Unen hoitopäiväkirja

[Jassu]

Aamupäivän Uni "Uni"

Suomenhevonen, ruuna
Omistaja: Henna
Hoitaja: -
Omille sivuille

[henna]

o6.o8.2oo9 Uni saapuu Shelyesiin !

Soitin jo kolmatta kertaa Sannalle, yställeni joka omisti Unen.Ja taas sama vastaus.
-Olemme tulossa, kohta ollaan siellä.
Huokaisten suljin luurin ja palasin sisälle yksityistalliin.Kaikki on valmiina.Päätin, että odotellessani voisin tehdä jotain hyödyllistä, joten kävin hakemassa talikon, harjan ja kottikärryt. Mikin karsina ei ollut kovinkaan likainen. Se oli varmaan eilen juuri putsattu. Siivottuani sen lakaisin vielä lattiat.Lattiasta pölysi, mutta onneksi hevoset olivat kaikki vielä laitumella. Kohto loppuisi laidunkausikin..

Olin juuri aikeissa soittaa neljännen kerran Sannalle, mutta näin, kuinka musta hevoskuljetusauto kaarsi jo tallipihaan.Kuskina oli Sannan isä, sillä Sannalla itsellä ei ole ajokorttia. Pelkääjän puolelta nousi tummahiuksinen, pitkä tyttö. Se oli Sanna.
- Hae Miki. Sanna sanoi vaativasti.
En kysellyt sen enempää vaan lähdin hakemaan ponia laitumelta. Miki norkoili portilla, ja antoi minun ottaa helposti kiinni. Lähdin taluttamaan sitä nopealla temmolla yksityisten tallin edustalle, missä Sanna oli.Jo kaukaa huomasin Sannan juttelevan Jassun kanssa, ja Sannan vierellä oli kukas muukaan kuin Uni.Miki pysähtyi kuin seinään, ja päästi ilmoille riemukkaan kiljahduksen. Kaikkien katseet kääntyivät meihin, ja Uni vastasi kutsuun. Se alkoi tanssia paikoillaan innokkaasti.

Katselimme kun Miki ja Uni tutustuivat toisiinsa, ne haistelivat, ja hörisivät matalalla äänellä toisilleen. Juttelimme Jassun ja Sannan kanssa niitänäitä hevosista.Jassun piti lähteä jatkamaan omia hommiaan.
-No, saanks mä koittaa Mikiä ? sanna sanoi innostuneesti.
- Saat tietysti ! sanoin ja lähdin hakemaan Mikin kamppeita.

(Jatkan tästä niinku Mikin päiväkirjaan.(: )

Oh lala, on sulla kyllä upea suokki : ) Hieno tarinanalku, mitäs muutakaan tästä nyt sanoisi. 1HM

~ J

[henna]

o9.o8.2oo9

-Arrrrgh. Satula tuonne, ja suitset sinne myös. Mikä tämä edes on ? Murisen kun yritän järjestää Unen tavaroita.
Olin saanut jo loimet vietyä,sekä Unen mukana tulleetkärryt & valjaat. Varusteet olivat onnekseni putsattuja, ja minun ei niitä tarvinnut enää alkaa putsata.Tänään ratsastaisin Unen kanssa kevyesti ilman satulaa, ja sitä ennen juoksuttaisin.
-Juoksuttaminen oli kyllä fiksuin asia, mitä ihmiset ovat keksineet.. Jos on laiska, tai väsynyt, ei tarvitse ratsastaa.. mietin puoliääneen.
Kuulin kuinka Jassu tuli talikon ja kottikärryjen kanssa talliin. Keskeytin puuhani ja menin tervehtimään.
- Moikka ! Sanoin pirteänä, ja äskeinen äreys oli tipotiessä.
- Moi ! Jassu sanoi ja kurkkasi Ilonan kaarsinasta, kuka häntä tervehti.
-Mä voin siivota Mikin ja Unen karsinat ite. Sanoin, sillä tiesin kuinka suuri homma oli päivittäin siivota 16 hevosen karsinat.
-Okei, kiitti ! Jassu sanoi ja jatkoi siivoamista.
Minä puolestani jatkoin tavaroiden järjestelyjä.
-Osaisikohan kukaan Shelyesissä ajaa..mietin, sillä kun ensinmäisen kerran Unella ajaisin, haluaisin jonkun mukaan, varmuuden vuoksi, vaikka osasin itse ajaa..
Kun vihdoin olin saanut tavarat järjestettyä, oli aika hakea suomiputte.

