Saga tarinoi

[Jassu]

Tetsaiga AB

Eestinponi, tamma
Omistaja: Jassu
Hoitaja: Aimie ja Viivi
Omille sivuille

[Jassu]

23.11.2009 » Aina ei mee kaikki pallot maaliin

»Saga, ei!», nurisin ja murisin korviahuumaavasti ison tallin sisällä eestinponitammani karsinalla. Mokoma läskisaaga oli saanut pieneen päähänsä syödä vastapäätä olevan karsinan edustalta Pablon heinät (joita muuten oli aika iso annos!), ja minä yritin nyt parhaani mukaan töniä tammaa takaisin karsinaansa. Perhanan läskipallero, vaikka se pieni olikin, niin tanakka ja vahva tamma. Mitähän siitäkin vielä tulisi kun se kasvaisi? Vain aika näyttäisi sen.

»Jaa Tetsikö se siellä taas pelleilee?», Viivi huikkasi tallin perältä ilmeisesti Ilonan karsinalta, ja olin kuulevinani pientä omahyväistä vivahdetta tytön lausahduksessa.
»Tetsi?», kivahdin. »Mikä helvetin Tetsi? Mutta joo, tää poni on aivan mahoton.»
»Tetsaika. Tetsihän se on.», Viivi jatkoi varsin tietäväisesti. »No joo, Saaga, Saaga, mutta kuka sellaista jaksaa sanoa? Tetsihän on aivan perfekto nimi; lyhyt, iskevä, helposti muistettava ja ja- -»
»Joo joo, no sano sit Tetsi jos huvittaa.», huoahdin. »AissssSAAMARI!», parkaisin, kun tajusin ihrakasan tallovan turvattomia varpaitani metallihokeillaan. Paniikki valtasi varvasparkani ja kaikin voimin puskin Sagaläskin häpeämään toiseen karsinan nurkkaan. Viivi vain räkätti siinä nenäni edessä omahyväisesti.
»No oliko sittenkään järkeä hankkia tollaista kouluttamatonta?»
»Älä nyt, raukkaa, hyvinhän se käyttäytyy, mutta se ei vielä tajua mistään mitään», puolustelin kirkkain silmin. »Toi oli ihan selvästi sen sun Tetsis syytä, Saga ei selvästi tykkää siitä nimestä!»
»Hah, seli, seli. Susta se ei tykkää, kun ei saa päättää missä kohtaa karsinaa saa seisoa.», Viivi paiskasi takaisin.
»Hmh. Kuri ja järjestys maan perii.»
»Eikö se ollu että rehellisyys maan perii?»
»Ihan sama.», lausahdin ja taputin voikkoa varsaa kaulalle.

Saga puhalsi rauhanomaisesti lämmintä ilmaa sieraimistaan ulos ja nuokkui esimerkillisesti karsinan nurkassa, mihin olin sen alistanut. Hymähdin onnellisena ja suuni suli vienoon hymyyn. Tetsaiga. Minun Tetsaigani.
Kyllä siitä vielä hevonen tehtäisiin. Se vain veisi aikaa, eivät timantitkaan päivässä muodostu.

[Jassu]

29.12.2009 // Tavallinen harmaa tallipäivä

»Voi kuule, Saaga, sähän olet kasvanut.» löpötän tammalle itsekseni. Yksityistalli on täynnä. Brella ja Heta lötköttävät rennosti jossain varsomiskarsinan avaruudessa ja pesuboksin vaaleanvihreät laatat seinissä peilaavat katosta tulevaa kelmeää valoa. Saga pärisee tylsistyneenä, ja sen takakorkea runko vaihtaa painoa toiselle puolelle.
»Kohta sut pitäisi kouluttaa ratsuksikin, kunhan oot ensin täysin tottunut varusteet selässä juoksemiseen.»

Minulla on tylsää. Harjaan pitkin, sulavin vedoin eestinponin kermanvalkoista karvaa ja katson sen puoliksi avoinna olevaa silmää, jonka valkeat ripset liikkuvat hitaasti kiinni ja auki. Kello tikittää madellen jossain oven yläpuolella. Paljonkohan sekin on? Puoli kolme, päivällä. Iina pitää tuntia maneesissa ja siellä juokseekin aika moni poni. Maiss taisi lähteä Catun kanssa kävelylle Vanin kanssa, ja Lynn treenaa tehokoulua kentällä lumessa Jaskan kanssa. Jasu, Kopsu ja Fiona puunaavat varusteita pikkutallissa ja isossa tallissa Heidi, Cicca ja Jenna ahertavat karsinoita puhdistaessaan. Viivi ilmeisesti murisee Millin kanssa, taikka sitten harjaa Ilonaa. Kaikilla muilla tuntuu olevan fiksua tekemistä, paitsi minulla. Toffeelaikullinen Brella kohottaa pörröisen päänsä karsinanoven ylitse ja siirryn hoitamasta Sagaa. Sagakin pitää silti vielä liikuttaa tänään. Brella on juossut jo aamulla narun päässä kentällä, ja Heta kipitti samalla tavalla siellä silloin Aimien toimesta. Kello ei ole edes paljon, mutta silti kaikki tehtävä tuntuu olevan tehty. Kaikki siivottavat siivottu ja kaikki puhuttavat puhuttu. Ei aikoihin ole tosiaan ollut näin tylsää.


Aamulla kahdentoista jälkeen kaksi yksäriä saapuivat. Catun Lily, - tai kuten hän sanoo – Lissu tai Lissudaa, sekä Jennan tumpelo suomenhevostamma Wissy. Vissy, tosiaan. Sähäkkä pakkaus. Vertti oli hetki sitten päätetty siirtää tuntihevoseksi, ja Wikke oli tehnyt lähtöpäätöksen. Wikellä aikaa oli ilmeisesti liian vähän, mutta minulla taas juuri nyt aivan liikaa. Oli liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Suljen hitaasti Sagan karsinan oven tämän vain heilauttaessaan korvaa laiskasti.

