Pablon (iso)hoitopäikky

[marta]

Kuka sinä olet?



Katsoin korkealle ylöspäin, kohti tummanruunikon tilastohevosen silmiä. Pohjattoman ruskeat silmät tarkkailivat minua ylhäältä käsin kuin arvioiden lyhyttä, tummatukkaista uutta kaksijalkaista, joka oli tunkeutunut Pablon omalle alueelle, neljän karsinan seinän sisälle. Nostin kättäni kohti tummia turpahaivenia, ruunan höristäessä hieman korviaan. Odotin liikahtamatta hevosen siirtoa, sillä vuoro oli ruunikon. Pienen piinaavan hetken luulin jo hävinneeni, kunnes tunsin lämpimän puhalluksen kämmenelläni. Hymy karkasi huulilleni ja huokaisin helpotuksesta, antaen sormieni silittää tummaa silkkistä turpaa.
"Hei Papu", hymähdin tilastohevoselle, joka pöhisi uteliaana tummiin kiharoihini..

Marta & Pablo
1 hoitomerkintä

[marta]

Tutustutaanko, kavereitako?


"Mä toin sulle tuliaisia", hymyilin ja tarjosin mehevää porkkanaa tilastohevoselle, joka hamuili sen korvat hörössä kädeltäni. Kohta tyytyväinen rouskutus valtasi karsinan ja tunsin hymyn kohoavan huulilleni.
"Ollaanko me kavereita, ollaanko?" Kysyin Pablolta naurahtaen ja taputin jättimäisen ruunikon lapaa.

Marta och Pablo
2 hoitomerkintää

[marta]

Kesä on täällä, Marta on täällä!

Pyörähtelin kevyesti ympäri kerta toisensa jälkeen, kunnes pysähdyin nojaten tarhan puiseen aitaan. Maailma pyöri hetken silmissäni, tunsin olevani karusellissa, mutta paha olo ei kouristanut vatsanpohjaa. Lopulta maailman asetuttua taas aloilleen, pujahdin lankkujen välistä tarhaan, jossa näin tallin ainoan hevoskokoisen ruunan käyskentelevän.
"Pabloo", kutsuin ja vihelsin perään kimakasti. Mustanruunikko nosti päätään hämmästyneenä, ennen kuin tarkensi katseensa minuun. Hetken korvat heiluivat edes takaisin, ja elättelin toivoa, että tilastohevonen karauttaisi hellään syleilyyni. Vai olisiko syleily kovin hellä, kun suunnitelmissa pyöri kunnon kouluhikitreeni? No samapa tuo, koska Pablo laski päänsä takaisin alas, alkaen hamuta ruohoa aidan toiselta puolelta. Huokaisten nappasin riimunnarun tarhan portilta, ennen kuin lähdin hakemaan tuota laiskan pulskeaa hoitohevostani.


Harjasin pitkin reippain vedoin mustanruunikkoa, joka nuokkui puoli unessa käytävällä. Pudistin päätäni hymyillen, kun kumarruin vaihtamaan puolta ruunan kaulan ali. Jatkoin harjaamista, kunnes olin saanut karvan kiiltämään puhtaana, ilman ärsyttäviä pölyhiukkasia tai savi paakkuja! Pablo heilautti korviaan välinpitämättömästi, kun puhdistin kaviot. Oli siinäkin hevonen, ajattelin naurahtaen. Mitköhän ratsastuksesta tulisi tuolla fiiliksellä? No, sen näkisin pian. Työnsin kypärän päähäni ja kaivoin tutut pallopäiset kannukset harjakopasta, jonne olin ne aiemmin tipauttanut. Aseteltuani ne jalkaani, lähdin varustehuoneeseen etsimään suurinta paria satulaa ja suitsia..


Pysäytin suuren ruunan keskelle tyhjää kenttää. Pablo ravisteli päätään ja pärskähti äänekkäästi, nostaen sitten päänsä korkeuksiin, katsellen tallin suuntaan. Laskin jalustimet ja kiristin vyötä, etten päätyisi maahan heti ensiyrittämällä, kun kipuiaisin tuonne korkeuksiin.
"Pruu, odotappas hetki herraseni", totesin ruunalle, joka oli lähtemässä liikkeelle, kun nostin jalkani jalustimeen. Laskin mielessäni kolmeen ja ponnistin voimalla korkeuksiin, sekä ihmetyksekseni laskeuduin satulaan varsin vaivattomasti. Sipaisin kädelläni Papun kaulaa, ennen kuin kiristin vyötä ja lyhensin jalustimia ties kuinka monella reiällä. Huokaisin, huomatessani että koulujalustimeni olivat lähes viimeisissä rei'issä, se merkkasi sitä, että esteille saisin kieputella kieppejä, jotta pääsisin ylös satulasta, mutta se olisi sen ajan murhe. Maiskautin tilastohevosen liikkelle, ja ruuna lähti kävelemään rennoin pitkin askelin uralle, joka oli muovautunut vuoden aikana kentän pehmeään hiekkaan.

