Vaikeamman koulun perusteita 18.10

[Odelie]

Vaikeamman koulun perusteita

^18.10.2012

Kyllä, Odelie on päättänyt pitää teille kahdeksastoista päivä, eli kahdeksantoistavuotis syntymäpäivänään teille koulutunnin. Aiheena hyvä perusratsastus, sekä istunta unohtamatta sitä, että hevosilta hautaan kunnon liikettä takapäästä ja kaula kaarelle. Ei kuulosta vaikelalta eihän? Eli tunnin tarkoitus on vastata tasoa HeB-HeA.

Tunti on avoinna kaikille Shelyesin hoitajille sekä yksityisen omistajalle, mutta tunnille valitettavasti otetaan 4 ensimmäistä ilmoittautujaa. Joten jos kiinnostusta löytyy, ilmoittaudu nopeasti ja rohkeasti. Huomioithan, että toiveen ratsusta tunnille saa esittää, mutta loppupeleissä ratsun pätään minä (:

Tapa, jolla tunti pidetään on varsin yksinkertainen. Kun järjestettävä päivä saapuu tullakseen tai kun tunti on täynnä, kirjoitan pohjatarinan tunnista, jonka mukaan te maksunne kirjoitatte. Kun maksu on suoritettu, jokainen saa vielä yksityiskohtaisemman henkilökohtaisen kommentin omasta suorituksestaan tunnilla.

Maksut suoritetaan joko tarinalla tai kuvalla. Haluaisin mielelläni maksut viimeistään kuukaus siitä kun tunti on pidetty, ettei ihan vuotta maksuissa sitten mene. Piirtäjälle oletan asian olevan selvä, että kuva tulee liittyä tuntiin ja kuvassa on näyttävä koko hevonen, eli pelkkä pääkuva ei käy.

Osallistujat
Meeba - Arttu
Emma - Loka
Catu - Hera
Tinja - Lucas

POHJATARINA

"Hyvää iltapäivää Shelyesiläiset. Tänään meillä on aiheena asetukset ja taivutukset, sekä oikeanlainen hiottu työskentely hevosen kanssa. Te selässä ette ole ratsastaja ja hevonen, vaan teistä tulee yhteinen kone, joka täytyy saada toimimaan, ratsukko. Aloitetaan sillä, että nousette selkään, kiristätte vyön, jalustimet sopivan kokoisiksi ja sitten pitkin ohjin kävelemään uraa pitkin."

Alkukäyntien jälkeen alkoi tunnilla työstäminen. Ensin otimme haltuun ratsastaminen kulmiin kunnossa ja kuinka hevonen taipuu oikein voltilla sekä ympyröillä. Tehtäväksi otimme pääty ympyrät molemmissa kulmissa, sekä pitkän sivun keskelle voltti. Samalla pääsin vaikuttamaan ratsastajien istuntaan ja siihen, kuinka hevonen lähtee kulkemaan aikeaan suuntaan.

"Jokainen voisi kannustaa poniansa kulkemaan hieman reippaammin, reipas tahti on tärkeää. Siirrytään seuraavaksi tekemään samaa harjoitusta joka toinen kierros ravissa ja joka toinen käynnissä. Meillä on iso maneesi käytössä, joten tilaa teillä on ratsastaa, joten eteenpäin hop. Nokka pystyyn, selkä suoraksi, mutta rentona, polvet irti satulasta ja kantapäät alas. Kantapäiden pitää olla samassa selän kanssa, niin että viivotin olisi täydellisen suora, jos otettaisiin mittaa teistä takaapäin."

"Nyt menee hyvin, etäisyydet ovat kunnossa. Hera löysi nyt sen pisteen, mitä oli tarkoitus hakea, mutta pidä Catu käsi vielä rennompana ja kannusta sen takajalkoja toimimaan paremmin. Arttu menee nyt hienosti, Meeballa vaan katse ylös hevosen niskasta sinne missä se tie kulkee. Seuravaksi jatketaan suoraa uraa ja tullaan lyhyten sivun keskeltä rata pituussuntaa leikkaa puoleen väliin ja lähdetään pohkeenväistöllä joka toinen aina eri suuntaan ja ravia eteen."