Rapsutan Brellan rusehtavaa päätä, ja Heta näyttää nuokkuvan makuullaan varsomiskarsinan toisessa nurkassa. Mitähän sitä nyt keksisi tekemistä? Päätän marssia varustehuoneeseen ja rasvata rakkaan islantilaiseni mustan nahkapenkin. Etsin katseellani vihreää purkkia, jonka suljettu suu on peitetty muovikelmulla. Paikallistettuani kohteen raastan raa’asti kelmun veks ja heitän sen hyllylle. Purkin sen sijaan lasken huolitellusti loimiarkun päälle ja raahaan jakkaran eteeni. Nostan Brellan mustan satulan jakkaran päälle, ja rojahdan sitten istumaan purkin viereen loimiarkun puiselle kannelle. Avaan purkin, ja siitä kuuluu ääni. Muuta ääntä ei sitten paljon kuulukaan. Milteipä kuulen oman sydämeni lyönnit. No – en nyt sentään, mutta melkein. Levitän huolellisesti nahkarasvaa kuluneelle satulan pinnalle ja katson kuinka kattolamput saavat satulan kiilumaan. Rasvaan rasvaamistani, kunnes olen tyytyväinen lopputulokseen. Noin.


Nostan huolellisesti satulan takaisin paikalleen, satulatelineeseen, alemmalle riville, jossa lukee mustalla permanenttitussilla jeesusteipissä Brella. Hipsin hissukseen isoon talliin, jossa lannanluontiurakka on ilmeisesti saatu päätökseen.
»Vietkö sä tämän viimeisen kottarillisen, niin jos mä tuon puhtaat purut?», Heidi tiedustelee Cicalta.
»Vien vien, oota nyt hetki, lakaisen nämä purut ensin neliöön…», Cicca viivyttelee.
»Okei, mutta vauhtia sitten», vaaleahiuksinen tyttö tuhahtaa.

»Katos, Jassukin laahautunut paikalle», Jenna pamauttaa kun astelen Sonyn karsinan ohi. Tyttö hipsii saman tien varustehuoneeseen napaten matkalla kolmet talikot käytävän keskeltä.
»Joo… Te olette ilmeisesti olleet ahkeria?»
»Juu», Heidi hymyilee. »Siivottiin Milkan, Pablon, Sonyn ja Lizzyn karsinat, puh, mikä urakka», blondi jatkaa ja haroo melko lyhyitä, sileitä hiuksiaan.
»Sepä kiva», puhahdan. »Hyvä kun joillain on sentään tekemistä…»
»Mm», Cicca puolestaan mumisee. »Vielä pitäis jaksaa käydä liikuttamassa Pablo, se ei juossut tänään kuin yhden tunnin.»

Niin – Sagakin minun pitäisi liikuttaa. Päätän pistää tuumasta toimeen ja hipsin heipat sanottuani takaisin yksityistallin hiljaisuuteen. Tai ei hiljaisuuteen, Ilu on harjaamassa Jonttua suomenhevosen karsinassa.
Mitään sanomatta otan varustearkun päältä juoksutusliinan ja pistin sen olkapäälleni. Seuraavaksi kävelen tallin toiseen päähän ja otin Sagan satulan ja suitset, varustan eestinponin ja nappaan sen liinaan ja kentälle. Lynn treenaa yhä Pappamopon kanssa koulua, nyt he näyttävät menevän koottua ravia lävistäjällä.
»Hei Lynn, haittaako jos mä tässä juoksutan nopsaa Sagan, et jos tästä vähäsen leikkaat tätä kenttää pois?»
»Ei haittaa, me ollaan jo kohta lopettelemassa, et anna sen vaan juosta niin isolla ympyrällä kun lystäät», kiharatukkainen tyttö kuuluttaa ruunivoikon ruunan selästä, ja nyökkään vaitonaisesti vastaukseksi. Viuhautan hieman raippaa, ja Saga lähtee nykien kävelemään vasempaan kierrokseen. Juoksutusliina kiristyy ja annan ponin mennä yhä kauemmaksi. Kävelytän sitä viitisen kierrosta ja raipan viuhautuksella nostan ponille rivakan ravin. Sitten laukan, välikäynnit ja taas ravin. Kermanvalkea eestinponi pärskii tyytyväisenä työskentelyyn ja keskittyy kunnolla. Oi kyllä, kyllä Sagasta vielä tuntiponi koulittaisiin. Hymyilin leveästi. Siitä tulisi sittenkin vielä jotakin.

[Katri]

14.3 Juoksutusta

Nopein askelin, puuskuttaen, juoksin Shelyesin pihaan. Tänään olisi ensimmäinen hoitokerta – Saagan kanssa. Tetsaiga AB, maistelin nimeä suussani. Saga oli suloinen, voikko eestinhevostamma. Jassu oli vähän kertoillut että tammaa pitäisi alkaa kouluttaa, joten nyt olisi jo juoksutuksen varusteet selässä vuoro. Aukaistuani tallin oven pääsin taas tuttuakin tutumpaan tallitunnelmaan. Maissi harjasi Sveaa käytävällä, ja Catu kuului puhelevan Vanille karsinassa. Cicca pesi Lizzyä, ja Suppu valjasti Morttia. Minä menin laittamaan kassini omaan kaappiini, ja vähän katsomaan ympärilleni..

