Syksyinen viikonloppuleiri:
Reikäinen pizzaperjantai
Kello näytti kahdeksaa illalla, kun keräännyimme päärakennuksen keittiöön mutustamaan iltapalaa.
- Tässä ois herrasväelle pizzaa, Jassu ilmoitti ja pläjäytti laatikot pöytään.
- Grazie, signorina! Catu virnisti ja otti kinkkupizzasta ison viipaleen.
- Oi, ootko ihan meidän takia raahautunut Svolværin pizzeriaan? Meeba naureskeli samalla kun mussutti palaansa.
- Antakaa nyt vähän armoa, en mä ihan kaikkea ite ehdi tehdä! Jassu vastasi ja kaatoi kannuun mehua.
- Jos ei kelpaa, ni mä voin kyllä syödä, Sven sanoi ja kahmaisi itselleen neljännen palan.
- Nyt riittää, hontelot tallitytötkin tarttee jotain sapuskaa, Inkeri sanoi ja läpsäytti poikaa kevyesti näpeille.
- No hei, kato ny mua, mähän oon ihan ruikku! Sven puolusteli itseään.
- Just joo, vielä päivällä sä olit maailman vahvin ja ronskein tallipoika, Vicky nauroi.
- No antakaa nyt pojan syödä, ei ruoka ihan heti lopu, Jassu sanoi väliin.
- Just niin, pomoa pitää totella! Sven lisäsi.
Kun olimme syöneet joka ikisen pizzalaatikon tyhjäksi ja Nella oli vielä nuollut ne, minä, Eirik, Meeba ja Catu menimme tekemään iltatallia, sillä välin kun muut menivät Svenin johdolla lämmittämään saunaa.
- Se ois kuulkaa taas ikihana iltatalli, Catu kailotti, kun astuimme tyhjään talliin.
- Miksköhän mä oon aina ensimmäisenä tassu pystyssä, kun kysytään vapaaehtoisia? naureskelin ja tartuin seinään nojaavaan harjaan.
- Sama mulla, aina oon ihan et "minäminäminä", ja sit joutuuki tekemään jotain tosi tyhmää, Eirik vastasi.
- No älkäähän nyt lapsoset, kyllä se tästä. Jos minä ja Meeba laitetaan ruokia valmiiksi, niin te voitte lakaista käytävät..? Catu kysyi virnistäen.
Ennekuin ehdimme vastata mitään kieltävää, tytöt katosivat hihittäen rehulaan ja laittoivat oven lukkoon.
- Me laitetaan iltaruuat täällä valmiiksi, niin te voitte ihan rauhassa heilua harjan kanssa, kuului Catun ääni oven läpi.
- CATU! Ny perkule avaatte sen oven, ja tuutte siivoomaan niinku mekin, raivosin oven läpi, mutta vastauksena tuli pelkkää hihittelyä.
- Jahas, vaikuttaa siltä että me joudutaan tänään tekemään rankemmat hommat, murahdin.
- Ei se mitään, tehään äkkiä pois alta, niin näkevätpä nuo miten käytävät oikein lakaistaan, Eiriki vastasi ja nyökkäsi rehulaan päin. Tartuimme harjoihin, ja aloimme lakaisemaan päätallin käytäviä hullun lailla. Kun olimme valmiit, Eirik kävi vielä siistimässä oritallin ja minä kävin paukuttelemassa rehulan ovea.
- Hei tulkaas nyt auttamaan hevosten sisälle hakemisessa, kailotin ja ihmettelin, miksi huoneesta ei kuulunut mitään.
- Pölvästi, me ollaan täällä! Catun ääni kuului tallin pääovelta.
- Mmitäh? Justhan te menitte tonne, miten te sieltä pois pääsitte? ihmettelin silmät pyöreinä.
- Kuivauskaapin takana oli Catun ja Meeban mentävä aukko, Jassu oli vaan laittanut siihen jotain styroksia päälle, Meeba naureskeli.
- Ja nyt te sitten otitte sen pois, ja kaikki elukat tulee pihalta syömään rehut? kysyin epäuskoisena.
- Oho, tota me ei kyllä ajateltu! tytöt huudahtivat.
- Mä voin mennä laittamaan sen takas paikoilleen, niin te voitte hakea hevoset, Meeba sanoi ja katosi varustehuoneen kautta rehulaan.
Eirik tuli juuri sopivasti oritallista, joten kerroimme hänellekin kuivauskaapin takan olleesta aukosta.
- Hahah, te ootte kyllä huvittavia, Eirik ulvoi.
- Ne on nään tallitytön aivot, Catu naureskeli ja menimme hakemaan hevosia sisään.
Kun kaikki hevoset seisoivat tyytyväisinä karsinoissaan rouskuttelemassa iltaheiniään ja -ruokiaan, ja ne oli tarkastettu mahdollisten ruhjeiden varalta, sammutimme tallista valot, laitoimme hälytyksen päälle ja menimme muiden seuraksi saunomaan.
