Post by Catu on Oct 31, 2010 1:09:56 GMT 3
Jälleen Shelyesissä Katu jatkaa perinnettä, kuten viime vuonnakin shelyesin porukka lähti liikkeelle tallinpihasta pelottavaan yöhön. Tänä pyöreenä vuonnakin toivomme saavamme mahdollisimman suuren porukan mukaan yöhön ratsastamaan. Mielikuvituksen laukatessa kilpaa ponien ja hevosten kanssa, voimme viettää halloweenisen yön. Vaellus kestäisi noin kaksi kokonaista tuntia ja vetäjänä toimii jälleen erityisen kestävä Catu. Pimeinä syysiltoina tuulen puhaltaessa ihokarvatkin jääkimpaleiksi ja lehtien raapiessa maata odotamme muutaman kirkaisun kuuluvan. Vaelluksen jälkeen päärakennuksessa odottaa yöpymismahdollisuus ja ateria. Varustus ja pukeutuminen ovat ratsastajien päätettävissä.
Reittimme on muuttunut hieman viimekerrasta ja pysähdymme jälleen matkalla lepuuttelemaan lihaksia ja syömään eväitä. Pysähyspaikassa saamme myös kertoa omia kauhutarinoita ja pidellä voileivistä rutistaen kiinni. Lähtömme tapahtuu maneesin edestä siinä kellon 22:30 aikoihin ja kaikkien tulisi olla tällöin paikalla.
Mukaan pääsevät kaikki mahdolliset silmäparit joko omalla hevosellaan tai hoitoponillaan tai jollakin tuntihevosella. Koska olen kuitenkin hiukan myöhään tätä toppaa pistänyt esille, niin viimeinen ilmottautumispäivä on 5.11 jolloin tarinan tulisi saapua. Maksuksi kelpuutan mitä vain, kunhan kaikki maksaa, vaikka kaksi sanainen runo. Toivottavaa olisi että maksu kuitenkin liittyisi tähän vaellukseen ja se tulisi 2010 vuoden sisällä, mieluiten jo marraskuussa.
Osallistujat
Catu Lilyan
Aimie Kitty
Emmi Lizzy
Vegasi Crime
Maiss Vani
Heidi Milka
Sanni Allu
Katri Mira
Kopsu Lore
Sirikka Luna
Meeba Loka
Maroon väriset maksaneet
Velho-Vegasi ja Aaveratsu Crime. Kuvitteliko kaksikko vain, vai näkyikö metsässä haamuja...?
Keiju-Aimie ja kruunupäinen Kitty. Kuutamon alla järvenrantaa pitkin laukkaaminen oli taianomaista.
Tarina
Kiristin hiirakkoponini satulavyötä ja heilautin punaisen viittani sivummalle. Tunsin kuinka yömyöhäinen kylmä tuuli puhalsi sinisen paitani lävitse. Vetäessäni vielä polviin saakka olevat punaiset kengät suoriksi tunsin Jassun läsnäolon. Käännähdin ympäri kädet lanteilla ja yritin näyttää mahdollisimman kovalta, viittani heilahti ympäri ja näin kuinka se hielui hetken tuulen mukana.
- Superwoman? Jassu katseli silmät suurina asuani ja jatkoi: - kirkkoon siitä likka! Samassa Aimie änkeytyi väliimme pinkein siivein.
- Lentorata menee tuolla, rakas Aimiekeiju, Jassu sanoi vitsaillen ja Aimie näytti tytölle vain pitkää nenää. Aimiemummo katsoi hetken asuani ja suoristi selkäänsä. Tunsin oloni niin mahtavaksi tässä asussa - varsinkin kun seisoin minua vanhemman mutta lyhyemmän ihmisen vieressä. Huomatessani kellon olevan jo tarpeeksi, tartuin ponini satulasta kiinni ja heittäydyin selkään. Punainen viitta liehui tuulessa ja Lilyan katseli hermostuneena takana olevia otuksia.
- Okei keijukaiset ja muut outokaiset, sit lähetää liikkel! Ja kaikki seuraa supernaista eikä ohiteta ketään! Huusin edestä ja käännähdin ympäri. Näin takanani halloweenpukuisia ihmisiä hevostensa selässä. Kymmenen kummajaista seuraisi minua tänä yönä metsän halki - missä kaikki kuvaajat viipyvät kun show alkaa kohta?
