15.2 Alkeistunti - taluttajia tarvitaan!

[Thea]

Alkunsa kaikella

Viidestä kahdeksaan vuotiaiden alkeisryhmän tunti pidetään Shelyesin maneesissa 15.2 klo 16-17. Tarkoituksena treenailla istuntaa sekä paino- ja pohjeapuja leikkimielisesti. Mukaan on ilmottautunut neljä (4) pientä tuntilaista, joista jokainen kaipailee reipasta, rohkaisevaa ja avuliasta taluttajaa Shelyesin hoitajista.
Tunnilta hoitaja saa aivan tavallisen tuntimerkinnän ja maksut suoritetaan aivan tavalliseen tapaansa piirtämällä tai kirjoittamalla. Kehystarina tulee samana ajankohtana kun tunti pidetään.

Irene - Arttu - taluttaja: Affy
Elena - Vinja - taluttaja: Beata
Marianne - Lucas - taluttaja: Emma
Nora - Nette - taluttaja: Inkeri
(Brownit maksaneet)

"Hyvän istunnan ensiaskel on tasapaino", mä lainasin entisen ratsastuksenopettajani sanoja. "Ratsastajan on tärkeää oppia hallitsemaan oma kehonsa, että voi hallita niinkin kookasta eläintä, joka teidän allanne juuri kulkee."

Sanat eivät kuulostaneet mun päässäni enää yhtään niin mahtavilta kuin hetki sitten, enemmänkin mua huvitti ajatella pienet ponit kookkaammiksi hevosiksi. Suuruus on suhteellinen käsite, mietin. Pienet tuntilaiset keikkuivat ratsujensa selässä näyttäen hieman löysiltä makaroneilta, mutta kukapa oppii ennen kuin opetetaan.

"Hyvässä istunnassa sä olet rento muttet vetelä, ja samaan aikaan jämäkkä muttet jännittynyt", sanoin tajuten hämmentäväni lapsia liikaa. Pyysin taluttajiksi ilmottautuneita hoitajia neuvomaan henkilökohtaisesti tuntilaiset oikeaoppiseen istuntaan, joko käynnissä taikka kokonaan vauhditta. Seisoin maneesin keskellä, ja katselin, kuinka pienet selät suoristuivat ja jalat palautuivat satulavyön taakse. Kehuin kaikkia kannustavasti ja sain takaisin neljä harvahampaista hymyä.

"Me tehdään tänään erilaisia harjotuksia tasapainon treenaamiseksi; koska kuten sanottu, hyvä tasapaino on avain hyvään istuntaan, ja vaan siten sä voit vaikuttaa painoavuillas hevoseen", koitin selittää ymmärrettävästi, mutta asiallisesti.

Harjoitukset aloitettiin helpoimmasta päästä, ja vastuu sysättiin lähinnä taluttajakaartille. He kontrolloivat poneja täysin, ja katsoivat, ettei kukaan tipahtaisi vauhdista tehtävää suorittaessa.

"Laskekaa vaan ohjat kaulalle. Teidän avustajat kyllä huolehtii, ettei poni karkaa alta. Nostakaa kädet ylös ja eteen, ja laskekaa sitten takaisin alas. Tehkää pyörivää liikettä yrittäen samalla pitää tasapaino ja istua suorassa. Älkääkä puristako pohkeilla, vaan jalat rennoiksi!" mä ohjeistin.

Vauhti pysyi edelleen käynnissä, ja kaikilla sujui ihan mukavasti. Pienimmät Nora ja Elena näyttivät edelleen hieman löysiltä makaroneilta, muttei täällä keltään vaadittukaan täydellisiä suorituksia. Tunnin tarkoitus oli tutustuttaa uusia hevostelijoita ponien maailmaan, ja jättää mukavia muistoja. Sellaisia, että he uskaltaisivat vielä palata tallille. Ja kavuta ponin selkään.

"Okei, jättäkää nyt kädet sivuille ilmaan! Pitäkää selkä suorana, katse edessä ja jalat rentoina. Ja muistakaa hymyillä, hyvin menee", kannustin ylpeänä.
"Beata, korjaa vähän Vinjan reittiä. Pidä uralla kulmatkin", mä huomautin pienestä oikomisesta.