Väistössä kaikilla hieman ratkeili haettu muoto, mutta tasapainon löytäessään, myös ratsastus rauhoittui huomattavasti. Seuraavana pyysin ratsastajia jakautumaan pääty-ympyröille. Lähdimme harjoittelemaan laukkaa ensin ainoastaan ympyrällä ja kun hevosiin oli saatu hieman vauhtia, laukattavaksi jäi vain puoli ympyrää.

"Nyt menee Lucasilla hienosti, myötää sille vaan vähän ohjaa, että se pääsee venyttämään askeliaan. Maiskautappa Lokaa vähän lisää vauhtia, mutta muista puolipidätteet, ettei se poni taas kaadu etupainoiseksi. Ylläpidä muoto, ylläpidä, ylläpidä, hyvä. Nyt laukka näittää kaikkien osalta hyvältä. Seuraavaksi kun nostatte laukan, lähette vaihtamaan ympyrää. Siirrätte ponit käyntiin tossa kahden tötterön välissä, menette kolme askelta käyntiä ja jatkatte sitten laukkaa. Tätä jatkatte kolme kertaa niin, että lopulta ootte niillä uusilla ympyröillä. Ylläpitäkää muoto."

Tämä osoittautui ratsastajille hieman hankalammaksi, sillä poneilta olisi löytynyt virtaa vähän touhukkaampaan hommaan. Jokainen kuitenkin suoriutui tehtävästä ilman sen suurempia ongelmia. Lopuksi vielä uusilla ympyröillä sama alkuperäinen tehtävä toistettiin, niin että ponit pääsivät laukkamaan suhteellisen saman verran molempiin suuntiin.

"Lopuksi vielä palaatte takaisin uralle ja valmistaudutte nostamaan laukan. Hevoset on pysyny hyvin koossa tänään, joten annatte niille vähän pidempää ohjaa ja päästätte vähän purkamaan energiaa. Katotte vaan, että hevoset pysyy uralla, eikä lähe puikkelehtimaan pitkin maneesia ja raja menee siinä, kun et enää hallitse ratsuasi istunnalla, eli suhteellisesti silmäilette, mikä on liian luja vauhti jo ponille. Ja puolipidäte ja harjoitus laukka."

Loppu tehtävän suoritettua ratsukot vielä menivät loppu raveja ja käyntejä löysin ohjin. Käynnissä kommentoin jokaiselle, missä oli parantamista ja mikä meni hyvin, kuinka hallitsi hevosta ja kuinka oikean pisteen löytäisi vielä paremmin ja nappiin. Viimeisen kommentin jälkeen ratsukot saivat tulla kartoon ja lähteä viemään hevosiaan sisään.

^{Rakkain terveisin,}

Odelie

[Tinja]

18.10.2012- Vaikeamman koulun perusteita

Tinja & Lucas

Iltapäivällä saavuimme maneesiin, minä taluttaen tuoretta tuttavuutta, Lucasta joukon häntäpäässä. Odelie odotteli keskellä maneesia pirteän näköisenä kädessään pieni ruutulappunen. Hän toivotti meidät tervetulleeksi niin terhakan näköisenä, että tunsin todellakin epäilyn niin sanotun koulurääkkini tehosta - tästä tulisi siispä hikinen tehotreeni jokaiselle - toimisi varmaan mielenvirkistyspiikkinä minulle, joka olin syyllistynyt lähipäivinä pelkkään humputteluun. Pysäytin Lucaksen Catun ja Heran vierelle kaartoon, siirsin ohjat käteeni ja kiristin satulavyötä. Kokeilin, että se oli sopiva, ja vedin jalustimet alas.
Hieman steppaileva Lucas odotti uteliaana, kun hypähdin selkään. Sormet olivat kieltämättä hieman kohmeessa ja olo oli kertakaikkisen väsynyt, mutta positiivisella mielentilalla lähdin ratsastamaan jalustimien säädön jälkeen innostuneen poniruunan uralle.

Päädyimme sekoiteltuamme joukkoa Artun ja Meeban perään, ja välimatkat pysyivät siististi pitkinä, olihan porukka pieni. Lucas olisi mielellään jyrännyt kiinni valkoiseen takapuoleen, mutta ilmoitin näppärästi, etten pitänyt siitä.

