|
Post by Jassu on Sept 27, 2009 20:38:19 GMT 3
Syysmaastoilua - Wikke + Miska 10HMUh, viimeinkin. Tunnelma nyt on mikä on, mutta minusta tuosta tuli aika kiva. Ja sori kypärän puuttumista, mutta ei se sopinu kuvaan ! : D Houp ju laik it.
|
|
|
Post by Suppu on Sept 29, 2009 20:24:51 GMT 3
JASSU TOI ON MAAILMAN IHANIN KUVA <3 MISKA NÄYTTÄÄ YLISÖPÖLTÄ JA MUTKI OOT SAANU NÄTIN NÄKÖSEKSI (VAIKKA EN OLE) <3 : ) Tän päivän hoito : Miska ei suostunu illalla tuleen miun mukaan joten siitä tuli tällästä menoa--> Wikke ja Miska
|
|
|
Post by Suppu on Oct 2, 2009 14:20:01 GMT 3
Maastolenkki Jasun ja Rican kanssa
Avasin tallissa Miskan karsinan oven. Ori oli makuullaan ja selvästi oli piehtaroinut joten harjaamiselta tänään ei vältyttäisi. Otin Miskaa riimusta kiinni ja vedin. Miska oli tänään hyvin kiltillä päällä joten se antoi jopa rapsuttaa selän päältä. Tänään voitaisiin mennä leppoisalle maastolenkille ajattelin mielessäni. Miska laittoi päänsä kaarelle ja tökkäisi minua hiukan että saisi lisää rapsutuksia. "Voi sinä höpsö poni" Naurahdin orille joka selvästi haki huomiota. Otin oven raosta harjan ja rupesin harjailemaan pitkin vedoin
~ ~ ~
Puunauksen jälkeen olin laittanut jo satulan ja suitset ja sitten otin Miskan mukaani ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Pihalla meitä vastaan tuli Jasu joka talutti puunattua Ricaa. "Moi.. Ootko menossa johonkin?" Jasu pysähtyi. "Juu meen maastolenkille ja tartten seuraa" "Mä voin tulla Rican kans ku ajattelin tullakki pyytämää sua ratsastaa" Jasu naurahti. "Joo käy mulle" Nousimme molemmat selkään ja lähdimme kävelemään kohti metsiä.
"Ravataanko vähän aikaa?" Jasu innostui ja molemmat annoimme ravipohkeet hevosille. Molemmat ravasivat reippaasti ja sitten annoimme heidän vielä laukata. Ja laukan jälkeen lähdimme kotiinpäin.
.Wikke ja Miska 14hm. // Tyhmä ja huono kökkö tarina ; (
|
|
|
Post by Suppu on Oct 3, 2009 14:23:01 GMT 3
Miska & Wikke 15hm! // Jassupassu jatkuuko mulla tää kymmenen välein toi palkinto eli (10hm 20hm) vai? : D
|
|
|
Post by Suppu on Oct 5, 2009 16:06:30 GMT 3
Maissi// Ookra : D Piirtelin Miskasta ja Allusta tälläsen omenansyömiskisan. Kiinnitin kattoon pihatossa molemmille omenan ja toinen sai ja voittajaksi vaikka pienempi olikin niin Allu. Pienen puremiskisan jälkeen x D Kuvaan olen itse tyytyväinen ja kuvan laitan myös Allun päivikseen (inpis allulle xD) Wikke ja Miska 16hm <3 // + tuo copy merkintä ei sitten oo sitä sorttia että tunnistais Wiken siitä x ))
|
|
|
Post by Suppu on Oct 6, 2009 19:01:08 GMT 3
Iltapäivä on parasta laatuaikaa hoitohevosen kanssa!
Köröttelin Miskan selässä ilman satulaa jo pitkän maastolenkin jälkeen talliin päin. Katselin samalla kun tuntilaiset kentällä ahertelivat laukkanostoja. En tunnistanut hevosia kun olin vielä niin kaukana. Olin niin rauhallista, Miskakin oli ihan väsynyt reippaiden laukka spurttien jälkeen. Pusikot vain humisivat ja Miska löntysti nätisti allani. "Muuten Miska, olisko susta joskus kivaa jo mä veisin sut vähän eri maastoon?" Kysyin orilta joka hörähti samaan syssyyn. "No ei eli toi tarkoitti joota?" Kyselin itsekseni kauniilta Miskalta joka hörähteli kummallisesti. "Vai olet sä juttu tuulella?" Naurahdin ja samalla pelästyin kun puskasta tuli pieni shetlanninponi ruskeahko vaalea päinen. Ja kauempaa kuului huutoja "OTTAKAA PONI KIIINNI" sain selväksi ja laskeuduin nopeasti selästä vaikka olin niin pelästynyt pientä ponia niin toimin ripeästi ja sain ponin kiinni.
