|
Post by Catherine on Oct 24, 2012 18:52:36 GMT 3
RENTO MAASTOLENKKI SHELYN MAISEMISSA Eli nyt minäkin pidän tunnin =) Tunnin aihe on siis rento maastolenkki, jonka aikana ehditään tehdä kaikenlaista. Matkaan lähdetään Shelyn pihasta, rennolla käynnillä. Kierrämme ns. maisemalenkin, jonka aikana näette Norjan upeita maisemia. Itse lähden matkaan Ellillä, ja te saatte toivoa omia ratsujanne vapaasti. Pyrin toteuttamaan toiveenne =) Toivon, että nautitte maastolenkistä. Ravailemme ja otamme laukkaspurtteja - kaikki kuitenkin rennossa mielessä! Osallistukaahan, vaikka on näin lyhyt varoituaika Osallistujat Catherine & Elli Meeba & Lucas
Inga & Neri Jemiina & Tevi Beata & Heta Greenillä merkityt ovat maksaneet
TUNTITARINA Vedin jalustimet alas ja asettelin jalkani siihen. Ponnistin ponikokoisen vuoniksen selkään ja katselin miten muut pärjäävät selkäännousun kanssa. Kenelläkään ei ollut ongelmia ja jokainen sai pidettyään ratsunsa paikallaan selkäännousun ajan. Kun kaikki olivat satulassa, huikkasin liikkeellelähtölauseen ja niin lähdimme etenemään hillityssä mutta reippaassa käynnissä kohti ensilumen peittämiä maastoteitä. Kaviot kopisivat ja jättivät jälkiä jälkeensä. Elli liikkui hyvin ja korvat lerpattivat rennosti sivuilla. Vilkaisin välillä taakseni, miten muilla meni. Takanani ratsastava Inga oli selvästikin varuillaan herkän hevosensa kanssa. Letka olikin aika pitkä, ja jonon häntäpäässä näin Meeban ja Lucaksen, Lucas näytti energiseltä ja melkein pomppi paikallaan. Monen ratsastajan onneksi löysimme pellon reunaa koristavan puujonon, jonka välistä kiersi pujottelumaisesti polku. Ravasimme puujonon pujotellen, jokainen pärjäsi ratsunsa kanssa. Ravailimme vielä hieman mutkikkaampaa, mutta kuitenkin ravaamiskelpoista tietä pitkin. Hevoset pärkivät ja odottivat pääsevänsä laukkasuoralle. Otimme hetkeksi käyntiä, jotta hevoset saavat kerätä voimiaan laukkaamista varten. Havahduin, kun kuulin letkan häntäpäästä vaimean kiljahduksen. Lucas oli ilmeisesti energiatäytteisenä hypähtänyt sivuun tehden suuremmanpuoleisen pukin. Meeba istui maassa ja pikimmittä oli pystyssä. Jono oli pysähtynyt ja kaikki katsoivat Meebaa, joka taas katsoi Lucasia, joka katsoi Meebaa hölmistyneenä. Meeba naurahti ja nousi uudelleen satulaan. Laukkasimme laukkasuoran, jonka jälkeen otimme hetken ravia. Kapusimme käynnissä harjulle, josta olisi suht' lyhyt matka kallionkupeelle. Matkalla kalliolle otimme muutamia laukka- ja kävelyjaksoja, jotta hevoset pysyisivät valppaina mutta rentoina. Kallion laelta näkyi monia hienoja maisemia, joita jäimme hetkeksi katselemaan. Hevoset pärskähtelivät ja viskelivät päitään. Osa narskautteli kuolaimiaan. Jonkin ajan päästä käänsimme hevoset kohti Shelyesiä. Matkalla ravailimme ja laukkasimme pari kertaa. Tytöt juttelivat, kuinka mukavasti maasto oli mennyt. Jokainen oli tyytyväinen ratsuunsa, ja pollet saivatkin ratsastajiltaan kunnon kiitokset. Itsekin taputin Elliä pitkään, koska tamma oli ollut kiltti ja mukava ratsastaa. Tallinpihalla laskeuduimme ratsailta ja tytöt kiittivät mukavasta maastolenkistä Norjan maisemistossa.