Ohjat kerättyämme Odelie passitti meidät minulle epätavalliseen käyntityöskentelyyn. Se oli jäänyt vähiin, joten oli hyvä kerrata vähän oppeja ja kokeilla, miltä tuntui ratsastaa huolellista käyntiä. Ensimmäiseksi hevoset piti taivuttaa kulmiin ja ympyröille. Ratsastin Lucasta reippaasti eteen ja pehmittelin sen kylkiä erilaisilla voltti- ja ympyrälinjoilla. Vähän ruuna katseli eteenpäin, mutta pysyi helposti ja vaivattomasti mukana työskentelyssä. Muutaman kerran jälkeen Lucas taipui helpommin kulmiin ja olin siihen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Odelien istuntakommentitkin osoittautuivat toimiviksi, ja loppujen lopuksi emme saaneet muistutusta mistään muusta kuin hieman napakammista pohjeavuista kulmissa. Olin kaiken kaikkiaan todellakin kiitollinen, että Ode oli pistänyt meidät käyntityöskentelyn saloihin.

Seuraavalla kerralla teimme kierroksia myös ravissa. Nojasin huolella taakse ja kannoin kädet ja ratsastin Lucasta kerta toisensa jälkeen pehmeämmäksi. Raipasta olisi ehkä ollut apua, mutta nyt jouduin tosiaan hakemaan hevosen toimivaksi entistä huolellisemmin. Lucas heitti toisinaan haasteen laahaamalla etujalkojaan ja vetämällä kuolaimeen kiinni, mutta pyörittelin kuolainta kevyesti ja annoin reiluja apuja, jotta hevonen käyttäisi koko vartaloaan. Kantapäät pysyivät lattiaa kohti, ja uskoin linjan pysyvän suurin piirtein suorana. Hieman selkeämpiä apuja Lucaksella tietysti tarvittiin kuin yltiöherkällä Lokalla, mutta loppujen lopuksi hyvällä perustyöllä molemmista selvittiin. Lucas liikutti takaosaa oikein hyvin, ja pienestä etupainosta selviytymisen jälkeen olin tyytyväinen ratsuuni.

Glunks, pohkeenväistöjä. Siirsin Lucaksen huolelliseen raviin, jonka olin saanut aikaiseksi pienimuotoisen kamppailun tuloksena. Olin tyytyväinen siihen, että poni kulki reilusti kevyemmällä tuntumalla kuin aiemmin. Lucas veti väistöä nihkeästi vasemmalle, mutta uskoin alkuveryttelyn tuoneen siihen enemmän herkkyyttä. Pysyin visusti suorana ja keskellä hevosta ja liikutin päättäväisesti kaikilla avuillani hellittämättä, kunnes poni alkoi toimia. Palkitsin myötäyksellä ja pohjeapujen hellittämisellä Lucaksen väistöt ja vaikka toisinaan Lucaksen keskittyminen repeili, sain korjaukset tehtyä ennen palaamista uralle.

Laukkatehtävänä olivat pääty-ympyrät, ja päädyimme Heran kanssa samalle ympyrälle. Energinen tamma laukkasi reippaasti, mutta Lucas pysyi yllättävän hyvin muodossa ja muistutuksen jälkeen hellitin ohjista huomaten, ettei ruuna jyrännyt askeltakaan eteen. Se haki eteen ja alas- muotoa ja tuntui hyvältä sisäkädelle, ja alkutunnin voimankäyttö oli tipotiessään. Myöhemmin aktivoituani pohjeavuilla hieman takaosaa siirryimme laukkaamaan puolikkaan ympyrän. Lucas ravasi kiitettävästi ympyrän toisen puoliskon ja siirtyi helposti ja nopeasti laukkaan heti pyydettäessä, vaikka sain olla entistä huolellisempi apujeni kanssa.

Seuraavaksi vaihdoimme ympyröitä käyntipätkien kautta. Kolme askelta käyntiä. Täytyy myöntää, että aluksi jouduin vetämään näkyvämmin menoa hitaammaksi jotta sain ponin hidastamaan suoraan käyntiin, mutta nostot olivat helppoja ja Lucas alkoi pidemmälle reagoida helpommin varovaisempiinkin apuihin, ja alkutunnin pohkeilla survominen vastasi kevyttä kosketusta ja maiskautusta.

Uusilla ympyröillä pääsimme laukkaamaan toiseen suuntaan. Lucakselle osoittautui muutaman kokeilun jälkeen helpoksi löytää muoto, kunhan ensin kerroin, mitä olimme tekemässä. Siirryimme uralle nostamaan laukan rennommalla ohjalla. Lucas pääsisi päästelemään vähän, ja annoin sille mielelläni sen hyvän. Nojasin taakse ja nostin laukan rennolla kädellä. Lucas pysyi maltillisena laukkansa vauhdissa enkä joutunut juuri hidastelemaan kovin montaa kertaa.

