Sunnuntai aamupäivä - by MaissTylsääkin tylsempi kehystarina, ja pahoittelen sen viivästymistäKun Jassu on selittänyt kaikille leiriläisille tämänpäiväisen aikataulun, tytöt juoksevat ryminällä ulos päärakennuksesta tallipihaan. Kaikilla on aikeena harjata omat leirihoitohevosensa, sillä kisat ovat tänään. Alkuperäisestä aikataulusta ollaan kolme tuntia myöhässä, ja kello on jo vähän yli yksi.
Väliaikaisesti Lizzyn sekä Pablon paikalla asuvat yksityiset Ira ja Vanja tervehtivät omistajiaan reippaasti hirnahtaen, kun taas tuntiponit tyytyvät vain kääntämään katseensa tulijoihin. Isossa tallissa alkaa kuuraaminen, kun Katri, Sanni, Maiss sekä Henna alkavat harjaamaan heille nimettyjä poneja. Oritallissa taas Heidi, Kasino ja Pesce puuhastelevat poneineen, yrittäen saada orheja käyttäytymään. Pikkutallissa taas pikkuponeja puunaavat Loviisa, Kopsu plus Jasu, joilla onkin harjaamista mutaisten ratsujensa kanssa.
“Hop hop”, huutaa Jassu tallipihalla, kärräten lantaa lantalaan. “Vauhtia töppösiin, ni päästään alottamaan.”
Catu rakentaa kisarataa kentälle laulellen jotain itse keksimäänsä laulua. Häntä ei tunnu väsyttävän, mutta asia on toinen leiriläisten kanssa…
“Haaaprrrhaaprr”, kuuluu ääni Millin karsinasta, sillä siellä Sanni seisoo silmät kiinni.
Tyttö kumminkin herää vuonohevosen heilauttaessa päätään. Sanni jatkaa Millin harjaamista hiukan unisena, tietämättä että ei ole ainoa joka on niin uninen, että nukahtaa.
Loviisa nimittäin vetää nokosia Ellansa karsinassa, mutta kuorsausta (tai muutakaan uneen viittaavaa ääntä) ei kuulu, joten Jassun tullessa pikkutalliin sanomaan että on radankertaus, Jasu sulkee Ella-ponin oven siinä uskossa että tallin nuorin tyttö on jo lähtenyt kentälle.
Tyytyväisenä rataansa leirivetäjä Catu alkaa käymään läpi esterataa:
“Ensin tulee tää pysty”, tyttö aloitti ja alkoi kävelemään rataa läpi, kaksitoista tyttöä seuraten perässä. “Nää esteet on korkeudeltaan tällä hetkellä kuuskymmentä senttimetriä, mutta me nostetaan tai lasketaan niitä tarpeen vaatiessa. Joo, sitte tän jälkeen käännätte tälle laineelle, ja mielellään tää pitkä tie, ellei sitten halua ottaa riskiä.”
Kaikki nyökyttelevät, jotkut jännittyneinä ja jotkut hymyillen, mutta kaikki jokseenkin unisina.
“Laineen jälkeen kierrätte ton sarjan takaa suhteutetulle, siis ensin portti ja sitte okseri. Okserilta käännätte vasemmalle ja tuutte ton pinkin pystyn. Seuraavaks tulee toi erikoiseste, jossa on noi kukkaruukut, ja sille saatte mennä joko pitkällä tai sitte lyhyellä tiellä. Sitte kierrätte uraa pitkin, tai pinkin esteen takaa, tonne harmaalle sarjalle, jonka jälkeen tulee vielä vikana vihree. Tajusitteko?”
“Tajuttiin, tajuttiin”, Leea sanoo ja muutkin nyökkäävät.
“Kuinka korkeita me mennään?” kysyy blondi Maiss, joka seisoo silmät kiinni nojaten Kopsuun.
“Mä oon ajatellu sillee -” Catu aloittaa ja vetää taskustaan lapun. “…Että kahdeksankympin luokaan menee Kasino ja Miska, Leea ja Kitty, Sanni ja Milli sekä Henna ja Sony. Käykö kaikille, vai haluuko joku teistä seittemäänkymppiin?”
“Ei haluta”, Leea, Sanni, Henna ja Kasino sanovat yhteen ääneen.
“Hyvä. Nii ja nää luokat on sitte katottu heppojen tasojen mukaan.” Catu selventää ja jatkaa: “Allu ja Heidi, Rica ja Jasu, Lore ja Kopsu, Milka ja Maiss ja Ira ja Mellu menee seittemäänkymppiin, jos käy?”