Keräsin hiljalleen ohjia tuntumalle. Yllätyksekseni Pablo oli virkeänä ja heitti päätään vauhdikkaasti. Terästin tuntumaa ratsastaen samalla pohkeella eteen, jolloin ruuna joutui ohjan ja pohkeen väliin tahtomattakaan. Jännitin vatsalihaksiani, yrittäen istua isoa liikettä vastaan. Tunsin hevosen hidastavan askeliaan, mutta täydellisen pysähdyksen sain aikaan, kun otin muutaman pienen pidätteen ohjasta. Kehaisin ruunaa taputtaen kaulalle, ennen kuin pyysin raviin siirtymistä suoraa pysähdyksestä. Reaktio syntyi kahden pyynnön jälkeen, hieman viiveellä ja kolmen käynti askeleen kautta. Istuin suureen raviin parhaani mukaan, kunnes sain puoli- ja pidätteeni läpi. Uusi pysähdys, uusi siirtymä. Tiesin olevani tarkka ja vaativa ratsastaja, mutta usein miten sain hevoset toimimaankin tarkkaavaisesti ja toteuttamaan sen, mitä niiltä vaadin.
Myötäsin sisäohjalla kiitokseksi, ennen kuin aloin keventämään ulkoetujalan mukaan. Oi kuinka tunsin itseni pieneksi suuren tilastohevosen selässä. Jalkani tuskin yltivät kovinkaan pitkälle kylkiin, mutta Pablo kuunteli minua tarkkaavaisesti, kuin pitkääkin ratsastajaa.
Vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla. Pyysin askeleen pidennystä ja taas hieman viiveellä, Pablo vastasi siihen. Päätän viskoen ruuna lähti pidentämään, mutta otin askeleen kiinni ennen kulmaa. Pudistin päätäni ja kurtistin naamaani miettiväisenä, ennen kuin ohjasin ratsuni heti perään uudelle kokorataleikkaalle. Tällä kertaa lisäys oli jo hieman parempi, Pablon pysyessä kärsivällisesti pyöreänä edestä. Kolmas suunnan vaihto oli jo tyydyttävä, ruunan pidentäessä askeliaan ja pysyessä kevyenä edestä. Kehuin Pabloa hymyillen, jatkaessani alkuraveja toiseen suuntaan.
Välikäyntien aika oli ohi, keräsin ohjia uudemman kerran tuntumalle. Pablo pärskähti ja ravisteli päätään, mutta antoi pitää tuntuman suussaan. Valmistelin laukannostoa ja monen pienen pohjemerkin jälkeen annoin selvät laukka-avut. Pablo hypähti laukkaan innostuneena, joten minulta meni hetki saada sama tuntuma, mikä ravissa oli ollut. Käänsin ruunan suurelle keskiympyrälle ja työstin laukkaa välillä eteen, välillä hidastaen.


Olin onnellinen, kuinka upean pakkauksen olin saanut hoitohevosekseni. Halasin Pablon kaulaa, vedin henkeeni hevosen puhdasta tuoksua ja tunsin oloni turvalliseksi. Lopulta hyppäsin alas satulasta ja nostin jalustimet ylös, sekä hölläsin satulavyötä parilla reiällä. Pablo pörähteli tyytyväisenä, kun talutin ruunan talliin ja suoraan pesuboxiin. Nostin satulan odottamaan pesuboxin viereen, nojaten seinään, sillä aikaa kun huuhtelisin hikisen ruunan. Avasin letkun varovasti ja sain osakseni kummastuneen katseen mustanruunikolta.
"Ei mitään hätää, tää on vaan vettä", totesin hymyä äänessäni ja otin toisella kädellä ohjista kiinni, kun annoin veden valua letkusta Pablon hikiselle selälle.
Ruuna innostui juomaan suoraa letkusta, vaikka suitset ja minä kastuimmekin, oli meillä hauskaa. Lopulta halasin märkää ruunaa ja en tiedä, pysyisinkö olemaan onnellisempi, ellei minulla olisi näin sympaattista hoitohevosta. Ikään kuin vastaukseksi Pablo hörähti ja tökkäisi jalkaani turvallaan.
"Ai onko sulla nälkä?" Kysyin naurahtaen. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta!

Marta & Pablo
3 hoitomerkintää

Uagh, tuosta tuli hirveän tönkkö ja sekava tarina ._. I'm sorry!