- No vihdoin, miten teillä noin kauan kesti? Sven ihmetteli, kun laahustimme väsyneinä rantaan.
- No arvaa vaan, kun nää yhet rikko rehulan seinän! vastasin voipuneesti.
- Mitä ihmettä?! Sven parkaisi epäuskoisena.
Selitimme koko jutun vielä toisen kerran, jolloin koko joukkio räjähti nauruun.
- Mä voin vaan kuvitella teidät kaksi mönkimässä sieltä ulos! Odelie hihitti.
- Jassu ei kyllä tuu tykkäämään, Emmakin lisäsi vedet silmissä.
- Musta vähän tuntuu, ettei se ees ole muistanu koko aukkoa. Oli kyllä hyvä että me Meeban kanssa löydettiin se, Catu virnisti.
Kello näytti puoli yksitoista, kun vihdoin olimme peseytyneet ja hipsineet leirimökkeihin nukkumaan. Jassu oli jo koisimassa (mitä se siellä teki?!), joten seinäuutiset säästyivät huomiseen.
Ehkä se olikin paras vaihtoehto yleisen yörauhan säilyvyyden puolesta...
Likomärkä lauantai
(hmm.. perverssi-hilda iskee jälleen!)
- Yritä nyt herranisä sentään pitää ne jalustimet paikkalla! Ja äläkä luule, että nyt ajellaan mopolla, peukalot kohti taivasta! Jassu rääkyi maneesin keskeltä minulle.
Oli launtai aamupäivä ja ensimmäinen ratsastustunti oli käynnissä. Meikäläisen lisäksi tunnilla ratsasti Eirik, Sven, Pinja sekä Vicky. Olimme kaikki lopen uupuneita, sillä eilisen saunareissun jälkeen oli kulunut vielä pari tuntia, kunnes olimme kukin vuorollamme simahtaneet. Ilmeisesti samassa mökissä nukkunut Jassu oli herännyt pariinkin otteeseen puheeseemme, sillä aamuinen rääkkitunti oli varmasti kosto siitä. Eikä seinäuutinenkaan ilahduttanut.
- Te mitä?! Menitte repimään tyroksin pois, siinähän oli liima ja kaikki! Nyt hiiret pääsee helposti siitä läpi, kun se ei ole kunnolla paikoillaan! Jassu kiljui hysteerisesti aamiaspöydässä.
- Me voidaan kyllä liimata se takaisin... Catu ja Meeda sopertelivat.
Jassu jatkoi tyttöjen mulkoilua ja käski nämä aamiaisen jälkeen putsaamaan karsinoita.
Voi poloisia.
- Taivuta, taivuta, TAIVUTA! Ei, nyt meni liikaa! Sisäohja tuntumalla ja... Noinn, nyt se meni hyvin! Jassu jakeli ohjeita ja siemaili samalla starbucksiaan.
Tunnin aiheena oli pohje- ja painoapujen käyttö, sekä avo- ja sulkutaivutukset. Kaikki ryhmäläiset taivuttivat, rentouttivat, kokosivat ja kääntelivät ratsujaan, kunnes Jassu oli tyytyväinen ja antoi meille luvan hiljentää loppukäynteihin.
Taputin Lucasta kaulalle ja ohjasin ponin kaartoon. Meeba saapasteli paikalle ja autoin tämän selkään.
- Jouduitteks te oikeesti putsaamaan karsinat? kysyin kun mittailin jalustimia Meeballe sopiviksi.
- No ei, Sven oli jo putsannu kaikki, tyttö vastasi naureskellen.
Kolmen aikoihin keräännyimme päärakennukseen master Jassun opetettaviksi.
- No niin, kuka on koskaan tehnyt mitään hevosten kanssa maastakäsin? tämä kysyi.
Parin ihmisen käsi nousi ylös, minun mukaan lukien.
- Hyvä hyvä, mutta kuka on kokeillut ohjasajoa? Jassu jatkoi.
Kun kenenkään tassu ei noussut ylös, omistajatar loi meihin kyseenalaisen katseen.
- Eikö kukaan? Jahas. Tässä teille hieman teoriaa, nainen jatkoi ja jakoi meille nivaskan lappuja.
- Lukaiskaa läpi ja kysykää jos jäi jotain epäselvää.
Katsoimme Jassua epäuskoisesti, mutta luimme nöyrästi paperin läpi, jonka jälkeen oli kysymysten aika. Tosin kukaan ei niitä kysynyt.
- Mahtavaa, älysitte idean ja nyt voidaan siirtyä tekemään jotain kivempaa! Jassu naurahti ja ajoi meidät olohuoneesta keittiöön.
- Yllätyyys! Catu huusi, kun astuimme keittiöön.
Pöydällä oli iso kakku ja pieneiä kippoja täynnä keksejä sekä muita herkkuja.