“Joo, käy!” Mellu hihkuu innoissaan, muiden seitsemänkymmenluokan tyttöjen tyytyessä nyökkäämään.
“Mä en tiiä Vanjan tasoa, mutta käykö jos se menee kuuteenkymppiin?” leirivetäjä kysäisee nopeasti Kemiinalta.
“Käy hyvin, se voi olla vähän jännittyny ku tää on kummiski uus paikka”, Vanjan omistaja selittää.
“Joo. Eli kuuteenkymppiin siis Kemiina, Katri, Pesce ja sitte mites se Ella, Loviisa?”
Catu yrittää etsiä Loviisaa katseellaan, mutta tyttöä ei näy missään. Muutkin katselevat ympärilleen, mutta se ei tuota tulosta.
“Missä Loviisa?” ihmettelee ja kentän laidalla seisova Jassukin huolestuu: “Missä ihmeessä se voi olla?”
Kohta alkaa etsintäoperaatio. Tyttöä etsitään joka paikasta, mutta sitä ei löydy, ei löydy.
“Loviisaaa, missä sä oot?” Kopsu huhuilee tallipihalla.
“Tuu jo esiin, me ei jakseta leikkiä piilosta”, Henna kertoo ja katselee ympärilleen.
“Minne se on oikeesti voinu mennä? Me ollaan etitty sitä ihan kaikkialta”, Leea myöntää, ja niin koko kööri istahtaa tallipihalla sijaitsevat kukkapenkin vierelle.
Tytöt miettivät yhdessä tallin kuopuksen olinpaikkaa, mutta eivät millään keksi missä tämä voisi olla.
“Missä se nähtiin viimeks?” Sanni kysyy erittäin viisaan kysymyksen.
“Mä näin sen ainaki Ellan karsinassa viimeks, mut se oli lähteny ja jättäny sen karsinan oven auki”, Jasu ilmoittaa.
“Joo-o”, Catu sanoo liittyen mukaan keskusteluun. ”Vois mennä kattoo-”
“SHH!” Heidi yhtäkkiä sanoo ja painaa etusormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi.
Kaikki höristävät korviaan ja kuuntelevat, mutta ainoastaan Heidi kuulee sen: kuorsauksen. Tytöt katsovat Heidiä ihmeissään, sillä tyttö nousee hitaasti ylös ja kävelee pikkutalliin. Mitä se tekee? muut tuntuvat ihmettelevän, mutta kohta tallista kantautuu huudahdus:
“HERÄÄ, HERÄÄ, LOVIISA!”
Loviisa siis on nukahtanut poninsa karsinaan, mutta mikä onni että hänet löydetään!
Ensimmäisenä radan suorittaa Loviisa, joka on omassa 50-60 senttimetrin luokassa, sillä okseri sekä pari muuta estettä on alle kuudenkymmenen senttimetrin, Ellan jalan takia. Tyttö hyppää radan tasaisesti ja lopulta rata julistetaan puhtaaksi, ja muut tytöt taputtavat.
“Hienoa ratsastusta Loviisa!” Jassu sanoo mikrofoniin, ja kentän laidalle laitetusta kaiuttimesta kuuluu hänen äänensä. “Seuraavana Vanja ja Kemiina!”
Kaunis Vanja astelee kentälle omistajansa Kemiinan ohjastamana, ja katselee ihmisiä jotka nostavat esteitä. Kun esteet ovat oikean korkuisina siirtyy Vanja liitävään laukkaan kun kerran Kemiina sitä pyytää, ja niin alkaa ratsukon radan suoritus. Ensimmäiselle esteelle tulee hiukan mielenkiintoinen hyppy, mutta puomi pysyy kannattimillaan. Muuten rataa meneekin ongelmitta, vaikka yksi puomi tipahtaakin alas.
“Kiitos Vanja ja Kemiina, ja neljä virhepistettä!” kuulutus kaikuu kaiuttimesta. “Sitten vuorossa Frits ja Pesce!”
Frits kävelee reippaasti kentälle hoitajaansa kantaen. Pesce tervehtii tuomaria, ja nostaa ratsulleen laukan. Ori laukkaa nopeasti eteenpäin, mutta Pescellä on kumminkin se täydessä hallinnassa. Hypyt ovat oikein komeita, ja kielto toiseksi viimeiselle onkin erittäin harmillinen.