Loppuravit ja loppukäynnit sujuivat rennoissa ja rauhallisissa merkeissä. Saimme Odelielta koostet päivän työstä, ja olin tyytyväinen lopputulokseen - Odeliekin oli huomannut alun jäykkyyden, mutta kehui sitä, kuinka olin saanut Lucaksen lopputunnista pehmeäksi ja hyvin muotoon. Muutama korjattava juttu löytyi toki meiltäkin, mutta pahemmin olin tyytyväinen pitkästä aikaa tehtyyn kouluratsastustreeniin. Odelien tunnille tulisin oikein mielelläni uudelleen!

Kiitos ihanasta tunnista Odelie !

[Meeba]

Maksu tunnille.

Sattui jännittämään Artun selkään nousemisen jälkeen sen verran että käsi tärisi hakiessani jalustinvyötä itselleni.
Artulla menisin tänään ensi kertaa - en yhtään tiedä minkälainen se oikeasti on. Jalustimien ollessa sopivan pituiset, ja samanpituiset, keskityin satulavyöhön joka kuului vielä kiristää.
Odelie oli antanut tarkat ohjeet, jotka kaikki varmaan tiesi, pitkillä ohjilla uraa pitkin alkukäynnit. Puristin pohkeilla pienesti kyljistä jotta se saisi merkin lähteä kävelemään uraa kohti. Korjasin asennon paremmin ja laskin kantapäät kohti maata.

Alkukäyntien jälkeen Odelie kertoi ohjeet mitä pitäisi tehdä. Tein työtä käskettyä, aloin hakemaan sitä paremmin kulmissa alleni ja suoristin sen paremmin, Arttu kun sattui kulkemaan jo kaula kaarella allani. Hetken työskentelyn jälkeen tehtävä vaihtui. Nyt katsoimme reittejä paremmin volteilla ja ympyröillä.
Ohjasin oria jälleen ulkopohkeen pienellä puristuksella ja myötäämällä hieman enemmän sisäohjasta pääty-ympyrälle. Ratsastin sitä mahdollisimman pehmeästi eteenpäin. Pitkillä sivuilla tein saman homman.

"Sitten lähette menemään ravia ja käyntiä joka toinen kierros, ryhti hyvänä ja kantapäät alhaalla, ja hyvä reitti", kuulin Odelien ohjeet. Edessäolevan jälkeen nostin ravin ja keskityin ensin korjaamaan istunnan, istuutumalla hieman syvemmälle satulaan ja laskemalla kantapäitä hieman enemmän kohti maata. Kulmassa suoristus, pääty-ympyrä..., luettelin itselleni päässä.
"Hyvä etäisyys kaikilla", nainen kommentoi.
"Meeba, Arttu kulkee hyvin muuten, mutta nosta katse ylös ja katso ennemmin sinne missä tie menee", nainen tokaisi.
Nostin katsetta orin niskasta ja keskityin tosiaan paremmin reittiin, ja näin sain ohjattua sen paremmin isolle voltille pitkällä sivulla.

Sitten oli aika nostaa laukka. Jakauduimme puoliksi pääty-ympyröille ja kuuntelimme naisen antamat ohjeet.
"Eli laukatessa muistakaa ylläpitää muoto, pidätte samalla tarpeeksi hyvät välit", Odelie kertoi ohjeet.
Jakauduimme tasaisesti pitäen tarpeeksi hyvät välit ja annoimme ratsuille laukkapohkeet. Arttu oli helppo ratsastaa eteenpäin muodossa, sillä se kuunteli helposti apuja ja laski kaulansa kaarelle muutenkin melkein automaattisesti.

Ennen tunnin loppumista saimme vielä laukata hieman rennommin ohjin ja päästää poneilta energiat pois.
Arttu oli muutenkin aika energinen joten nopeammasta laukasta ei tullut ongelmaa. Sain kuitenkin pidettyä sen allani pelkällä istunnalla, ilman paljoa pidätteitä.

Laukkailun jälkeen teimme loppuravit ja kiitimme hyvää opettajaa tunnista kommenttien jälkeen, ja kaartoon tultuani laskeuduin vasemmalle puolelle selästä ja taputin ratsuani hurjasti kaulalle.

