma, koska en tuntenut maastoa hyvin ja kauhuissani, mihin ihmeeseen Allu oli mennyt? Lähdin juoksemaan samaan suuntaan mihin Allu äsken laukkasi ja mietin. Entä jos se juoksisi metsään, siellähän voi olla vaikka karhuja? Tai entä jos se vain eksyy?
Vedin happea keuhkoihin niin paljon kuin juostessa kerkesin, mutta hengästyin silti. Pian näin oikealla puolellani suuren pellon. Olin juoksemassa sen ohi, kun kuulin sen. Allu hirnui jossain. Pian rautias ori tuli näkyviin pellon toiselta laidalta.
Se ravasi pää korkeuksissa ja oli tulossa, minua kohti! En voinut muuta kuin juosta Allun luokse, niin sanoinkuvaamattoman iloinen olin, kun se palasi omatoimiselta juoksulenkiltään. Se pysähtyi kohdalleni pärskähtäen iloisesti. Rutistin sitä jo toistamiseen tänään ja otin irti päässeen riimunarun takaisin käteeni.
- Nyt juostaan karkulainen!

The smile on your face let's me know that you need me
There's a truth in your eyes saying you'll never leave me
The touch of your hand says you'll catch me where ever I fall
You say it best when you say nothing at all

Aloin juosta hurjaa vauhtia peltoa ympäri. Kiihdytin koko ajan ja lopulta Allukin alkoi laukata hysteerisesti ja sen jalat melkein tuntuivat menevän solmuun siinä vauhdissa. Tunsin tuulen kasvoillani. Se oli lämmin, melkein kuin kesätuuli. Hidastimme vauhtia ravin kautta takaisin kävelyksi. Pysähdyimme vähän ajan kuluttua. Istahdin maahan ja upposin lumihankeen lähes korviani myöten. Niin, eihän vielä sentään kesä ollut, kyllä lunta riitti edelleen. Allu laski päänsä syliini ja puhisi tyytyväisesti ja vähän väsyneestikin.
- Olisi varmaan aika lähteä takaisin tallille, eikö? Sanoin ja silitin sen kaulaa. Hanskani oli hetkessä aivan ruskeana karvoista, sillä Allun karvanlähtö oli juuri nyt kovimmillaan.

Nousin vaivalloisesti ylös lumikinoksesta ja puhdistin housujani hiukan. Allu puhdistautui myös omalta osaltaan. Se ravisutti itseään ja pärskäytti turpaansa tulleet lumihiutaleet suoraan päälleni. Lähdimme kävelemään pellon reunaa takaisin tallille päin. Olimme molemmat väsyneitä, mutta tyytyväisiä ja hyvällä mielellä. Olimmehan saaneet viettää mukavan päivän yhdessä.


Sanni & Allu 7hm