Oleskeluhuoneessa olivat Jasu, Viivi, Fiona, Jenna, ja Jassu. Moikkasin tyttöjä, ja liityin heidän seuraansa. Hölöttelimme Jennan kanssa varsoista kaikenlaista, kunnes hengästynyt Cicca paukautti oven auki rytinällä. ”MIRA, SAGA, HETA, BRELLA, MILLI, RICA, JA KITTY OVAT KARANNEET”. Kaikki saivat yhtäkkiä vipinää kinttuihin, ja porukka hajaantui riimunnarut kädessä tallin ympäristöön. Ensimmäinen karkulainen, paksu Rica-poni löytyi Miskan tarhan luota. Siellä se lemmekkäästi hirnahteli oriille, joka laukkaili päästä päähän. Seuraava löytynyt oli Kitty. Tamma oli mennyt tyhjään tarhaan auki olleesta portista, ja mutusteli siellä jonkun hepon heiniä. Jasu lähti viemään Ricaa, ja Viivi Kittyä, koska Aimie ei sattunut olemaan tallilla. Kun oli kulunut tunti, olivat kaikki muut takaisin tallissa, paitsi Saga. ”Missä se tamma voi olla” Jassu mietti tosiaan ääneen maneesissa. Hetken kuluttua sovimme lähtevämme metsään neljän parin voimalla. Minä lähdin Miralla, Cicca Lizzyllä, Jassu Brellalla, Viivi Millillä, Catu Pablolla, Maissi Svealla, Fiona Lorella, ja Kopsu Fritsillä. Me lähdimme kovalla vauhdilla Catun kanssa metsään, kunnes hidastimme laukkiksen alussa. ”Sagaa” Katu huhuili. Ei minkäänmoista vastausta. ”SAGA TYTTÖÖ” minä vuorostani huusin. Jostain kuului heikkoa hirnuntaa. Suuntasimme täysillä metsäpolkua pitkin äänen suuntaan. Ja sieltähän se Saga löytyi. Tamma tärisi peloissaan. Sillä oli luultavasti pieni pintanaarmu lautasilla. Nappasin riimunnarun Miran suitsista, ja laitoin sen Sagan riimuun kiinni. Sitten aloitimme kotimatkan med Katu ja Pablo.

Kun Shelyn tallipiha vihdoin häämötti edessämme, huokaisin syvästä helpotuksesta. Pihalla meitä odotti iloinen joukko ihmisiä. Jassun tarkastettua Sagan haavan hän sanoi että ei olisi vakavaa eikä sotkisi suunnitelmia. Talutin tamman talliin, jolloin Jassu puhdisti haavan. Sitten hain satulahuoneesta suojat, ja kiinnitin juoksutusliinan tamman suitsiin, jossa ei tällä kertaa ollut ohjia. Talutin ponin maneesiin, ja sitten päästin irti. Käskin sen laukkaamaan ympäri maneesia, en antanut pysähtyä. Vihdoin pitkän ajan päästä – Saga alkoi louskia leukojaan. Hymyilin ja laskin käden alas kääntyen samalla selin. Kohta tunsin, kun poni puhalsi lämpimän henkäyksen niskaani. Kävelin ristiinrastiin, ja tamma seurasi kuin varjo. Yhteyden luonti oli onnistunut. Tyytyväisenä taputin sitä ja kiinnitin juoksutusliinan. Kävelimme keskiympyrälle, jossa käskin tamman piiskan avulla raviin. Varsa ravasi hienosti eteenpäin. Kyllä muuten omaa hiton hienot liikkeet, ajattelin. Kohta käskin ponin laukkaan. Tottelevaisesti se siirtyi. Laukattuaan ja ravattuaan hetken se siirtyi käyntiin, ja vaihdoimme suuntaa. Reippaasti eestinhevonen asteli hienoa käyntiään eteenpäin, kunnes napautin piiskalla varsan takana ja se siirtyi huomaamattomasti raviin. Sagasta oikein huokui elämänilo. Kujeillen se heitteli päätään. Lopulta pyysin tamman laukkaan, ja se siirtyi hiuksenhienosti. Laukkuutin sitä ympyrällä pyytäen välillä hidastamaan ja välillä nopeuttamaan tempoa. Pitkän ajan kuluttua itsekin tajusin olevani ihan hiki päässä, ja hymyilin Jassulle ja Jasulle jotka olivat tulleet katsomaan. ”Millos laitetaan varusteita selkään” Jasu kysyi. ”No periaatteessa sitä vois nyt hetken aikaa juoksuttaa satula selässä niin oppisi pitämään sitäkin” Jassu sanoi ja lähti kohti tallia. Kutsuin hiljaa Sagan luokseni ja rapsutin varsaa. Se oli tehnyt epäilemättä hyvää työtä, ja palkinnoksi se sai pari heppanamia.

Kohta Jassu tuli satulan kanssa maneesiin. Päätimme sitoa jalustimet kiinni mahan ympäri, ja vielä satula kyllä oli kiinni ihan vyöllä. Jassun laitettua ne kiinni astelin Sagan kanssa keskiympyrälle, ja kehotin tamman käyntiin. Vähän se koko ajan kummeksui satulaa, ja yritti jopa päästä siitä muutamalla pukilla eroon, mutta loppujen lopuksi satulaan totuttautuminen meni ihan hyvin. Juoksutuksen aikana katsomoon ilmestyi myös nuorehko nainen Jassun kanssa puhelemaan. Kun vihdoin kohta lopetimme, selvisi että nainen oli Abetail, Sagan kasvattaja. Hän kehui että Sagasta oli tullut hieno tamma, ja sille oli kasvanut hyvät lihakset. Minä talutin hymyillen väsyneenä varsan talliin, ja riisuin varusteet. Karvan ollessa kihartunut hikisestä kohdasta harjasin Sagaa pitkään ja muuten hartaastikin. Nautinnollisesti tamma venytti kaulaansa pitkälle, ja haukotteli plus irvisti ohi kulkevalla Hetalle. Palkkioksi poni sai leipää, ja paljon rapsutuksia. Koska tamma oli hikinen, niin laitoin sille vielä fleeceloimenkin päälle. Suljettuani karsinan oven menin pesemään kuolaimet ja laitoin satulan paikalleen. Sen jälkeen oli evästauon vuoro.

Katri & Saga 1 hooämm<3

[Jassu]

04.04.2010 // Juoksutusta



Pistin tamman vähän juoksemaan liinan päähän, ja nätistihän tuo kulki.