"Ahh Svea karkas multa maastolenkillä.." Maiss naurahti tullessaan kuraisena puskaista. "Ja sä taisit pudota kivaan kuralammikkoon?" Naurahdin. "Jep ja en ainakaan pieneen.." "Tässä Svea.. Jatketaanko tonne ihan tallille asti yhdessä?" Ojensin Svean Maissille ja tyttö otti shetlanninponin ja nousi selkään.
Hän nosti heti laukan ja huusi. "Vimppa tallilla on mätä muna!" Nostin ripeästi laukan pienen pukittelevan ponin perään ja Miska taisi olla liian uuvuksissa kisan voittoon joten energinen Svea ja ohjastajana Maiss taisivat saada voittopotin. "Heehheeheee voitinpas!" Maiss irvisteli minulle ja naurahti. Nousin alas Miskan selästä ja lähdin viemään kohti tallia. Orilla taisi olla jo ruuat karsinassa joten ei tarvitsisi edes riimua ottaa.
Riisuin Miskalta suitset ja päästin orin heinien kimppuun. Samalla menin laittamaan suitsia kuntoon ja lähdin ratsuttamaan Verttiä..
Wikke & Miska 17hm
|
|
|
Post by Suppu on Oct 7, 2009 21:49:30 GMT 3
Tallin väki Miskan mielestä
Hei miä olen Miska Ja olen aina pistoksissa. Nyt kerron Shelyesin väestä Ja äläpäs minua pianolla säestä!
Eli Jassu tallin omistaa ja Wikke mua hoivaa Myös Wikke Vertin omistaa Ja Allua liikuttaa Iina fritsin hoitaja on Ja Pronssin liikuttaja verraton Hennalla ja unilla joskus hauskoja kohtauksia tapahtuu Ja samalla Lynn Jackin karsinassa Nauruun tukehtuu. Ilu Jonttu herran omistaa Ja Sophie trullia tempuillaan kusettaa Maiss shettiksia rakastaa Ja halii aina Sveaa ja Vaniaan Viivi yhen ilonan omistaja on Ja mun tyttöystävän Millin hoitaja onnekas Ja Cicca Lizzyn hoitaja rikas
Miki tän tallin hottish on Ja sen hoitaja is Cäpä koskaan suuttumaton Elkku Jackien kans toilaileee Ja Jasu rican selässä lomailee Juippi trullia hoivaa Jutta sonyn kanssa kuuntelee musiikkia soivaa Karoliina Iran uusi hoitaja on Ja Odelie se Wiken varmaan bestin on? Ja Vertin hoivaaja mukava Shinqua Milliä hoivaa Ja nyt mun kurkkua jo tästä puhumisesta kuivaa
Wikke ja Miska 18hm <3
|
|
|
Post by Suppu on Oct 9, 2009 13:15:19 GMT 3
Wikke ja Miska 19hm<3
|
|
|
Post by Suppu on Oct 10, 2009 19:37:55 GMT 3
Sydänsuruja
"Heiii Miska!" huusin innoissani norjanvuonohevosorilleni tämän laukkaillessa laitumella. Ori höristi korviaan ja ravasi luokseni. "Mitäs kullannuppu?" kysyin orilta ottaessani tämän turvan hellästi käsieni väliin, Katsahdin Miskaa. Hymähdin. "Oot ihana!" lausahdin Miskalle ja laitoin tälle riimun. Pieni tuulenhenkäys kävi kasvoillani kääntymässä, huokaisin. "Tänään on aika vilpoinen sää", sanoin Miskalle kun tämä etsi taskustani herkkuja. Katsoin norjikseni ohi kauas metsänreunaan. Huokaisin uudelleen. "Tiedätkös sinä mitään sydänsuruista?" kysyin Miskalta katsahtaen tähän uudelleen . Ori vain tutkaili minua innostuneena. Se kumminkin havaitsi pienen stressaantuneisuuteni, masennukseni ja kaikki sekavat tunteeni, mitkä minussa jylläsivät. "No, en halua kummiskaan miettiä sitä. Olenhan nyt täällä!" vilkaisin norjisoriani ja yritin hymyillä. "Tuu", sanoin Miskalle ja naksautin tälle riimunarun riimun lukkoon. Syksy oli jo tuloillaan. Tallin piha oli täynnä keltaisia lehtiä, vain kuuset, männyt, ja jotkut satunnaiset puut olivat vielä vihreitä. Syksy oli kaunista aikaa, jos osasi nauttia siitä, minä en tällä hetkellä osannut. Minulla oli muuta mietittävää.
