WE-tunti ti 23.7.

[Sasha]

Working Equitation -tunti 23.7.

Kuudelta tiistai-iltana saapuu kentälle iloinen joukko ratsastajia kokeilemaan hieman vieraanpaa, mutta yksinkertaista lajia.

Tuntihevoset
Tunnille voit toivoa yhtä / kahta hevosta - rauhallista ponia, mitkä eivät vähästä hetkahda. Olisi hyvä, jos tunnet ponin jo vähän paremmin, ja jos olet ollut paljonkin ponin kanssa, voit luottamusta kehittää lisää menemällä ilman satulaa.

Tunnin sisältö
Ensin käydään tehtävät läpi ja harjoitellaan ne käynnissä, ja lopuksi jokainen menee radan läpi ravilla. Tai voihan sitä vähän hiljennellä "esteille", mutta ravi on tavoite c;

Tunnin maksaminen
Koska minä kirjustan pohjiksen siihen asti, että kaikki esteet on käyty läpi, olisi kiva maksuissa kuulla ainakin, miten koko ratanne sujui. Kaikki kuvat yms kelpaa myös c;

Osallistujat
- Beata & Heta (ilman satulaa, ehkä ilman suitsia)
- Inga-Stina & Nette / Loka
- Thea & Kiki
- Shalla & Arttu (ehkä ilman satulaa)
-
-

Onko WE sinulle ihan vieras? Käy katsomassa, millaisen tunnin pidin Ruolammessa. Tämä on kuitenkin samalla kaavalla (;

Pohjatarina

"Joko kaikki ovat verrytelleet?" kysäisin saadessani viimeisenkin tolpan pystyyn ja mukin paikalleen. Vastaukseksi kuulin myönteisiä huudahduksia, joten pyysin neljää ratsukkoa tulemaan sillan ja pujottelun väliin.
"Nyt käydään siis kaikki tehtävät käynnissä läpi, vaikka Arttu ensimmäisenä."
Shalla kokosi hieman ohjia ja koetti suoristaa selkäänsä satulattomassa, valekassa selässä. Hän oli kuitenkin jo tottuneempi Artulla ratsastamiseen usean tunnin jälkeen, ja ilmiselvän iloinen minun käyttäessä suhuässää, hänen lempinimeään.

"Mene ensimmäisen tötsän vasemmalta puolelta, pujottelu on varmasti sinulle tuttua."
Pujottelu olikin helppo tehtävä, ja koska hevoset olivat rauhallisia luonteiltaan, tehtävä sujui kaikilta hyvin.
"Seuraava tehtävä on tuolla kulmassa, kävelette kujaan ja nykäisette narusta. Sitten vaan peruutatte pois."
Olin tehnyt parilla esteellä kulmaan kujan. Shalla ja Arttu osasivat homman hyvin, eikä Theallakaan ollut muuta ongelmaa kun pitää Kiki hallussa. Mokoma olisi varmasti kääntynyt ja hypännyt esteiden yli, mutta Thealla pysyi ohjat käsissä ja jalat jalustimissa niin ongelmaa ei ollut. Inga osasi jo hyvin käyttää päitsistä väsättyjä suitsia, ja rohkaistuaan Lokaa kaksikko suoritti tehtävän hitaasti, mutta varmasti. Beata taas vielä harjoitteli satulatta ja suitsitta ratsastamista, hän yritti herätellä Hetaa pidättämällä välillä. Kun Heta tunsi turparemmin aiheuttaman paineen, se jarrutti, ja tehtävän jälkeen Heta oli jo varsin virkeä.

"Ja seuraavana on lyhyellä sivulla nuo tynnyrit, menette kentän puolelta ja kierrätte kauimmaisen ensin."
Kumman hyviä ratsastajia ja hevosia oli tunnilleni tullut, koska kenelläkään ei ollut vaikeuksia tehtävässä. He vain kiersivät tynnyrit. Seuraavakin tehtävä meni hyvin, nimittäin L-kirjaimen ratsastus ja peruutus. Vähän oli haparointia pitkän peruutuksen kanssa, mutta mutkan jälkeen oli helppo vaan peruuttaa kuviosta pois.