-Uni ! Huusin ja vihelsin perään.
Huomasin vain, kuinka lauma hevosten päitä nousi, mutta kukaan ei tullut luokseni. Lähdin kävelemään Unen luoksi.
-Olisi nyt tullut edes vastaan.. puhelin ääneen.
Onnekseni Uni antoi ottaa kiinni.
Laitoin herran karsinaan, ja sidoin varanvuoksi kiinni. Kävin Unen karvan läpi harjalla.Laitoin Unelle joka jalkaan suojat.Kävin hakemassa Satulan ja suitset. Olin jo saanut satulan Unen selkään, kun huomasin että kappas, herralla ei edes ole satulahuopaa.Kävin hakemassa vieletin yleissatulahuovan Unelle.
-Noniin, nyt näyttää paremmalta. Sanoin ja taputin ruunan kaulaa.
-Voi rähmä, mikä se olikaan "ilman satulaa" tai "juoksutusta". Näinhän kävi eilen Mikinkin kanssa.
Nostin satulan pois, ja hain juoksutuspiiskan, kypäräni ja liinan. Kiinnitin liinan suitsiin, (joissa ei ollut ohjia !) ja lähdin taluttamaan heppaani kohti kenttää.

Aloitin juoksutuksen vasempaan suuntaan. Uni toimi juoksuttaessa hyvin, ja olin siitä kiitollinen. Hetken kuluttua maiskautin ja sanoin "Ravi" jouduin vielä huitaisemaan ilmaa raipalle, sanojeni painoksi. Uni lähti lennokkaaseen raviin. Jouduin välillä vähän hillitsemään sitä. Kun pyysin sitä laukkaan, raippaa ei tarvittu, vaan laukka nousi nopeasti pukkien saattelemana. Juoksutin Unta molempiin suuntiin hetken.

Otin Unelta pois liinan, ja asensin ohjat takaisin. Kiinnitin kypäräni soljen, ja nousin pölkyn päältä Unen selkään.Uni lähti reippaaseen käyntiin pyynnöstäni.Testasin herran jarruja, pysähdyksillä ja peruutuksilla.Unen ravi oli juuri niin pehmeää ja liidokasta, kun olin kuvitellut. Laukkaa en uskaltanut koittaa, sillä tasapainoni oli surkea ilman satulaa ratsastaessa. Ravailin molempiin suuntiin n.15minuuttia ennen kuin lopetin. Uni ei ollut tänään saanut vielä hurjaa liikutusta, mutta huomenna menisin ajamaan, ehkä.

Riisuttuani suitset unelta, aloin harjata sitä. Uni oli hirmukiltti, ja suunnittelinkin, että jos Jassu pitää talutustunteja, Voiisin antaa hänelle luvan käyttää Unta siihen. Harjattuani hetken, vein Unen illastamaan laitumelle. Siivottuani Mikin ja Unen karsinat, jouduin jatkamaan varusteiden järjestelyjä. Suurin osa oli onneksi jo paikoillaan.
-Huh, viimein on tämä suunnattoman kokoinen varustearkku on tyhjä ! huokaisin.

Henna [glow=pink,2,300]x[/glow] Uni, [glow=pink,2,300]2HM ![/glow]

Hieno tarina, Uni sai tänään hieman erilaista liikuntaa : ) 2HM siis.

~ J

[henna]

1o.o8.2oo9

Heti ensitöikseni, talli tultuani, siivosin Unen karsinan. Vaikka oltiin yritetty pikkuhiljaa totuttaa suomipollea uuteen ruokavalioon, niin silti oli Uni mennyt ripulillle. Haju oli aikamoinen, ja siksi yritinkin mahdollisimman nopeasti siivota karsinan, ettei haju leviäisi kaikkialle talliin. Siivottuani, nappasin Unen riimun ja lähdin hakemaan herraa laitumelta.

Kutsuin Unea, ja huomasin kuinka se otti pari askelta minuun päin. Heilutin sen riimua ja kutsuin uudestaan. Uni lähti tulemaan luokseni rauhallisesti.
-Hieno juttu, nyt munkaan ei tartte rämpiä siellä heinässä ! Sanoin Unelle ja taputin sen kaulaa.
Katsoin kuinka Villa oli ratsastamassa Allua kentällä. Minä olin suunnitellut että tänään ratsastaisin kunnolla ensinmäistä kertaa Unella, mutta ehkä taidan jättää väliin ripulin vuoksi. Sillä en tahtonut enää mitään ähkykomplikaatioita.