[Nina]

Mitä ihmettä? 15.05.2010

Tööttäilin epäkohteliaasti mopollani liikenteessä, kaikki aina väittivät etten edes ollut käynyt mopokoulua lähelläkään.
Tosi asia kuitenkin oli se että olin minä siellä käynyt mutten yhtään kuunnellut ja jotenkin vaan selvinnyt niistä ajokokeista ynnä muista.
Mutta nyt minulla oli hyvä syy kaahaamiseen, olihan minulla kiire Shelyesin tallille, oliko Jassu päättänyt antaa Sagan hoitajan pestin minulle.
Olin aika uusi kasvo tallissa, moni ei minua vielä tuntenut. Varmasti silti olivat kuulleet juttua minusta, en tiedä oliko se hyvää vai huonoa mutta kuitenkin.
Kaahasin tallin pihaan, sammutin pärisevän moponi. Kentällä oli ilmeisesti menossa joku estetunti ja olin aiheuttanut mopollani pienen välikohtauksen.
Onneksi sentään ketään ei ainakaan vielä ollut tippunut, hyvä vaikutelma minusta tuli heille heti alkuun varmasti. Nauroin mielessäni.
Kävelin olkalaukku olallani talliin sisään, heti tallinomistaja Jassu joka kyllä tunnisti minut tervehti.
-Nina! Sulle mulla olikin asiaa, Jassu sanoi nopeasti. Ilmeisesti kiireitä tunnin kanssa oli tulossa.
-Juups, sano vaan? sanoin.
-Eli hoida Saga tänään ja tulevaisuudessakin kunnolla-
-EI OO TOTTA! Kiljaisin ja halasin Jassua hullunlailla, varsinaista 15 vuotiaan käyttäytymistä.
Irrotin otteeni tytöstä ja sanoin:
-Kiitos vielä kerran!
Jassu naureskeli ja lähti johtamaan tunti porukkaa kentälle.
Minä varmasti paahtuisin tähän ilmaan, otin mustan hupparini pois.
Onneksi sentään minullla oli mukanani caprit ja crocs kengät.

Vaatteet vaihdettuani lähdin etsimään Sagan karsinaa, en ollut ennen nähnyt missä se asui. Ainoastaan näin että se oli ollut tarhassa, se ei ollut ainakaan samassa tallissa minä olin.
Päätin kurkata tammatalliin, eikä sieltäkään löytynyt.
Yksityis-, ori-, ja pikkutalli olivat kurkkaamatta. Mutta ainakin muitten puheista päätellen pikkutallissa se ei voinut olla koska siellä asui tallin pikkuväki.
Avasin yksityistallin oven ja heti ensimmäiseksi Sagan pää ilmestyi naamaneteeni.
-Hei Saga, naurahdin. Nuori hevonen haisteli minun taskuni ensimmäiseksi ettei vain jäisi herkut antamatta.
-Ei mulla valitettavasti oo niitä herkkuja tässä, voin hakea ne illemmalla, hymähdin ja avasin karsinan oven.
Livahdin karsinaan sisälle ja samalla Saga käännähti pikakäännöksellä minun luokseni.
-Hei pikkuinen, mie oon Nina, naurahdin ja silittelin tamman kaulaa.
Heti alkoi minun vaatteideni pureminen ja maiskuttelu.
-Saga senkin porsas! Naurahdin. Ymmärsihän tamman käyttäytymisen hyvinkin kun oli noin nuori tyttö. Joskus meistä tulisi vielä täydellinen pari! En viitsinyt vielä tänään alkaa Sagaa juoksuttamaan, parempi että tyttö totuttelisi minuun ensin vain harjauksen avulla.
Seuraavalla kerralla voisin jo jotain Sagan kanssa touhuta.
Otin Sagan harjapakista pölyharjan jolla ottaisin tamman kokonaan. Harjailin pitkin vedoin ja onnekseni tammalle oli osunut juuri hyvä päivä tänään etten saanut puremisia ja potkuja osakseni.
Saga selvästikkin nautti vedoista, ja melkeimpä suuttui kun lopetin.
Jäin Sagan karsinaan vielä hetkeksi halailemaan, aika oli kulunut vaikka en oikeastaan paljoa mitään ollut edes kerennyt tekemään.
Harjaustuokion jälkeen vielä kurkkasin missä kunnossa tytön varusteet olivat mutta ne taisivat kiiltää ihan uuden uutukaisuuttaan joten säästyin varusteiden pesulta.

Kun ei minulla enää sitten ollut hommaa tallilla päätin lähteä ajamaan kotiin päin.

Nina ja Saga 1hm!

[Nina]

Laitsalla


Sagan toinen hoitaja Katri nappasi vielä kuvan minusta ja Sagasta ennen tallilta lähtöä.
Sori sori kun hoidan jo toista kertaa päivässä mutta oli pakko purkaa sitä inspiraatiota. Paint töherrys, olen tyytyväinen. Ihmeellisen hyvin osasin hiirellä tuollaisen tuohon tökkiä, mutta ei se kuitenkaan mikään piirtopöytä laatua ole..
Otan tästä hoitomerkinnän kun panostin niin paljon ja suurin piirtein meni tuossa puolisen tuntia mikä on aika pitkä aika piirrustuksen tekemiseen :'D

Nina ja Saga 2hm!

[Katri]

Laulaen ja vihellellen pyöräilin Marianne-tuutti kädessä Shelyesiin johtavaa tietä. "SAAKELIN BRELI" kuului kohta tutun oloinen huuto. Samassa ohitseni juoksi hurjan pelästynyt Jassun issikkatamma, ja kohta perässä Jassu. Huohottaen hän lyyhistyi tarakalleni, ja päätin sitten polkea pikavauhtia Shelyesiin.

Onneksi Brella tietysti neuvokkaana tammana oli suunnannut suoraan tallille, ja sehän löytyi sitten puuskuttavana mutta onneksi vahingoittumattomana karsinastaan. Huokaisin helpotuksesta, ja autoin Jassun joka piteli päätään hieman oleskeluun istumaan.

JATKUU!

[Nina]

Muru hei takki auki täältä tulee hauki joka susta tykkää ♥

Pyöräilin iltapäivällä tallille, kuuntelin matkalla kymppilinjan minä biisiä joka tarttui päähän koko loppupäiväksi soimaan. Olin oikeastaan jäänyt koukkuun koko lauluun.
Matka kului nopeasti laulua kuunnellessa, kaarsin pyöräni pihaan. Jätin sen maahan lojumaan, siinä sai olla koko päivän.