"Seuraavaksi vuorollanne ratsastatte pöyän viereen, kokoatte ohjat oikeaan käteen ja kostatte puolillaan olevan vesipullon korkealle kaatamatta vettä päällenne ja laskette alas."
Mitäs vaikeaa siinä olisi? Nämä tehtäväthän olivat ihan helppoja, mutta itse ratsastus satulatta tai peräti kuolaimetta taisi tuottaa haastetta ja lihasjumppaa.

"Portti on kuin trailissa, mutta leveämpi. Otatte vaan narusta oikealla kädellä kiinni ja taiteilette toiselle puolelle tolppien välistä. Voitte jatkaa suoraan tolle sillalle."
Silta oli aidan vieressä, ja vain Loka hieman epäröi kulkea siitä. Shalla oli jo omatoimisesti ratsastanut seuraavalle tehtävälle ja pystähtynyt tolppien väliin. Muki oli äkkiä toisessa tolpassa, joka ratsukolla.

Mutta miten käy, kun jokainen vuorollaan ratsastaa koko radan ja ravissa? Sinulla on valta valita!

[Shalla]

Tuijotin epäuskoisena Aartun valkoista selkää ja käsiäni, joista toisessa olivat ohjat ja toinen lepäsi ponin lautasilla. Älyttömin veto ikinä: olin osallistunut WE-tunnille ja vielä ilman satulaa! Tarkkaan ottaen tämä oli ensimmäinen ratsastuskertani ilman satulaa, kun en aikonut vain käpytellä maastopolulla.
Enempää en ehtinyt ajatella, kun Sasha jo tarttui jalkaani ja laski kolmeen. Kapusin kömpelösti Artun selkään ja vilkaisin ympärilleni. Eihän kukaan ollut nähnyt surkeaa esitystäni?
Iilmeisesti ei. Meitä oli tunnilla neljä. Talvinen ratstuksenopettajani Beata omalla Heta-vuoniksellaan, Inga-Stina, joka ratsasti tällä kertaa omalla hoitsullaan, Lokalla, Thea ja Jassun kilpaponi Kiki, ja tietysti minä.
"Lämmitelkää vähän käynnissä, niin mä kasaan ton radan valmiiksi", Sasha kehotti. Päädyin Hetan perään ja kauhistelin, miten Beata aikoi pärjätä paitsi ilman satulaa, myös ilman suitsia.
Käyntilämmittely hoitui tuttuun malliin. Aarttu tuntui yllättävän rennolta ja hyvältä, kunhan vain annoin jalkojeni roikkua rentoina maata kohti. Muistin kuitenkin pitää pohkeet kiinni kyljissä.