Kiinnitin Unen käytävälle, ja hain harjat. Aloitin piikkisuolla, harjasin suurimmat kuivuneet mudat pois. Sen jälkeen vaihdoin pölyharjaan, ja harjasin ruunan läpi sillä. Putsasin kaviot, ja yhdestä jalasta puuttui kenkä (yllätys yllätys).Tiesin, että sen oli pakko olla jossain laitumella. Sinne siis. Mutta ennen kengän metsästystä, öljysin kaikki 2 kaviota. Putsasin hännänalusen huolellisesti, ettei ripulista tulisi ihottumaa. Kaiken tämän jälkeen laitoin Unen karsinaan. Menisin Unta vielä taluttelemaan, mutta sitä ennen, etsisin kengän.

Olin puikkelehtinut ja melkeinpuolisen tuntia laitumella, sitä perhanan kenkää hakien. Kuljettuani ympäri hehtaarien kokoista laidunta, huomasin, että jono hevosia & poneja seurasi minua. Oli se varmaan aika huvittava näky.Olin jo luovuttamassa, ja lähdössä pois, kun kompastuin. Lensin kauniissa kaaressa mahalleni, kuraan.
-Voi jessus, tämäkin vielä. manasin ääneen.
Kun olin saanut taas ilmaa sisälleni, niin käännyin katsomaan mihin olin kompastunut.
-Voihan rähmä. Unen kenkä ? murisin.
Nappasin kengän kainalooni, ja puhdistin suurimmat kurat vaatteistani.Mutta eihän se lähtenyt.Lähdin kävelemään rivakasti kohti yksityistallia. Sain monia ihmetteleviä katseita osakseni.

Siirsin Unen takaisin käytävälle. Nostin sen jalan mistä kenkä puuttui. Koitin, oliko se oikea kenkä. Olihan se. Itse en ole mikään kengittäjä, joten jätin kengän talteen, odottamaan kengittäjää. Säästyypä rahaa siinäkin. Napsautin riimunnarun Unen riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti metsää. Kävelimme vähän matkaa metsätietäpitkin, ja käännyimme takaisin. Tämä oli vain pieni jaloittelutuokio, missä Uni saisi samalla evästää. Vein Unen takaisin laitumelleen.Siivosin vielä Mikin karsinan, ja sitten olin valmis.

Hieno tarina, sanavarastosi on todella rikas ja kirjoituksiasi on mukava lukea : )

~ J

[henna]

11.o8.2oo9 Kentällä ensinmäistä kertaa

Uni ei ollut enää ripulilla, onneksi. Siivosin sen karsinan huokaisten. Katsahdin rannekellooni.
-Kengittäjä tulossa 10 minuutin päästä... ! Sanoin ja nappasin riimun mukaani.
Lähdin juoksemaan laitumelle, ja matkalla tervehdin tarhassa murjottavaa Mikiä.
Uni oli tapansa mukaan portilla kiehnaamassa, ja sain sen nopeasti pois laitsalta. Vein sen käytävälle ja harjasin sen pikaisesti. Puhdistin kaviot huolellisesti, ja kuulinkin jo, kuinka ruosteenpunainen lava-auto kaarsi pihaan.Kengittäjänä oli poikkeuksellisesti nainen, sillä Unihan kammoksui miehiä.
-Jaahas, tämäkös se tämänkertainen potilas on ? Nainen, joka esittäytyi Minnaksi, sanoi ja katseli Unta arveluttavasti.
-Sehän on Uni, kenkä irtosi laitumella. Sanoin ja ojensin kengän Minnalle.
-Jahass, katsotaanpa.. Hän sanoi ja tarttui kenkään.
-Tämän voi oikoa. Minna kertoi ja rupesi väsläämään jotain.
-Pärjäätkö, jos sinä aikana kun kengität siivoan vähän kaappiani ? kysyin.
-Juu, ilmoitan jos tulee ongelmia ! Minna tokaisi.

Aloin siivoamaan kaappia, jossa luki "Henna".
Siellä oli minun kumisaappaani, vaihtohuppari, collegehousut ja muita vaihtovaatteita.Siivosin myös purkkeja, ja karsin pois sellaisia mitä en tarvitsisi. Siistin satularasvat, -saippuat, öljyt ynnä muut siistiin riviin hyllylle.
-Ainakin pesusieniä pitää ostaa lisää... Myhäilin.
Kuulin kuinka Minna taputti Unta :"Hyvä poika, nyt on valmista"
Tajusin lähteä talliin ja otin jopa kukkaroni mukaan.
-Paljonko ? Kysyin ja näytin kukkaroani.
-Noo, ei tässä tarvinnut kuin yksi kavio, joten vaikka 7 euroa.
Kaivoin pussistani rahat ja ojensin ne Minnalle.
-Tulen käyttämään teitä toistekin, naiskengittäjät kun on harvassa ! sanoin.
-Kivahan tuota pollea oli hoitaa. Minna sanoi ja lähti kävelemään autolleen.
Taputin Unta kaulalle ja hain sen varusteet. Harjattuhan se jo oli, joten ainoastaa kamppeet päälle ja menoks.

Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Uni jäykistyi kun tajusi jonkun olevan sen selässä. Eihän tämä ollut ensinmäinen kerta kun sillä ratsastan, mutta ensinmäinen satulalla.Maiskautin Unen liikkeelle.

Se lähti laiskasti kävelemään haluamaani suuntaan.Hoputin sitä, ja se totteli kuuliaisesti. Hetken päästä nostin ravin. Uni ravasi kaula komeasti kaarella. Tein käynti-ravi siirtymisiä (yllätys) ja yritin saada sen kunnolla tuntumalle. Uni puri kuolaimeen, yritin pitää kuolainta liikkeessä. Hetken ravailtuani vaihdoin suuntaa. Tämä ratsastuskerta oli vain "testausta" miten ruuna toimisi.Pian jo nostinkin laukan. Uni laukkasi ryhdikkäästi. Pyysin sitä eteenpäin. Tunsin, kuinka askel piteni. Tämä suokki pystyi hetkessä muuttumaan kauniista kouluratsusta hurjaksi estetaituriksi, jolla riitti vauhtia. Laukkasin molempiin suuntiin, ja päätin käydä vielä maastossa loppukäynneillä. Loppujen lopuksi ratsastin vain 45minuuttia. Mutta se sai riittää tältä päivältä.

Riisuin Unelta varusteet, ja harjasin sen läpi kunnolla.Unen katseessa oli jotain kaunista, sen silmät loistivat viisaudesta. Pienessä hetkessä tästä hepasta oli tullut minulle todella todella tärkeä. Napsautin kiinni riimunnaruun ja lähdin talluttamaan sitä tarhaan. Mikikin reipastui heti saadessaan seuraa.
-Ette sitte keksi mitään temppuja ! Sanoin sulkiessani portin.
Kävin palauttamassa riimun karsinanoveen ja lähdin kotio.

[henna]

12.o8.2oo9 Ajolenkki metsään.

Uni olikin jo valmiina karsinassa, joten ei minun tarvinnut kuin harjata ja laittaa se kuntoon.Otin Unen käytävälle. Olin sopinut äitini kanssa, että siksi aikaa, kun hänellä oli jotkut tupperwara kutsut, Niklas tulisi tallille.Päätin, että ajolenkki olisi sopiva, ja kärryillekin mahtuisi kaksi. Tosin näytti siltä että alkaa taas satamaan, mutta meillä oli sadevaatteet.Harjasin Unen pikaisesti ja laitoin valjaat sille, minulla oli pieniä ongelmia valjaiden kanssa, sillä oli pitkä aika kun olin viimesi valjastanut. Mutta sain kuitenkin apua Jassulta. Kun olin saanut valjaat, niin vein Unen ulos. Toin kärryt Unen taakse. Sanna kertoi, että Uni oli opetettu peruuttamaan kärryihin.
-Taa ! sanoin Unella ja "työnsin" sitä sen rintakehästä.
Uni otti muutaman askeleen taakseppäin. Pysäytin sen ja nostin kärryt ylös. Kiinnitin kärryt huolella, ja sidoin Unen harjauspuomiin odottamaan. Soitin vielä äidilleni, että laittaisi kaikki sadevarusteet Niklakselle. Kävin itsekin vaihtamassa sade-housut ja -takin. Sekä tietysti kumpparit !
-Huhuu ? kuulin kuinka Niklas huhuili käytävältä.
-Täällä ! Huikkasin veljelleni.
Otin mukaani viel huovan, jonka laittaisin penkille,meidän allemme. Ajopiiskakin voisi tulla tarpeen, joten otin senkin. Sidoin riimunnarun kiinni kärryihin niin, että Niklas voisi ottaa siitä kiinni.


Nostin Niklaksen kyytiin, irrotin Unen ja nousin itsekin. Hoputin ruunan käyntiin. Uni lähti kävelemään raskain askelin maastoreiteille päin. Huomasin kuinka alkoi pikkuhiljaa sataa.
-Laita huppu päähän, alkaa satamaan. Sanoin veljelleni.
Meidän sadevaatteemm olivat kuibn menneet sekaisin, minulla tummansiniset, ja veikalla ppunaiset. NIklas totteli ja laittoi hupun päähän.
-Ota kiinni narusta, mennään vähän kovempaa ! Sanoin Niklakselle.
-Joo ! kuului kimeä ääni vierestäni.
Maiskautin ja pyysin Unen liikkeelle. Uni lähti ravaamaan. Se ravasi kuuliaisesti, ja hidasti aina pyynnöstäni. Niklas roikkui narussa, vaikka ei sillä ollutkaan edes vaaraa pudota, mutta iknä ei voi olla liian varma. Huomasin kuinka sade vaan yltyi yltymistään.
-Haluatko kääntyä ? Kysyin Niklakselta.
Sain vastaukseksi nyökkäyksen. Käänsin Unen ja hoputin sen raviin. Uni ravasi reippaana, eikä piitannut sateesta.