-Heidoo! tervehdin talliväkeä, varmaan ihmettelivät vaikka en heitä tuntenut niin tervehdin iloisesti silti. Tälläinen minä olen, liian helposti saatava kaveri.
Jätin punaisen reppuni lojumaan toimistoon ja lähdin heti alkuun Sagan karsinalle yksityistalliin.
Tamma oli juuri piehtaroinut karsinassaan, harjaus urakka olisi seuraava työni. Pujahdin nuorukaisen karsinaan ja aloin harjailla sitä pitkin vedoin.
-Pääset pian irrottelemaan kentälle, olisit säästänyt piehtaroimiset sinne, päivittelin Sagalle.
Sagalla oli koko ajan jalka potkuvalmiudessa mutta muuten ei kyllä pahemmin kiukutellut. Talliin saapui nuori tyttö hevosensa kanssa.
-Heijj, tyttö moikkasi minulle.
-Moii, sanoin.
-Ai täällä on joku? Heh en huomannutkaan, tyttö kurkkasi karsinalta.
-Mä ooon sitte Nina, sanoin mutta tyttö oli jo ehtinyt kadota silmien ulottuvistani. Huokaisin ja aloin taas harjailla Sagaa.
Neiti yritti saada itsensä irti narusta ja söi narua oikeastaan joka toinen sekuntti.

Sain Sagan harjattua, tammalla oli taas talvikarvoitus lähdössä ja se ei tuntunut loppuvan millään.
Puhdistin vielä Sagan kaviot ja lähdin neidin kanssa kentälle.
Päästin Sagan vapaaksi kentälle juoksentelemaan, se veti aluksi pienet ilopukit ja alkoi tulla aina laukkaympyröillä minua lähemmäksi ja lähemmäksi, yritti hieman isotella.
-No no Sakkura, kohta mää tuun ja puren niin mahdatko isotella hetkeen? Naurahdin tammalle joka yritti jälleen jotain harhautusta minua kohtaan.
Saga sai rauhoitettua itsensä vihdoin ja laukka alkoi hiljentyä raviin.

Vilkaisin kelloani, aika oli mennyt todella nopeasti. Olin seissyt kentällä jo 45 minuuttia juoksuttumassa Sagaa, tamma oli jo varmasti aika väsynyt.
Käskytin Sagan luokseni ja lähdin tamman kanssa kohti tallia. Saga kulki nätisti väsyneenä vierelläni, onneksi se oli väsynyt niin minun ei enää tarvinnut kestää sen potkimisvaroituksia ja puremista.
Karsinassa vielä harjasin Sagan, päätin että ensikerralla kun tammaa juoksuttaisin laittaisin sille kyllä satulan selkään ja narunpäässä saisi juosta niin mahdollisimman pian saadaan heppa ratsastuskuntoon.

Silittelin tamman turpaa vielä, miten olinkaan niin lyhyessä ajassa ehtinyt kiintyä Sagaan?

Nina ja Saga 3hm

[Nina]

toffeeponi

Pikku Saga se toffeeponi on
Sen väri on kerrassaan niin verraton
On Saga tehty kermasta, sokerista ja hunajasta
Sagan pikkuparta taas on vaaleasta naavasta
Sagan luonnekkin on näitä kaikkia
Nyt saa pussata Sagaa eikä naapurin maikkia

Saga ei vielä tunneilla käy
Eikä sen selässäkään vielä ratsastajaa näy
Tää pikku Saga on ainakin Ninan suuri lellikki
Nina sille välillä aina herkkuja antaa ettei se näykkisi
Varusteita on selässä jo käytetty
Mutta niitä ei vielä kenellekkään näytetty
Rakkautta se Saga on täynnä
Onneksi se ei ole mikään jäynä


Nina ja Toffeeponi 4hm, vähän lyhyeks jäi mutta kai nyt kelpuutetaan (:

[Nina]

23.05.2010 New friends

Nostin kytkintä, pärisevä pappamoponi lähti kaahaten minä selässäni pihasta. Olin taas niin laiskalla päällä etten jaksaisi kävellä, mopo oli siksi helpompi vaihtoehto.
Maisemat vilisivät silmissäni, ehkä minulla oli taipumusta vähän liiankin suureen kaasujalkaan.
Tallin pihassa sammutin moponi ja jätin sen nojaamaan lamppupylvästä vasten. Otin tavarani ja kävelin tallille.
Yksityistallissa on aina niin hiljaista, toki hevoset pitivät ääntä.
Heitin reppuni toimistoon ja kävelin Sagan karsinalle, tamman karsina oli auki. Kurkkasin varovasti karsinaan ja näin tytön harjailemassa tammaa.
-Ai moi Nina, mie oon sitte Katri Sagan toinen hoitaja.
-Aiii heiii, en osannu ollenkaan arvata että sää olisit tänää täällä, naurahdin.
-Heh joo, kait mun nyt täytyy toista hoitoponskianikin lellitellä, Katri naurahti ja rapsutti Sagaa korvan takaa.
Katri pujahti Sagan kaulan ali pois karsinasta ja ojensi harjan minulle.
-Harjaa tää loppuun, mä lähen laittaan Milliä maastokuntoon, Katri sanoi.
-Hei wait! Huudahdin Katrin perään.
-Mitä? Tyttö kurkkasi vielä ovelta.
-Ajattelin vaan et varmaan tekis Sagallekkin hyvää niin jos tulisin sun kanssa maastoon Sagan kanssa, taluttelisin sitä siellä.
-Juu sopii mulle, mä tuun pian hakeen sut tästä, Katri sanoi ja lähti kiireellä isoon talliin.