“Harmillinen kielto ratsukolta Frits ja Pesce. Seuraavana luokan kuusikymmentä senttiä viimeinen ratsukko: Mira ja Iina.”
Kaikki on hirveän juhlallista, ollakseen leirin päätöskisa, mutta se ei kenenkään menoa haittaa. Mirakin näyttää vain nauttivan juhlallisuudesta, sillä sen askeleet ovat todella komeat ja sen olemus prinsessamainen, kun se astuu kisakentälle. Iina nostaa ravin kautta laukan, ja pyytää ponia aloittamaan esteradan suorituksen. Pudotuksia tai kieltoja ei tule, sillä tasaisesti etenevä ratsukko ei tee mitään yllättävää.
“Erinomaista! Ensimmäinen luokka on ratsastettu loppuun, ja seuraavana pieni kahvitauko”, Jassu kuuluttaa ja katsojat (jotka pääasiassa koostuvat leiriläisten vanhemmista) suuntaavat kioskintapaiselle jossa Catu tarjoilee kahvia, mehua ja pullaa.
“Nyt alkaa luokka seitsemänkymmentä senttimetriä! Ensimmäisenä ratsastaa Heidi Allulla, tervetuloa.”
Allu katsoo hiukan hermostuneena esteitä, ja Heidillä on hirveä homma saada ori edes kentälle. Tyttö antaa ponille raippaa, ja kohta Allu astuu epäröiden hiekkapohjaiselle ratsastuskentälle. Varsinkin kentän keskelle asetettu laine on Allun pelonkohde. Reipas Heidi saa kumminkin welshponin laukkaan, ja ratsukko liitää kohti vihreää pystyestettä. Kuten arvata saattaa niin Allu kieltää laineelle, mutta se ei blondin ratsastajan menoa hidasta ja rata suoritetaankin muuten virheittä. Heidi kiittää rautiasta ohjastaessaan sen pois kentältä.
“Hienoa ratsastusta Heidi! Sitten on vuorossa Jasu ratsunaan Rica!”
Jasu hymyilee leveästi Rican tehdessä jokseenkin hevosmaisesti samoin, heidän kävellessä aidatulle kentälle. Tamma tekee Jasun ohjastamana voltin kukkaesteen ympäri, ja nostaa ympyrällä laukan. Hiukan laiskahkossa laukassa he etenevät eteenpäin, ja hyppäävät ensimmäisen esteen. Vaikka pari kertaa näyttää siltä että ponitamma kieltäisi, Jasu saa hoitoponinsa jokaisen esteen yli ilman virhepisteitä.
“Nättiä hyppelyä, Jasu ja Rica! Nyt radan suorittaa Kopsu ja Lore.”
Naama virneessä Kopsu istuu Lorinan selässä sen ravatessa, ratsastajan haluamatta, kentälle. Russponi vaikuttaa innostuneelta ja Kopsulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa nostaa laukkaa ruunalle. Poniratsukko suorastaan tykittää läpi radan ja hienosti hyppäävä Lore ei kiellä tai tiputa kertaakaan.
“Energistä ratsastusta Kopsulta ja Lorelta. Nyt Maiss allaan Milka!”
Tahmeasti liikkuva tamma saa raipasta Maissin näpäyttäessä raipalla huzulponin pehvalle.
“LIIKU LIIKU!” blondi on ensimmäinen joka käyttää äänitehosteita hyväkseen ja saakin yleisön sekä leiriläiset nauramaan.
“No mutta onhan tuokin sallittua…” Jassu kuuluttaa kaiuttimista joka saa naurunremakan yltymään.
“Näytä Maiss niille mistä sut on tehty!” Catu huutaa nauraen.
Maissin ilme muuttuu päättäväiseksi kun hän saa ponin kentälle ja lisäksi nostamaan laukan. Milka laukkaa eteenpäin ja vaaleahiuksinen näpäyttää taas raipalla saaden lehmänkirjavan nyt liikkumaan selvästi paremmin. Esteet ovat Milkalle kumminkin aika korkeita ja se tiputtaa okserin ylemmän puomin sekä sarjan toisen esteen.
“Hauska suoritus Milkalta ja Maissilta!” naurava ääni kuuluttaa. “Seuraavaksi luokan viimeinen ratsukko: Mellu ja poninsa Ira!“
Kimo ei tee näytä yhtään epävarmalta jolkottaessaan kentälle Mellua kantaen. Ratsastaja tervehti tuomaria, ja nostaa sitten pienillä avuilla Iralle laukan. Ylämaanponin askeleet ovat kepeät ja suhteellisen isojen esteidenkään ylittäminen ei tuota mitään ongelmaa. Mellu myötää aina esteellä oikein hyvin. Ratsukon yhteistyö on mahtavaa!