"Nyt käydään siis kaikki tehtävät käynnissä läpi, vaikka Shalla ja Arttu ensimmäisenä."
Hätkähdin. Totta kai luotin vakioratsuuni Arttuun, mutta olisi ollut parempi katsoa ensin, kuinka joku kokenut hoiti homman. Virnistin itsekseni, kun huomasin Sashan käyttävän lempinimeäni. Kokosin ohjat ja ryhdistäydyin ottamaan haasteet vastaan.
"Mene ensimmäisen tötsän vasemmalta puolelta, pujottelu on varmasti sinulle tuttua."
Oikea, vasen, kelasin ja lähdin käyntiin sillä välin, kun muut menivät riviin odottamaan vuoroaan. Asetus oikealle, asetus vasemmalle... Rauhoitin tahtia, jotta sain ratsastettua huolelliset ja siistit tiet.
Pujottelu oli helpompaa kuin olin luullut. Me kaikki selvisimme tehtävästä leikiten. Katsoin tarkasti, kuinka Beata käytti pohjeapuja ja istuntaa Hetan ohjaamiseen. Se näytti vaikealta.
"Seuraava tehtävä on tuolla kulmassa, kävelette kujaan ja nykäisette narusta. Sitten vaan peruutatte pois."
Viimeinen kohta jäi arveluttamaan minua. Peruutatte? Kai se tarkoitti sitä, että samaan aikaan pidättäisin ja ajaisin eteen pohkeilla. Ohjasin Artun kujaan ja kurotteli kulmassa narua kohti. Vielä muutama askel. Takerruin tiukasti Artun harjaan, jotten tippuisi kurotuksessa. Sitten vedin henkeä, pidätin ohjilla ja puristin pohkeilla. Yllätyksekseni Arttu otti kaksi pientä askelta taaksepäin. Jatkoin varmasti peruutusta kujan suulle. Sain Sashalta runsaasti kehuja.
Kiki reipasteli Thean alla ja nyki vähän väliä esteitä kohti. Theaa se nauratti, Kiki oli ilmeisesti vannoutunut esteponi. Loka meni kujalle hitaan ja aran oloisesti, mutta Inga-Stina piti avut vakaina ja päättäväisinä. Heta näytti alkuun laiskalta, mutta kujan jälkeen se oli paljon reippaampi.
"Ja seuraavana on lyhyellä sivulla nuo tynnyrit, menette kentän puolelta ja kierrätte kauimmaisen ensin."
Vilkuilin tynnyreitä ja huomasin, että tiestä muodostui ikään kuin kahdeksikko. Helppo nakki! Ratsastin tynnyreiden lomitse kuin vanha tekijä. Tässä vaiheessa ratsastus alkoi tuntua helpolta ja tutulta. Seuraavana oli L-kirjaimen mallinen kävely ja sen jälkeen sama peruuttaen. Puomikujan ratsastus etuperin oli helppo, mutta Arttu pyrki kujan jälkeen vielä jatkamaan eteenpäin. Koin jälleen ahaa-elämyksen: istunta. Nojasin rippusen taaksepäin ja ikään kuin itsekin peruutin takaisin kujalle. Tunsin tuttua riemua ymmärtäessäni jotakin ilman ohjeita.
Ennen kulmaa Arttu jämähti paikoilleen. Napautin pohkeilla vähän äkeämmin, ja kulman jälkeen oli helppo jatkaa loppuun.

"Seuraavaksi vuorollanne ratsastatte pöydän viereen, kokoatte ohjat oikeaan käteen ja nostatte puolillaan olevan vesipullon korkealle kaatamatta vettä päällenne ja laskette alas."
Ensimmäisenä oleminen ei enää hirvittänyt minua, enkä pelännyt munaavani aiken kansan edessä. Arttu oli vaikea pysäyttää pöydän viereen, mutta pullon nostaminen oli helppoa. Varmistettuani, että se jäisi pystyyn tynnyrille, kävelimme seuraavalle tehtävälle.
"Portti on kuin trailissa, mutta leveämpi. Otatte vaan narusta oikealla kädellä kiinni ja taiteilette toiselle puolelle tolppien välistä. Voitte jatkaa suoraan tolle sillalle."
Vesipullon jälkeen seurasi ähinää portin kimpussa. Minulla kesti ainakin viisi minuuttia avata portti, ratsastaa tolppien välistä ja sulkea portti.

"Sit kokeillaan ravissa", Sasha sanoi. "Thea ja Kiki kärjessä."
Parivaljakko selviytyi radasta mainiosti, vaikkakin Kiki jatkoi L-kujan jälkeen vielä ravissa muutaman metrin. Seuraavana oli Inga-Stinan ja Lokan vuoro.
"Shalla, mä ymmärsin, että sä et oo ratsastanu kauheesti ilman satulaa", Sasha sanoi, kun Loka lähti radalle. "Kokeile pari kertaa ravia pitkällä sivulla, meet sitten radan viimeisenä."
Terästäydyin kokeilemaan ravia ilman satulaa. En juurikaan ehtinyt seurata Inga-Stinan suoritusta.
Puristin varovasti pohkeillani ja toivoin sydämestäni, että Arttu ei ryöstäisi. Onnekseni se nosti pehmeän ja lennokkaan ravin. Kallistelin puolelta toiselle ja mutisin ravin tahtiin prr-rr-rr-rr. Toisella kerralla minulla oli jo pieni aavistus ravin ideasta. Rentouduin Artun selässä parhaani mukaan ja onnistuin ravaamaan koko pitkän sivun.