"Pysy nyt paikoillasi!" sanoin Miskalle tiukalla äänellä. Ori tepasteli karsinassaan, hiukan stressaantuneena. Otin Miskan turvan käsieni väliin ja puhuin rauhallisesti tälle: "Juu, tiedän, olen hermostunut, mutta sun ei silti tarvi stressata siitä. Oot edelleen mun rakas poni, kaikki on hyvin..." Pieni valkoinen valhe elämässä ei paljoakaan haittaa, sillä kaikki ei todellakaan ollut hyvin... "Tarvitko apua?" kuulin äänen takaani, luulisin, että Jassun äänen ja Käännähdin takaperin. "No, jos haluut auttaa. Olishan se mukavaa", sanoin tälle hiukan alakuloisena. "Onko jokin hätänä?" Jassu kysyi, mutta käännähdin ja jatkoin Miskan harjausta. Tyttö astui karsinaan ja laski kädet harteilleni. "Älä yritä kierrellä. Mikä on?" "Ei mikään..." sanoin ja katsoin Jassuun. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Yleensä pystyin estämään kyynelten tulon, mutta en tässä tilanteessa, todellakaan. Miska pukkasi minua selkään. Hymähdin. "No, voit kertoa minulle mikä sulla on. Lupaan etten kerro kenellekään", Jassu sanoi hiljaa. "Ei se siitä ole kiinni", lausahdin. "En tahdo puhua siitä."
Talutin Miskan kentälle. Minulla oli jo hiukan parempi olo, mutta en silti voinut unohtaa... Pysäytin Miskan ja laitoin jalkani jalustimeen. Ponnistin ja laskeuduin pehmeästi satulaan. Annoin tälle pohkeita kiristettyäni satulavyön, ruuna lähti liikkeelle pehmein askelin. Menimme alkuverkat ja sitten oli esteiden vuoro. Miska oli tarpeeksi lämmennyt metrinkin esteille, mutta aloitimme silti 30cm matalasta kavaletista. Pian siirryimme jo 50cm ja 60cm, jonka kaitta siirryimme 70-80cm. Lopulta etenimme metriin. En edes huomannut, että Jassu seisoskeli kentän vieressä katselemassa ratsastustani. Olin unohtanut, kaiken, oli vain Miska, ja minä...
Ratsastuksen jälkeen lähdin vieläkin surien tallille päin. "Kerro jo mikä on!" Jassu käveli vierelläni. Purskahdin itkuun. "Veljeni.." "Veljesi mitä?" Jassu katsoi minua. "Veljeni ossi vaipui eilen koomaan.." Itkin "No se tarkoittaa sitä että toivoa vielä on." Jassu katsoi minua. "Nii mutta hyvin vähän" Itkin.
Lähdin taluttamaan Miskaa yhä ripeämmin talliin. Tallissa halailin kilttiä oria vielä ja lähdin kävelemään kohti kotia.