Kiitos tunnista! (:

[Odelie]

Tinja & Lucas
"Kuten oli odotettua, Lucas oli aluksi hieman tahmea ja se vaati napakampia otteita, että sen saisi heräilemään kunnolla horroksestaan. Onnistuit kuitenkin tässä kiitettävästi ilman raippaa ja loppu tunnista Lucaskin oli erittäin reippaalla mielellä, hienoa. Sinulla on viittä vaille kaunis istunta, kunhan jatkossa muistat päästää painoa taakse ja istuinluut satulaan kiinni. Kädet pysyivät pehmeästi ja hiljaa paikoillaan ja pohkeet pysyivät muhkean ponin kyljissä kiinni hienosti. Herkemmällä ponilla pohkeiden pelkkä painaminen taitaa onnistua vaivatta, mutta Lucaksen kanssa sait tosiaan tehdä töitä. Vaikka muoto ajoittain rikkoutui, sait hienosti haettua Lucaksen takaisin eteen ja alas."

Meeba & Arttu
"Sait Artun heti alkuun jo kuuntelemaan sitä mitä sanottavaa sinulla oli sille. Työskentely näytti toimivan lähes vaivatta, vaikka pieniä lipsahduksia näkyi sinun ratsastuksessasi, kuin myös Artun keskittymisessa. Arttu oli kuitenkin erittäin reipas ja yhteistyöhaluinen, joten alkulämmittelyt teidän osalta sujuivat erityisen hyvin. Sinulla on kevyt ja hyvä istunta, muistat istua syvälle satulaan ja pitää ryhdin kunnossa olematta kuitenkaan jäykkä. Kuitenkin katse lipsahti aina muutamaan otteeseen Artun niskaan eikä tiehen, mutta osasit korjata sen itse hyvin. Kantapäät heilahtivat muutamaan otteeseen paikaltaan, mutta niistä ei tarvinnut edes mainita, kun reagoit itse omiin virheisiisi, joka on osa hyvää ratsastusta. Hienoa."

[Emma]

18.10.2012

VAIKEAMMAN KOULUN PERUSTEITA

Kiristin ähkien ja puhkien Lokan satulavyötä Oden puhuessa maneesin keskellä. Ruunikonpäistärikkö seisoi rauhassa paikallaan, tosin aistin selvästi siitä huokuvan jännityksen. Ollessani valmis ruuna siirtyi ajatuksestani käyntiin.

"Ottakaa ohjat tuntumalle, ja muistakaa ratsastaa syvälle kulmiin!" Odelie tokaisi alkukäyntien jälkeen. Nappasin ohjat kunnolla käteeni ja Loka hoksasi, että nyt alkoi työnteko. Se kokosi heti itsensä ja alkoi liikkua hivenen reippaammin, tosin sain silti hoputtaa ponia joissakin väleissä. Seuraavaksi Ode käski meidän tehdä molempiin päätyihin pääty-ympyrät, sekä pitkälle sivulle voltin. Nainen muistutti meitä reippaasta tahdista, ja jonkin ajan päästä jatkoimme tehtävää joka toinen kierros kävellen, joka toinen ravaten. Sain kehuja hyvästä istunnasta, mutta Odelie joutui moneen otteeseen muistuttamaan vauhdinlisäyksestä.

"Seuravaksi jatketaan suoraa uraa ja tullaan lyhyen sivun keskeltä rata pituussuntaan leikkaa puoleen väliin ja lähdetään pohkeenväistöllä joka toinen aina eri suuntaan ja ravia eteen", kuului seuraava tehtävä. Ensimmäiset kaksi kertaa sujuivat jotenkuten hutaisten ja tunsin Oden katseen selässäni, mutta kolmannella kerralla keskityin kunnolla ja sain Lokan ottamaan kunnolla takapäänsä alleen.
"Hyvä Emma! Tätä me haetaan!"

Väistöjen jälkeen jakauduimme pääty-ympyröille, Hera ja Lucas ratsastajineen lantalan puoleiseen päätyyn ja Arttu ja Meeba sekä minä ja Loka toiseen päätyyn. Treenasimme laukkaa ympyröillä jonkin aikaa, ja sain kuin sainkin Lokan kulkemaan reippaasti ja tasapainoisesti laukassa. Vaihdoimme ympyröitä -joka osoittautui suhteellisen hankalaksi sillä nyt Lokasta olisi löytynyt enemmänkin vauhtia- ja laukkasimme myös toiseen suuntaan. Lopuksi annoimme hevosten laukata uralla melko vapaasti, tosin pitäen ne kuitenkin hallinnassa.