Tallille päästyä nosti Niklaksen pois kyydistä, ja käskin mennä sisälle. Riisuin kärryt pois ja vein Unenkin sisälle. Riisuin valjaat, ja kuivasin Unta hikiviilalla. Tämän jälkeen laitoin sillekkin fleeceloimen. Vein valjaat pois ja siivosin Unenkin karsinan. Pistin Unen karsinaansa.
-Mitäs sitten haluat tehdä ? Kysyin Niklakselta riisuessani märkiä sadevaatteita.
-Mennään kotiin.. Niklas sanoi.
Katsahdin kelloon, kutsut olivat jo loppuneet.
-No mennään sitten. Sanoin ja lähdin kävelemään kohti mopoautoani, Niklas vanavedessäni.

[Roosa]

1.O9.2OO9 Sadepäivän iloa

- Voi ei.. huokaisin kun pieni vesipisara tipahti poskelleni. Kohta niitä alkoi tulla enemmän. Kovensin pyörän vauhtia ja näin vain kun pellot ja vuoret vilahtelivat ohitseni. Kun vihdoin pääsin Shelyesiin, olin jo hiukan kastunut. Pysäköin pyöräni suuren kiven viereen ja astelin yksityistalliin.

Löysin Unen karsinastaan ja hain satulahuoneesta ruunan harjat. Kurkistin varovasti karsinaan ja menin sisään.
- Moikka Uni, tervehdin ruunaa iloinen hymy huulillani.
Menin harja kädessä ruunan luo ja aloin harjata tuota reippain ottein.
- Mä olen nyt sun uusi hoitaja.. höpöttelin suokille samalla kun puunailin sitä.
- Moi Roosa! Henna tervehti ja oli huomaamattani siirtynyt karsinan ovelle.
- Ai moi, vastasin tuolle hymyillen.
- Haluaisitko liikuttaa sitä tänään? tuo kysyi hetken katseltua
- Joo! hihkaisin silmät loisten. - Se olisi mahtavaa!
Henna nyökkäsi leveästi hymyillen ja poistui paikalta.

Vein harjapakin pois ja hain satulan ja suitset.
Uni rupesi katsomaan minua jo pahasti kun toin satulan ruunan karsinaan.
- No äläpäs nyt, sanoin kun ruuna vilautti hampaitaan kun nostin satulan tuon selkään.
- Kyllä se tästä, ajattelin ja tarjosin Unelle kuolaimia, jotka tuo otti helpommin kuin satulan.
Itselleni tungin pienen kypärän päähän. - Prkl.. Täytyy ostaa pian uusi, mutisin ja laitoin vielä hanskat käteen. Talutin Unen ulos ja maneesiin, sateen vuoksi.

Onneksi maneesissa ei ollut ketään ja nousin selkään.
Aloitin tietenkin pitkin ohjin. Ruuna oli yllättävän vaikea ratsastaa
ja tuota piti ajaa hyvin eteenpäin.

- Huhhuuh, huokaisin kun riisuin kypärän tallissa. Uni oli jo mutustelemassa iltaheiniään.
Pujahdin vielä ruunan karsinaan.
- Kyllä me vielä tutustutaan kunnolla, mutisin tuolle ja taputin tuon vahvaa kaulaa.
Siihen loppui ensimmäinen hoitokertani. Lähdin iloisena kotiin päin.

Roosa & Uni 1HM

[Roosa]

O2.O8.2OO9 Tallipäivä

Uni oli pudottanut riimunsa maahan. Hain sen naureskellen ja pujotin lopulta sen ruunan päähän.

Roosa + Uni-poeka 2HM

[Roosa]

12.O9.O9 Vauhdin hurmaa ja tuulen pyörteitä

Tuuli takertui hiuksiini ja levitti ne ilmaan. Se pyöritti jo maahan pudonneita lehtiä ja keinutti pyörääni niin että se meinasi kaatua. Poljin kylmä hiki päässä vastatuuleen.
- Hitto tää myrsy.. manasin itsekseni kun puhkin ylämäkeä ylös.
Pian Sheleys alkoikin häämöttää taustanaan upeat vuoret. Jätin pyöräni samaan paikkaan kuin viimeksikin ja saapastelin talliin.