-Wikke ja Miska 20hm<3
|
|
|
Post by Suppu on Oct 14, 2009 21:18:53 GMT 3
Jos sut menetänNiin en voi enää itsekkään elää Sua ikävä tulis Enkä edes voisi lähteä sinun perään Sinusta tuli minun kulta Enemmänkin kuin Madolle on multa Sinun kanssasi mielelläni aikaa vietän ja herkkuja sulle aina syötän Kelpaat mulle aina sellaisena kun olet Vaikka menettäisit karvasi ja reputtaisit skolet olet oikeesti mulle niin rakas että sua EI saa kukaan jättää Eihän tässä meidän jutussa mikään edes mättää? Tunnethan säkin Miska samoin mua kohtaan? Että voidaan tätä meidän taivalta vielä jatkaa? No kummiskin olet jo mulle niin tärkeä että tässä ei enään ole mitään järkeä -Wikke ja Miska 21hm Sorge taas kuva ://
|
|
|
Post by Suppu on Oct 15, 2009 20:47:42 GMT 3
The tavallinen päivä
Katselin kun Miska kulki alkeis tunnilla pikkutytön rääkättävänä. Tyttö potki Miskaa vaikka ori kulki niin nätisti ja reippaasti. Näytti ihan kuin Miska itkisi kun sen surullinen ilme näytti miten hän ei pitänyt tuosta potkimisesta. "Martta, älä potki Miskaa noin paljon kun sehän kulkee jo ihan reippaasti!" Jassu huomasi tilanteen ja huomautti tyttöä. Mutta tämä kyseinen Martta jatkoi potkimista. Minulla melkein myös tuli itku ja kävelin katsomosta alas ja menin kuiskaamaan Jassulle. "Voisitko vaihtaa Miskalle ratsastajan.. En kestä että jos sitä rääkätään noin" Sanoin pala kurkussa. "Ymmärrän sua kyllä Wikke mutta en voi noin vain vaihtaa hevosta" Jassu huokaisi. "Ja Martta lopeta vihdoinkin se Miskan potkiminen, ymmärrätkö että hevonen vahingoittuu tuosta ja saa ehkä traumat" Jassu hönkäisi. Tyttö vihdoinkin ymmärsi ja lopetti potkimisen. Tunti loppui piakkoin ja minä otin Miskan heti tunnin jälkeen itselleni ja nousin ilman kypärää selkään verkkareilla. Miskalla tunnilla mennyt tyttö jäi katsomaan lökäri treeniäni. "Älä potki Miskaa noin paljon" Tyttö sai sanotuksi. "Kuules Martta minä en ole potkinut läheskään yhtä paljon kuin sinä ja minä vain painan pohjetta niin Miska tottelee" Naurahdin mutta tyttö jäi hiljaiseksi.
Menin edelliseltä tunnilta jääneitä puomeja ravissa ja nostin pitkällä suoralla laukkaa. Tyttö lähti piakkoin kun aloin itse mennä loppu käyntejä. Taputtelin Miskaa miten kiltisti se meni tänään ja totteli minua kiltisti. Käänsin orin keskelle maneesia ja laskeuduin selästä ja laitoin satulavyön löysäksi ja jalustimet ylös ja lähdin kohti tallia. Tallissa näin miten lähes jokaisen konin karsinassa joku touhusi ja tallissa oli hyvin valoisaa ulko ilmaan nähden. Laitoin Miskan väliaikaisesti Miran karsinaan että aloin putsata karsinaa. "Lääh puuh lääh" Ääntelin huvikseni putsatessani karsinassa talikolla lantapalleroita pois. "Älä ny siihen synnytä!" Kuului Jasun ääni karsinan ovelta. "No näyttääkö siltä?" Naurahdin. "No sitten sä panet jotain komeeta kikoloa" Jasu naurahti. "Hihhihhhaahah olipa hyvä vitsi" Hymähdin. "Olihan se mutta ei sua kiinnostais lähtee pienelle kahvikupposelle tonne toimistoon" "No eiköhän mua semmonen kiinnostais"
Jätin talikon ja kottikärryt hetkeksi karsinaan ja lähdin Jasun perässä kohti toimistoa. Avasin toimiston oven ja kuulin pientä ininää Jasun laukusta kun tyttö kaatoi kahveja mukeihin. "Mitä tuolla sun säkissäs on?" Kysyin. "Katso" Jasu sanoi. Avasin laukun ja sieltä hyppäsi koira ulos. "Se o meirä Tamir!" Jasu naurahti kun pieni saluki koira hyppäsi syliini nuollen kasvojani. "Ei voi olla näin södepöde" Nauroin pikku koiraa joka hyppi ja pomppi jaloillani. "No on se" Hetken hellittelyn jälkeen lähdin jatkamaan talikko töitäni ja aloin jatkaa karsinan putsausta.