Loppukäyntien aikana Odelie antoi meille palautetta tunnista. Sen jälkeen saimme tulla kaartoon ja lähteä tallia kohti.

Kiitokset tunnista! :)

[Catu]

Maksu
18.10.-12 - 17.7.-13

Ruunivoikon värinen tilastohevonen löntysteli vierelläni. Tunsin tamman raskaan hengityksen niskassani ja se lämmitti minua. Syksyinen ilta oli jo alkanut muuttumaan synkemmäksi ja maneesin valot syttyivät. Juuri aikuiseksi naiseksi kasvanut Odelie huusi tuntilaisille ja puhui jotain koneista. Olimmeko sittenkin tulleet ATK-tunnille?

Tunti alkoi peruustellisen alkuverryttelyn myötä. Ratsastuksenopettaja halusi saada ihmisten istunnat suoriksi sekä hevosten kaulat kaarelle, jo oli naisella vaatimusket heti alussa. Hera venytteli itseään erilaisten volttien sekä ympyröiden avulla ja alkoi pikkuhiljaan rentoutumaan kouluponiksi. Minun oma suosikki GP-ponini.

Odelie kannusti hevosia reippaampaan vauhtiin ja katselin ympärilleni. Neljä ratsukkoa ei veisi paljon tilaa suuressa maneesissa, joten harjoitusta saisi varmasti tehtyä rauhassa.

Tarkistin istuntani ja suoristin selkäni, ei paranisi nyt antaa selän löhötä sohvaperunan tavoin.

Heran löntystelevät askeleet muuttuivat hiljalleen reippaiksi ja halukkaiksi. Tunsin itseni sekä ponin nauttivan suuresti tästä. Hera oli minulle tuttu poni jo menneisyydestä, ja olimme aina olleet loistava pari toisillemme. Tiesin milloin ponin päässä liikkui ajatuksia äkkilähdöstä ja milloin piti olla varuillaan. Nyt kuitekin keskityimme molemmat työhön ja se jos mikä tuntui hyvältä.

"Nyt menee hyvin, etäisyydet ovat kunnossa. Hera löysi nyt sen pisteen, mitä oli tarkoitus hakea, mutta pidä Catu käsi vielä rennompana ja kannusta sen takajalkoja toimimaan paremmin..." Kuuntelin Odelien kommenttia. Rentoutin käsiäni käskystä ja napautin pohkeita hennosti tamman kylkiä vasten. Ponin askeleet hakivat enemmän pituutta sekä vauhtia. Hera olisi voinut lähteä lentämään, jos olisi vain jaksanut kannatella omaa painoaan...

Pohkeenväistö -harjoitus toi lisää aivojumppaa. Hevosten muotoon asettamista sai miettiä entistä rankemmin, varsinkin minä, joka oli erittäin huono pohkeenväistöissä, mutta lopulta virheiden kautta oppi.

Laukkaharjoituksessa tunsin miten Heran halusi hakeutua kulkemaan villinä ja vapaana kylki edellä, asensin ponin kuitenkin sisäasetukseen ja napautin laukkapohkeet. Odelie huusi, ohjeisti ja laati uusia tehtäviä. Naisen sai olla kokoajan äänessä.

Laukkaharjoitukset eivät loppujen lopuksi tuottaneet hankaluuksia ja tunti vierähtikin lopulta loppupuolelle. Viimeisenä tehtävänä saimme antaa ponien pistää rennoksi ja ottavan itse ohjat käsiinsä. Suoralla uralla, jokainen hevonen laukkasi innokkaana ja nautti täysin vedoin. Löysensin ohjiani ja Hera pärskähti tyytyväisenä. Jälleen täydellisen rauhallinen koulutunti olisi takana.

Loppuravien sekä -käyntien kautta Odelie antoi vielä viimeiset kommentit. Nautein erityisesti naisen tavasta kertoa rehellisesti ratsastajien taidoista sekä virheistä. Kukaan ei voisikaan oppia ilman että virheistä huomautettaisiin.

Kiitos!