Tunsin miten Lilyan alkoi vähitellen rauhoittumaan ja silittelin tammaa. Katsoin jälleen taakseni - takani steppaava Lizzy tuntui haluavan lähteä metsikköön hieman jatkamaan tanssiharjoituksiaan. Tamman selässä oleva uusi naama, Emmi sai kuitenkin hyvin haltuun norjanvuonohevosen. Näin kuinka connemaratamma katseli pelokkaana ratsastajansa pinkkejä siivejä ja naurahdin hieman. Herasilmäinen tilastoponi näytti purevan liiankin hermostuneena kuolaimeen ja ponin omistaja saikin kokoajan olla hereillä. Kermavaahtoponi Vani taas käveli rentoutuneena blondin tytön alla. Toinen herasilmäinen Milkaponi taas löntysteli laiskahkona eteenpäin ja ratsastaja jutteli Alluponin selässä olevan tytön kanssa. Miratamma käveli ripeästi eteenpäin ja Katri hymyili asunsa alta. Gotlanninrussin selässä istuva Kopsu näytti olevan rentoutunut mutta valmiina yllätyksiin ja samalta näytti itse ponikin. Kimo connemara näytti vasta heräävän horroksesta ja tamman askeleet laahasivat pitkin maata. Viimeisenä jonon perässä kulkivat Meeba ja Loka, jotka näyttivät tulevankin erityisen hyvin toimeen. Tästä lähtisi vuoden 2010 halloweenmaasto.
Kävellessämme juuri Mellavatnetin lähestyvillä, hopea kuu oli matkalla nousemaan kohti tumman taivaan kattoa. Katsoessa ylös tähtiin, mieli rauhoittui ja teki mieli nukahtaa. Ravistelin päätäni - maasto ei päättyisi parhainpäin jos vetäjä torkahtaisi. Näin pelottavimpana iltana vuodesta mielikuvitus laukkasi ja pienikin ääni riitti koko porukan saamaan sydänkohtauksen.
- Sitten siirretään ne ponit tahdikkaaseen raviin ja kukaan ei rupee juoksemaan vaikka murhaaja jahtais! Huusin edestä ja maiskautin welshiä liikkeelle. Kevensin rauhassa tamman askelin mukana ja kuulin kuinka takanani rauhoiteltiin jo muutamia poneja.
- Mä en haluu ees tietää kuka siellä ajatteli kokeilla uutta nopeusennätystä! Huudahdin jälleen ja tunsin melkein miten takanani alettiin rauhoittumaan. Yksitoista ratsukkoa ravasi pimeässä maisemassa ja kukaan ei nähnyt juurikaan mitään eteensä, vain metsän ääni ja hevosten pärskeet kuuluivat.
*
Kääntyessämme oikealle kohti jylhiä vuoria huusin:
- Seuraavaksi sitten lähdetään kiipeämään ylhäinä vuorelle! Antakaa niitten hevosten etsiä ihan rauhassa jalansijaa ja on niin pimeääkin että kaikki kulkee nyt erittäin rauhassa! Päästän Lilyanin kulkemaan kävellen pitkin vuoren polkua ja katselin taakseni. Ylösnousu vei aikaansa näin pimeässä - mutta ylös selviydytään kuitenkin mustelmitta.
- Kaikki keijut, noidat ja muut hirviöt ovat kunnossa? Huudan edestä kysyvästi ja saan myöntäviä vastauksia. Jatkaessamme matkaa pitkin tasaista polkua, kaikki saavat katsella rauhassa kuinka kuu on päässyt omalle paikalleen ja hopeus heijastuu nyt Storkongsvatnetin pintaan. Näkymä on niin kaunis ettei silmiä saa irti. Samassa tuuli puhaltaa viheltäen ja vedän punaista viittaani tiukemmin itseeni. Supernaiselta ei tunnu ainakaan löytyvän tästä asusta mitään lämmintä kaakaomukitelinettä. Saavumme lopulta risteykseen ja johdatan jonon kävelemään kiertoreittiä pitkin - pian saataisiin laskeutua alas selästä.
Polku alkaa käymään hieman ohueksi ja ratsut kävelevät hitaasti varmoin askelin eteenpäin. Vilkuilen välillä taakseni ja varmistan että kaikki ovat vielä mukana. Olikin loistava idea valita Supernainen-asu - tämähän ihan koristi minun tehtävääni suojella näitä lapsukaisia ja mummeroita turvaan. Polun taas leventyessä kuulen kuinka takanani on käymässä kova keskustelu.
- Matka alas täältä kalliolta käykin sitten ravaten! Kaikki pitää hevosensa pöksyissään - ja jos yksikin kiihdyttelee kävellään alas loppu matka! Mä en tullut tänne että saisin jonkun teistä sairaalakuntoon! Huusin melkein pää punaisena.
- Ootko ihan varma? Maiss vitsaili hieman kauvempana ja naurahdin.