Karsinan putsattuani lähdin kotiin, tänään oli yllättävän kiva päivä
Wikke ja Miska 22hm <3 // Jasu käytin nyt sitä sun uutta koiraas tässä tarinassa että eikai haittaa? (:
|
|
|
Post by Suppu on Oct 16, 2009 17:53:05 GMT 3
Piilopäivä
Hörppäsin aamukahviani tallilla ja katselin esitteitä lehdestä. Tallissa oli vielä näin aamulla yleensäkin aika hiljaista aina aamuisin tallilla. Olin tottunut hyvinkin tähän kuuluisaan aamuhölinään ja Jassun höpötyksiin poneille kun toi ruokia, nytkin se varmaan siellä höpötti noille tallin päätähdille. Sain yhtäkkiä idea, nousin tuolistani ja lähdin hiippailemaan toimistosta tallin puolelle. Hiippailin tontun näköisesti kädet ylhäällä kun takaani kohta kuului ääni. "Mitä Wikke sä oikeen touhuat?" Jassu kysyi takaani. "Ööö", Näytin nolona irvistyksen kun katsoin taaksepäin. Jassu alkoi räkättää nauruaan. "Ai ajattelit mua mennä vaklaa vai?" Jassu sai sanotuksi naurustaan. "Öö" taas öpersin jotain, yritin mielessäni keksiä jotain hyvää syytä mutta valitettavasti ei tainneet aivoni toimia siinä vaiheessa. "Hah the salapoliisi Wikke" Jassu alkoi taas räkättää vierelläni täydessä naurussa ja minä jouduin vierellä hymyilemään nolona. "No olipa kivaa" Sain sanotuksi Jassulle itsekkin vähän nauraen. "Mun täytyykin tästä lähteä tonne päärakennukseen kun sieltä tulee mun yks tuttu kattomaan mun uutta keittiötä" Huokaisin Jassun sanojen jälkeen syvään ja lähdin kävelemään kohti Miskan karsinaa. Harjasin orin puhtaaksi ja höpöttelin sille jotain omiani kun kuulin että ekat tuntilaiset tulivat kentältä. Piilouduin äkkiä alas Miskan jalkoihin ja näin kun joku alkoi avata Miskan karsinan ovea. Kirosin mielessäni että miksi himputissa piti edes piiloutua. "Niin Iina tiiätkö missä Wikke on kun en oo nähny sitä koko päivänä ja ajattelin sanoa sille että meen tänää Miskalla tunnilla" sain tunnistetuksi Jasun äänen karsinan edeltä. "Joo en mää oo nähny paitsi aamulla se meni Vertin kanssa esteille ja muuta en nähny" Kuului jostain myös Iinankin ääni. Sitten Jasu avasin oven ja alkoi käkättää ja nauraa minun kyykkimistäni. "Mitä naurat?" Iina tuli karsinalle ja alkoi kikattaa myös hysteerisesti. Nousin nopeasti ja aloin selitellä omiani ja hivuttauduin pois äkkiä Iinan ja Jasun näkyvistä ja lähdin juoksemaan tallin puolesta välistä toimistoon.