Rapsuttelin Sagaa korvan takaa, tamma oli jo melkein valmis niin mitä sitä sitten enää harjailemaan. Otin riimunnarun naulasta ja talutin Sagan ulos.
En ollutkaan ennen tammaa talutellut ja kaikki mahdolliset pahat asiat kävivät mielessäni, entä jos Saga villiintyisi ynnä muuta tai vaikkapa karkaisi käsistäni?
Kyllä minulla oli voimaa yhden pikkuruisen Sagan pidättelemiseen, vai oliko?
-Eikö niin että sä oot Katri? Kysyi tyttö takanani.
-Öö en valitettavasti, sanoin ja katsahdin taakseni.
-Aijaaaa no sitte oot varmasti Nina! Oon niin utelias että oli pakko tulla kattoon ja tervehtiin eli mine olen Sirikka, tyttö naurahti.
-Juu ja mää edelleen se Nina, hymyilin.
-Minne oot Sagan kanssa menossa? Sirikka kysyi.
-Lähden ihan kohta Katrin ja Millin kanssa maastoon.
-Okei, mut mä meen ny tota Lunaa hoiteleen, terve! Sirikka lähti.

JATKUU

[Nina]

//jatkan ylimmäistä tarinaa joskus kun siihen inspaa.

Oh yes! 4.06.2010

-Saga perskule, siirrä sitä ahterias edes millin verran että mä mahdun tänne, sanoin rättiväsyneenä Sagan karsinaan tunkiessani. Tammalla ei ollut aikomustakaan väistää ja päästää minua karsinaansa.
-En minäkään väistäisi, sanoin ja lysähdin karsinan viereen istumaan. Tiesin että tulevasta päivästä olisi tulossa rankka jos aikoisin Sagaa hieman kouluttaa.
Adrenaliini virtasi kehossani, ei toki Sagan takia mutta elämässäni oli vaan pari hyvin ärsyttävää juttua, olisin voinut samantein vaikka potkia koko maapallon säpäleiksi.
Nousin pystyyn ja avasin Sagan karsinan ja työnsin tamman kaikilla voimillani sivuun.
-Noni, onha tästä suuttumuksesta jotai hyötyäki, naurahdin ääneen ja aloin harjata Sagaa.
Tamma yritti vähän väliä näykkäistä minua mutta läppäsin sitä aina kevyesti kaulalle niin ei tamma enää jaksanut uhitella.

Kun olin saanut kaikki perustoimenpiteet hommailtua laitoin Sagalle suitset ja satulan selkään. Satulan laittamisessa kesti melkeimpä puolituntia, vyö ei ollut kertaakaan sopiva sekä Saga jaksoi näykkiä, tälläistä se tuntiratsun elämä tulisi olemaan päivittelin tammalle.
Kun sain vihdoin satulan laitettua oli suitsien vuoro, niitä Saga ei sentään pelännyt, haistelun jälkeen sai kuolaimetkin mennä suuhun.
-Hieno tytsy! rapsutin Sagaa korvantakaa ja kehuin sitä.
Otin pitkän narun ja kiinnitin sen Sagan kuolaimiin.
-Sitten lähdettiiin, sanoin ja lähdin taluttamaan innokasta tammaa.
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, silti ilma oli viileä. Avasin maneesin oven mutta sisällä oli täysi tunti menossa.
-Ai hei Nina, sori kun en ilmottanut mutta mulle tuli pari vanhaa tuttuu jotka halus tul ratsastaan ni ajattelin et me varataan tää maneesi, jos menisitte Sagan kanssa pellolle? Jassu sanoi hätäisesti.
-öööö mmmm joo, sanoin nopeasti ja lähdin taluttamaan tammaa pellolle.
En ennen ollut kokeillut juoksuttaa pellolla Sagaa, mistä voisi tulla hyvinkin mielenkiintoista sillä tammalla oli paha päivä tänään ja minulla hävisivät voimat jo hoitoon joten uskoin että kävisi niin että Saga vetäisi minut tallille 1-0.

Oikaisin ojan kautta jossa Saga alkoi ottaa itselleen matkaeväitä.
-Neitisein, matkaeväät jätetään tulomatkaan.
Otin maasta vanhan ohuen koivunoksan ja pamautin sillä sagaa pyllyyn että tamma lähtisi liikkeelle. Ei Saga tuntenut mitään, jatkoi vaan narskuttelemistaan.
-Saga, nyt tule! Huusin ja lähdin vetämään tammaa väkisin pellolle.
Vihdoin Saga alkoi totella.
Pellolla päästin narua pidemmäksi, Saga alkoi heti riehua pellolla. Tuli koko ajan vaan lähemmäs ja lähemmäs minua ja päästi pukkeja.
-Saga nyt lopeta!!!!! oli viimeinen sanani, Saga lähti vetämään minua kohti tallia niinkuin olin arvellut.
Pidin narusta kiinni niin kovin kun pystyin ja yritin juosta perässä narun kanssa. Kuitenkin otteeni lipesi ja lensin yhdestä möykystä suoraan ojaan.
Saga katosi silmien ulottuvuudestani, olin litimärkä. Nousin ojasta ja lähdin juoksemaan talliin. Saga oli kerennyt menemään omaan karsinaansa, lähdön syynä oli heinät. Hevosille oli tullut päivä ateria, huokaisin helpotuksesta ettei Saga ollut karannut ja irrotin narun tamman suitsista. Otin vielä satulan ja suitset pois, ja lähdin kotiin kuivattelemaan vaatteitani.

-Saga ja Nina 6hm

[Nina]

Love love love 12.06.2010

Kello näytti kuutta aamulla, miksi joku soitti minulle tähän aikaan?
Vastasin väsyneellä äänellä:
-Nina
-Heivain täällä Jere, kuului kaverini ääni.
-Jaamorjesta, miks soitit? kysyin.
-Ooks menos tallille?
-jees ai äm, sanoin huonoa englantia sössöttäen.
-Okkeeii, haluisitko ottaa mut mukaan, mulla tulee oleen muuten ihan tylsä päivä ku porukat lähti päiväristeilylle, Jere sanoi nopesti.
-Sopii mulle, lähden vasta kymmenen aikoihin joten tuu vaikka tähän pihaan sillon.
Jere moikkasi ja sulki luurin, ihmettelin miksi poika oli alkanut jälleen pitämään yhteyttä minuun vaikka emme aikoihin olleet jutelleet. Olimyhtäkkiä ystävyys hävisi kun Jere alkoi seurustella. En tiennyt me ykkösluokasta asti olleet hyviä ystäviä mutta seurusteliko Jere vielä mutta itse olin edelleen pihkassa häneen.