"Sitten Shalla ja Arttu."
Nostin ravin ja lähdin pujottelemaan tötsiä. Kallistuin jokaisessa käännöksessä enemmän ja enemmän, ja viimeisessä putosin Artun etujalkojen viereen jaloilleni. Sasha punttasi minut Artun selkään, ja jatkoin puomikujalle. Sen päässä Arttu pysähtyi kuin seinään, ja olin vähällä taas pudota. Vedin narusta ja peruutin käynnissä kujan suulle. Sieltä ravasin pujottelemaan tynnyrit. Muistin nojata hieman sisäpuolelle kaarroksissa.
L-kuja meni mahtavasti. Tunsin jo hallitsevani peruutuksen.
Kun ratsastin kohti pöytää, tapahtui jotakin odottamatonta. Pieni lintu lennähti aivan Artun silmien edestä. Täysin ymmärrettävästi Arttu lähti laukkaan. Nopeassa startissa pysyin vielä selässä, mutta sitten Arttu heitti pari pukkia, joista lensin maahan. En ehtinyt ajatella muuta kuin että "nyt sitä mennään", ja sen jälkeen olinkin jo kentän hiekassa. Kasvoni levisivät itsestään isoon hymyyn. Olin aikaisemmin ajatellut, että laukasta puoamisesta jäisi kammo vuosikausiksi, mutta oikeastaan elämys oli ollut mahtava.
"Sattuiko?" Sasha huikkasi. Nousin päättäväisesti seisoomaan ja pudistin päätäni. Sasha talutti Artun luokseni ja punttasi minut taas selkään. Tunsin täriseväni kiihtymyksestä silittäessäni ponin kaulaa ja puhellessani sille hiljaa. Se oli jo aika rauhallinen.

"Emme ratsasta rataa laukassa, mutta halukkaat saavat ottaa pari laukkaa pitkällä sivulla", Sasha sanoi. Kaikki hihkuivat riemuissaan. Beata ja Heta laukkasivat, joskin hitaasti. Seuraavaksi minä ratsastin pitkän sivun ravissa. Olin saanut laukasta tarpeekseni... tai ainakin melkein. Katselin, kun Thea ja Kiki laukkasivat vauhdilla, ja Thea hymyili leveästi. Sen täytyi olla hauskaa. Inga-Stinan ja Lokan jälkeen istuin painavasti Artun pehmeään selkään ja pidätin, kunnes edellinen ratsukko oli maalissa. Arttu aavisteli jo, mitä aioin. Se nosti päätään ja tepasteli innostuneena.
Ampaisimme vauhtiin suoraan käynnistä. Jostakin kaukaa kuulin Sashan kehuvan laukannostoamme, mutta se ei ollut olennaista. Tuntui, kuin lentäisin. Selässä ei ollut tippaakaan vaikea pysyä. Tunsin ihanan, keinuttavan ja kolmitahtisen rytmin selkäytimessäni. Lyhyellä sivulla hidastimme käyntiin. Kehuin Arttua vuolaasti.
"Hyvin sä uskalsit laukata tippumisenkin jälkeen", Sasha kehaisi. "Nyt otetaan loppukäynnit."

Päästin ohjat pitkiksi ja nojauduin taaksepäin. Fantastisella ponilla oli fantastista ratsastaa. Juuri nyt Arttu oli minulle rakkain poni maailmassa.



Kiitos Artulle ihanista kirjoituselämyksistä!

[Beata]

kiitti inksu ihmisen piirtämisest!

Attachments:

[Inga-Stina]

Olin osallistunut vähän vieraamman lajin - nimittäin working equitation-tunnille. Onnekseni pääsin istumaan tutun ratsun, Lokan selkään ja olin tottunut ratsastamaan päitsistä väsätyillä, kuolaimettomilla suitsilla. Ainoa ero oli se, että tänään ratsastaisin ilman satulaa. Oli yllättävän lämmin ilta, joten olin pukeutunut vain shortseihin ja harmaaseen toppiin, joiden lisäksi olin pudottanut tennarini kentän laidalle, joten olin paljain jaloin.