Omaan tahtiinsa ratsukot pysähtyivät, ja taluttajat auttoivat tuntilaiset istumaan satulaan väärinpäin sekä myöhemmin naisten satulan istuntaan. Molemmin tavoin kuljettiin taas käynnissä, vaikkakin silti pienet sormet puristivat satulaa kuin kuollakseen. Eivät tuntilaiset kovinkaan järkyttyneiltä kuulostaneet, mitä hihityksestä pystyi heidän ajatuksiaan lukemaan. Samaan aikaan mä nostelin maneesin seinän lovesta puomeja keskelle maneesia, ja muodostin niistä ison s -kirjaimen muotoisen reitin. Se oli tarkoitus läpäistä niin, ettei poni astuisi puomien yli, vaan kulkisi niiden välistä. Kun tuntilaisille oli ohjeistettu pohjeapujen käyttöä, mä yritin kasata ajatuksiani, jotta saisin mitään fiksua selitetyksi.

"Koska te ootte nyt tosi paljon pienempiä, mihin nämä meidän ponit on tottuneet, liioitelkaa teidän liikkeitä ja apuja. Nyt siitä ei ole mitään haittaa", aloitin. "Kääntäkää koko ylävartaloanne -muistakaa pää mukaan!- sinne suuntaan mihin ootte kääntymässä, jotta teidän painopiste muuttuu automaattisesti ja kertoo hevoselle mihin haluatte sen kulkevan. Pohjeapujen ja selkeän ohjan lisäksi tietysti."

Tehtävä suoritettiin järjestyksessä: Irene, Elena, Marianne ja Nora.
"Irene käännä enemmän yläkroppaa vasemmalle ja vahvempi ohja! Hienosti, huomasitko miten paljon helpommin Arttu kääntyi?"
"Elena pää pystyyn ja hymyä, menee hyvin!"
"Marianne rentouta välillä pohkeet, muuten menee tosi hienosti! Emma pidä narua löysemmällä, anna Mariannen tehdä enemmän itse."
"Hienosti menee Nora! Inkeri patista vähän Nettee eteenpäin, älä anna sen ponimaisesti pysähdellä kesken tehtävän."

Kaikilta sujui hyvin, ja se mikä ei omin avuin ihan onnistunut, oli korjattavissa riimunnarun päässä roikkuvan neitosen avulla. Lopputunnista ratsukot siirtyivät vain toiselle puolelle maneesia, ja tekivät taluttajansa avustuksella pieniä voltteja ja opettelivat joitakin ratsastusradan teitä kuten kokorataleikkaa. Toisella puolen maneesia mä seisoin liinan kanssa, ja otin vuoron perään kokeilunhaluisia kokeilemaan ravia.

Kaarrossa seisovat ponit odottelivat malttamattomina pienten ratsastajiensa vieressä pääsyä talliin. Kehuin vielä kaikkia tuntilaisia, ja toivotin uudelleen tervetulleeksi Shelyesiin.
"Hienosti teillä meni kaikilla", mä juttelin Affylle kävellessämme ulos maneesista. "Kiva nähdä, kuinka iloiseks ponit meidät tekeekään. Pienimmissä sen helpoimmin näkee."

[Thea]

Tarina tullut! Pahoittelut päivän myöhästymisestä. :--)


Siivosin topicin (;
- Jassu

[Beata]

Alkeistunti 15.02.2013

Olin mennyt ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi alkeistuntilaisten taluttajaksi, ja mulle oli siitä hyvästä nakitettu Vinjan taluttajan pesti. Mun mielestä Vinja oli tamma niin vähän kuin mahdollista, mokoma lahna joka ei koskaan tehnyt mitään. Paitsi vähän luimisteli satulalle, mutta sitä ei laskettu.

Porhalsin perjantain ihanan 7 tunnin koulupäivän jälkeen suoraan tallille, että ehtisin varustaa Vinjan hyvissä ajoin ennen alkeistunnin alkua. Tamma tarhaili tyytyväisenä muiden tammojen seurassa, antoi helposti kiinni, löntysti rauhassa vierellä talliin ja karsinassa pysähtyi naama käytävälle päin ja jäi siihen seisomaan. Ei jessus mikä lahna.