“Upea suoritus Mellulta ja Iralta! Aloitamme heti seuraavan luokan, kunhan esteet on saanu nostettua”, Jassu selostaa selvällä äänellä.
Catu ja Jassu kipaisevat korottamassa esteet jonka jälkeen kentän laidalle kävelevät Kitty ja Leea.
“Nyt siis vuorossa luokka kahdeksankymmentä senttimetriä ja ensimmäisenä Leea ja Kitty Smith.”
Harmaa poni siirtyy kentän laidalta hiekkakentälle Leean istuessa hieman jännittyneen näköisenä selässä. Kitty siirtyy ravin kautta laukkaan ja Leea ohjaa pehmeillä avuilla tamman ensimmäiselle esteelle. Kahdeksankymmenen senttimetrin ylitys näyttää kauniilta, jokaisella esteellä. Leean ilme muuttuu jännittyneestä onnelliseksi ja radan lopussa ilolla ei ole rajoja: rata on suoritettu virheittä.
“JESS!” tyttö iloitsee.
“Hyvä Leea, hyvä Kitty!” katsomossa istuva punapäinen Aimie kannustaa poniaan ja sen hoitajaa. “Hienosti meni!”
“Kauniisti esteet ylittivät siis Kitty Smith sekä Leea! Nyt vuorossa Sanni sekä Ruiskukan Mystical Me.”
Vuonohevonen näyttää söpöltä, vaikka korvat ovatkin niskassa. Ratsukon laukan-nosto kentällä sujuu hienosti ja niin myös ensimmäisen esteen lähestyminen - hyppääminen taas on eri asia, sillä Milli päättää kieltää.
“Ei se mitään”, Sanni vakuuttaa itselleen ja kääntää ponin uudestaan esteelle ja seurauksena onkin hyvä hyppy.
Millin korvat ovat aina esteiden välissä niskassa, mutta kun se hyppää korvat ovat hörössä ja sen ilme nauttiva. Sannikin hymyilee, eikä hetkahda siitä että Milli hyppää hiukan kaukaa. Positiivinen asenne kannattaa sillä muita virheitä ei tule!
“Siinä siis Sanni ja Ruiskukan Mystical Me”, Jassu selostaa käyttäen hevosten koko nimeä kahdenkymmenen senttimetrin kisaajien pyynnöstä. “Virhepisteitä tuli kiellosta neljä. Ja seuraavaksi Henna ja Sony Rapide.”
Henna määrää hevosen kentälle ja tervehtii nopeasti tuomaria ennen kuin nostaa laukan ja antaa vähän raippaa Sonylle. Islanninhevonen laukkaa ja hyppää reippaasti läpi esteradan, eikä tiputa tai kiellä kertaakaan. Henna kiittää entistä hoitoponiaan halaamalla sitä selästä käsin.
“Kiitos rakas”, tyttö kuiskaa niin ettei kukaan kuule ja pyytää sitten ruunaa kävelemään portin läpi pois kentältä.
“Virheetön suoritus Hennalta ja Sony Rapidelta! Sitten luokan, ja koko kisan viimeisenä Kasino ja SHS Memoriable Me.”
Kasinon ei ole vaikea saada Miskaa kentälle sillä se menee innoissaan sinne itse. Tyttö miettii hetken ennen kuin nostaa vuonohevosorille laukan ja aloittaa radan suorituksen. Molemmat, Kasino ja Miska, näyttävät vanhoilta konkareilta sillä hallakko hyppää leikiten ja tytön istunta on ihailtava. Itse asiassa on todella kumma että neljäs este putoaa, mutta sille ei mahda mitään.
“Kiitos Kasinoa ja SHS Memoriable Me, ja neljä virhepistettä. Siinä olivat päivän leirikisat. Ruusukkeet jaetaan kohta!”
Kaikki leiriläiset hymähtävät: leirikisat onnistuivat mahtavasti!
+ rata:
klikkaa niin avautuu suurempana Ihanaihanamahtavahyvä tarina Maiss, kerta kaikkiaan <3 Osaat kyl tosi hyvin kirjoittaa pakko myöntää. Kiitos <3
- Catu