Ellin hoitopäiväkirja

Uudet tuulet puhaltavat

- Ärh, miksi voi miksi en mennyt bussilla? voivottelin syynä se että olin lähtenyt kävelemään tallille ja tietysti minun tuurillani sade alkoi juuri siinä kohdassa ettei viitsinyt mennä enään takaisin himaan. Nyt sitten kävelin liti märkänä hiukset liimaantuneena tallille päin ja sinne oli vielä ainaskin vartin matka. Ehtisin kastua aivan litimäräksi ennen kuin olisin perillä. Eikä siinä vielä kaikki oloni oli muutenkin kurja, tuntui kuin olisin jotenkin pettänyt Jassun lupaamalla käydä tallilla niin useasti kuin voisin oikeasti siitä oli jo hirvittävän kauan että hoitajahaku päättyi ja minä siis minä olin päässyt yhden aivan erityisen vuonohevos tamman hoitajaksi Shelyesin tallilla ja nyt päässäni pyöri vain että mitä jos minä ja Elli emme sovikkaan yhteen tai entä jos muut hoitajat eivät pidä minusta? Kamalat ajatukset syrjimisestä tulivat mieleeni jo heti saatuani tietää että olin päässyt hoitajaksi Ellille ja en saanut niitä karistettua pois mielestäni.

Vihdoin näköpiiriini tuli Shelyesin tallirakennukset, olin pyörtyä onnesta vihdoin perillä pääsisin pois tästä sateesta. Kipitin suorinta tietä talliin katsomaan oliko Elli siellä. Pahaksi onnekseni sain huomata että Elli oli pihalla. Otin riimunnarun Ellin karsinan ovesta, mutta silloin vasta tajusin että enhän minä tiedä missä se majailee. Samassa Jassu tuli ulos toimistosta ja päätin kysyä häneltä josko hän voisi auttaa. - Hei Jassu, tuota missäköhän Elli tarhailee en ole viellä saanut selvää joten voisitko kenties näyttää. Nainen näytti hämmästyvän minut nähdessään. - Hei Vivian, pääsitpäs sinäkin vihdoin Elliä katsomaan ja totta ihmeessä näytän sinulle missä Elli tarhailee, esittelen vaikka koko Shelyesin talli alueen mielelläni, hän sanoi. Hämmästyin aika lailla sillä oletin Jassun saarnaavan minulle siitä että miksi en ollut tullut tallille jo aikaisemmin ja taisin ihn oikeasti luulla hänen antavan minulle heti kättelyssä "potkut" kun en ollut tullut hoitamaan Elliä vaikka lupasin. Äkkiä talliin juoksi hätääntyneen näköinen suurin piirtein minun ikäiseni tyttö joka alkoi melkeinpä heti sepittämään siitä miten Vinja oli loukannut jalkansa ja ontui tarhassa. - Paras mennä katsomaan heti, tule mukaan Catu, ja ota mukaan hevosten ensiapulaukku, se on varustehuoneessa, Jassu sanoi. Eli siis talliin tulleen tytön nimi oli Catu, mietin. - Toivottavasti se ei ole mitään vakavaa, Jassu sanoi päästäen samalla syvän huokauksen. Saavuimme pian aitauksen luokse jossa oli Vinja, Elli ja muitakin hevosia. - Ota sinä Vivian Elli niin minä tarkistan sen Vinjan jalan. Kipitin loskaista pientä polkua pitkin lähemmäs hevosia, hevoset olivat varmaan kulkeneet tästä, tuumin sillä siinä kulki selvästi jonkin sortin polku mutta se näytti olevan myös yksi niistä harvoista kohdista jotka eivät olleet liukkaan jään peitossa. Elli torkkui keskellä aitausta ja pääsin sen luokse suht hyvin (lukuun ottamatta sitä että liukastelin sillä kuten jo sanoi tarha oli vielä osittain jäinen). Sain laitettua ilman mitään kommelluksia Ellille riimun ja maiskautin toiven että se lähtisi seuramaan. Elli heräsi maiskautukseeni ja maiskautin uudestaan tällä kertää hiukan nykisten riimun narusta. Elli lähtikin kiltisti seuraamaan minua, talutin sen portille ja odottelimme sitten hetken että Jassu saisi kääreen laitettua Vinjan jalkaan. Hetken päästä hän, Catu ja Vinja tulivat myöskin aitauksen portille ja lähdimme sitten tallille. Matkalla aitaukselta tallille aloin kyselemään vierelläni kulkevalta Catulta vähän kaikkea. - Onko Vinja muuten tiinenä kun se on vähän pullukka? kysyin. - Juu, se astutettiin tässä jokunen aika sitten orilla Sigfrødr NB, Ruotsissa, Catu vastasi. - Okei, vastasin tytölle. Loppu matkan kaikki olivat hiljaa ellei Elliä laskettu sillä se hirnui ohi kulkevalle orille ja sai myös vastauksen. - Sooh, rauhoittuppas poika, oria taluttanut tyttö sanoi. Elli ensimmäisenä menimme sisälle talliin jossa laitoin sen sisälle omaan karsinaansa. Jassu talutti Vinjan sen karsinaan ja tuli sitten minun luokseni. - Vahditkos ettei Vinja nyt riehu tuon jalkansa kanssa, kun käyn hakemassa Pinjan? Jassu kysyi. - Tietysti, vastasin. - Ainiin muuten minne minä tämän loimen tungen? kysyin mutta liian myöhään Jassu oli jo mennyt. Päätin että ottaisin Ellilltä kamat pois, sitten harjaisin ja ehkäpä vielä letittäisin sen hännän. Avasin riimun pikalukon ja otin sen pois Ellin päästä. Seuraavaksi avasin loimen etusoljet ja risti vyön sitten katsoin olisiko jalka tai häntä remmejä, jalka remmejä ei loimessä ollut joten otin sen pois Ellilltä. Kun olin laittanut riimun paikoilleen aloin miettiä mihinkäs minä loimen viskaisin päädyin hetken mietittyäni siihen tulokseen että joutuisin kysymään joltakin. Läksin oleskelu-huoneeseen tietenkin odottaen että siellä olisi joku, ja tietenkin huone oli tyhjillään. Seuraava vaihto ehto olisi että menisin katsomaan varuste huoneesta. Tällä kertaa onni potkaisi sillä löysin 2 tyttöä putsaamasta varusteita. Toisen olin tavannut jo aikaisemminkin, hän oli Inkeri mutta toista en ollut nähnyt tallilla kertaakaan. - Hei Inkeri mietinpä vain että mihimkäs minä tuon Ellin loimen tungen? sanoin. - Moi Vivian sinäkin ilmestyit tänne, vihdoin! Ja mä voin näyttää sulle, jos vaan haluut, hän sanoi. - Joo, jos sä vaan viittit kun oon uus niin en tiedä. Haimme Inkerin kanssa Ellin loimen sen karsinan luota ja veimme sen sitten paikoilleen. - Katso nään kaikki tässä on Ellin loimia, hän sanoi ja näytti sormella hyllyn kohtaa jossa luki Elli. - Mutta laitetaan tää loimi kuivimaan kun se on noin märkä, Inkeri jatkoi. Kun loimi oli laitettu kuivumaan kiitin Inkeriä avusta ja menin sitten takaisin Ellin luokse.