Toimistossa istui Jassu taas ja irvistin jälleen nolona. "No taasko sulle jotain kävi?" Jassu kikatti sämpylä suussa. "Öö tais käydä" Jassu alkoi kikattaa taas vaan kahta enemmän. "Haluisitko liikuttaa Miskan kun ajattelin että me hypättäis ja pistin vahingossa sille Jasun mutta kun sillä taitaa olla se kuuluisa Miskan paha päivä" Jassu kysyi. "Juu käyhän se mulle käynkö sanoos Jasulle?" "Älä vielä, mää käyn kohta kun täytyy miettiä kenelle mä Jasun laitan" Lähdin pois toimistosta ja menin käymään wc:ssä, kun sieltä tulin huomasin miten Jassu ja Jasu seisoivat tunti listalla, he keskustelivat näköjään juuri siitä mistä minullekkin Jassu jo puhui. Jäin jälleen kurkkimaan vessan oven raosta, sillä eihän tässä enää mitään menetettävää olisi esim mainetta kun se oli jo menetetty. Sitten jälleen minun onnekseni Jassu katsoi taakseensa ja kääntyi ja kuiskasi jotain Jasulle sitten he molemmat katsoivat vessaan päin ja nauroivat, "Wikke tuu esiin, me nähtiin sut jo" Jasu kikatti. Tulin ulos vessasta jälleen nolona. "Oikeesti kuinka monta kertaa sut on käräytetty täällä tallilla?" Jassu lausahti. "En mää tiedä" Hymähdin nauraen ja lähdin hölkäten Miskan karsinalle. Laitoin Miskan kuntoon ja lähdin niin nopeasti tallista ulos kuin mahdollista. Ulkona hyppäsin Miskan selkään ja lähdin maastoon kun jossain vaiheessa tullessani näin että juuri se ryhmä tuli kaukaa vastaan, mitä Jassu piti. Käänsin äkkiä Miskan metsäpolulle ja jäin sinne odottamaan kunnes ryhmä tuli kohdalle ja Miska alkoi hirnua muille hevosille. Monet ihmettelivät kuka siellä oli ja Jassu tuli puskan läpi katsomaan. "Wikke, taasko sinä kärähdit?" Jassu katsoi minua hiukan kummallisesti. "En sillä tulin tältä polulta juuri" Valehtelin ihan punastuneena. "Kuule tää on se kielletty maasto jonka tiedät sääkin ettei täällä pidemmällä saa kulkea joten tää tais olla kärähdys" Jassu naurahti taas päivän viidensiä naurujaan ja kehotti minua tulemaan mukaan maaston viimeiseksi Miskan kanssa. No menin tunnille ja hyppäsimmekin maastoesteitä jotka Miska ylitti henosti. Tunnin jälkeen jouduin lähtemään kotiin.
Wikke ja Miska 23hm<3 Tarinasta tuli nyt sellanen nolo mun osalta mutta eipä mitöö, saa revetä 8)
|
|
|
Post by Suppu on Oct 16, 2009 22:37:38 GMT 3
Salarakas♥ Hanipöö♥ Suklaaharja♥
Mussukka♥ Elollinen♥ Malli♥ Onnekas♥ Rikas♥ Ihana♥ Ainoa♥ Banaanipoeka♥ Lellitty ei♥ Elämäni ilo♥
Mummon suosikki♥ Elämän iloinen♥
-Wikke ja Miska 24hm (sori laitoin jo huomisen hoidon kun en sitten silloin pääse luultavammin koneelle joten nährään sitten joskus viikon päästä (: )
EEEEEI Wikke sulla on jo kohta 30HM ! XDD Oot liian ahkera! Noeivais. Jatka ihmeessä samaa rataa ! 8 ) - J
Himoitsen sun kuvias 8--D No niitäkin mutta mua vaan inspaa sattumoisin nyt Miska niin empä voi mitään, koeta kestää Jassu B---) - ensimmäinen kirjain on W ja viimeinen E
|
|
|
Post by Suppu on Oct 17, 2009 10:11:45 GMT 3
Ilman satulaa on lennokasta, eiks je?Wikke ja Miska 25hm, tuli tollanen pikku idea tollaseen kuvaan ja toteutin sen.. 8--)
|
|
|
Post by Suppu on Oct 29, 2009 17:41:07 GMT 3
Menetetty..