- Päätettiin säästä teidät teorialta, ja järjestettiin kakkukestit, Catu selosti suu täynnä.
- No mä jo vähän ihmettelin, että miks ihmeessä Jassu oli niin ripeä ton teorian kanssa. Mut sillähän oli kiire mässäämään! Pinja nauroi ja asetuimme pöydän äärelle syömään.
- Miks me ei syöty näitä jo päiväkahveilla? Odelie kyseli ihmeissään, samalla kun mätti kakkua lautaselleen.
- Mä ehin väsätä ton kakun vasta nyt, sillon mulla oli kiire tallihommissa, Catu vastasi.
- Ai säkö tän teit? Inkeri kysyi muka yllättyneenä.
- No tottakai, mä tässä oon tän talouden jauhopeukalo, eikä Jassu, Catu vastasi ylpeästi.
- Sä oot ihan hullu, miten sä pystyt uimaan tällä kelillä? kiljuin laiturilla, kun Eirik mennä porskutteli ympäriinsä vesi roiskuen.
- Täähän on ihan lämmintä, tulkaa tekin! tämä vastasi.
- No ei varmaan tulla, sitä paitsi, meillä on yökkärit päällä, vierelläni seisova Emma vastasi.
- Eikä me haluta tulla kipeiks, toihan on ihan jäätävää, Vickykin lisäsi.
- Harmi, sillä sinne te kyllä joudutte, kuului Jassun ääni takanamme, ja seuraavaksi pulikoimmekin hyytävässä vedessä pärskien ja kakoen.
- JASSU, mä viel tapan sut! Emma huusi, kun kömmimme tikkaita pitkin ylös takaisin laiturille.
- Mä vähän aattelinkin, että sen kosto yöllisestä höpöttelystä ei jäänyt siihen ratsastustuntiin... sanoin ja olin jo hipsimässä mökille vaatteita vaihtamaan, kun...
- Tervemenoa! sanoin ja työnsin Shelyn omistajattaren alas laiturilta.
Ahh, mikään ei sitten piristä päivää paremmin kuin tulipunainen ja huutava Jassu jääkylmässä vedessä loiskien.
"Se oli sit siinä"- sunnuntai
[/center]
- Hyvä, nyt Lucas alkaa selvästikin tajuta, mitä siltä halutaan, Jassu neuvoi, kun teimme join-up harjoituksia maneesissa. - Tarkoituksena on siis saada ensin hevonen pysymään liikenteessä, jonka jälkeen pysäyttää se ja saada tulemaan luokse. Lucas selvästikin on jo sisäistänyt asian, tässä näkyy hyvä esimerkki, tämä jatkoi.
Oli viimeinen leiripäivä, ja kello näytti jo kuutta illalla. Minä ja Lucas olimme viimeiset harjoittelijat ensimmäisessä ryhmässä, joten kun olimme tehneet harjoituksen loppuun, talutin ponin oritallin käytävälle ja aloin harjailemaan sitä.
- Hieno poika, kehuin oria ja rapsutin tätä hieman sään kohdalta.
Puunauksen jälkeen jätin ponin karsinaan ja menin seuraamaan muiden suorituksia maneesiin.
- Apuva kun tää viikonloppu meni nopeesti! Inkeri ihmetteli, kun sulloimme tavaroitamme takaisin laukkuihin.
- No äläpä, justhan me tultiin tänne, Pinja sanoi.
- Toivottavasti Jassu järjestää tämmösen vielä joskus, vaikka talvella. Päästäs kunnon lumimaastoon, Odelie ehdotti.
Kello näytti viittä vaille seitsemää, kun ahtauduimme Inkerin kanssa samaan autoon.
- No oliko kiva leiri, tytöt? Inkerin isä kysi etupenkiltä.
- Joo, vastasimme kuorossa.
Syysilta oli ehtinyt jo pitkälle, kun vihdoin kurvasimme kotitaloni pihaan. Keräsin pussit ja nyssäkät käteeni, kiitin kyydistä ja tunkeuduin kotiovestamme sisälle. Shelyesin viikonloppuleiri oli ohi, mikä oli sääli, mutta pääsinpähän vihdoin kuumaan suihkuun.
// Anteeksi sunnuntai-tekstin lyhyys, yritin väsätä pidempää, mutta siistä tuli jotenkin vääntämällä väännetyn näköinen, joten päädyin lyhyempään versioon. :'c Toivottavasti kuitenkin kelpaa :>
Hehhihihh mistä tiesit että mun lempipuuhaa on työntää ihmisiä alas laiturilta .. 
voih, kui ihania tapahtumantäyteisiä tarinoita ! Maksut on ok ja lisäilen merkin kaappiisi seuraavassa päivityksessä (;
- Jassu
nojaa. Toivottavasti maksut ok :3
voih, kui ihania tapahtumantäyteisiä tarinoita ! Maksut on ok ja lisäilen merkin kaappiisi seuraavassa päivityksessä (;