- Hei Uni, tervehdin jo rakkaaksi tullutta suokkia joka nökötti karsinassaan.
- Tänään ei päästä maastoon tuon tuulen vuoksi, mutta sen sijaan voisimme vähän loikkia pieniä esteitä! julistin ja kipitin satulahuoneeseen hakemaan harjat.

- Hei Jassu, voisitko pitää Unia hetken kun teen pari estettä? kysyin Jassulta joka käveli ohitseni.
- Juu kyllä mä hetken.. tuo mutisi ajatuksissaan.
Nyökkäsin ja kävin pystytin kaksi 60cm estettä.
- Kiitti, kiitin hiljaa Jassua joka puhui puhelimessa ehkäpä jollekkin asiakkaalle.

Nousin ruunan selkään ja alotin alkuverkan pitkin ohjin.
Hetken päästä kokosin ohjat ja otin ravi- ja laukkapätkiä jonka jälkeen käänsin hieman tahmeana olevan Unin 60cm pystylle. Ruuna hyppäsi tuon jalat puomia hipoen mutta puhtaasti.
Näpäytin tuota hieman kannuksilla jonka seurauksena oli pään nosto korkealle ylös. Hinasin ruunan muotoon ja yritin pitää tuota siellä hetken, mutta seurauksena oli pieni pukkisarja.
Tuhahdin ja käänsin Unen takaisin pystylle.
- Yksi, kaksi, kolme, hyppy, laskin mielessäni ja tälläkertaa seurauksena oli tasainen ja hyvä hyppy. Ohjasin Unen suoraan 60cm trippelille ja annoin kevyesti pohkeita.
Mutta tuohan pinkaisi vauhtiin. Nautin vain vauhdin hurmasta ja annoin apuja vähän.

- Olit tosi hieno tänään, kehuin ruunaa ja taputin tuota kaulalle.
Laskeuduin selästä ja löysäsin satulavyötä.
Talutin Unen talliin ja riisuin siltä kamat.
- Seuraavalla kerralla mennään kyllä maastoon, tokaisin ja kuskasin kamat satulahuoneeseen.

Roosa & Uni 3HM

[Roosa]

19.O9.O9 Runoilua

Unta laitumelta hakea saan,
eikä haittaa vaikka sataakaan.
Harjata saan heppaystävää parasta,
joskin kauravarasta.
Tuuli ulkona tuivertaa,
ja joku kaurakippoa kolistaa,
mutta meidän välille ei tule ketään,
eihän olla täydellisiä mekään.

Selkään pian nousen,
taistelu esteestä alkakoon,
raippakin löytyy, joo.

Heppaa kiitän loppujen lopuksi,
olihan se kerrankin hienosti.

Roosa & Uni 4HM

Sry sry sry.. Kökkö mutta teki niin kovasti mieli kirjoittaa runo.. Mietin aluksi revinkö hooämmää mutta ajattelin että menköön.

[Roosa]

Uni oli päässyt karkuun kun hain tuota tarhasta. Sitten juoksin sen perässä kauas : DD

Roosa & Uni 5HM

[henna]

muistutan vaa, eten oo kokonaa kadonnu !

Lukitsin mopoautoni ovet, ja lähdin talsimaan kasseineni kohti yksityistallin hoitajien huonetta. Moikkasin Jassulle ja Viiville, jotka olivat juttelemassa yksityistallin edustalla.Heitin tavarani kaappini perälle.Olin tullut suoraan koulusta, ja minun pitäisi vaihtaa vaatteet.Ajattelin ehtiväni juoda lasin vettä, ennen vaatteiden vaihtoa, mutta ei.
Samassa kuulin kuinka Viivi huusi ovelta ;
- Henna !! Uni juoksee ulkona, se on karannut tarhasta !
-MITÄH ! %#@! miten se sielt on päässy !! huusin juostessani ulos.
-Minne se meni ! huusin ja yritin köpötellä korkkareissani sen perään.
-Laitumille päin.. Jassu huikkasi tyynen rauhallisesti.

"Ryntäsin" niin kovaa, kuin korkkareillani pääsin laitumille. En edes huomannut tarhassa rauhassa nuokkuvaa Untakaan. Eihän se oikeasti minnekkään ollut karannut, minua oltiin vain jekutettu. Kiertelin hetken laitumella huutaen Unta, kunnes tajusin sen olevan tarhassa aivan ihmessään. Lähdin laitumelta nolona, ja yritin kävellä Jassun ja Viivin ohitse tyylikkäästi ja välinpitämättömästi. Mutta miten voi yrittää ola tyylikäs, jos on polviin asti mudassa, ja yrittänyt JUOSTA korkokengillä ?
Viivi räkätti kyykyssä mahaansa pidellen, ja Jassu hieman hillitymmin, tosin, vain hieman.