Olin ottanut Ellin harjat mukaan matkalla joten minun ei tarvinnut erikseen käydä niitä hakemassa. Avasin laatikon kannen ja kaivoin harja-boxista kumisuoan. Sillä sitten aloin pyörittellen harjaamaan Elliä. Huomasin miten tamma nautti saamastaan huomiosta ja se sai minun huulilleni hymyn. Mikään ei voisi voittaa sellaisia hetkiä kun sait olla rauhassa ihanan oman hoitohevosesi kanssa. Vaihdoin kumisuon löpy harjaan jolla sitten harjasin ellin minulla ei siihen hommaan mennyt kuin pieni tovi joten pääsin aika nopeasti putsaamaan sen kavioita. Ensimmäistä kaviota Elli ei meinannut ensin nostaa mutta kyllä se sitten lopulta sen nosta, niin ja muut sitten nousivatkin automaattisesti ylös.Harjasin vielä Ellin pään ja siitä Elli ei erityisesti näyttänyt pitävän. Kun harjaus operaatio oli valmis katsoin kelloa ja huomasin että minulla oli mennyt 20 minuuttia Ellin harjaamiseen ja minulla oli vielä reilu tunti aikaa olla tallilla. Päätin käydä katsomassa olisiko joku mennyt oleskelu huoneeseen. Kipitin sinne ja samalla huomasin että vaattenikkan eivät olleet enään märät.

Häämstyin kun näin ketkä kaikki olivat huoneessa siellä oli Jassu, Catu, Inkeri, Sven, joku poika, sitten vielä joku tyttö ja Beata. - Moi, sanoin hämmentyneellä äänellä en ollut nimittäin uskonut että täällä olisi näin monta ihmistä. - Moi Vivian, niin siis hän on Vivian, Inkeri sanoi. - Kiitos esittelystäni, sanoin. - Moi mä oon Petter, poika sanoi. - Minä olen Lillian, minulle tuntematon tyttö sanoi hataroivalla äänellä. Nyökkäsin sillä en saanut suun vuoroa kun kaikki alkoivat pälpättämään kuka mistäkin. Inkeri viittoi minua hänen ja Lillianin luokse. Menin heidän luokseen ja aloin miettimään että oliko Lillian Norjalainen vai jonkun muu maalainen. - Hei Vivian vai mitä että säkin oot asunu vaikka missä? Inkeri kysyi.- No joo, Suomessa, Englannissa ja tietty Norjassa, sanoin hämmentyneenä siitä että inkeri oli ottanut asian esille. - Katsos kun tuo Lillian on täällä vain vaihto-oppilaana vai mitenkäs se meni, Inkeri sanoi, minä ja Lillian aloimme nauramaan Inkerin äkilliselle muistin menetykselle, hän nimittäin alkoi esittämään että ei muista enään mitään. Hän alkoi kuitenkin itse nauramaan siinä vaiheessa kun ei pokka enään pitänyt. Samassa sain tekstarin joka oli äidiltäni " Hei Vivian tulen hakemaan sinut jo vähän aikaisemmin toivottavasti sopii." - Inkeri mun pitää lähtee moikka, sanoin ja menin ulos huoneesta tarkemmin ottaen parkkipaikalle ja hetken päästä äitini tulikin jo.