Kuten arvata saattoi, Vinjan varustaminen vei aikaa tuskin ollenkaan ja sain venailla melko runsaasti ennen kuin kello tuli neljä. Lopulta raahauduin muiden taluttajien tavoin maneesiin, jossa Thea odotteli neljän taaperoikäisen tytön kera. Mun tuurilla sain tietysti toisen niistä kaikkein pienimmistä vaahtosammuttimista, jotka pälättäisi koko ajan jostakin ja kyselis tyhmiä kysymyksiä jajaja.... Inhosin taluttaa vaahtosammuttimia, mutta minkäs teit.

Pienen tai vähän isomman säädön jälkeen me oltiin saatu kaikki ratsastajat, myös mun ja Inkun makaronit selkään, vyöt kireelle ja jalustimet niin sopiviksi kun vaan oli niin lyhyiden jalkojen kanssa mahdollista, siispä lähdettiin kiertämään uraa käynnissä. Ja Elenaksi itsensä esitellyt makaronini alkoi heti pälättää. Perkele.

Onneksi Thea aloitti pikapuoliin selostamisen, miten selässä tuli istua, ja Elena jähmettyi heti innostuneena kuuntelemaan. Mutta hitto vie Thea, lopetti puhumisen liian nopeesti - nyt olis MUN tehtävä yrittää saada se makaroni näyttämään ihmiseltä. Mä inhosin pikkulapsien istuttamista oikeeseen asentoon, inhosin, inhosin. Ne ei ikinä voinut tehdä niin kuin sanoi, ja vaikka laittais ne istumaan oikein, niin hetken päästä ne taas muistutti s-kirjainta. Ei se perhana voi olla niin vaikeeta!

Onnekseni Elena ei ollut yhtä kaamea tapaus kuin monet muut aiemmin taluttamani. Tyttö kuunteli mitä sanoin ja piti ruumiinosansa ainakin melkein niillä paikoilla, mihin olin ne laittanut. Melkein.

Ja sitten. Thea perhana. Just kun mä olin saanut sen naperon istumaan hyvin, Thea käski heittää ohjat pois. Aaaaarggh. No, opettajan sana on laki ja kohta mä roikuin lahnana laahustavan Vinjan kuolainrenkaasta roikkuvassa riimunnarussa ja "talutin" ponia eteenpäin. Oikeesti Vinja vaan lahnautui uraa pitkin kilttinä ja mä lahnauduin vieressä kettuuntuneena. Joo, ihan vapaaehtosesti lähdin tähän hommaan. Siltä varmasti kuulostaakin. Meidän yhteislahnaus alkoi olla vissiin jo pikkasen liian lahnaa, koska Thea jäkätti mulle, että Vinja oikoi. Joo joo, oikoo se muulloinkin.

Makaronit eli toisin sanoen ratsastajat sai seuraavaksi kokeilla takaperin ja naistensatulassa ratsastamista. Elenakin vain puristi kauhusta kankeana Vinjan penkkiä kaksin käsin, taisi olla sen verran jännää. Sitten kaikki sai vielä vuorotellen ratsastaa s-kirjaimen läpi itse kääntäen. Lopuksi vielä treenattiin ratsastusradan teitä ja halukkaat pääsi kokeilemaan raviakin, jonka jälkeen mun kidutukseni oli loppu. Elena lähti kotiin ja mä pääsin hoitamaan joskus Vinjaksikin kutsutun lahnan pois.

Kiitos Thealle!

[Emma]

15.2.2013
Alkeistunti

Lucas kulki reippaasti ja tottelevaisesti koko tunnin, ja Mariannekin kuulemma tykkäsi ratsustaan! Mun itsetunto sai kyllä kovan kolauksen, kun kolmasluokkalainen tokaisi ennen tuntia että "Äiti hei, kuka toi pien tyttö on joka vie mun ponia maneesiin? Sehän on muaki lyhyempi!"

Kiitoksia tunnista!