Tosin, olihan se aika ymmärrettävää, siis nauru. Olin varmasti huvittava näky, korkkareneni,pillifarkuissa ja leopardikuosillinen tuubitoppi päällä. Menin niin pokkana, kuin ikinä pystyinkään, nauravan simpanssilauman ohi. Tähän laumaan kuului siis Viivi ja Jassu. Vaihdoin nopeasti vaatteeni tuttuhin lökäreihin ja kulahtaneen siniseen huppariini.Tyhjensin kassini, joissa oli englanninkirjat, koetta varten, evääni ja molempien ruunien uudet otsapannat.

Nappasin Unen riimun ja lähdin hakkemaan ruunaani, tarhasta. Kävelin edelleen tallin ovella maleksevien kaverusten ohi. Minut huomatessaan kuului hiljaista hihitystä.
-kyl mä viel kostan ! sanoin esittäen vihaista.

Aukaisin portin ja talutin punarautiaan suokkini tarhasta. Katsoin sen väsynyttä olemusta, tänään voitaisiin vähä hypätä, jotta säkin piristyisit ! Sanoin taputtaen ruunaani kaulalle ja lähdin kövelemään talliin.

Harjasin Unen reippain ottein. Se ei ollut kovinkaan huonossa kunnossa, sillä Jassu oli toteuttanut käskyni, ja pitänyt sillä sadelointa. Jätin Unen karsinaan hetkeksi, ja menin rakentamaan esteitä. Kuinka ollakkaa, tallin edustalla maleksineet apinat olivat kadonneet, kuin taikaiskusta. Juuri kun olisin tarvinnut heitä pystyttämään pair estettä. Joten jouduin pystyttämään esteet itse. yksi 80cm, ja 100cm este.Tämän jälkeen menin yläkerrassa sijaitsevaan hoitajien huoneeseen lukemaan englantia, koska meillä olisi kokeet. Puolen tunnin lukemisen jälkeen muistin taas, kuinka paljon vihasin englantia, ja kokeita ylipäätänsä. Heitin kirjani kaapin perälle ja lähdin varustaan Aamupäivän Unta.

Varustettuani herran, lähdin taluttamaan sitä kentälle. Nousin sen selkään jakkaran päältä. Uni lähti nätisti kävelemään haluamaani suuntaan rauhallisin askelin.

Annoin ruunalle mahdollisimman pitkät ohjat jotta se saisi venytellä kaulaansa kunnolla. Annoin Unen kävellä muutama kierrosta, sitten kokosin ohjat ja valmistelin ruunan raviin.Annoin hellästi pohkeita, ja heppa lähti reippaaseen raviin.
-Virtaa vai ? kysyin naurahtaen.
Ravasin Unen kanssa muutaman kierroksen, tehden samalla käyntiin siirtymisiä ja pysähdyksiä, energisen polleni jarrujen testaamiseksi.
Kun totesin jarrut toimiviksi, kokosin ohjat ja vaihdoin suuntaa. Tein suuria, n. 10m voltteja lyhyin välimatkoin. Lyhyen verryttelyni jälkeen Käänsin hepon nenän osoittamaan estettä. Uni otti muutaman tanssahtavan askeleen, ja sen korvat menivät selvästi höröön. Taitavana estehevosena, se myöskin rakasti esteitä. Pirteästä, ja kuuliaisesta hevosestani tuli sekunnissa koska tahansa räjähtävä ydinpommi. Se tanssi allani ja odotti estettä. Päätin tehdä muutaman pääty-ympyrän ennen estettä.
Uni oli malttamaton, en ollut koskaan ennen nähnyt sen olevan sellainen.
-Rauhotuhan nyt, pääset kohta hyppäämään. Sanoin hevoselleni, joka "räjähtäisi" ihan pian.
Käänsin Unen kohti estettä, mutta tein koko ajan puolipidätteitä muistuttaakseni ett sillä on ratsastaja.
Uni ravasi innokkaasti esteelle, ja hyppäsi turhan kaukaa. Esteen ja Unen väliin jäi suuri rako, vaikka hyppäsimme 100cm esteen.
Pyysin kentän laidalla oleskellutta Viiviä nostamaan estettä. Viivi nosti estettä 20cm, joten se oli nyt 120cm.
Uni ravasi esteelle, mutta muutama askelta ennen estettä, se muutti askeleensa laukaksi, josta se meni sekaisin, ja kieltäytyi.
Käännyin, ja ravasin sillä pari kierrosta kenttää ympäri, parempi ottaa noin korkeita esteitä laukalla.
Nostin laukan, ja Uni lähti keinuvaan laukkaansa. KAtseeni kääntyi esteelle, ja Uni lähti vaistonvaraisesti kääntymään kohti estettä. Nyt se hyppäsi sopivalta etäisyydeltä, ja hyppäsi lähes täydellisesti esteen yli. Onnistunutta hyppyä seurasi sarja pukkeja. Kehuin ruunaani kuuluvasti ja annoin sen kävellä, mutta siitä ei tullut mitään, vaan heppa olisi halunnut ravata koko ajan.
Hyppäsin esteet vielä pari kertaa, ennen kuin nousin selästä ja taluttelin hiestä märkää ruunaani.
-Hyvä poika, hienosti meni ! kehuin heppaa ääneen.