- En ihan, vastasin ja painoin pohkeet Lilyanin kylkiin. Rauhoittelin hieman höyryjä tamman päästä pois, laskeutuminen kävi sukkelasti loivaa polkua pitkin. Kongstidanvuori alkoi jäämään pikkuhiljaa taaksemme ja edessä avautui suuri järvi. Katselin tuonne horisontin päähän ja katselin kuinka kuu antoi valoa. Vaikka ajatus siitä miten pelottavia ihmisiä minua seurasikaan, olin rauhoittunut ja vedin sisääni runsaasti raikasta ilmaa.
*
Olimme laskeutuneet lopulta alas vuorelta ja saavuimme pienen tuppumökin eteen. Ruskean mökin ruskastuneesta savupiipusta tuprutti savua ja mökin takana avautui järvi.
- Vau... Useimman tytön suusta pääsi huokaus, olihan näkymä suoraan unesta. Halloweenasuiset ihmiset alkoivat pikkuhiljaa laskeutumaan alas ja viemään poninsa kahteen pieneen aitaukseen hieman kauvemmaksi. Astuessamme lämmitettyyn mökkiin, saimme vastaamme lämpimän vastaanoton Jassulta. Nainen oli tullut autollansa mökkiin aikaisemmin lämmittämään kaakaota ja makkaroita. Möröt asettuivat istumaan mökin penkeille ja lämmittelemään keskellä mökkiä olevan takan viereen. Nappasin viitta liehuen makkaran ja kupin kuumaa kaakaota. Suljin silmäni istuttuani penkille, rentoutin lihakseni ja kuuntelin tyttöjen ääniä. Tuli rätisi samalla kun tytöt alkoivat puhumaan pikkuhiljaa halloweenistä ja tätä kautta kertomaan kauhutarinoitaan. Änkeydyin Jassun kanssa saman peiton alle ja kuuntelimme järkyttyneinä erillaisia kauhutarinoita tyttöjen suusta. Kaakaomukini alkoi täristä ja katselin muita fleecepeittojen suojissa olevia halloweenasuisia ihmisiä.
- ...eikä kukaan oo sen jälkeen suostunu edes ajattelemaan koko taloa! Keijupukuinen Aimie sai tarinansa loppuun ja useimpien tyttöjen alahuuli roikkui alhaalla maassa. Jassu oli jättänyt minut yksikseen ja lähtenyt tarkastamaan hevosia. Tarinan keskivaiheessa olin jo liian kauhuissani joten olin änkeytynyt Maissin viereen.
- Eikö supernainen pärjää yksin? Maiss kysyi naurahtaen.
- Noh kyl maailma pelastetaan mut kauhutarinoita vältetään! Sanoin naama kalpeana. Tytöt jaksoivat ilvailla lisää ja murisin vain vastaukseksi. Jassu astui lopulta takaisin mökkiin ja oven avautuessa tunsin miten tuuli puhalsi sisään.
- Noniin örkit, ois aika jatkaa matkaa! Ruskeahiuksinen nainen sanoi ja muutama jäi kynsin ja hampain kiinni kaakaomukiin ja fleecepeittoihin. Jättäessäni mukin penkille sinisen, karvaisen peiton viereen, kävelin rauhalisin askelin takaisin ulos ja heitin Lilyanille satulan takaisin selkään ja suitset päähän. Kiristettyäni vielä satulavyön - tarkistin kaikkien olevan valmiina jatkamaan matkaa.
*
Kaikki istuivat jälleen selässä ja hevoset kävelivät virkeinä eteenpäin.
- Seuraavaksi ravataan! Kun huudan seuraavan kerran niin päästään laukkaamaan kunnon pätkä! Huusin edestä ja näin kuinka useimmat alkoivat innostumaan. Ponit ravasivat ripeästi eteenpäin järven rantaa pitkin ja mökkiä ei enään näkynyt.
- Laukataan! Huusin viimein edestä. Tuntui että olin samalla päästänyt pirun irti. Lilyan innostui kaahaamaan kahtasataa eteenpäin ja muutama hevonen lähti ohittamaan muita kiihdyttäen perään. Loputkaan hevoset eivät osanneet pysyä pöksyissään - koko laukkapätkä oli täyttä kilpaa ja energianpurkua hevosille. Järvi kimalsi vieressä ja kaikki olivat nyt omillaan - kukaan ei tahtonut olla viiminen. Osa poneista innoistuivat vetelemään takajalkoja ilmaan ja osa taas vain kiihdytti yhä enemmän. Lilyaninkaan vauhti ei riittänyt pysymään ensimmäisenä, kaikki ohittivat muita ja oltiin kuin järjestystä ei tunnetaisikaan. Aimie näytti lentävän ja Vegasin noitahattu meinasi lentää tytöltä päästä. Joku vampyyripukeinen taas meinasi itse lentää selästä. Sanni alkoi kirimään viereeni. Tyttö katsoi minuun järkyttynyt ilme kasvoillaan kun itse nauroin. Allu ja Lilyan katsoivat tosiaan ja vauhti kiihtyi huimaavaksi. Tuuli vihelsi korvassa ja maisemaa ei pystynyt näkemään.