Kotona sohvalla itkin silmämeikit levinneinä, minulla oli mustat silmän aluset ja märkä pää. Katsoin kädessäni valokuvaa katsoin ja samalla ajattelin itsetuhoisia ajatuksia. Kuvassa oli poikaystäväni Tompan kuva jos nyt oli.. Taivaassa. Hän kuoli silmieni edessä kun kävelin tietä pitkin niin Tomi tuli mopolla viereeni ajamaan ja suuri rekka.. Ajoi hänen päältään. En saanut ajatuksia pois siitä miten rakastin poikaystävääni niin paljon vaikka niin nuori vielä olinkin että en voisi ihan täydellisesti rakastua mutta jos ei Tomppa olisi kuollut niin yhtä hyvin olisimme voineet elää mummoiksi ja papoiksi asti yhdessä. Itkin koko ajan ja sain sain välillä kännykkääni pahoittelu viestejä luokkalaisiltani pojilta ja tytöiltä. Päässäni pyöri kauhukuvia edelleen siitä rekasta joka ajoi tomin päälle ja se ei edes pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa ja kaasutti nopeammin kauemmas. Seisoin kauhusta kun näin miten Tomi oli veressä ja muuta sitten itku alkoi ja soitin hätänumeroon. En vaan voinut unohtaa sitä! Ja meidän piti tavatakkin vielä tänään! Kiljuin itkusta. Äiti tuli huoneeseen ja katsoi minua. "Mitä sinulle on tyttö tapahtunut?" Hän kauhistui nähdessään minut ja tuli viereeni istumaan. "Kerro nyt ihmeessä" Hän jatkoi ja halasi minua. "Tomppa on.." Sain sanotuksi. "Jättikö se sinut?" Äiti katsoi minua ja puristi otettaan. "No ei vaan se on KUOLLUT!" Kiljaisin itkusta ja juoksin huoneeseeni yläkertaan. Katsoin viimeisen kerran alas olohuoneeseen, äitini näytti myös kauhistuneelta. Hetkeksi aikaa sain ajatukseni pois Tompasta ja hänen kuolemasta niin sain pakattua talli tarvikkeeni ja lähdin pyöräilemään kohti Shelyesiä mutta kuitenkaan en halunnut kenenkään puhuvan kanssani mutta kai se oli pakko jos Shelyesiin kavereitten keskelle aikoi mennä. Puin nopeasti viininpunaisen hupparini ja ratsastushousut ja laitoin reppuni täyteen tavaraa. Sitten otin iPodini ja laitoin kuulokkeet korviin ja lähdin pyöräilemään kohti Shelyesiä, kunnes ajatukseni alkoivat poikkeilla onnettomuuspaikan kohdalla Tomppaan ja juuri iPodista kuulua sitä laulua jota yhdessä joskus Tomin kanssa karaokessa lauloimme zoukilla. Taas se sama itku alkoi ja jouduin pysähtymään onnettomuus kohdalle, muistin että taskussani oli tulitikkuja ja repussa kynttilä serkkuni haudalle mutta ajattelin käyttää ne toiseen tarkoitukseen, jätin kynttilän palamaan jalka käytävän viereen ja kohta viereeni saapui poliisi. "Oletko sinä se Tomi Jakolan tyttöystävä Wilma?" Poliisi mies kysyi minulta. "Kyllä" Sain sanotuksi kunnes purskahdin juuri itkuun. " Pahoitteluni, poikaystäväsi Tomi on vaipunut nyt ikuiseen uneen ja te tapaatte varmasti sitten joskus taivaissa" Poliisi yritti lohduttaa. "Ja vitut yritätkö olla joku pappi?" Hermostuin ja lähdin pyöräilemään kohti Shelyesiä, minua ei haittaisi vaikka laittaisivat minulle rikos rekisterit ja laittaisivat että olin tappaja kun elämäni oli nyt pilalla ja sitä ylläpiti vielä rakkaani Miska ja pari tallilta jotka olivat minun kamujani.
Tallilla en nähnyt ketään joten heitin nopeasti toimistoon omat varusteeni ja juoksin Miskan karsinalle. Halasin oriani ja oloni parani, Miska lohdutti minua ja nyt tajusin kuinka paljon siitä oikeasti välitin!
Tarinaan kuului tosi asioita esimerkiksi poikaystäväni kuoleminen joka irl elämässä vaipui koomaan ja vähän tähän yritin ripotella suokkini lähtöä ja sitä surua ja sitä myös kuinka paljon Miskasta välitän! Vaikka pixeli poni onkin, elämäni on täyttä helvettiä tällä hetkellä esim en ollut koneella 2 päivään ihan näitten syitten takia paitsi Miskan.
-Wikke ja Miska 26hm <3
Ensiksi otan osaa poikaystäväsi takia, ja suokkisi lähtöä, mä en vaan kestäis. </3 Tiedäthän sä et me url-ihmisektin välitetään ja on ihana et voit kertoo meille shelyläisille sydäntä painavia asioita. <3 Toiseksi; mulle tuli tippa linssiin tota tarinaa lukiessa - tosi kaunis ja koskettava, ja kaikki tuntui niin aidolta: Ihan kuin mä oisin itkeny valokuva kädessä, ihan kuin mä oisin sytyttäny kynttilän ja ihan kuin mä oisin halannu Miskaa, se tekee tarinastasi täydellisen. <3 Voimia sulle Wikke! <3<3<3<3<3 - Maissi
Kiitos että ymmärrät Maiss! <3 -pillittäjä wiku
|
|