|
|
|
Post by Meeba on Oct 31, 2012 21:53:31 GMT 3
// Pidin tarinasta kyllä (:
Maksu (tarinahan sijoittuu siis perjantaille.. päivämäärän mukaan)
Jännitän maastotuntia hieman noustessani tämäntuntisen ratsuni selkään. Asetan jalat hyvin jalustimeen ja otan ohjat hyvin käteen. Muodostamme possujonon.. okei, pidämme pienet välit letkassa - ja lähdemme matkaan. Pidin jonon perää Lucasin selässä, ja olin valmis tavallaan mihin tahansa, ties mitä tämä tunti toisi.
Lähdimme kävelemään hiekkatietä pitkin ja yritimme bongata tien reunalta poikkeavaa maastopolkua joka johtaisi hieman syvemmälle metsään, missä olisi aika hyvä pätkä ravata. Cat johti jonoa Ellin selässä kohtuullisen nopeasti, eikä hevosilla edessämme näyttänyt olevan minkäänlaista kiirettä, onneksi Lucas malttoi pysyä käynnissä eikä energisenä nostanut ihan päätöntä ravia ja kiilannut kaikkien ohitse.. tuskin se sellaista tekisi. Silitän ponia kaulalta ja katson hetkeksi kaukana siintävää peltoa joka oli peittynyt lumesta. Inga kulki hieman edempänä Nerillä ratsastaen, ponitamma näytti myös aika energiseltä. Kuulin edessäolevalta, että maastopolulle päästessämme me ravattaisiin. Hihkaisen mielessäni, ja en pysty pakottamaan hymyä pois huuliltani, joten mikäs siinä, siinä oli kun pysyi. Lucas venyttää kaulaansa ja ravistaa päätänsä rennosti keinautellen. Se rentoutuu vihdoinkin, korvat lepsahtavat sivulle ja se uskaltautuu ottamaan hieman lauhkeampaa käyntiä kuin äsken, mikä on hyvä - enhän halunnut saada aikaan ketjukolaria päästämällä ratsuani toisen hevosen persukseen kiinni.
Pääsemme viimein maastopolulle ja ilta on alkanut hämärtyä silloin. Kerään ohjat valmiiksi ja pysähdymme suurehkolle metsäaukealle, minkä polku on pehmeä ja luminen, täysin turvallinen ravata. "Okei, tehään vaikka silleen että tuutte kaikki yksitellen ravissa tän polun, ootatte muita risteyksessä. Muistakaa kevyt istunta", Cathrine kertoo ohjeet ja ratsastajat nyökkäilevät. Ponit lähtevät ravaamaan yksi kerrallaan ja katoavat lumisten kuusien taakse, jonne ei paljoa näe kulman takaa. Viimeisenkin lähdettyä edestä valmistelen ravipohkeet ja herättelen sitä ensin antamalla pohkeita, ja nostan ravin onnistuneesti ilman ylimääräisiä käyntipohkeita. Taputan Lucasia kaulalle ja otan paremman ryhdin keventäessäni koko ravipätkän risteyksen suulle asti, jolloin hidastan viimeistä ponia ennen vauhdin ja saan pysäytettyä Lucasin juuri sopivaan kohtaan, sopivin välimatkoin. Cat ja Elli huikkaavat edestä, että jatkaisimme matkaa, ja sana kulkee taaksepäin, minulle asti.