Hevosia alkoi lopulta väsymään ja welsh tamma ja ori hidastivat yhdessä. Lopulta kevensin tammani ravin mukana ja kuulin miten se hengitti. Aloin pysäyttämään hiirakkoponini risteykseen ja katsoin ketkä olivat pysyneet perässäni.
- Eli kuusi ratsukkoa tulisi löytää, sanoin hieman nauraen. Vani ei ollut millään pysynyt pienillä jaloillaan kaikkien mukana, sekä Milka oli väsähtänyt hieman aikaisemmin kuin muut. Allu oli kilpaillut Lilyanin kanssa ja Mira oli pysynyt tiukasti perässä.
Taivas oli tummunut ja kuu oli mennyt pilven taakse. Kukaan ei nähnyt juuri mitään, ainoa valonlähde tuli järven pinnasta puiden välistä. Katselin hieman ympärilleni ja huutelin muita tyttöjä. Huomasin kuinka kaksi ratsukkoa seisoskeli järvelle johtavalla polulla ja ratsukot hengittivät raskaasti.
- Ootteko kunnossa? Kysyin Meebalta ja Sirikalta. Molemmat näyttivät vain peukkua ylöspäin - taisi olla melkomoinen vauhti Lunalla ja Lokalla. Käskin ratsukot takaisin jonoon ja olemaan varuillaan.
Yhtäkkiä Lilyan pysähtyi täysin paikoilleen. Tamma kuunteli ja huomasin kuinka muutkin hevoset jäivät kuuntelemaan. Samassa kuulin saman - metsässä rahisi ja kahisi. Kuulin jonkun hampaiden kalisevan. Pimeässä metsässä kiisi joku. Puut heiluivat ja katsoin mettikköön. Lopulta erotin pahan kielen käyttöä. Vuononhevostamma ja gotlanninrussi saapuivat pusikoista perätysten. Kopsun ja Emmin naamat olivat täynnä ruhjeita ja he näyttivät saaneen kunnon puskaratsastuksen tänään. Osa tytöistä repesi nauramaan kun kuu tuli jälleen esiin pilvestä ja näytti valoa.
*
Kävelimme loppu matkan Shelyesin tallipihalle takaisin. Hevoset venyttelivät ja pärskivät. Katselin taakseni, olin huolissani. Kahta ratsukkoa ei näkynyt missään. Ainoa toive oli enää että molemmat olivat kiitäneet takaisin kotiin.
- Kun tullaan kotiin, katsotte että pistätte ne ponit kuntoon yöpuulle ja sitten siirrytte päärakennukseen. Kukaan ei jää vehtaamaan turhaan talleihin ja mikäli tuntuu siltä voi jäädä tekemään kentälle vielä lyhyen loppuverkan! Huutelin viimeisiä ohjeistuksia Lilyanin selästä ja heilautin jälleen viittani sivummalle, kuinka monenne kerran tein senkin tänä yönä. Saapuessamme valoitetulle tallipihalle näin miten Aimie ja Vegasi nauroivat yhdessä vesilähteen vierellä. Ensimmäiseksi huomasin Aimien rikkinäisen siiven ja Vegasin repeytyneen noidanviitan.
- Ja mitäs teille kävi? Sanoin hieman naurahtaen kun laskeuduin alas.
- Mitäs nyt tutustuttiin tohon suihkulähteeseen ja maaperään vähän lähemmältä etäisyydeltä, Aimie sanoi naurahtaen ja huomasin miten tytön keijuasusta tippui pikkuhiljaa vettä maahan.
Avattuani päärakennuksen oven näin Jassun edessäni.
- Missä mun palkka? Nainen kysyi hieman epäilyttävästi. Vedin taskustani noin 80 norjankruunua ja ojensin ne brunetille. Jassu katsoi omahyväisesti palkkaansa, ei se suuri määrä ollut mutta tarpeeksi suuri saamaan nainen ajamaan perämettään lämmittämään muutamalle lapsukaiselle kaakaota.
<333 kiitoos Jassuu <33