Alkukäyntien jälkeen napotin jo varmana Lokan ruskeassa selässä, ja maiskautin ruunan tasaiseen raviin. Tein siirtymisiä (jarrut ja kaasu pelasivat mainiosti) sekä ympyröitä ja voltteja, joka oli vähän ahdasta kaiken kentälle raahatun roinan keskellä. Pari kertaa olin törmätä Hetaan ja Beataan, mutta muuten alkuverkat menivät varsin mainiosti.

Aloitimme varsinaisen tunnin käymällä kaikki tehtävät käynnissä läpi, Shallan ja Artun aloittaessa. Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo pujottelu, jonka kaikki osasivat loistavasti. Siitä jatkoimme kujaan, jossa meidän piti nykäistä narusta ja perutaa pois. "Välimatkat!" Kuulin Sashan huudahtavan ja pysäytin Lokan, jotta Arttu pääsisi peruuttamaan turvallisesti pois. Peruutuksessa Loka epäröi hieman, mutta pääsimme kuitenkin hitaasti, mutta varmasti ulos kujasta.

Kujan jälkeen vuorossa olivat lyhyelle sivulle asetetut tynnyrit, joista kauimmainen kierrettiin ensin. Sekin sujui kaikilta oikein mainiosti. Alussa menin vähän liian läheltä tynnyriä ja kolhin jalkaani, mutta seuraavalla olin jo viisaampi. L-kirjaimen ratsastus ja peruutus kuulosti hieman hankalalta, mutta loppujen lopuksi se oli paljon helpompaa miltä kuulosti, ja kaikki suorittivat sen hienosti.

Seuraava tehtävä kuulosti hauskalta: ohjeena oli, että meidän täytyisi nostaa puolillaan oleva vesipullo pään päälle läikyttämättä, ja laskea se alas. Loka pysyi hyvin paikoillaan, vaikka vettä tuli läikytettyä hieman. Jatkoimme portille, joka oli Sashan mukaan leveämpi kuin trailissa, mitä se sitten olikaan*. Jatkaisimme portilta lähellä olevalle sillalle. Tartuin portin naruun oikealla kädelläni, ja onnistuin taitelemaan itseni ja Lokan toiselle puolelle. Sillalla poni epäröi, mutta pääsimme varmoin ottein sen yli. Mukin siirtäminen toiselta tolpalta toiselle kuulosti myös hieman huvittavalta, mutta sekin oli yllättävän vaikeaa.

"Hyvinhän se kaikilla meni!" Sasha huudahti kentän keskeltä. "Voitte mennä radan uudelleen ravissa, samassa järjestyksessä."

Pyörittelin Lokaa kumpaankin suuntaan sillä välin, kun Shalla oli radalla. Pian hän olikin jo suorittanut sen voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Nostin ravin, ja Loka lähti ravaamaan tötsiä kohti. Viimeisellä tötteröllä Shalla oli pudonnut jaloilleen tasapainon menetyksen vuoksi. Onnistuin kuitenkin pujottelusta hienosti, ja Loka ravasi varmasti kujaan. Vetäisin narusta ja lähdimme peruuttamaan. Kujan ulkopuolella nostin jälleen ravin ja kiersimme tasaisella ravilla tynnyrit. L-kirjain meni yhtä hyvin. Pullotehtävässä pysäytin Lokan pöydän reunaan, ja tällä kertaa selvisin tehtävästä ilman veden loiskutuksia. Jatkoimme portille, jolloin pysäytin Lokan, kiskaisin narusta oikealla kädelläni ja jatkoin siltaa kohti, johon matka tyssäsi.
"Pohkeita vaan, varmat otteet, kyllä se siitä menee!" Sasha huusi kannustavasti. Suoritimme muihin ratsukoihin eroten sillan käynnillä, jonka jälkeen ravasimme vauhdilla mukin luokse. Nappasin mukin tolpasta, ja sain kiittää onneani, että Lokalla oli tasainen ravi, joten sain mukin onnistuneesti toisen tolpan päälle. Tulimme laukalla "maaliin."

Kaikkien suoritusten jälkeen Sasha kehui meitä vuolaasti, ja käski kaikki loppuraveihin, joiden aikana taputtelin Lokaa monta kertaa.
* eiks toi trail oo jotai lännenratsastusta :"D en jaksa kattoo netistä ku nettiyhteys kusee