Talutin Unen karsinaansa, ja riisuin varusteet.
Uni oli hiestä märkä, ja päätin laittaa sille fleece-loimen tarhaan.
Taluttaessani Unta, huomasin että pikkuhiljaa sen tumamnvihreälle loimelle tipahteli valkoisia, lumihiutaleita.
-Ensilumi.. ajattelin ääneen
Jätin Unen tarhaan, ja lähdin siivoamaan karsinoita.

Tämän jälkeen lähdin kotiin, pänttäämään englantia.

Henna & Uni 6HM <3

[Roosa]

i757.photobucket.com/albums/xx213/ratsutila-vega/uniiandme.gif

Ä-r j-aa Uu tiim kuusi hooäm

[henna]

On lunta tulvillaan...

7hm

Attachments:

[henna]

-Missä ne voi olla ? parkaisin etsiessäni epätoivoisesti Unen valjaisiin kuuluvia heijastimia.
Olimme vaihtaneet kärryjen renkaisiin jo nastalliset renkaat, ja niitä oli tarkoitus nyt lähteä testailemaan, jos löytyisi heijastimet. Kärryissä oli heijastimet, Unella oli turpaheijastimet, myös rintaremmissä oli heijastin, mutta heijastin"loimi" joka oli tarkoitus laittaa valjaiden alle, ja heijastinsuojat olivat hukassa. Itselleni laittaisin heijastinliivin.

Vihdoin löysin ne, aivan väärästä paikkas Mikin kisalaatikosta.
-Sitten vain Unta hakemaan ! sanoin ja riensin hakemaan suokkiani ulkoa.

"Ja taas sataa lunta." ajattelin taluttaessani Unta talliin. Wikke ja Vertti lupasivat lähteä seuraksi, vaikka tuskin me kauhean reipasta lenkkiä tehtäisiin edes.

Harjasin Unen reippain ottein. Sen karva kiilsi, ja olii muutenkin hyvinvoivan näköinen. Siistin sen harjan ja hännän. Taputin Unta kaulalle, ja kävin katsomassa miten Wikke eteni. Wikke oli jo laittamassa varusteita, joten päätin itsekin alkaa valjastamaan.. Aluksi asensin kaikki heijastimet, joita olikin paljon. SItten vain valjastin tavalliseen tapaan. Kävin hakemassa omat varusteeni ennen kun vein Unen kärryjen eteen ulos. Olin ottanut viltin mukaani jotta en palelisi istuessani kylmän nahkapäällysteisen penkin päällä. Uni asteli kiltisti kärryjen väliin, josta nostin ja kiinnitin ne valjaisiin. Vertti ja Wikke olivat jo valmiita, jo odottelivat meitä.
Nousin kärryihin ja pyysin Unta käyntiin. Uni oli reippaana kärryjen edessä, kun ei ollut pitkään aikaan saanut vetää kärryjä. Lumi tuiskusi oikein kunnolla, ja välillä olisi mieli tehnyt kääntyä takaisin, mutta ajateltiin nyt kiertää kunnon lenkki. Hetken kuluttua otimme pientä ravia. Menimme Unen kanssa edellä, ja Vertti ja wikke seurasivat. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että otettaisiin yksi nopeampi pätkä, jossa Verttikin saisi laukata. Käännyimme takaisin, ja kannustin Unen reippaampaan raviin, jotta Vertti voisi laukata. Reippaamman pätkän jälkeen, jatkoimme kävellen matkaa tallille.

Talllilla riisuin Unen nopeasti valjaista, ja vvein sille vähän heiniä. Minun pitäisi liikuttaa vielä Miki, ja kello oli jo vaikka mitä.

Henna & Uni 8hm /kökkö mikä kökkö