Nousin sängystä aamupalalle, en muistanut että kello oli vasta pari minuuttia yli kuusi. Isäni istui aamupalalla valmiina lähtemässä töihin.
-Mitä sinä Nina täällä tähän aikaan? hän kysyi.
-Ai mitenniin tähänhän aikaan mä yleensä herään, olin unohtanut kokonaan kellon ajan ja luulin että se oli jo yhdeksän.
-Haista kuule, et sinä ikinä ole näin aikaisin hereillä! Isäni naurahti ja osoitti kelloon. Vilkaisin sitä ja en sanonut mitään. Lähdin kävelemään takaisin huoneeseeni.
Lysähdin sängylleni mutta en nukahtanut, mietin vieläkin sitä puhelua.
Olin löhönnyt sängyllä jo 3 tuntia, tai oikeastaan olin nukkunut koiranunta.
Puin tallivaatteet ja pakkasin reppuni, Saga odottaisi tallilla ja Jere tulisi aivan pian. Lähdin ulkoovesta ulos, tuttu näky odotti minua ulkona.
-Oon odottanu sua jo tässä varmaan kymmenen minsaa, Jere sanoi ja polkaisi pyörällään eteenpäin.
-Joojoo, tiedätkö että mulla kyllä kesti pakkaamisessa ymsyms? kysyin.
-Okei ymmärrän, poika vastasi.
-Miks ihmeessä haluat tulla muuten tallille? kysyin ja polkaisin pyörällä lähtövauhdit ja aloin polkemaan Jere perässä.
-Halusin tavata suaki pitkästä aikaa
-Eikö Jessica enää muka kiellä sua tapaamasta muita tyttöjä? kysyin jälleen.
Jere meni hiljaiseksi ajattelin että hän oli tullut salaa kanssani.
-Ai se horo? Ei se mua mihinkään kiellä enää, Jere nauroi.
-No eikö toi nyt ole vähän rumasti sanottu? katsoin Jereä.
-Anteeks äiti, Jere naurahti.
Pyöräilimme Shelyesin pihaan, Jere nyrpisteli nenäänsä talliin tultaessa.
-haiseeko tallissa aina näin pahalta? poika kysyi.
-Kuule tää on ihan mahti haju, naurahdin ja heitin reppuni yksityistallin toimistoon.

Otin Sagan harjapakin ja vein sen tamman karsinan eteen.
Jere seurasi minua ahkeraan perässä.
-Tässä on sitte Saga, sanoin ja avasin samalla karsinan oven.
-Ohan se aika söpö, sanoi Jere kun samalla rapsutteli Sagaa. Tamma haisteli minut läpi, en ollut pitkään aikaan käynyt sitä tapaamassa joten Sagasta tuntui että olin jälleen uutta seuraa, erityisesti Jereä se innostui haistelemaan.
-Luojankiitos Saga neidillä ei ole tänään paha päivä niin säästyt sinäkin kuolemalta, vitsailin.
Jere oli hiljaa.
Harjailin Sagaa pitkin vedoin, tallissa vallitsi hiljaisuus kunnes Catu saapui Lissun (?) kanssa talliin.
-Nina perkule onko sulla tallilla poikaystävä mukana? Catu naurahti ja vei Lissun karsinaansa.
-Ei tää kuule mun poikaystävä ole, ihan kavereita vain, naurahdin myös.
-Jaaha vapaata riistaa, poika tules meille yöksi? tyttö vitsaili.
-Ööhh, pääsi Jeren suusta.
-Se oli sitten vitsi, Catu sanoi.
-Aaa juuuu, Jere sai sanotuksi.
Tallissa tuli taas hiljaisuus, Catu aina välillä sanoi ponilleen. Sain Sagan harjatuksí ja otin riimunnarun mukaani ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
-Minne sä menet? Jere kysyi.
-Juoksutan tän, sanoin. Minua ärsytti suunnattomasti kun Jere oli ollut kokopäivän ihan hiljainen aina minun täytyi aloittaa keskutelu. Päästin Sagan vapaaksi maneesiin. Se juoksenteli ympäri maneesia aluksi ja veti jättisuuria pukkeja.

Juoksutettuani tamman vein sen talliin, Jere ei vieläkään sanonut sanaakaan. Otin sagalta riimun pois ja talutin sen yöksi laitumelle muitten hevosten kanssa.
-Joko lähdetään? Kysyin Jereltä.
-Ei, Jere sanoi ja suuteli minua suoraan huulille.
- MÄ TIESIN ETTÄ TOI ON SUN POIKAYSTÄVÄ, Catu hyppäsi nurkan takaa.
Jere lähti pois sanomatta sanaakaan. Olin ihmeissäni.
-Voi teitä, olette kieltämättä aika söpö pari, jatkoi Catu.
-Shut up! Naurahdin. Lähdin pyöräilemään kotiin päin.
Illalla vielä sain viestin "olet maailman ihanin tyttö <3"
Hehkutin sitä koko illan itsekseni, mutta tiesin etten minä ollut se maailman ihanin tyttö vaan Saga oli se, Jere ei vaan sitä tiennyt.

Nina ja Saga 7 hooämmää (:: - Sori tällänen "rakkaus" tarina.

[Nina]

Harjauksen jälkeen kuuluu tehdä näin! Sanoo Saga.