Palaamme tallille takaisin pellonreunan ja lopulta hiekkatien kautta, kaikki sujui ihan hyvin, mun putoomista lukuunottamatta.. Naurattaa vieläkin.. Onneksi Lucas sitten rauhottui kun mentiin laukkaakin. Tallinpihalla kaarrossa silitin oria kaulalle ja kehuin kuinka kiva se oli ollut. Kiitimme Catherinea tunnista ja lähdin kuljettamaan oria takaisin talliin, jossa otin siltä varusteet pois, huuhtelun lämpöisellä vedellä pesuboksissa jalkoja vähän ja kuivasin sen loppuviimeistelyksi. Sanoin heipat orille ja muille tallin hevosille, ja lähdin suuntaamaan kotiin.
// Mullakin kökkö.. Mutta kiitos tunnista! (:
|
|
|
Post by Beata on Dec 26, 2012 23:03:19 GMT 3
- Jaahas neiti, tänään oliskin vuorossa meidän eka tunti täällä, sepustin harmaalle rakkaudelleni. Olimme saapuneet Norjaan vasta pari päivää sitten, mutta kumpikin olimme kotiutuneet hyvin.
- Onkos kaikki valmiina? Catherine kysyi jengiltä. Nyökkäilimme ja kiristelimme vöitä. - Hyvä, sitten mennään! Kuljimme reippaassa käynnissä ensilumen peittämää tietä. Olimme Hetan kanssa joutuneet hännille, mutta siinä ei ollut mitään uutta - Heta oli hyvä kulkemaan viimeisenä, se kulki juuri sitä vauhtia kuin edessämeneväkin, eikä piitannut lainkaan siitä, missä kohtaa letkaa oli. Laukassa saattoi sitä paitsi tulla pari pukkia, mutta ne eivät yleensä haitanneet, vaikkei viimeisenä oltukaan. Pian löysimme jännän puurykelmän, joiden lomasta pujotteli mutkikas polku. Cat kertoi, että ravaisimme sen läpi. Heta kuunteli hyvin, olimmehan pärjänneet usein pujottelukisoissa. Muutkin selvisivät polusta hyvin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Reittinä oli mutkikas polku. Hevoset olivat jännittyneitä ja odottelivat laukkaanlähtöä. Heta kuitenkin kuuliaisena hölkkäsi muiden perässä polkua pitkin. Otimme hetken kuluttua pätkäksi käyntiin. Annoin Hetalle vähän pidempää ohjaa, vaikka se tepastelikin innoissaan eteenpäin. En voinut olla hymyilemättä tammalle - tämä oli sen toinen kokonainen päivä täällä, ja nyt jo noin reippaana, kuin olisi koko elämänsä täällä asunut. Ken tiesi, ehkä se oli tajunnut olevansa taas kotimaassaan. Enemmän tai ehkä kuitenkin vähemmän harmooninen tunnelma rikkoutui Meeban tuiskahtaessa maahan. Lucas oli vähän riehaantunut ja sivuhypyn kanssa tehnyt valtaisan pukin. Pysäytin Hetan ja Meeba kiipesi takaisin onneksi pysähtyneen ratsunsa selkään. Pian tuli laukkasuoran vuoro. Hevoset olivat innoissaan päästessään vauhtiin. Nousin kevyeeseen istuntaan. Heta kiisi innoissaan Lucaksen perässä ja heitti pari pukkia. Laukkasuoran jälkeen ravasimme hetken, jonka jälkeen kiipesimme käynnissä harjulle. Harjulta jatkoimme laukassa ja käynnissä kalliolle. Kallion laella jäimme katselemaan hetkeksi maisemia, jonka jälkeen jatkoimme kaikissa askellajeissa kohti tallia.
Vähän kökkö, mutta menkööt.
|
|
Jemiina
Full Member
(c) Jassu
Posts: 155
|
Post by Jemiina on Mar 4, 2013 16:14:34 GMT 3
Maisemia reitin varrelta. Järvi oli vielä paikoiten sula ja pienet laineet liplattivat rantakivia vasten.(niiko sen tosta saiski selville)Piskase sottane, mutta menkööt ^^
|
|