Nina ja Saga 8 hooämmään. Yhtäkkiä inspas tollaseen piehtarointi kuvaan, väritys on päin kanan pyllyä mutta muuten mielestäni onnistui ihan kivasti (:

[Nina]

Summer make me sick 13.06.2010

*nuuh nuuh* kuului aamulla huoneestani, kukaan ei voinut välttyä ikinä alkukesän nuhasta varsinkaan minä. Joka kesä allergioideni takia täytyi ostaa apteekista suuri kassillinen lääkityksiä ja nenäliinaa. Tuntui että nenäliina oli paras ystäväni näin alkukesästä samoin lääkkeet.
Puin vaatteet päälleni, olin suunnitellut tulevalle päivälle vaikka mitä mutta yksi asia on huonosti sillä jaksaisinko nuhaisena tehdä kaiken? Aivastin jälleen.
Vilkaisin kelloani ja lähdin ulos, pistin kuulokkeet korviini ja lähdin pyöräilemään tallille. Heti ensimmäisenä korviini kantautui Kymppilinjan minä kappale, oikeastaan rakastan sitä kappaletta.
Ja kappaleesta tuli aina mieleen Saga, en tiedä mistä syystä mutta se vain tuli.
Lauloin laulun mukana:
Oon rakastanu kerran sain tunnevamman, sitä luulee ittensä tuntevansa. En vaan tajunnut lakkaavani tuntemasta ja kuulemasta avunhuutooni. Heikko sydän ja kaks vasenta jalkaa huono iho enkä osaa ranskaa ja välillä mun maailma on sulta kiinni pidät musta silti..?
Enää en ole kauniille lauluille kuuro, Veronica Maggio laula sun rukous, multa osittain miksi hän jäi, onneton raunio sisältäpäin. Onnistumisia seuraa epäonni se on ku aikapommis.
Tikittävä aika ku epäonni lyö, kumma et on tänne asti selvittyä.
Muru hei takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää, heikkoudet on myös mulla, peikko ala tulla tahdon juuri tuollaisen..
Hyräilin laulun mukana, saavuin samalla Shelyesin pihaan.
Otin kuulokkeet korviltani, aika oli kulunut matkan aikana hirveän nopeasti. Kai sitten olin vain huomaamattani pyöräillyt musiikin tahtiin.

Jätin pyöräni maahan lojumaan, samalla lähdin kävelemään talliin sisälle.
Heitin tavalliseen tapaani repun lojumaan toimistoon, myös tavalliseen tapaani menin Sagan karsinalle.
-WHATT? Pelästyin kun tamman ovi oli auki.
-Mitä ihmettä Nina sää täällä huudat, Leea tuli luokseni ihmetellen.
-öö tota noiniin misä Saagapaaga mahtaapi olla? kysyin hieman nolona.
-Laitsalla jos muistat, Leea naurahti.
-tuhannesti kiitoksia kun autoit tyhmää
Otin riimunnarun ja lähdin hitaasti tallista. Ulkona repesin täyteen nauruun. Olin taas kerran ollut viisaana.
Lähdin laitumille päin, mutkan takaa alkoi kuulla tuttuja hirnahduksia. Olin jo laitumien lähellä, toivoin ettei Saga ollut lähtenyt sinne toiselle puolelle laidunta. Epäonnekseni oli. Vielä kun Saga oli niin nuori niin tiesin että sitä ei ollut helppo saada kiinni.
Repäisin maasta ruohonipun käteeni ja pujottauduin lankojen ali laitumelle.
-Sagaa, Saga Saga Sagaa! aloin huudella rauhallisesti.
Toisesta päästä alkoi kuulua laukka askelia, ei vain yhden hevosen vaan ainakin viiden. Yhtäkkiä näin kun suuri hevoslauma laukkasi luokseni. Heittäydyin sivuun, heti ensimmäisenä Saga saapui luokseni.
-Hieno tyttö! rapsuttelin tammaa korvantakaa, toki Saga vaati palkkionsa eli hiukan ruohoa. Kliksautin Sagan kiinni riimunnaruuni ja lähdin tallia kohti. Saga keräili matkalla itselleen matkaeväitä. Rapsuttelin sitä aina välillä ja tamma kulki kauniisti vierelläni.
Tallille tultaessa laitoin Sagan kiinni harjauspuomiin, aurinko porotti taivaalta joten oli kivampi olla ulkona hoitamassa kuin pimeässä tallissa.
Jassu kulki sattumalta ohitsemme:
-Mites on Sagan kanssa nyt hoitotaipale sujunut?
-Oikein hyvin, tyttö on oppinut jo tottumaan satulaankin sekä suitsiin hienosti, sanoin iloisesti ja taputtelin Sagaa lautasille.
-No sepä hienoa, voisin itse alkaa jo totutella selässä olemista mutta en kyllä ihan vielä, sinä saat sitten olla taluttajana joku päivä kun sitä kokeillaan, Jassu naurahti ja tuli rapsuttelemaan Sagaa.
-Oi mahtia! sanoin heti iloisesti. Olin odottanut sitä päivää kauan että Sagalla alettaisiin ratsatsamaan. Jassu lähti ja jatkoin harjaamista.
-Kuulitko Saga, nyt suitsien ja satulan lisäksi joudut tottumaan vielä ihmisiin, naurahdin. Saga hörähti.

Taivaalta alkoi tippua sadepisaroita. Olin onnekseni juuri saanut Sagan hoidettua hyvään kuntoon. Jätin Sagan hetkeksi narun päähän puomille, kun lähdin hakemaan sadetakkiani. Tultaessani ulos Saga oli saanut hajoitettua riimunnarun ja tuli iloisena hörähdellen minua vastaan.
-Saga perskule sun kanssas, nauroin. Vein Sagan talliin hetkeksi ja laitoin sille satulan ja suitset. Se antoi laittaa satulan ongelmitta, ensimmäistä kertaa.
Kehuin Sagaa ja annoin sille porkkanan siitä hyvästä että oli antanut laittaa satulan kiltisti.
Otin liinan mukaani ja lähdin Sagan kanssa maneesiin.
Juoksuttelin Sagaa liinassa ja lopuksi otin satulan pois ja annoin sen juosta vielä suitsien kanssa vapaana maneesissa.

Juoksutuksen jälkeen kehuin tammaa vielä monesti ja lähdin viemään sitä takaisin laitumelle, aurinkokin oli jo palannut taivaalle.

Nina ja Saga 9hm.